SINKKULUUKKU

19,911 posts, 996 pages, 6,525,846 views

Funktion

Posts: 1,720

#19141 • • Edited Funktion over 9000

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Mut kyllä se siitä paremmaks muuttuu.. Ajan myötä ne muistot muuttuu sellasiksi mitä iltasin nukkumaan mennessä vatvoo, mutta siitä menee aina paremmaksi. Kun ajan kanssa saat vatvottua tarpeeks, ja huomaat että elämä jatkuu joka tapauksessa, alkaa ne ikävät muistot olla vaan just sitä. Ikäviä muistoja. Ei niitä enään sitten jaksa sen kummemmin ottaa.

Kuten sanoit, varmasti muistat vielä parin vuosikymmenen päästäkin, mutta ei se hetken päästä satu niinkun se sattuu nyt.

---


And now for some serious business:

Onko tällaisessa tilanteessa mielekästä pitäytyä totuudessa?

Onko mielekästä kaivaa parhaansa mukaan syitä ja selityksiä erolle?

Onko mielekästä tivata entiseltä kumppanilta miksi näin?

Onko mielekästä toistaa samoja kivuliaita ajatuksia vuodesta toiseen?

Onko mielekästä katkeroitua ja menettää uskonsa ihmisten hyvyyteen?

Onko mielekästä vahvistaa kuvaa itsestä jätettynä ja epäkelpona?

.. vai voisiko olla kaikkien kannalta fiksumpaa luoda tarkoituksellisesti oma todellisuus, joka on ruusuisampi, rakastavampi ja onnellisempi?



Mä en ihan oikeasti jaksa lähteä näihin keskusteluihin sun kanssa. Tämä siis ei mitenkään loukkauksena, mutta mua henkilökohtaisesti ei innosta pohtia ihan kaikkea näin pitkälle. Luet postauksia välillä kun piru raamattua, mennen täysin pointista ohi (esim. missä mainitsin mitään katkeroitumisesta tai omakuvan jätettynä ja epäkelpona vahvistamisesta?).

--
Mä taas oon kyllä aina sanonut että pilkku vaan nauttii siitä. se on kuitenkin pohjimmiltaan aika irstas pikku välimerkki..

Jago

Posts: 4,039

#19142 • • Jago un-trained monkee

Replying to SINKKULUUKKU:


And now for some serious business:

Onko tällaisessa tilanteessa mielekästä pitäytyä totuudessa?

Onko mielekästä kaivaa parhaansa mukaan syitä ja selityksiä erolle?

Onko mielekästä tivata entiseltä kumppanilta miksi näin?

Onko mielekästä toistaa samoja kivuliaita ajatuksia vuodesta toiseen?

Onko mielekästä katkeroitua ja menettää uskonsa ihmisten hyvyyteen?

Onko mielekästä vahvistaa kuvaa itsestä jätettynä ja epäkelpona?

.. vai voisiko olla kaikkien kannalta fiksumpaa luoda tarkoituksellisesti oma todellisuus, joka on ruusuisampi, rakastavampi ja onnellisempi?


Sua ei varmaa oo joko koskaan jätetty tai sitten oot keksiny tavan käyttää päihteitä kivun unohtamiseen.

Eskapismi ei auta. Asiat pitää käsitellä ja joskus myös negatiiviset ja typeriltäkin vaikuttavat asiat pitää sanoa itselleen, että pääsee eteenpäin sellasella tavalla, että pystyy viellä tulevaisuudessakin rakastamaan

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

Avatar
#19143 • • Muussika Guest

Replying to SINKKULUUKKU:



mä luulen että tää jää myös kaihertamaan mua loppuelämäkseni. itsellä oli täysin samanlainen kriisi vuosi takaperin mutta annoin kaikkeni ja yritin vielä kerran ja löysin rakkauden uudestaan. hän ei jaksanut edes yrittää. tuntuu siltä ettei me yhdessä yritetty kaikkea pelastaaksemme tilannetta ja sen takia tämä jäi vähän niinkuin "kesken". löydänkö koskaan kaikkia vastauksia tähän tilanteeseen? tuskin. jääkö tämä vaivaamaan ikuisiksi ajoiksi? aivan varmasti.



Tsemppii Juge! Ainahan nää on vaikeita juttuja. Mut tiäkkö mitä? Jos sä olet yrittänyt ja tehnyt sen minkä voit, et olisi voinut tehdä enempää. Toisia ihmisiä me ei voida muuttaa, toisten ihmisten puolesta me emme voi päätöksiä tehdä. Paskaltahan se tuntuu, mutta lopulta voi kuitenkin olla helpottunut siitä, että itse käänsi kortit, laittoi kaiken peliin ja katsoi mitä tuleman pitää. Ja jos ei ole näin tehnyt, voi ainakin ottaa opikseen.

Kyllä näissä hommissa pitää käydä kaikki tunteet läpi, jotta välttää katkeruuden ja voi taas jonakin päivänä olla henkisesti vapautunut. Katkeruus on jälkitauti johon sairastuu, jos ei käy kaikkea sitä surua, vihaisuutta, epätoivoa, itsesääliä ja näiden myötä valon pilkahdusta läpi. Itse muistan sanoneeni ääneen tiukalla hetkellä: ''Mun maailma on nyt tuhannen palasina enkä todellakaan tiiä miten tästä selviin, mut sen mä tiiän et jotenkin mä selviin kuitenkin.'' Ja niinhän mä oon selvinnytkin. Suosittelen muuten nyrkkeilyä ja mielikuvaharjoituksia siihen oheen, loistava tapa purkaa negatiivista painolastia - tätä taidat kyllä jo hyödyksi käyttääkin.

