19,912 posts, 996 pages, 8,150,826 views
Replying to SINKKULUUKKU:
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
Replying to SINKKULUUKKU:
Itse asiassa tää asia valkeni mulle täysin vasta viime syksynä, kun oikeasti ymmärsin että käytännössä kaikki ihmissuhteeni ovat kaatuneet siihen, etten oo vielä ihan sinut itseni kanssa, en oo osannut käsitellä asioita pääni sisällä tai sen ulkopuolella.
Replying to SINKKULUUKKU:
Mukavaa. Viihdyn. Ihan vaan muuten vaan on mahdollista olla onnellinen ja tyytyväinen.
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Mukavaa. Viihdyn. Ihan vaan muuten vaan on mahdollista olla onnellinen ja tyytyväinen.
---
Yksi tykkää! :)
Itsekin viihdyn täällä edelleen aivan mainiosti, ehkäpä sen huonon kokemuksenkin takia tosin.
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Tuntuu oikeasti siltä että oon niin hyvässä muutosvauhdissa itseni kanssa ettei kannata sitoa itseään kovin tiiviisti yhtään kehenkään. Pitää vielä vähän tutustua itseeni. Itse asiassa tää asia valkeni mulle täysin vasta viime syksynä, kun oikeasti ymmärsin että käytännössä kaikki ihmissuhteeni ovat kaatuneet siihen, etten oo vielä ihan sinut itseni kanssa, en oo osannut käsitellä asioita pääni sisällä tai sen ulkopuolella. Oon kuvitellut ja toisaalta odottanut kaikenlaista älytöntä.
Lupasin itselleni, että hoidan oman pääni selväksi ennen kun alan edes haihatella mitään parisuhdejuttuja. Saa nähdä sitten millainen selväpäisyyden taso mulle riittää. :D
Replying to SINKKULUUKKU:
Parisuhteissa on tosiaan se huono puoli, että ne on todella hyviä harhautuksia omasta itsestä. Kun vieressä on jatkuvasti toinen ihminen, johon keskittyä, on helppo olla käyttämättä aikaa ja energiaa omien sisäisten asioiden kanssa painimiseen, se kun on niin hankalaa ja ikävää.
(snip)
Toisaalta joskus joku itsen ulkopuolinen saattaa tarkkanäköisemmin havaita joitain itsessä olevia kehityskohtia. Usein kuitenkin erityisesti seurustelun alkuvaiheissa fokus on vahvasti toisessa ihmisessä, poissa itsestä ja omista tavoitteista, siis muista kuin siitä että 'toi tyyppi on vaan niin käsittämättömän mielenkiintoinen ja dreamy että tahdon syödä sen kaikki ajatukset!'
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
---
Kaks!
Välillä on tuntunut siltä että nyt saa riittää tämmönen forever alone -touhu mutta pääasiassa fiilis on ollut toinen. Tuntuu koko ajan enemmän ja rehellisemmin siltä etten mä mitään miestä tarvitse.
Ja eikös tuo olekin se ihanteellinen tavoitetila - ettei sitä seurustelukumppania tarvitse? Eihän elämässä pitäisikään olla ihmisen kokoista tyhjää koloa, johon väenvängällä yrittää löytää jonkun sitä täyttämään.
Tuntuu oikeasti siltä että oon niin hyvässä muutosvauhdissa itseni kanssa ettei kannata sitoa itseään kovin tiiviisti yhtään kehenkään. Pitää vielä vähän tutustua itseeni. Itse asiassa tää asia valkeni mulle täysin vasta viime syksynä, kun oikeasti ymmärsin että käytännössä kaikki ihmissuhteeni ovat kaatuneet siihen, etten oo vielä ihan sinut itseni kanssa, en oo osannut käsitellä asioita pääni sisällä tai sen ulkopuolella. Oon kuvitellut ja toisaalta odottanut kaikenlaista älytöntä.
Lupasin itselleni, että hoidan oman pääni selväksi ennen kun alan edes haihatella mitään parisuhdejuttuja. Saa nähdä sitten millainen selväpäisyyden taso mulle riittää. :D
Replying to SINKKULUUKKU:
sanoisin, että on parempi olla täysin sinut ittensä kanssa ennekun lähtee suhteeseen, ettei hae toisesta korjausta tai harhautusta omiin ongelmiinsa.
