SINKKULUUKKU

Replying to SINKKULUUKKU:

---

cut
---


Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.

<e> Typot

pointti oli se että minua ei haittaa se että joku ajattelee eri tavalla. en näe omaa ajatustapaani absoluuttisen oikeana, enkä toistenkaan. Toki jos toista ihmistä haittaa se että en ajattele samalla tavalla ja kokee hillitöntä tarvetta käännyttää minua niin sitten hommasta ei tule mitään.

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Joo, en mäkään ketään käännyttämään ala. Kukin saa olla sitä mieltä mitä on. En silti halua itse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat tietyistä asioista mielestäni väärin tai liian eri tavalla.

Oothan sä tavallaan tekemisissä siveydenkin kanssa, vaikka teidän ajatuksilla vaikuttaa olevan aika vähän yhtymäkohtia, ja ihan hedelmällisen oloisia keskusteluitakin ootte aikojen saatossa käyneet.

Vai menikö multa nyt jotain ohi? Onko sulle "tekemisissä oleminen" vain irl tekemisissä olemista?

Eikähän toisten mielipiteisiin ja ajatuksiin vaikuttamisen tarvitse olla käännytystyötä, mutta jos et kerro vääräoppisille mitä mieltä itse olet, he pienemmällä todennäköisyydellä päätyvät kyseenalaistamaan väärät mielipiteensä ja mahdollisesti oikaisemaan niitä.
Mutta ehkä tällaiset utilitaristiset näkemykset ovat niitä mistä ollaan eri mieltä? Oonko väärässä jos must pieni kyseenalaistaminen on harvoin pahasta (vaikka saattaakin ajoittain syödä jonkin verran aikaa)?

Replying to SINKKULUUKKU:

pointti oli se että minua ei haittaa se että joku ajattelee eri tavalla. en näe omaa ajatustapaani absoluuttisen oikeana, enkä toistenkaan. Toki jos toista ihmistä haittaa se että en ajattele samalla tavalla ja kokee hillitöntä tarvetta käännyttää minua niin sitten hommasta ei tule mitään.

Tuskin tostakaan saa absoluuttia.

Replying to SINKKULUUKKU:

---
pointti oli se että minua ei haittaa se että joku ajattelee eri tavalla. en näe omaa ajatustapaani absoluuttisen oikeana, enkä toistenkaan. Toki jos toista ihmistä haittaa se että en ajattele samalla tavalla ja kokee hillitöntä tarvetta käännyttää minua niin sitten hommasta ei tule mitään.
---


Tuskin tostakaan saa absoluuttia.

Eikä tarviikkaan

Niin. :)

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.

<e> Typot

Heh @ "innokas poliitikko tai hevari"
En ole itsekään erityisen innostunut politiikasta ja vielä vähemmän hevistä, mutta en näe mitään syytä alkaa boikotoimaan ketään siksi että hän on innostunut jostain mistä en itse niinkään välitä. Ne tuskin kuitenkaan ovat ainoita asioita, joilla kukaan elämäänsä täyttää, tai ainoita puolia ko. ihmisessä. Ja jos jonkin yhden kiinnostuksen kohteen vuoksi tyrmäät koko tyypin, et ehkä saa ikinä tietää mitä muita hienoja kiinnostuksen kohteita tai ominaisuuksia hänellä on. Eihän kaikesta tarvitse käydä syväluotaavia keskusteluita, jos tuntuu siltä että näkemykset tai kiinnostukset aiheeseen liittyen on vain liian kaukana toisistaan. Mutta että ei voisi olla oma itsensä seurassa, jota kiinnostaa eri asiat.. Miksi?

Toinen juttu on se, että jos pysyy tiiviisti omassa kuplassaan, ei niin herkästi tule vastaan uusia jänniä asioita. Jos joskus päätyisin juttelemaan enemmän jonkun politiikasta kovasti innostuneen kanssa, saattaisin huomata, että sehän on itse asiasssa tosi mielenkiintosta ja kivaa! Mutta jos annan heti kättä naamaan, kun joku sanoo 'politiikka', en koskaan tiedä.