Ja siveys, kaikella rakkaudella, ei tällaisilla hetkillä yleensä ruveta filosofioimaan liikoja. Tunteet saa tulla just niin kuin on tullakseen. Ei ihmisen tarvi olla niin yli-ihminen, että pystyisi aina tarkastelemaan kaikkea omassa elämässään tapahtuvaa ikään kuin objektiivisesti ulkopuolelta. Jotkut asiat ja tunteet tulee sellasella rytinällä, ettei moinen ole mahdollista tai mielestäni edes inhimillistä. Kyllä vaikeet asiat ja tunteet on imho hyvä käydä läpi niin kuin ne on tullakseen. Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta h-hetkellä harva ihminen pystyy irtautumaan vaikeista tunteista, eikä se välttämättä olisi kovinkaan hyväksikään prosessin etenemisen kannalta.
Jago

Posts: 4,039

#19144 • • Jago un-trained monkee

Replying to SINKKULUUKKU:


Mut kyllä se siitä paremmaks muuttuu.. Ajan myötä ne muistot muuttuu sellasiksi mitä iltasin nukkumaan mennessä vatvoo, mutta siitä menee aina paremmaksi. Kun ajan kanssa saat vatvottua tarpeeks, ja huomaat että elämä jatkuu joka tapauksessa, alkaa ne ikävät muistot olla vaan just sitä. Ikäviä muistoja. Ei niitä enään sitten jaksa sen kummemmin ottaa.

Kuten sanoit, varmasti muistat vielä parin vuosikymmenen päästäkin, mutta ei se hetken päästä satu niinkun se sattuu nyt.

Leuka pystyyn, kravatti suoraan ja kohti uutta elämää. Ero on aina uus alku vaikka siltä ei tällä hetkellä tuntuiskaan :)


Tosi hyvin sanottu. Se kyllä häiritsee välillä, että kun oma ero johtui siitä, ettei toisella ollutkaan tunteita tarpeeks tai siis oli, mutta ne katosi. Tuntuu siltä, että on vaikee hyväksyä, kun kuitenkin molemmat on sanonut, ettei ne oo tavannu ennen ihmistä, joka tajuais toista niin helposti ja muutenkin ollaan oltu täydellisesti toisillemme sopivia, kunnes se vaan sano, ettei tajuu miksi, mutta tunteet on kadonnu.
Eli siis tulee olemaan vaikee tämän jälkeen ehkä luottaa siihen, että ne fiilarit pysyy tulevaisuudessakaan. Kuitenkin pitäisi pystyä mennä täysillä juttuun mukaan, ja luulen, että se tulee pelottamaan.
Ehkä tästä suhteesta opittuna positiivisimpana asiana on, että voin olla täysin oma joskus hyvin ärsyttävä itteni ja joku diggaan musta siitä huolimatta. Negatiivisena se, että tunteet voi joskus kuolla nopeastikkin.

Kokoajan tuntuu siltä, että jos vaan saisin oikeen mahiksen saisin tilanteen muutettua, mutta ehkä pitäisi vaan hyväksyä se, että yhteensopivuus ja toisen ihmisen tunteet eivät riitä toimivana suhteeseen.

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

siveys

Posts: 2,492

#19145 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Sua ei varmaa oo joko koskaan jätetty tai sitten oot keksiny tavan käyttää päihteitä kivun unohtamiseen.


Mitä tämä lause kertoo sinusta?

(kirjoitin viestin rakkaudella, toivottavasti osaatte lukea sen rakkaudella)
siveys

Posts: 2,492

#19146 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Mä en ihan oikeasti jaksa lähteä näihin keskusteluihin sun kanssa. Tämä siis ei mitenkään loukkauksena, mutta mua henkilökohtaisesti ei innosta pohtia ihan kaikkea näin pitkälle.



Jään todennäköisesti henkiin.

(mutta jos en jää niin ei hätää, ei tällaista kusipäätä voi kovin moni jäädä kaipaamaan..)
Jago

Posts: 4,039

#19147 • • Jago un-trained monkee

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Sua ei varmaa oo joko koskaan jätetty tai sitten oot keksiny tavan käyttää päihteitä kivun unohtamiseen.

---

Mitä tämä lause kertoo sinusta?

(kirjoitin viestin rakkaudella, toivottavasti osaatte lukea sen rakkaudella)


Mun viesti kertoo sen, että muhun sattuu.
Luin kyllä viestis tarkotusta väärin. Sillä hetkellä luin sen tarkottamaan eskapismia ja mun mielestä nimenomaan kipu ja kaikki negatiiviset tunteet pitää päästää valloilleen ja niissä pitää saada myös velloa ajoitain. Vaan ne kokemalla niistä vois päästä yli.

"Onko mielekästä kaivaa parhaansa mukaan syitä ja selityksiä erolle?"
On luonnollista tehdä niin. En halua että niin käy uudestaan ja haluan oppia virheistäni siinä suhteessa

"Onko mielekästä tivata entiseltä kumppanilta miksi näin?"
varsinkin tälläisessä tilanteessa, missä toinen jää suu auki, haluan vastauksia.

"Onko mielekästä toistaa samoja kivuliaita ajatuksia vuodesta toiseen?"
Ei tietenkään. Kyllä jossain vaiheessa pitää pystyä käsittelemään asiat, mutta ei rakkaudelle ja siitä ylipääsemiselle voi toisaalta laittaa aikarajaa. Ja eihän se ihminen koskaan täysin katoa.

