SINKKULUUKKU

hallucinogen:
---

---

Niin mutta asiasta. Eihän nyt turhaan räyhäävää ihmistä jaksa kukaan katsoa eikä tarvitsekaan. Ja riidelläkin voi niin monin eri tavoin.

sinkkunasinkkuna jeejee!!!eieiei...ei jaxa enää olla sinkkuna*eiei*

marwel:
sinkkunasinkkuna jeejee!!!eieiei...ei jaxa enää olla sinkkuna*eiei*

Mulle nainen ja... Onhan sinkkuna vapaampaa, mutta kyllä tämä alkaa pahville pikkuhiljaa maistua...

^ agreed.

niin lahjakas kuin olenkin mokaamaan kaikki ihmissuhteeni, ei sitä silti ikinä opi vaikka kuinka saisi turpaansa. haavat paranee ja taas alkaa mieli vetää kohti..

sytytin:
pakko kai tähän keskusteluun on nyt osallistua. 5v suhde katkes ja uurgh, en oo koskaan osannu olla yksin eikä yksikään baarinainen kiinnosta ikinä. ja toinen asia, en oo koskaan iskeny ketään ni voi olla aika pitkää sinkkuilua edessä. suxxxx.

koita jaksaa

Oon ollu sinkkuna nyt yli 10kk, missä on miehet jotka sytyttäis ja sais jalat löysäks?
En ole löytäny ketään, en edes lähellekkään. Mutta en mä surkuttele =) onneks oon vasta nuori ja on vielä aikaa. Mut olis kiva jo vakiintua. Poikia kavereina on PALJON, mut ei ketään sellasta jonka kans vois edes ajatella jotain muuta.

Kaipaa haleja ja suukkoja

Lauruska:
Oon ollu sinkkuna nyt yli 10kk, missä on miehet jotka sytyttäis ja sais jalat löysäks?
En ole löytäny ketään, en edes lähellekkään. Mutta en mä surkuttele =) onneks oon vasta nuori ja on vielä aikaa. Mut olis kiva jo vakiintua. Poikia kavereina on PALJON, mut ei ketään sellasta jonka kans vois edes ajatella jotain muuta.

Kaipaa haleja ja suukkoja

turpa tukkoon ja laske rimaa. next..>>

yana:
---
Lauruska:
Oon ollu sinkkuna nyt yli 10kk, missä on miehet jotka sytyttäis ja sais jalat löysäks?
En ole löytäny ketään, en edes lähellekkään. Mutta en mä surkuttele =) onneks oon vasta nuori ja on vielä aikaa. Mut olis kiva jo vakiintua. Poikia kavereina on PALJON, mut ei ketään sellasta jonka kans vois edes ajatella jotain muuta.

Kaipaa haleja ja suukkoja

---


turpa tukkoon ja laske rimaa. next..>>

Eikö tuo nyt ollu vähän rumasti sanottu*släp*
Tasoa ei tod kannata laskea...siinä ei petä kun itteänsä ja tulee vaan onnettomaksi.
Kyllä se rakkaus sieltä joskus iskee ...usein tosiaan silloin kun sitä vähiten odottaa...niin kliseiseltä kun se kuulostaakin Minulle kävi ainakin niin...satuin olemaan baarissa, niin anti-iskemispäällä kun olla ja voi. Ja kuinka ollakkaan mitä ihanin nainen käytti tätä heikkoa tilaani hyväksi ja iski minut*nauru*

wallu:
Tasoa ei tod kannata laskea...siinä ei petä kun itteänsä ja tulee vaan onnettomaksi.
Kyllä se rakkaus sieltä joskus iskee ...usein tosiaan silloin kun sitä vähiten odottaa...niin kliseiseltä kun se kuulostaakin [...]