Replying to SINKKULUUKKU:

---


Joo, ajatuksistahan se muutos lähtee, mutta myöksin teoista, jotka muuttavat ajatuksia.

Tein eilen listan (:D) mitä haluan muuttaa...eli kyllä selkeä tie on valmis muutoksen alulla! :D No ei vaan, mun pitäisi ehkä olla vähemmän riippuvainen, uskaltaa luottaa enemmän. Viettää ehkä enemmän aikaa yksin ja ottaa vähän etäisyyttä. Sitten parisuhdekin alkaa olla kivempi. :-)
---


... hmmm tuli vain mieleen et kannattaa kans kertoa, tai edes mainita, kumppanille sit et miks ottaa etäisyyttä
..oma edellinen suhde alko menee kivasti pusikkoon kun tollasessa tilanteessa ei oikein kommunikaatio pelittäny

Hyvä vinkki! ;-) Kiitos siitä.

Tos on kans hyviä vinkkejä. Ei tosin ihan helppoja, mut elämä on.
http://www.wosco.org/books/Philosophy/The_Existentialism_of_Jean_Paul_Sartre.pdf
(Psst. Ehkä vähän turhan halpa, mut elämä on.)

The existentialism of Jean-Paul Sartre is an account of the way that we
humans exist, in contrast to the ways in which such things as chairs and
tables, fl owers and trees, rocks and planets, and cats and dogs exist. It aims
to elaborate the central structures of our lives, around which all the things
that we do are built. This topic is interesting in its own right and Sartre’s
consideration of it is among the most thorough and systematic available.
But there is more reason than this to study it. For answering the question of
exactly what we are is also central to addressing some of the pressing issues
that we all face. This is what motivated Sartre. He intended his philosophy
to be much more than an abstract theory to be studied in libraries. He
wrote about it in the popular press and illustrated it in his fi ction because
he saw the questions of how we should treat one another, how we should
organise our societies, and how we should each think about our own plans
and hopes and dreams as simply unanswerable unless we consider them
within the framework of a theory of human existence and as receiving only
disastrously wrong answers when the framework itself is wrong.

..Siis voi se toki olla toisinkin päin, muttei tarvii.

Takyon, eihän sitä tiedä. Tai minä tiedän.

Replying to SINKKULUUKKU:

---

---
Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.

<e> Typot
---


Heh @ "innokas poliitikko tai hevari"
En ole itsekään erityisen innostunut politiikasta ja vielä vähemmän hevistä, mutta en näe mitään syytä alkaa boikotoimaan ketään siksi että hän on innostunut jostain mistä en itse niinkään välitä. Ne tuskin kuitenkaan ovat ainoita asioita, joilla kukaan elämäänsä täyttää, tai ainoita puolia ko. ihmisessä. Ja jos jonkin yhden kiinnostuksen kohteen vuoksi tyrmäät koko tyypin, et ehkä saa ikinä tietää mitä muita hienoja kiinnostuksen kohteita tai ominaisuuksia hänellä on. Eihän kaikesta tarvitse käydä syväluotaavia keskusteluita, jos tuntuu siltä että näkemykset tai kiinnostukset aiheeseen liittyen on vain liian kaukana toisistaan. Mutta että ei voisi olla oma itsensä seurassa, jota kiinnostaa eri asiat.. Miksi?

Toinen juttu on se, että jos pysyy tiiviisti omassa kuplassaan, ei niin herkästi tule vastaan uusia jänniä asioita. Jos joskus päätyisin juttelemaan enemmän jonkun politiikasta kovasti innostuneen kanssa, saattaisin huomata, että sehän on itse asiasssa tosi mielenkiintosta ja kivaa! Mutta jos annan heti kättä naamaan, kun joku sanoo 'politiikka', en koskaan tiedä.