"Onko mielekästä katkeroitua ja menettää uskonsa ihmisten hyvyyteen?"
ei tietenkään ja just siksi pitääkin saada kokea ne kaikki negativiset tunteet ja käsitellä niitä, että ymmärtäisi mitä tapahtui ja jotta pystyisi antamaan anteeksi sen itselleen ja sille toiselle, sekä päästämään irti.

"Onko mielekästä vahvistaa kuvaa itsestä jätettynä ja epäkelpona?"
Siinä vaiheessa, kun toinen jättää ei itsetunto ole ehkä parhaimmillaan. Kyllä se siitä ajan kanssa luodaan uudestaan. Eksän kanssa alkuvaiheessa mun itsetietämys itsetunto jne kasvoi paljon. Koin voivani olla enemmän oma itseni hänen kanssaa, kun muiden ja se sano diggaavansa musta juuri siks. Silti ja siitä huolimatta en ollutkaan sitä mitä se etsi. Harvoin löydän ihmisen joka ymmärtää mua niin hyvin ja jos siitä huolimatta en kelpaa kyllähän siitä aika epäkelpo olo tulee.

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

siveys

Posts: 2,492

#19148 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Ja siveys, kaikella rakkaudella, ei tällaisilla hetkillä yleensä ruveta filosofioimaan liikoja.

Muussika


Useimmat ihmiset eivät tosiaan ole oppineet kyseisessä tilanteessa näin tekemään, eikä se spontaanien toimintamallien muutos tapahdu tilauksesta silmänräpäyksessä, vaikka ihminen itse kokisikin, että haluaisi muutoksen toimintamalleissaan nähdä. Ja aika harva taitaa edes jaksaa haluta.

Oma tarkoitukseni oli aloittaa keskustelua asiasta yleisemmällä tasolla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat siihen tällä hetkellä kykeneviä.

Tunteet saa tulla just niin kuin on tullakseen. Ei ihmisen tarvi olla niin yli-ihminen, että pystyisi aina tarkastelemaan kaikkea omassa elämässään tapahtuvaa ikään kuin objektiivisesti ulkopuolelta.



Tämä on sinun mielipiteesi ja saat toki sekä elää sen mukaan että arvioida muita sen mukaan. Itselleni sillä kuinka paljon haluan antaa tunteitteni ohjata elämääni on selkeästi rajat. Ne rajat eivät ole selkeitä ja pysyviä, mutta ne kyllä ovat hyvin vahvasti olemassa. Se mihin rajansa vetää on tässä yhteiskunnassa hyvin pitkälle jokaisen oma valinta.

Tunteet ja toiminta eivät ole täysin sidoksissa toisiinsa, mutta niillä on hyvin vahva yhteys. Se yhteys on havaintojeni mukaan huomattavasti vahvempi kuin suurin osa rationaalisuutta ihannoivan länsimaailmamme asukeista haluaa itselleen myöntää. Antaessaan itsensä vajota synkkiin tunnelmiin pidemmiksi ajoiksi avaa samalla huomaamattaa oven persoonan, arvomaailman ja sitä kautta vahvasti myös toiminnan muutoksille, joita ohjaa pelko, viha, katkeruus ja merkityksettömyys.

Miten sinä itse olet esimerkiksi muuttunut suruprosessiesi myötä? Ovatko ne tuoneet elämääsi aikaisempaa enemmän rakkautta, suvaitsevaisuutta, väkivallattomuutta ja myötätuntoa?

Oletko kenties joskus elämässäsi kohdannut suruprosessin, joka on vienyt ihmistä mielestäsi huonompaan suuntaan?

Kyllä vaikeet asiat ja tunteet on imho hyvä käydä läpi niin kuin ne on tullakseen. Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, mutta h-hetkellä harva ihminen pystyy irtautumaan vaikeista tunteista, eikä se välttämättä olisi kovinkaan hyväksikään prosessin etenemisen kannalta.



Minkä prosessin etenemisen kannalta?

Meistä jokaisen suru- ja kasvuprosessit ovat ymmärtääkseni täysin yksilöllisiä ja niiden kulkuun voi vaikuttaa tietoisesti. Niitä ei voi valita vapaasti, mutta niitä voi ohjailla ajatuksellisten työkalujen ja muiden ihmisten johdatuksen kautta.

Ero on yleensä suuren muutoksen aikaa, sillä iso osa elämän tutuista oletuksista revitään väkivalloin irti ja syntyy paljon tilaa, joka korvaantuu vähitellen uusilla asioilla. Persoonan muutosten on tällöin mahdollista tapahtua huomattavasti nopeammin kuin normaalin henkisen kehitysprosessin kontekstissa.

Minusta tuntuu siltä, että tekisin väärin sekä itseäni että läheisiäni kohtaan jos en eron hetkellä pyrkisi parhaani mukaan täyttämään syntynyttä tyhjiötä hyveillä ja rakkaudella. Ja jos parhaani olisi kovin vähän niin miettisin kyllä kahdesti sitä mihin suuntaan haluan elämääni myös pidemmällä tähtäimellä ohjailla.