Mun mielestä kyl kannattaa harkita uudelleen missä tasolla ne odotukset ovat. Yleensä asia viel menee niin, et mitä kauemmin on sinkkuna niin sitä enemmän haihattelee tyttöystävän perään ja alkaa muodostaa kriteereitä mitä hänen tulisi täyttää. Kun lukee täällä klubbarissa näit sinkkuluukun viestejä, niin tulkitsen kyl monet juurikin sellasiks et sinkut valittelee yksinäisyyttään kun ei ole se unelmien prinssi/prinsessa tullut joka jalat alta vie. Ihmettelen miks jengi ottaa parisuhdekäsityksensä jostain jenkkisarjoista ja sit ihmettelee miks on sinkkuna. Oon kuullu meinaan ihan tarpeeks niitä tarinoita kun joku sanoo et nyt kohtas elämänsä prinsessan joka vei jalat alta ja sit parin kuukauden päästä onkin jo erottu. Eikä tää nyt tarkoita et pitäis alkaa seukkaa ensimmäisen vastaantulevan vastaikkaista sukupuolta olevan persoonan kanssa, mut tietty realiteetti ois hyvä muistaa.

wallu:
Tasoa ei tod kannata laskea...siinä ei petä kun itteänsä ja tulee vaan onnettomaksi.

En nyt menisi tekemään ihan tuollaistakaan julistusta suoralta kädeltä. En nyt voi kuin enintään arvailla mistä tässä nimenomaisessa tapauksessa on kyse, mutta liiallinen pilviin tavoittelu helposti pitää huolta että joutuu vain pettymään. Jalkojen löysiksi vetäminen on ehkä helvetin pop jos hakee jotain hetkittäistä, mutta pitkässä suhteessa se on varsin toissijainen ja tarpeeton asia. Puhumattakaan tietty siitä että kukaan tuskin on niin täydellinen että ne polvet pysyisivät vetelinä lopun elämää. Tuollainen pikemminkin kertoo vain siitä että kuvittelee toisen olevan jotain muuta kuin tämä todellisuudessa on, ja siihenhän ihastuminen hyvin pitkälti perustuukin.

Itse pidän paljon järkevämpänä ja pysyvämpänä ratkaisuna viettää elämäni ihmisen kanssa, jonka kanssa tulen toimeen, viihdyn ja jota arvostan ensin ystävänä kuin pyrkiä samaan ihmisen kanssa joka vie jalat, ja sitämyötä järjen ja harkintakyvyn, alta ensimmäisellä tapaamisella.

Toisen rakastamiseen kasvetaan ja opitaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, se ei tapahdu yhdessä yössä. Miten voisit oikeasti rakastaa jotain mitä et edes tunne? Minusta on ainakin paljon hienompaa havaita rakkauden vain kasvavan vuosien aikana sen sijaan että se vain laimenisi ajan kanssa siitä täydellisyyden odotuksen takia, jota se ei ikinä voi täyttää.

En nyt tarkoittanu mitään pilvilinnoissa leijumista, vaan ihan normaalia realistista, lähinnä ulkonäköön liittyvää ”tasoa”. Tässäkin asiassa kultainen keskitie taitaa olla paras...

pHaze:
Itse pidän paljon järkevämpänä ja pysyvämpänä ratkaisuna viettää elämäni ihmisen kanssa, jonka kanssa tulen toimeen, viihdyn ja jota arvostan ensin ystävänä kuin pyrkiä samaan ihmisen kanssa joka vie jalat, ja sitämyötä järjen ja harkintakyvyn, alta ensimmäisellä tapaamisella.

Viisaita sanoja, mutta toisaalta itse kannatan tavallaan myös lähtökohtaa ”don't marry someone you can live with, marry the one you cannot live without” (vaikka siis en avioiittoa varsinaisesti pidäkään järkevänä ratkaisuna). En kuitenkaan usko, että tuollaisen tilanteen syntyminen yhdessä yössä olisi mahdollista vaan juuri tuohon kasvetaan ajan myötä.

Toisen rakastamiseen kasvetaan ja opitaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, se ei tapahdu yhdessä yössä. Miten voisit oikeasti rakastaa jotain mitä et edes tunne? Minusta on ainakin paljon hienompaa havaita rakkauden vain kasvavan vuosien aikana sen sijaan että se vain laimenisi ajan kanssa siitä täydellisyyden odotuksen takia, jota se ei ikinä voi täyttää.

Tämän allekirjoitan täysin.

Epailija:
Viisaita sanoja, mutta toisaalta itse kannatan tavallaan myös lähtökohtaa ”don't marry someone you can live with, marry the one you cannot live without” (vaikka siis en avioiittoa varsinaisesti pidäkään järkevänä ratkaisuna). En kuitenkaan usko, että tuollaisen tilanteen syntyminen yhdessä yössä olisi mahdollista vaan juuri tuohon kasvetaan ajan myötä.