Replying to SINKKULUUKKU:
-
Parisuhteissa on tosiaan se huono puoli, että ne on todella hyviä harhautuksia omasta itsestä. Kun vieressä on jatkuvasti toinen ihminen, johon keskittyä, on helppo olla käyttämättä aikaa ja energiaa omien sisäisten asioiden kanssa painimiseen, se kun on niin hankalaa ja ikävää.
Toisaalta joskus joku itsen ulkopuolinen saattaa tarkkanäköisemmin havaita joitain itsessä olevia kehityskohtia. Usein kuitenkin erityisesti seurustelun alkuvaiheissa fokus on vahvasti toisessa ihmisessä, poissa itsestä ja omista tavoitteista, siis muista kuin siitä että 'toi tyyppi on vaan niin käsittämättömän mielenkiintoinen ja dreamy että tahdon syödä sen kaikki ajatukset!'
Millähän hopeatarjottimella näitä voisi saada sopivassa suhteessa, niin että voisi itse kasvatella itseään ja samalla poimia yllättäviä vaikutteita muilta. Uskoisin kuitenkin, että mikä tahansa selväpäisyydentaso elämässä saattaa tulla vastaan, sen huomaa ennen pitkää taas auttamattoman vähäiseksi ja pitää palata sorvin ääreen, oli sitten suhteessa toiseen ihmiseen tai autuaan keskittyneesti itseensä. Kumpikaan tilanne ei sulkene pois mahdollisuuksia löytää itsestään enemmän.
Replying to SINKKULUUKKU:
---
sanoisin, että on parempi olla täysin sinut ittensä kanssa ennekun lähtee suhteeseen, ettei hae toisesta korjausta tai harhautusta omiin ongelmiinsa.
---
Entä jos ei päädy koskaan olemaan täysin sinut itsensä kanssa? Onkohan meistä kukaan koskaan täysin sinut itsensä kanssa?
Ei varmaan, jolloin haaste on löytää se sopiva "itsensä-sinut-kanssa-olemisen" taso johon tyytyä.
Tai sit ei vaan kannata stressaa ihan hirveesti tosta ja luottaa siihen että kyllä se suhde sieltä napsahtaa sitten kun on siihen valmis, ja jos se elämään sopii.
Replying to SINKKULUUKKU:
Parisuhteessa se helpommin menee juuri siihen yhteisolon helpottavaan kehitykseen. Sekin on tietenkin tärkeetä ja se heijastuu myös muihin elämän alueille kun parisuhteeseen.
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Parisuhteessa se helpommin menee juuri siihen yhteisolon helpottavaan kehitykseen. Sekin on tietenkin tärkeetä ja se heijastuu myös muihin elämän alueille kun parisuhteeseen.
---
Voisiko olla mahdollista että parisuhteen edustama "yhteiskehitys" voisi tuoda mukanaan oivalluksia ja kehitysaskeleita, mitä yksin ei voi saavuttaa?
Replying to SINKKULUUKKU:
Millähän hopeatarjottimella näitä voisi saada sopivassa suhteessa, niin että voisi itse kasvatella itseään ja samalla poimia yllättäviä vaikutteita muilta. Uskoisin kuitenkin, että mikä tahansa selväpäisyydentaso elämässä saattaa tulla vastaan, sen huomaa ennen pitkää taas auttamattoman vähäiseksi ja pitää palata sorvin ääreen, oli sitten suhteessa toiseen ihmiseen tai autuaan keskittyneesti itseensä. Kumpikaan tilanne ei sulkene pois mahdollisuuksia löytää itsestään enemmän.
Replying to SINKKULUUKKU:
Parastahan olisi viettää aikaansa sellaisten ihmisten seurassa, jotka auttavat kasvamaan kohti sitä täyttä omaa potentiaalia, samalla mukavaa rentoilua ja purinaa tarjoten.
Replying to SINKKULUUKKU:
Yksiselitteisesti ei siis henkilökohtaista kasvua voi laittaa sinkkuuden, seurustelun, hyvän tai huonon suhteen piikkiin.
Replying to SINKKULUUKKU:
Kasvua tapahtuu kaikissa noissa. Mutta tietty tilanteet missä elää vaikuttaa siihen minkälaista kasvua hakee ja tarvitsee. Eli henkilökohtaisen kasvun sävyjä voi laittaa osin myös olosuhteiden piikkiin