Mutta se olen toki vain minä. Olen jo pitkä tovi sitten päästänyt irti siitä ajatuksesta, että muiden ihmisten olisi hyvä elää elämäänsä kuten minä elän omaani. Onneksi se ei kuitenkaan estä minua jakamasta kokemuksiani sillä ajatuksella, että joskus joku saattaa löytää niistä jotakin, joka sopii juuri hänen maailmaansa ja tekee siitä onnellisempaa :)

Tässä muuten lyhyt aiheeseen liittyvä klippi, jossa joku hemmo on sitä mieltä, että ihmisen olisi hyvä kiinnittää päivittäin vähintään yhtä paljon huomiota henkisten hyveiden ruokkimiseen kuin mitä me käytämme fyysisten ruumidiemme ruokkimiseen:



Kuinka pitkäksi ajaksi te lopetatte eron hetkellä ruoan syömisen?
mariq

Posts: 2,154

#19149 • • mariq
Tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn kanssa minulle käy useimmiten nykyään niin, että niille ei meinaa oikein löytyä aikaa tai paikkaa, joten pyrin rationalisoimaan niitä loogisiin laatikoihin käsiteltäviksi ja pohdittaviksi sitten joskus, kun sattuu olemaan hyvä hetki. En ole ihan varma mitä mieltä kyseisestä metodista olen. Useimmiten käy niin, että kuinka lokeroituja ja pureskeltuja tahansa ne ovatkin, ne purskahtavat äkillisesti pinnalle ottaen pääni haltuunsa. Nämä tunteenpuuskat tosin useimmiten (joskaan eivät aina) menevät hyvin nopeasti ohi ja pystyn irtaantumaan niistä vasta annettuani niille tilaa hengittää ja huutaa ja heilua hetken aikaa.

En itse pidä edes tavoittelemisen arvoisena sellaista tapaa olla, jossa tunteilleen ei antaisi tilaa, vaan ne pyrkisi käsittelemään kokonaan abstraktiotasolla jäsennellen. Oma maailmankuvani ja toimintamallini rakentuvatkin melko suurelta osin intuition varaan. En pidä rationaalista ajattelua automaattisesti parempana kuin emotionaalista, vaan mielestäni näiden välinen tasapaino, vaikkakin alati häilyvä ja tuskin hetkeäkään todella läsnäoleva, on ainakin itselleni pyrkimyksenä.
Avatar
#19150 • • Muussika Guest

Replying to SINKKULUUKKU:


1.) Tämä on sinun mielipiteesi ja saat toki sekä elää sen mukaan että arvioida muita sen mukaan. Itselleni sillä kuinka paljon haluan antaa tunteitteni ohjata elämääni on selkeästi rajat. Ne rajat eivät ole selkeitä ja pysyviä, mutta ne kyllä ovat hyvin vahvasti olemassa. Se mihin rajansa vetää on tässä yhteiskunnassa hyvin pitkälle jokaisen oma valinta.

2.) Antaessaan itsensä vajota synkkiin tunnelmiin pidemmiksi ajoiksi avaa samalla huomaamattaa oven persoonan, arvomaailman ja sitä kautta vahvasti myös toiminnan muutoksille, joita ohjaa pelko, viha, katkeruus ja merkityksettömyys.

3.) Miten sinä itse olet esimerkiksi muuttunut suruprosessiesi myötä? Ovatko ne tuoneet elämääsi aikaisempaa enemmän rakkautta, suvaitsevaisuutta, väkivallattomuutta ja myötätuntoa?

4.) Minkä prosessin etenemisen kannalta? Meistä jokaisen suru- ja kasvuprosessit ovat ymmärtääkseni täysin yksilöllisiä ja niiden kulkuun voi vaikuttaa tietoisesti. Niitä ei voi valita vapaasti, mutta niitä voi ohjailla ajatuksellisten työkalujen ja muiden ihmisten johdatuksen kautta.

5.) Minusta tuntuu siltä, että tekisin väärin sekä itseäni että läheisiäni kohtaan jos en eron hetkellä pyrkisi parhaani mukaan täyttämään syntynyttä tyhjiötä hyveillä ja rakkaudella. Ja jos parhaani olisi kovin vähän niin miettisin kyllä kahdesti sitä mihin suuntaan haluan elämääni myös pidemmällä tähtäimellä ohjailla.

6.) Olen jo pitkä tovi sitten päästänyt irti siitä ajatuksesta, että muiden ihmisten olisi hyvä elää elämäänsä kuten minä elän omaani. Onneksi se ei kuitenkaan estä minua jakamasta kokemuksiani sillä ajatuksella, että joskus joku saattaa löytää niistä jotakin, joka sopii juuri hänen maailmaansa ja tekee siitä onnellisempaa :)



1.) Tottakai se on minun mielipiteeni. En ole kuitenkaan arvioinut ketään ihmistä sen mukaan. Olen sanonut mielipiteeni lähinnä seuraavaan asiaan: Kun ihmisellä on elämässään meneillään haastava vaihe, johon liittyy vaikeiden asioiden käsittelyä ja kivuliaita tunteita, ei omien kokemusteni perusteella ole hyväksi lykätä näitä tunteita ja niiden käsittelyä kerta toisensa jälkeen. Jokainen toki itse määrittelee itselleen, haluaako kohdata tunteitaan tai käsitellä niitä ja missä määrin on valmis ikään kuin heittäytymään haastavaan tilanteeseen pyrkimättä kontrolloimaan itseään ja tunteitaan liikaa - ja mikä on liikaa, vai onko mikään. Siinä missä sinä haluat jakaa ihmisille omia ajatuksiasi ja kokemuksiasi, joiden toivot auttavan jotakuta olemaan onnellisempi elämässään, samaa haluan minäkin. En tietenkään jaa omia ajatuksiani ja kokemuksiani, jotta jonkun elämästä tulisi ikävää.

