Kyynisyys on orvon tapa suojautua pettymyksiltä. Hän pelkää, että hänet hylätään, koska hän on tottunut siihen.
Kolahti.
19,912 posts, 996 pages, 8,085,542 views
greenie:
---
pHaze:
Eikös avoin suhde pikemminkin tarkoita sitä, että seurustellaan ns. vakavissaan, mutta on lupa käydä harrastamassa seksiä muiden kanssa?
---
Tuota minäkin ajoin takaa.
Salama Jackin postista jäi myös sellainen kuva, että esimerkkisuhteessa ei asuttu yhdessä, joka taas kuuluu musta parisuhteeseen, olkoonkin kyseessä vapaa sellainen.
Onkohan aviopareja, joilla on avoimia suhteita.
Lasketaankohan eronneet ja yhteisiä lapsia hankkineet parit tälläisiksi.
Hmm, miksi mä mietin tälläisiä kello 12:15 lauantaina. Hyvä kysymys sekin :)
ZaZa:
Mä oon niin mut miks aina pitää ihastuu poikaan jota ei voi saada?
No, mut kuka edes haluis seurustella...? Onks se muka kivaa kun on joku jota voi helli tai joku joka hellii sua? Tai joku jonka viereen käpertyy kattomaan leffoja tai kun menee nukkumaan.... Joku jolle voi purkaa ilot ja surut....... ...huoh, sinkkuna on TYLSÄÄ!
Tinski:
Tähän ei voi muuta kuin todetta, että keneenkään ei ole luottamista...nim.merk. kokemusta on...petetty,jätetty & NYT paskana...Ps.Pohjalta ei voi olla kuin nousu ylöspäin!!!
Lene:
---
Jonulih:
Voi helvetti kun toi oikeasti onnistuiskin noin.
---
Kyllä se onnistuukin. Elämä on vuoristorataa.
Tinski:
Tähän ei voi muuta kuin todetta, että keneenkään ei ole luottamista...nim.merk. kokemusta on...petetty,jätetty & NYT paskana...Ps.Pohjalta ei voi olla kuin nousu ylöspäin!!!
Jonulih:
---
Lene:
---
Elämä on vuoristorataa.
---
Liiallista sellaista. Ei sitä aina jaksa toivoa parempaa huomista.
Lene:
Miten olla sivullinen suhteessa tunteisiinsa?
beatniqz:
jeeps, eli kait se tänne pitäis kirjoittaa kans,
vajaa kolmen vuoden seurustelun jälkeen niin ei sitä oikein osaa olla sinkku tai jotain...
ei oikein tiedä mitä pitäis ajatella...
hauskaa oon yrittäny pitää mut kummiski... hassu olo koko ajan... noh kait se aika parantaa? tai niin sitä sanotaan....
Lene:
---
Ja tällainenhan ei ainakaan ole sitä aina kailotettua täysillä elämistä. Ja tuntuu vähän vaillinaiselta. Ihan kuin sitä menisi aina sieltä, mistä aita on matalin.
Ei juurikaan kasvata luonnetta eikä ihminen kehity, jos vaan sysää tunteet sivuun sen sijaan, että kaikkivaltaisesti käsittelisi ne.
Varmaankin toimii jonkinlaisena puolustautumistaktiikkana, mutta pidemmän päälle sitä tarvitsisi jonkinlaisia välineitä työstää tunteitaan.
Tunteisiin takertumista en itsekään kannata tai niissä märehtimistä, mutta en myöskään liian välinpitämätöntä ja huoletonta asennetta. Se, että edes kokee tunteet, tarkoittaa, että on mukana vuoristoradalla, eikä vain sivusta katsojana.
Lene:
---
Yksilöllistä. Kaikki eivät sokaistu tunteiden myötä niin, että se lakkauttaisi myös järjen käytön. Mielestäni tunteiden kaikkinainen kokeminen ei edellytä, että järki sammuu.
Miksi tunteet ja järki ylipäänsä ovat toistensa vastapooleina?
Itse sain kuvan, että tunteet vaan sysätään sivuun. Kenties sitten analysoitavaksi järjellä, kuin ulkopuolisena?
No itse en sanoisi, että tunnetilan vaihtaminen olisi yhtä helppoa kuin sukkien vaihtaminen. Jos tuota ideaa muokataan niin lähinnä ihminen voisi olla kuin kameleontti tms., jolla on mahdollisuus muuntua. (vrt. vaihtaa naista kuin paitaa)
Ei nähdä, että tunteita pystyy muokkaamaan?