SINKKULUUKKU

19,911 posts, 996 pages, 6,525,836 views

mariq

Posts: 2,154

#19121 • • mariq
Koska erityisesti moniquottaaminen on osoittautunut hankalaksi en pidä tarkoituksenmukaisena sen kanssa painimaan ryhtymistä, vaan viittaan mielivaltaisesti sinne tänne aiempaan keskusteluun ja keskustelijoihin <3 toki todennäköisesti offtopicin pauloihinkin vähintään ajoittain langeten.
</excuses>

Olen pohdiskellut, miten onnellisuus rakentuu. Vaikuttaisi ihmiselle luonnolliselta käyttäytymiseltä hakea elämäänsä ja tulevaisuuteensa turvallisuutta, usein kestävien ihmissuhteiden ja riittävän varallisuuden keinoin. Tämänkaltaiset asiat voivat kyllä vähentää stressiä ja helpottaa siten elämää, mutta en ole niinkään varma rakentuuko onni tällaisten asioiden pysyväisyyden varaan?

Onko siis onnellisuuden tavoitteleminen esimerkiksi vakaiden, turvallisten ihmissuhteiden keinoja kaihtamattoman säilyttämisen kautta todella onnellisuutta lisäävää? Jos haluan pitää kiinni parisuhteestani, koska se tuo onnea sekä minulle itselleni että kumppanilleni, oikeuttaako se suhteen ylläpitämisen mahdollisesti jossain tilanteessa vaativan epärehellisyyden? Mikäli siis epäilen rehellisyyden aiheuttavan kumppanilleni niin kovaa kipua, että se vaarantaisi hänen kykynsä pitää kiinni yhteisen onnellisuutemme avaimista, pystyisinkö perustelemaan itselleni epärehellisyyteni sillä, että rehellisyyden aiheuttama kipu ei kuitenkaan palvelisi mitään tarkoitusta, ja että oikeastaan teen palveluksen kumppanilleni kantaessani taakan urhoollisesti itse kaatamatta sitä hänen kannettavakseen?

Aikuinen ihminen on hyvin pitkälti itse vastuussa itsestään, ja itselleen. Hyvinvoinnin rakentaminen toisen harteille on kauhean raskas ja melkoisen mahdoton vastuu kantaa. Minun on vaikea nähdä, missä tilanteessa myöskään vastuun ottaminen toisen hyvinvoinnista on oikeutettua tai perusteltua. Jos tahdon välttyä aiheuttamasta toiselle mielipahaa tai kipua, teenkö palveluksen kumppanilleni vai itselleni? Eihän ikävien tunteiden aiheuttaminen läheisilleen koskaan tunnu mukavalta, mutta se ei mielestäni useinkaan riitä syyksi olla tekemättä niin. Toki siihen voi hyvinkin olla olemassa muita, perustellumpia syitä, joista en tällä hetkellä saa kiinni. En itse tiedä koskaan tunteneeni ihmistä, jonka koko maailma saattaisi luhistua minkään yksittäisen asian tai tapahtuman vuoksi, ja ehkä siksi minun on vaikea ymmärtää epärehellisyyden suojelevan jalouden perusteluita, jotka nojaavat moiselle pelastushengelle.

Ajatus vanhemmiten ehkä auttamattomasti kehittyvän juurtuneisuuden hyväksymisestä osaksi väistämätöntä tuntuu myös jotenkin surulliselta. Tällaisella alle kolmekymppisen viattomalla maailmankatsomuksella on toki helppo huudella, että "eläkäätte elämänne jokaisena päivänä", mutta minulle henkilökohtaisesti ei ajatuksen naiivius riitä perusteeksi sen väheksymiselle siinä määrin, ettei sitä voisi pitää tavoittelemisen arvoisena asiana. Tällä hetkellä minun on vaikea nähdä missä vaiheessa elämää mahdollisesti kehittäisin ajatusmaailman, jossa olen valmis ja kokenut jo tarpeeksi voidakseni heittäytyä siihen mennessä tehtyjen valintojeni kannateltavaksi ja hyvillä mielin lakata kyseenalaistamasta niitä. Harvojen ihmisten elämä varmaankaan on yhtä kivun ja kehityksen toisiaan toistavaa sykliä, vaan henkisen kasvun mahdollistavia akkuja on aika ajoin hyvä latailla hakeutumatta ainakaan ehdoin tahdoin jatkuvasti uusien haasteiden eteen. Kuitenkin erityisesti tällaisen ajattelutavan ikäsidonnaisuus tai pysyväisyys vierastuttaa.