2.) Itse koen, että välillä ihmisen kasvun kannalta on oleellista vajota synkkiin tunnelmiin. Mielestäni elämän ei aina kuulukaan olla kaikin puolin ilon ja onnen tunteiden täyttämää, sillä tunteiden kirjo on laaja ja arvokas kokonaisuudessaan. Mainitsemasi ''pitkä aika'' on kyllä suhteellinen käsite. Toki voimme omalla ajattelutavallamme vaikuttaa halutessamme myös negatiivisesti siihen, miten vaikeita asioita kohtaamme ja miten asennoidumme tähän maailmaan, elämään ja toisiin ihmisiin. Itse olen kuitenkin koko ajan puhunut sen puolesta, että vaikeiden asioiden ja tunteiden käsittelyllä on POSITIIVINEN seuraus ja tavoite, joka siintää jatkuvasti taustalla. Itse olen aina pitänyt kiinni tästä valonpilkkeestä vaikeilla hetkillä ja kulkenut sitä kohti. Olen antanut itselleni luvan käydä kaikki tunteet läpi, myös ne vaikeimmat, jotta voisin lopulta saada rauhan vaikean asian kanssa ja olla katkeroitumatta. Ehkä oleellinen seikka onkin sen tiedostaminen, että vaikeiden asioiden ja tunteiden kohtaaminen johtaa johonkin hyvään.

3.) Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä. Suruprosessieni kautta olen oppinut antamaan anteeksi sekä itselleni että toisille ihmisille vajaavaisuuksia ja ikäviä tekoja, jotka ovat äkkiseltään tuntuneet todella kamalilta ja pahoilta. Mustavalkoisen hyviksi ja pahoiksi ihmisiksi leimaamisen sijaan olen oppinut sen, että jokainen voi joskus tehdä virheitä - ja tekeekin. Teoistaan on jokaisen kuitenkin kannettava vastuu, ja halutessaan virheistään voi oppia. En leimaa ketään sellaista ihmistä suoriltaan pahaksi, joka on tehnyt minua kohtaan väärin. Olemme kaikki erehtyväisiä. Olen onnellinen siitä, että olen itse oppinut tietyistä tekemistäni virheistä (suruprosessi kun voi liittyä myös omiin tekoihin). Olen myös onnellinen niiden ihmisten puolesta, jotka ovat joskus satuttaneet minua syvästikin, mutta kasvaneet kokemuksen myötä ja löytäneet onnen elämäänsä. Sen kuitenkin myönnän, että on myös ihmisiä, joista haluan pysyä kaukana ihan vain siksi, että koen heidän levittävän negatiivista energiaa ympärilleen. Näiden ihmisten kanssa en ole kuitenkaan alunperinkään ollut läheinen. Ei siis ole kyse ihmisistä, joiden kanssa olisin ollut parisuhteessa ja / tai kokenut syvää ystävyyttä ja sielujen kemiaa.

4.) Erilaisia suru- ja kasvuprosesseja on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Suruprosessia ja sen etenemistä on kuitenkin tutkittu, kuten monia muitakin ihmisyyteen liittyviä asioita psykologian tieteensaralla. En omaksu suoraan tieteestä kaikkea omaan elämääni, koska tiedekin on ihmisen keksintö ja uskon elämässä olevan paljon sellaista, johon tieteen työkalut eivät ulotu. Psykologiaan tutustuminen on kuitenkin ikään kuin antanut selityksiä, sanoja ja nimiä monille sellaisille asioille, joita olen omassa elämässäni kohdannut. Suruprosessin ja surusta selviämisen kohdalla on juuri näin. Kun puhun suruprosessista, viittaan siis psykologiseen termiin. Asioiden kieltäminen, shokki, viha, suru ja lopulta hyväksyminen liittyvät oleellisesti suruprosessiin psykologiassa, ja näin olen todennut olevan myös omassa elämässäni. Koen tunteiden kohtaamisen ja niiden käsittelemisen äärimmäisen tärkeäksi asiaksi, mikäli haluaa välttää katkeroitumisen.

5.) Eroja ja niihin johtaneita syitä on hyvin erilaisia. Joskus ihmiset pystyvät eroamaan hyvinkin rauhallisissa merkeissä yhteispäätöksellä, ja kenties säilyä toisilleen läheisinä ihmisinä läpi elämän. Tämä olisikin mielestäni ihanteellista, silllä jos on halunnut jakaa jonkun ihmisen kanssa elämänsä aiemminkin, miksi yhtäkkiä tämän ihmisen pitäisi täysin poistua oman elämän piiristä? Kuvastaa hyvin kertakäyttömonogamista yhteiskuntaamme. En täysin ymmärrä ihmisiä, jotka puhuvat toisen ihmisen kanssa vietetystä ajasta eron jälkeen ''ajan haaskauksena'' tai ''elämän hukkaan heittämisenä'' - jostakin hyvästä syystähän on itse tehnyt valinnan jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa. Itse en koe yhtäkään suhdettani hukkaan heitettynä aikana, vaan tärkeinä ja arvokkaina kokemuksina. Toisinaan erot voivat kuitenkin olla hyvinkin riitaisia, jolloin osapuolet eivät ehkä välttämättä kykene enää kovinkaan läheisiin väleihin. Ihmiset ovat kenties todenneet, että elämä on vienyt niin eri suuntiin, ettei toisen seura ole enää sitä, mitä elämäänsä kaipaa. Arvot ja niitä määrittelevät teot saattavat olla ristiriidassa. Oli niin tai näin, eroja on hyvin erilaisia erilaisine tunteineen. Joskus ero voi olla niin vaikea ja tuntua ainakin toisesta osapuolesta niin väärältä ratkaisulta, että asioiden ja tunteiden käsittely vie pidemmän aikaa. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää, eikä tällaisella hetkellä pysty aina ajattelemaan aurinkoisesti. Eron tuottaman tyhjiön kokeminen ahdistavana ei ole mielestäni aina suoraan negatiivinen asia. Oman kokemukseni mukaan ahdistavuuden kohtaaminen ja tyhjiössä elämään oppiminen on lopulta johtanut siihen, että mitään tyhjiötä ei enää ole.