Totta, tarkoitin lähinnä seurustelua tälläisen henkilön kanssa. En ainakaan minä hirveästi pitäisi siitä, etten voisi jakaa musiikin aarrearkkuani hänen kanssaan tai nauttia reiveistä yhdessä. Ei se minua tietysti haittaa jos joku tykkää ehdottomasti P.Räsäsestä, se on ihan ok, mutta se tuskin ilmeneekään joka päivä. Sen sijaan hevarilla tai poliitikolla tämä tulisi selväksi varmasti lähes päivittäin. "Arvaa mitä Niinistö teki?!" "Kuuntele tää, niin kovaa mättöö" Mutta öh, kavereilta tuollaista voi odottaakin, eikä sitä tarvitse ikuisesti kestää, vaikka myös heillä on vahvat ja kiinnostavat puolensa. Tuo oli esimerkki, koska en tiedä politiikasta mitään, enkä myöskään hevistä, joten kahvipöytäkeskustelussa noista aiheista tunnen itse olevani siinä kuplassa. Oppiihan sitä ihminen kestämään tietysti kaikenlaista, mutta mieluummin karsin jo alusta alkaen sellaisia persoonia pois, joiden kanssa tiedän siipien kantavan vain lyhyen matkaa. Mielestäni on myös mukavampi aloittaa, kun on jotain yhteistä.
Jos välttämättä haluaa yrittää niin en sitäkään pane pahakseni, jos vain osaa tuoda sen esille, mikä minussa niin kiinnostaa ja silloin kiinnostun jo itsekin.

Replying to SINKKULUUKKU:

Sinkkuilu on kivaa kunhan hali- ja seksikumppaneita on. Ei välttämättä tarvitse olla kuin yksi jonka kanssa homma toimii, mutta kunhan niitä on :)

Aika jännä, mun mielestäni sinkkuilu on kivaa silloin kun on ystäviä joiden kanssa puuhata kaikkea arkipäiväistä, keskustella diippejä, peilata kokemuksiaan ja ajatuksiaan jne jne.

Niin me ollaan erilaisia. :)

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Totta, tarkoitin lähinnä seurustelua tälläisen henkilön kanssa. En ainakaan minä hirveästi pitäisi siitä, etten voisi jakaa musiikin aarrearkkuani hänen kanssaan tai nauttia reiveistä yhdessä. Ei se minua tietysti haittaa jos joku tykkää ehdottomasti P.Räsäsestä, se on ihan ok, mutta se tuskin ilmeneekään joka päivä. Sen sijaan hevarilla tai poliitikolla tämä tulisi selväksi varmasti lähes päivittäin. "Arvaa mitä Niinistö teki?!" "Kuuntele tää, niin kovaa mättöö"

Makuasioista kuten musiikista on mun mielestä turha stressata ja tiukentaa kriteereitä, ne kun menevät useimmilla jo muutenkin varsin tiukalle elämänkatsomuksesta, arvoista, keskinäisistä kemioista ja sen semmosista. Harvat ihmiset ovat esim. musiikin suhteen niin yksiulotteisia, että kuuntelisivat ainoastaan heviä, ja että yhdessä ollessaankin pitäis hevin koko ajan pauhata taustalla. On helpompi hengittää kun toiselle ihmiselle ja itselleen ei aseta sellaisia paineita että toisen on oltava mukana kaikilla elämän osa-alueilla ja että kaiken pitäisi olla yhteensopivaa 24/7 - jos tyttöystävä ei käy reiveissä, niin reiveissä voi käydä sit kavereiden kanssa ja tyttöystävän kanssa tehdä jotain muuta. :)

Replying to SINKKULUUKKU:

---


Joo, en mäkään ketään käännyttämään ala. Kukin saa olla sitä mieltä mitä on. En silti halua itse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat tietyistä asioista mielestäni väärin tai liian eri tavalla.
---




Itse taas haluan tutustua eritavalla ajatteleviin ihmisiin, se on nimenomaan sitä että antaa toisille tilaa ajatella miten ajattelevat. Toki kukin tavallaan, jos tuntuu hankalalta tulla toimeen eri ajatusmaailman omaavien ihmisten kanssa niin turha on sitä yrittääkään :) En itse osaa vaan luokitella ajattelutapoja oikeisiin tai vääriin, en usko mihinkään absoluuttiseen totuuteen missään asiassa.

No mutta alkaisitko vaikka seurustelemaan ihmisen kanssa jonka mielestä eläinten kiduttaminen on ok? Tai vaikka ihmisten tappaminen?