Ehkä kasvan yli tällaisesta toiveikkuudesta saavuttaessani vanhemmiten kyynisyyden helpottavan tilan, jossa utooppisen maailman perään haikailu lakkaa tuntumasta mielekkäältä. Siihen asti voin vaaleanpunaiset lasit silmilläni odotella joskus oppivani maalailemaan sateenkaaria sekä omalle että muiden taivaille *hihu*
pululu

Posts: 1,102

#19123 • • pululu .jemmutti.
Tää luukku on ollut erittäin hieno kokemus nyt viimeisen parin vuoden aikana. Hassua ajatella, että tulevan viikon aikana siirryn erittäin todennäköisesti toiseen luukkuun. Miten sellaisen asian voi tietää etukäteen? No, sen vain tietää. Sitä itse pistää itsensä tietynlaiseen tilanteeseen että tietää miten tulee käymään. Jännää. Ei jännää. No kyllä se vain on jännää. Apua. Mutta... toivon vielä tähä yönä tekeväni vastoin suunnitelmiani/suunnitelmiamme.

On se sittenkin jännää.

--
Ei ole enää pitkä matka
maisemaan jota en ole koskaan nähnyt.

Funktion

Posts: 1,720

#19124 • • Funktion over 9000

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Mutta onko telakointi pettämistä?
---
Mikä?
---


Ihminen - tuo innovatiivinen otus



Ei vittu :DD

Aamun vesivaluusilmistä-naurut

--
Mä taas oon kyllä aina sanonut että pilkku vaan nauttii siitä. se on kuitenkin pohjimmiltaan aika irstas pikku välimerkki..

epicuros

Posts: 7,734

#19129 • • epicuros

Replying to SINKKULUUKKU:


Ethän sää EVEä pelaa btw? Nää linkit pyöri eilen siellä suomalaisella kanavalla, niin jotenkin sopivasti tuli toi sun linkki :P



Heh, en (onneks) :D

10975249748a2.jpg


Tuli kyl joskus seurailtua sivusta, kun veikka pelas ja ihan nättiä draamaa :)

--
Valid criticism does you a favor.

Wolverine

Posts: 1,860

#19130 • • Wolverine
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
tommib

Posts: 3,203

#19131 • • tommib

Replying to SINKKULUUKKU:

Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.



Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
Wolverine

Posts: 1,860

#19132 • • Wolverine

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---


Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.



Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
Funktion

Posts: 1,720

#19133 • • Funktion over 9000

Replying to SINKKULUUKKU:


---

---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---


Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---


Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.



Ha, oisin kyllä mukana tossa..

Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..

--
Mä taas oon kyllä aina sanonut että pilkku vaan nauttii siitä. se on kuitenkin pohjimmiltaan aika irstas pikku välimerkki..

tommib

Posts: 3,203

#19134 • • tommib

Replying to SINKKULUUKKU:


---

---

---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---


Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---


Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
---


Ha, oisin kyllä mukana tossa..

Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..



Jos ei sitä saa loppuun kelattua niin se jää kaihertamaan. Omalla kohdalla se aiheuttaa katkeruutta enempi, kun avioero tuli, kun sairastuin masennukseen ja sentään hain apua asiaan.
hannahia

Posts: 65

#19135 • • hannahia

Replying to SINKKULUUKKU:



Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..



Ei ne aina oo ne naiset! Mä kuulin et exä oli selitelly mun hyvälle ystävälle, kuinka hänellä oli niin hirveetä olla mun kanssa ja kuinka hän nyt on onnellinen uuden naikkosen kanssa... No kysympä vaan, et MITÄ HELVETTIÄ se teki mun kanssa 3 1/2 vuotta, jos oli kerta niin kamalaa !?!?? Mulla ei kyllä ollu mitään tätä kyseistä henkilöä vastaan, taikka mikään kaihertanut, koska me tultiin tosi hyvin toimeen koko suhteen ajan ja oltiin enimmäkseen kuin parhaat kaverit jotka asuu yhdessä ja erokin oli aika yhteisymmärryksinen, kunnes hän sit oli selitellyt tämmösiä... Löi ihan ällikällä siinä vaiheessa, kun tosiaan nää selittelyt tuli vuosi sen jälkeen, kun oltiin erottu...
Wolverine

Posts: 1,860

#19136 • • Wolverine

Replying to SINKKULUUKKU:


---

---

---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---


Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---


Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
---


Ha, oisin kyllä mukana tossa..

Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..




mä luulen että tää jää myös kaihertamaan mua loppuelämäkseni. itsellä oli täysin samanlainen kriisi vuosi takaperin mutta annoin kaikkeni ja yritin vielä kerran ja löysin rakkauden uudestaan. hän ei jaksanut edes yrittää. tuntuu siltä ettei me yhdessä yritetty kaikkea pelastaaksemme tilannetta ja sen takia tämä jäi vähän niinkuin "kesken". löydänkö koskaan kaikkia vastauksia tähän tilanteeseen? tuskin. jääkö tämä vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi? aivan varmasti.
tommib

Posts: 3,203

#19137 • • tommib

Replying to SINKKULUUKKU:


---


Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..
---


Ei ne aina oo ne naiset! Mä kuulin et exä oli selitelly mun hyvälle ystävälle, kuinka hänellä oli niin hirveetä olla mun kanssa ja kuinka hän nyt on onnellinen uuden naikkosen kanssa... No kysympä vaan, et MITÄ HELVETTIÄ se teki mun kanssa 3 1/2 vuotta, jos oli kerta niin kamalaa !?!?? Mulla ei kyllä ollu mitään tätä kyseistä henkilöä vastaan, taikka mikään kaihertanut, koska me tultiin tosi hyvin toimeen koko suhteen ajan ja oltiin enimmäkseen kuin parhaat kaverit jotka asuu yhdessä ja erokin oli aika yhteisymmärryksinen, kunnes hän sit oli selitellyt tämmösiä... Löi ihan ällikällä siinä vaiheessa, kun tosiaan nää selittelyt tuli vuosi sen jälkeen, kun oltiin erottu...



Täähän kuulostaa mun nykyelämältä! Olen kaikkeen syypää, kaiken pahan alku ja juuri sekä itse saatana exän ja hänen tätinsä mukaan. Ei todellakaan ole naiset tässä pahimpia, kyllä ukot osaa olla kanssa todella raakoja erotilanteessa.
Funktion

Posts: 1,720

#19138 • • Funktion over 9000

Replying to SINKKULUUKKU:


---

---

---

---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---


Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---


Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
---


Ha, oisin kyllä mukana tossa..

Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..
---



mä luulen että tää jää myös kaihertamaan mua loppuelämäkseni. itsellä oli täysin samanlainen kriisi vuosi takaperin mutta annoin kaikkeni ja yritin vielä kerran ja löysin rakkauden uudestaan. hän ei jaksanut edes yrittää. tuntuu siltä ettei me yhdessä yritetty kaikkea pelastaaksemme tilannetta ja sen takia tämä jäi vähän niinkuin "kesken". löydänkö koskaan kaikkia vastauksia tähän tilanteeseen? tuskin. jääkö tämä vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi? aivan varmasti.



Mut kyllä se siitä paremmaks muuttuu.. Ajan myötä ne muistot muuttuu sellasiksi mitä iltasin nukkumaan mennessä vatvoo, mutta siitä menee aina paremmaksi. Kun ajan kanssa saat vatvottua tarpeeks, ja huomaat että elämä jatkuu joka tapauksessa, alkaa ne ikävät muistot olla vaan just sitä. Ikäviä muistoja. Ei niitä enään sitten jaksa sen kummemmin ottaa.

Kuten sanoit, varmasti muistat vielä parin vuosikymmenen päästäkin, mutta ei se hetken päästä satu niinkun se sattuu nyt.

Leuka pystyyn, kravatti suoraan ja kohti uutta elämää. Ero on aina uus alku vaikka siltä ei tällä hetkellä tuntuiskaan :)

--
Mä taas oon kyllä aina sanonut että pilkku vaan nauttii siitä. se on kuitenkin pohjimmiltaan aika irstas pikku välimerkki..