6.) Olet jo pitkä tovi sitten päästänyt irti siitä ajatuksesta, että ihmisten tulisi elää kuten sinä elät. Haluat kuitenkin jakaa omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi, jotta joku voisi saada elämäänsä lisää onnellisuutta. Tämä on hienoa. Itse koen, että ristiriita sanomasi kanssa syntyy kuitenkin silloin, kun toinen ihminen on parhaillaan haastavassa elämäntilanteessa haastavien tunteiden ympäröimänä ja päätät juuri tällä hetkellä jakaa ajatuksiasi siitä, miten sinun mielestäsi toisen ihmisen ei tulisi käydä läpi negatiivisia tunteita vaan ajatella positiivisesti - näin karrikoidusti. Muistat varmaan, kuinka minäkin sanoin sinulle kerran vaikeassa tilanteessa, että: ''Anteeksi, mutta juuri nyt en kykene tällaiseen keskusteluun.'' Empatia on minulle tärkeä asia, ja vaikka tiedän sinun tarkoittavan ja ajattelevan hyvää ja pursuavan rakkautta, en aina koe tapaasi ottaa asioita puheeksi erinäisissä tilanteissa kovinkaan empaattiseksi. Tämä johtuu omasta empatiakäsityksestäni ja -kokemuksistani: Kun ihmisellä on elämässä surua ja vaikeita asioita, ei hän kaipaa valmiita ohjeita ja neuvoja surun ja negatiivisten tunteiden karkottamiseksi. Hän kaipaa ystävää, joka on läsnä ja antaa toisen tunteille tilaa olla, tulla ja mennä.

*sydän*
Wolverine

Posts: 1,860

#19151 • • Wolverine
Ei helvetti tota stadin yökerhomeininkiä. Olenkohan mä vihdoin kasvamassa aikuiseksi kun se ei nappaa niinku pätkääkään?

Forever alone.
Oj

Posts: 1,349

#19152 • • Oj Keep it FILTHY

Replying to SINKKULUUKKU:

Ei helvetti tota stadin yökerhomeininkiä. Olenkohan mä vihdoin kasvamassa aikuiseksi kun se ei nappaa niinku pätkääkään?

Forever alone.


Taitaa olla vähän joka kaupungissa samat meiningit niiden suhteen.. Ei kyllä nappaa kans yhtään *igor* mielummin vaikka sinkkuna mutta niihin en mene! .

--
Worth dying for, worth killing for, worth going to hell for!![/CODE][CODE]Worth dying for, worth killing for, worth going to hell for!![/CODE]

Jago

Posts: 4,039

#19153 • • Jago un-trained monkee

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Ei helvetti tota stadin yökerhomeininkiä. Olenkohan mä vihdoin kasvamassa aikuiseksi kun se ei nappaa niinku pätkääkään?

Forever alone.
---

Taitaa olla vähän joka kaupungissa samat meiningit niiden suhteen.. Ei kyllä nappaa kans yhtään *igor* mielummin vaikka sinkkuna mutta niihin en mene! .


Bileistä oon löytäny kaikki edelliset tärkeemmät jutut.
Nimenomaan kandee ettii samanhenkistä porukkaa omista harrastuksista(kuten myös klubittamisesta). Sen verran tulee kuitenkin kokoajan kuunneltua electronista musaa ja käytyä bileissä, etten usko, että kukaan tulevista poikaystävistä voisi olla hirveesti muista piireistä(ainakaan niin kauan, kun näissä piireissä aktiivisesti liikun)

Ei kannata lähtee johonkin pokausmestaan etsimään rakkautta. Ei se rakkaus kestä yötä pidempään*nauru*

Tajusin eilen, että viha voimistaa. Eksän piti tulla hakemaan tavaroitaan ja juttelemaan asiat halki, mutta kummasti "jotain tapahtu" ja se ei pystynytkään. Se haluu kyllä tavaransa, mutta ei haluu joutuu sellaseen paikkaan, että se joutuis puhumaan mulle tai kohdata mitään tunteita. Joten totesin vitutuksissa, että lentäköön sen tavarat roskiin.
Mun olo parani itseasiassa samantien huomattavasti, kun tajusin, että sain loppuenlopuks tosta juuri sen selvyyden tilanteeseen minkä halusinkin. Sen ihmisen tavarat ei oo enään osa mun elämää eikä mun tartte enää nähä sitä, jos se ei kerran mua halua nähdä.

Éli oon siis vaihtanut eron vaihdetta ny jo; helpotus->epäusko->lamaantuminen->suru->viha.
Viellä viikko pari ja juttu on varmaan täysin selvinnyt, ellen sitten ota takapakkia =DD

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

Wolverine

Posts: 1,860

#19154 • • Wolverine

Replying to SINKKULUUKKU:


---

---
Ei helvetti tota stadin yökerhomeininkiä. Olenkohan mä vihdoin kasvamassa aikuiseksi kun se ei nappaa niinku pätkääkään?