Jos nussin taas pilkkua hetken siitä huolimatta että tuskin tarkoitit asiaa niin kirjaimellisesti, niin mielestäi ei ole kovin tervettä jos ei voi elää ilman jotain ihmistä. Ja tämän lisäksi sellainen tärkeä pointti, että liiallinen riippuvaisuus toisesta asettaa hyvin suuria paiineita ja rasitteita sille toiselle ja sen kautta myös suhteeseen, ja tuollaisella voi hyvin pilata ja tuhota muuten ihan hyvin toimivan suhteen. Mutta tuosta perusajatuksesta olen kyllä samaa mieltä; Ei kannata olla toisen kanssa vain olemisen takia, tai tyytyä kumppaniin pelkästään sen perusteella että tämän pärstä ei ärsytä niin paljoa että tekee mieli viskella astioita päivittäin. Sen enempää asiaa analysoimatta ja ajattelematta väitän että kaikkein tärkein edellytys toisen kanssa elämiselle on kuitenkin se että tätä pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan omana itsenään, ei se että tämä osaa hurmata sinut tarvittaessa kädet selän taakse sidottuna.

Miks laskisin rimaa? Siksikö että olis ees joku jonka kanssa seurustelis?

Mä oon sinkku tasan siihen asti ku löydän jonkun jonka kanssa haluan ja pystyn olemaan seuraavat 60 vuotta yhdessä.
Ja toisekseen mulla ei edes ole mitään rimaa! Ainoa mitä vaadin on että se poika saa mussa tunteita aikaan. EI liity se miltä näyttää jne jne jne!!

ja tarkotan siis POSITIIVISIA tunteita =D

[muokattu 29.2.2004 16:22]

pHaze:
Jos nussin taas pilkkua hetken siitä huolimatta että tuskin tarkoitit asiaa niin kirjaimellisesti, niin mielestäi ei ole kovin tervettä jos ei voi elää ilman jotain ihmistä. Ja tämän lisäksi sellainen tärkeä pointti, että liiallinen riippuvaisuus toisesta asettaa hyvin suuria paiineita ja rasitteita sille toiselle ja sen kautta myös suhteeseen, ja tuollaisella voi hyvin pilata ja tuhota muuten ihan hyvin toimivan suhteen.

Olet oikeassa, en tarkoittanut. Ihan pätevä pointti kyllä, ei siinä mitään.

Sen enempää asiaa analysoimatta ja ajattelematta väitän että kaikkein tärkein edellytys toisen kanssa elämiselle on kuitenkin se että tätä pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan omana itsenään, ei se että tämä osaa hurmata sinut tarvittaessa kädet selän taakse sidottuna.

Olen pitkälti samaa mieltä. Uskon kuitenkin, että sitä hurmaamistakin tarvitaan, vaikka kyseessä ei olekaan se ominaisuus, minkä varaan suhdetta olisi järkevää lähteä rakentamaan. Ilman sitä hurmaamista suhteesta kuitenkin mielestäni uupuu jotain oleellista, vaikka se ei olisikaan sellaista jatkuvaa jalkojen vientiä toisen alta.

Veikkaan kyllä, että harva pari enää muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen toisiaan jatkuvasti hurmaa (jos ollenkaan) ja silti voisi kuitenkin sanoa, että heidän parisuhteensa on ihan hyvä eikä siitä välttämättä uuvu mitään parisuhteelle oleellista..

siveys:
Veikkaan kyllä, että harva pari enää muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen toisiaan jatkuvasti hurmaa (jos ollenkaan) ja silti voisi kuitenkin sanoa, että heidän parisuhteensa on ihan hyvä eikä siitä välttämättä uuvu mitään parisuhteelle oleellista..

Hmm.. Voi olla. Saatan olla naivin idealistinen, mutta minusta suhde, jossa tuota hurmausta ei enää ole, on parhaimmillaankin kuin seurustelisi parhaan ystävänsä kanssa. Ei siinäkään välttämättä mitään suurta vikaa ole, mutta kyllä se minusta aina parempi on, jos sitä hurmaustakin löytyy edes välillä.

Hej hej... *heiii* katotaan tuunko enää takasin...

en ymmärrä....

Tää on ihan kiva paikka, minnekäs täältä nyt kiire olis...