Nyt mennään aika äärirajoille, mutta siis pointtina on, että ei kai kaikki ajattelutavat voi olla "ihan ok". Tai siis periaatteessa voi toki, mutta yleensä ihmisillä on jotain mielipiteitä oikeasta ja väärästä ja he haluavat jakaa elämänsä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat näistä suunnilleen samalla tavalla.

Replying to SINKKULUUKKU:

---

---
Joo, en mäkään ketään käännyttämään ala. Kukin saa olla sitä mieltä mitä on. En silti halua itse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat tietyistä asioista mielestäni väärin tai liian eri tavalla.
---


Oothan sä tavallaan tekemisissä siveydenkin kanssa, vaikka teidän ajatuksilla vaikuttaa olevan aika vähän yhtymäkohtia, ja ihan hedelmällisen oloisia keskusteluitakin ootte aikojen saatossa käyneet.

Vai menikö multa nyt jotain ohi? Onko sulle "tekemisissä oleminen" vain irl tekemisissä olemista?

Eikähän toisten mielipiteisiin ja ajatuksiin vaikuttamisen tarvitse olla käännytystyötä, mutta jos et kerro vääräoppisille mitä mieltä itse olet, he pienemmällä todennäköisyydellä päätyvät kyseenalaistamaan väärät mielipiteensä ja mahdollisesti oikaisemaan niitä.
Mutta ehkä tällaiset utilitaristiset näkemykset ovat niitä mistä ollaan eri mieltä? Oonko väärässä jos must pieni kyseenalaistaminen on harvoin pahasta (vaikka saattaakin ajoittain syödä jonkin verran aikaa)?

Joo toki. Mutta on ihan eri asia, mitä vaadin vaikka kavereilta, tuttavilta, keskustelukumppaneilta ja seurustelukumppanilta.

Keskustelukumppani nyt voi olla ihan kuka tahansa. Kavereilta vaadin tiettyä selkärankaa, käsitystä oikeasta ja väärästä yms. mutta muuten saavat ajatella vaikka poliittesesti ihan mitä haluavat. Toki jos ajatellaan useista asioista samalla tavalla, niin kiva, mutta toisaalta erilaisuuskin rikastuttaa, jos muuten tulee hyvin toimeen.

Seurustelukumppanin suhteen olen sen sijaan paljon valikoivampi, koska tarkoituksena on sitoutua tähän ihmiseen ja jakaa elämä hänen kanssaan. Eli esim. tavoitteet, koulutus, polittiiset näkemykset, perhe, luonne yms. ovat tärkeitä tekijöitä. Tiedän tarkkaan minkä suuntaista haluan, tosin pientä variaatiota voi olla ei niin tärkeistä jutuista...

kun ajattelutapa vnyy toisten satuttamiseen asti niin asia on toki eri. tottakai täytyy jakaa elämänsä samanhenkisten ihmisten kanssa jos se tuntuu itsestä paremmalta, yhdustävät tekijät esim. parisuhteessa ovat tietty paikallaan mutta noin muuten näen kaikilla tavoin ajattelevat ihmiset samalla tasolla. Ihmisillä oikeassa olemisen tarve estää joskus tutustumasta moniin ihmisiin ja näkemästä asioita eri kantilta. Tietenkään tällä tavalla toimiminen ei ole mikään ainoa vaihtoehto, jos tuntuu enemmän omalta olla tekemisissä vain samanhenkisten ihmisten kanssa niin se on ihan yhtä suotavaa.

Ihan mielenkiinnosta on pakko tälläinenkin kuriositeetti sanoa, että ->
Aada joka tuntuu olevan hyvinkin "erilainen" nuori tällä foorumilla monienkin mielestä on kuitenkin tapoinensa se jolla se parisuhde löytyy ja on.
Ja moni muu joka Aadan tapoja ajatellen nostaa karvansa pystyyn ei kuitenkaan tunnu suhdetta "saavan/löytävän/pysyvän"

Onhan siinä jotain kuriositeettia kun sen asian näin asettelee..
Ihan tuli vain yks kaks näin mieleen tälläinenkin.