Forever alone.
---

Taitaa olla vähän joka kaupungissa samat meiningit niiden suhteen.. Ei kyllä nappaa kans yhtään *igor* mielummin vaikka sinkkuna mutta niihin en mene! .
---

Bileistä oon löytäny kaikki edelliset tärkeemmät jutut.
Nimenomaan kandee ettii samanhenkistä porukkaa omista harrastuksista(kuten myös klubittamisesta). Sen verran tulee kuitenkin kokoajan kuunneltua electronista musaa ja käytyä bileissä, etten usko, että kukaan tulevista poikaystävistä voisi olla hirveesti muista piireistä(ainakaan niin kauan, kun näissä piireissä aktiivisesti liikun)

Ei kannata lähtee johonkin pokausmestaan etsimään rakkautta. Ei se rakkaus kestä yötä pidempään*nauru*

Tajusin eilen, että viha voimistaa. Eksän piti tulla hakemaan tavaroitaan ja juttelemaan asiat halki, mutta kummasti "jotain tapahtu" ja se ei pystynytkään. Se haluu kyllä tavaransa, mutta ei haluu joutuu sellaseen paikkaan, että se joutuis puhumaan mulle tai kohdata mitään tunteita. Joten totesin vitutuksissa, että lentäköön sen tavarat roskiin.
Mun olo parani itseasiassa samantien huomattavasti, kun tajusin, että sain loppuenlopuks tosta juuri sen selvyyden tilanteeseen minkä halusinkin. Sen ihmisen tavarat ei oo enään osa mun elämää eikä mun tartte enää nähä sitä, jos se ei kerran mua halua nähdä.

Éli oon siis vaihtanut eron vaihdetta ny jo; helpotus->epäusko->lamaantuminen->suru->viha.
Viellä viikko pari ja juttu on varmaan täysin selvinnyt, ellen sitten ota takapakkia =DD



noh mut sulla on helppoa kun etsit miestä, kaikki naiset tässä iässä haluu joko heti lapsia ja kaikki parhaimmat on varattu jo aikoja sit :D tai sit neki käy läpi jotain eroprosessii eikä haluu mitään vakavaa. toisaalta en kyl haluu itekään tällä hetkellä mitään vakavaa, mun mielestä tällainen ero pitää käsitellä ajan myötä ja kasaa oma elämänsä kunnolla ennenku säätää enempää.

http://www.recover-from-grief.com/7-stages-of-grief.html

mä seilaan itse jossain tuossa 1-4 välimaastossa. Tuntuu että hyppäsin ton 3 ohi ihan kokonaan tai sit en oo päässy lähellekään sitä vaihetta vielä. toi 1 on varmaan lähinnä totuutta.
Jago

Posts: 4,039

#19155 • • Edited Jago un-trained monkee

Replying to SINKKULUUKKU:


noh mut sulla on helppoa kun etsit miestä, kaikki naiset tässä iässä haluu joko heti lapsia ja kaikki parhaimmat on varattu jo aikoja sit :D tai sit neki käy läpi jotain eroprosessii eikä haluu mitään vakavaa. toisaalta en kyl haluu itekään tällä hetkellä mitään vakavaa, mun mielestä tällainen ero pitää käsitellä ajan myötä ja kasaa oma elämänsä kunnolla ennenku säätää enempää.

http://www.recover-from-grief.com/7-stages-of-grief.html

mä seilaan itse jossain tuossa 1-4 välimaastossa. Tuntuu että hyppäsin ton 3 ohi ihan kokonaan tai sit en oo päässy lähellekään sitä vaihetta vielä. toi 1 on varmaan lähinnä totuutta.


No jaa kyllä melkeen kaikki bilehomot on jollainlailla traumatisoitunu jostain =DD ja sanotaan tälleen, että valikoimat stadissa on kyllä aika pienet. on aika vaikee löytää ihmistä joka tajuis sua ja jolla olis samanlaiset arvot jne.

En tosiaan ittekkään meinaa mitään vakavaa alottaa, ennenkun oon valmis. Reboundjäbälle ois kyl tilaa.

Oon seilannu itte alusta lähtien kaikissa noista, koska erottiin kahteen kertaan ja ensimmäisen eron jälkeen uuden kerran aikana sain hoidettua osan vaiheista, koska tiesin, että se toinen ero tulee. Nyt sitten vaihellu tunteet päivittäis ja tunneittain noitten välillä.
Tosi outoo oikeestaan kun just on sitä mieltä, että en mä sitä tarvitse ja voitais olla kavereita ja mennä kaljalle ja vaikka pannakkin ihan vaan seksin vuoks ja heti sen jälkeen päädyn lukemaan sen vanhoja viestejä ja mietin, että onko se nyt ihan oikeesti meinannut mitä se sano vai onko mitään toivoa. Välillä oon niin onnellinen, että lennän pilvissä. Oon viimeks ollu näin onnellinen kesällä silloin kun sen tapasin ja ennen sitä. Sitten en saa henkeä ja pidättelen kaupassa kyyneleitä.

Kaikkea tätä on tapahtunut esim jo tän tunnin aikana. Mun fiilarit vaihtelee niin nopeesti etten pysy pääni mukana ollenkaan =DD

Paljon oon tullut miettineeksi omaa miestyyppiä tai "hallintadraamaa". Miksi kaikilla mun eksillä on tietyt asiat yhteistä vaikka ihmisinä ne onkin täysin erimaailmoista.