Wolverine

Posts: 1,860

#19139 • • Wolverine

Replying to SINKKULUUKKU:


---

---

---

---

---
Ilmoittaudun tänne 5½ vuoden jälkeen. Tuli kyllä ihan puskista tämäkin asia. Ei voi edes oikein käsittää koko hommaa. Itkettää vituttaa ja raivostuttaa samaan aikaan.
---


Olen todella pahoillani! Aikaa se vie ennenkuin tuosta toipuu, tiedän kokemuksesta. Avioero tuli tänä vuonna.
---


Sympatiat myös sinne suuntaan. On kyllä todella raskasta eikä tunnu siltä että valoa olisi missään näkyvissä. Pitäisi perustaa joku oma vertaistukiryhmä ja käytäis porukalla oluella ja haukuttais naisia.
---


Ha, oisin kyllä mukana tossa..

Ollu nyt suhteessa reilut kaks vuotta, mutta edelleen kaihertaa edellinen ja miten sä päätty. Tänäkin päivänä kuulen miltei päivittäin juttuja mitä exä on puhunu..

Naiset... hoh..
---



mä luulen että tää jää myös kaihertamaan mua loppuelämäkseni. itsellä oli täysin samanlainen kriisi vuosi takaperin mutta annoin kaikkeni ja yritin vielä kerran ja löysin rakkauden uudestaan. hän ei jaksanut edes yrittää. tuntuu siltä ettei me yhdessä yritetty kaikkea pelastaaksemme tilannetta ja sen takia tämä jäi vähän niinkuin "kesken". löydänkö koskaan kaikkia vastauksia tähän tilanteeseen? tuskin. jääkö tämä vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi? aivan varmasti.
---


Mut kyllä se siitä paremmaks muuttuu.. Ajan myötä ne muistot muuttuu sellasiksi mitä iltasin nukkumaan mennessä vatvoo, mutta siitä menee aina paremmaksi. Kun ajan kanssa saat vatvottua tarpeeks, ja huomaat että elämä jatkuu joka tapauksessa, alkaa ne ikävät muistot olla vaan just sitä. Ikäviä muistoja. Ei niitä enään sitten jaksa sen kummemmin ottaa.

Kuten sanoit, varmasti muistat vielä parin vuosikymmenen päästäkin, mutta ei se hetken päästä satu niinkun se sattuu nyt.

Leuka pystyyn, kravatti suoraan ja kohti uutta elämää. Ero on aina uus alku vaikka siltä ei tällä hetkellä tuntuiskaan :)



no näinhän se on, on vaan liian aikaista miettiä sitä tolta kannalta kun koko tää juttu on niin tuore. kiitos teille vertaistuesta veljet, en tiedä missä olisin ilman teitä *sydän*
siveys

Posts: 2,492

#19140 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Mut kyllä se siitä paremmaks muuttuu.. Ajan myötä ne muistot muuttuu sellasiksi mitä iltasin nukkumaan mennessä vatvoo, mutta siitä menee aina paremmaksi. Kun ajan kanssa saat vatvottua tarpeeks, ja huomaat että elämä jatkuu joka tapauksessa, alkaa ne ikävät muistot olla vaan just sitä. Ikäviä muistoja. Ei niitä enään sitten jaksa sen kummemmin ottaa.

Kuten sanoit, varmasti muistat vielä parin vuosikymmenen päästäkin, mutta ei se hetken päästä satu niinkun se sattuu nyt.



And now for some serious business:

Onko tällaisessa tilanteessa mielekästä pitäytyä totuudessa?

Onko mielekästä kaivaa parhaansa mukaan syitä ja selityksiä erolle?

Onko mielekästä tivata entiseltä kumppanilta miksi näin?

Onko mielekästä toistaa samoja kivuliaita ajatuksia vuodesta toiseen?

Onko mielekästä katkeroitua ja menettää uskonsa ihmisten hyvyyteen?

Onko mielekästä vahvistaa kuvaa itsestä jätettynä ja epäkelpona?

.. vai voisiko olla kaikkien kannalta fiksumpaa luoda tarkoituksellisesti oma todellisuus, joka on ruusuisampi, rakastavampi ja onnellisempi?