Replying to SINKKULUUKKU:

Ihan mielenkiinnosta on pakko tälläinenkin kuriositeetti sanoa, että ->
Aada joka tuntuu olevan hyvinkin "erilainen" nuori tällä foorumilla monienkin mielestä on kuitenkin tapoinensa se jolla se parisuhde löytyy ja on.
Ja moni muu joka Aadan tapoja ajatellen nostaa karvansa pystyyn ei kuitenkaan tunnu suhdetta "saavan/löytävän/pysyvän"

Onhan siinä jotain kuriositeettia kun sen asian näin asettelee..
Ihan tuli vain yks kaks näin mieleen tälläinenkin.

Kieltämättä, ehkä pariutuminen olis helpompaa kun selkeyttäis kriteerejä hieman

Toisaalta, onhan noita tarjokkaita tuossa mutta hyvistä syistä joidenkin kohdalla homma on ehdoton ei.

Replying to SINKKULUUKKU:

Kieltämättä, ehkä pariutuminen olis helpompaa kun selkeyttäis kriteerejä hieman

Toisaalta, onhan noita tarjokkaita tuossa mutta hyvistä syistä joidenkin kohdalla homma on ehdoton ei.

Toki, mutta selkeyttäminen ei kai sentään tarkoita ihan kenen tahansa pystymetsästä ottamista sentään =P

Replying to SINKKULUUKKU:

---


Toki, mutta selkeyttäminen ei kai sentään tarkoita ihan kenen tahansa pystymetsästä ottamista sentään =P

ei, vaan nimenomaan päinvastoin

Replying to SINKKULUUKKU:

---

---
Totta, tarkoitin lähinnä seurustelua tälläisen henkilön kanssa. En ainakaan minä hirveästi pitäisi siitä, etten voisi jakaa musiikin aarrearkkuani hänen kanssaan tai nauttia reiveistä yhdessä. Ei se minua tietysti haittaa jos joku tykkää ehdottomasti P.Räsäsestä, se on ihan ok, mutta se tuskin ilmeneekään joka päivä. Sen sijaan hevarilla tai poliitikolla tämä tulisi selväksi varmasti lähes päivittäin. "Arvaa mitä Niinistö teki?!" "Kuuntele tää, niin kovaa mättöö"
---


Makuasioista kuten musiikista on mun mielestä turha stressata ja tiukentaa kriteereitä, ne kun menevät useimmilla jo muutenkin varsin tiukalle elämänkatsomuksesta, arvoista, keskinäisistä kemioista ja sen semmosista. Harvat ihmiset ovat esim. musiikin suhteen niin yksiulotteisia, että kuuntelisivat ainoastaan heviä, ja että yhdessä ollessaankin pitäis hevin koko ajan pauhata taustalla. On helpompi hengittää kun toiselle ihmiselle ja itselleen ei aseta sellaisia paineita että toisen on oltava mukana kaikilla elämän osa-alueilla ja että kaiken pitäisi olla yhteensopivaa 24/7 - jos tyttöystävä ei käy reiveissä, niin reiveissä voi käydä sit kavereiden kanssa ja tyttöystävän kanssa tehdä jotain muuta. :)

Tietysti kaikki ovat erilaisia ja jokaisella on eri mielipiteet ja valinnat. Pointtina siis tarkoitin lähtöasetelmaa, sillä itselleni elektroninen on suuri osa elämää jonka parissa ja mietteissä menee päivittäin useampi tunti. Sinänsä voisin kyllä seurustella henkilön kanssa, jolla ei ole yhtä mielimusiikkia, mutta en varmasti samanlaisen ihmisen kanssa, joka tykkääkin hevistä. Tästä koko keskustelusta vasta tajusin ymmärryksen olevan hyvin tärkeää, sillä jos tyttöä ottaisi aina päähän minun retket ja kyseenalaistaisi niiden tarkoituksen... Kyllä sellaisen kanssa tietty pärjäisin, jolle se on yhdentekevää, mutta en jaksaisi käännytystyötä.

En minä oleta pariutuvani täydellisen peilikuvani kanssa, mutta on jotain asioita joita en siedä, ja ne vaikuttavat valintoihini. Väitänpä näitä mietteitä olevan kaikilla ihmisillä.