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

Wolverine

Posts: 1,860

#19156 • • Wolverine

Replying to SINKKULUUKKU:


---

noh mut sulla on helppoa kun etsit miestä, kaikki naiset tässä iässä haluu joko heti lapsia ja kaikki parhaimmat on varattu jo aikoja sit :D tai sit neki käy läpi jotain eroprosessii eikä haluu mitään vakavaa. toisaalta en kyl haluu itekään tällä hetkellä mitään vakavaa, mun mielestä tällainen ero pitää käsitellä ajan myötä ja kasaa oma elämänsä kunnolla ennenku säätää enempää.

http://www.recover-from-grief.com/7-stages-of-grief.html

mä seilaan itse jossain tuossa 1-4 välimaastossa. Tuntuu että hyppäsin ton 3 ohi ihan kokonaan tai sit en oo päässy lähellekään sitä vaihetta vielä. toi 1 on varmaan lähinnä totuutta.
---

No jaa kyllä melkeen kaikki bilehomot on jollainlailla traumatisoitunu jostain =DD ja sanotaan tälleen, että valikoimat stadissa on kyllä aika pienet. on aika vaikee löytää ihmistä joka tajuis sua ja jolla olis samanlaiset arvot jne.

En tosiaan ittekkään meinaa mitään vakavaa alottaa, ennenkun oon valmis. Reboundjäbälle ois kyl tilaa.

Oon seilannu itte alusta lähtien kaikissa noista, koska erottiin kahteen kertaan ja ensimmäisen eron jälkeen uuden kerran aikana sain hoidettua osan vaiheista, koska tiesin, että se toinen ero tulee. Nyt sitten vaihellu tunteet päivittäis ja tunneittain noitten välillä.
Tosi outoo oikeestaan kun just on sitä mieltä, että en mä sitä tarvitse ja voitais olla kavereita ja mennä kaljalle ja vaikka pannakkin ihan vaan seksin vuoks ja heti sen jälkeen päädyn lukemaan sen vanhoja viestejä ja mietin, että onko se nyt ihan oikeesti meinannut mitä se sano vai onko mitään toivoa. Välillä oon niin onnellinen, että lennän pilvissä. Oon viimeks ollu näin onnellinen kesällä silloin kun sen tapasin ja ennen sitä. Sitten en saa henkeä ja pidättelen kaupassa kyyneleitä.

Kaikkea tätä on tapahtunut esim jo tän tunnin aikana. Mun fiilarit vaihtelee niin nopeesti etten pysy pääni mukana ollenkaan =DD

Paljon oon tullut miettineeksi omaa miestyyppiä tai "hallintadraamaa". Miksi kaikilla mun eksillä on tietyt asiat yhteistä vaikka ihmisinä ne onkin täysin erimaailmoista.



hehe jotenki mulle on jäänyt semmoinen kuva että teillä on paljon helpompaa pariutua kun pyöritte samoissa ympyröissä ja ihan omissa paikoissa. eniten kadehdin sitä että ainakin duunissa kaikki homot ovat aina ihan ärsyttävän onnellisia eivätkä jaksa stressaa asioista turhaan. itse kun stressaan ja mietin asioita ihan liikaa niin mulla olis paljon opittavaa :P


oon vielä ollut niin kauan poissa "vapailta markkinoilta" etten tiedä yhtään miten kauniita naisia pitäisi lähestyä. meininki on kuitenkin vähän eri kuin joskus 20-vuotiaana. jotenkin tuntuu siltä että oon ihan hukassa ja se "tiikerinsilmä" puuttuu ihan totaalisesti, toivottavasti löydän sen vielä jossain vaiheessa elämää. oikeastaan laitan kaiken toivoni omaan naisvaltaiseen alaani josta saatan löytää tulevaisuuden rouva Wolverinen. ehkä tää vielä tästä.
Jago

Posts: 4,039

#19157 • • Jago un-trained monkee

Replying to SINKKULUUKKU:


hehe jotenki mulle on jäänyt semmoinen kuva että teillä on paljon helpompaa pariutua kun pyöritte samoissa ympyröissä ja ihan omissa paikoissa. eniten kadehdin sitä että ainakin duunissa kaikki homot ovat aina ihan ärsyttävän onnellisia eivätkä jaksa stressaa asioista turhaan. itse kun stressaan ja mietin asioita ihan liikaa niin mulla olis paljon opittavaa :P


Onhan heterotkin kaikki samassa paikassa. Eikö sen pitäis olla yhtä helppoa? Heterot voi viellä valita skenensä ja musamakunsa perusteella sopivan paikan, sitä homot ei voi tehä.

Mä mieluummin meen hyviin oman skenen bileisiin, kun johonkin chisu/euroviisu lihatiskijuottolaan. House/Tekno/polkka(/trance)-bileistä siis sellanen pitäis löytää jos löytyy ja nehän on heteroblubeilla yleensä(joskaan ei sinänsä heterobileitä).

--
Sound is the origin of all form, with matter shaping itself in response to the vibration of the universe

Wolverine

Posts: 1,860

#19158 • • Wolverine

Replying to SINKKULUUKKU:


---

hehe jotenki mulle on jäänyt semmoinen kuva että teillä on paljon helpompaa pariutua kun pyöritte samoissa ympyröissä ja ihan omissa paikoissa. eniten kadehdin sitä että ainakin duunissa kaikki homot ovat aina ihan ärsyttävän onnellisia eivätkä jaksa stressaa asioista turhaan. itse kun stressaan ja mietin asioita ihan liikaa niin mulla olis paljon opittavaa :P
---

Onhan heterotkin kaikki samassa paikassa. Eikö sen pitäis olla yhtä helppoa? Heterot voi viellä valita skenensä ja musamakunsa perusteella sopivan paikan, sitä homot ei voi tehä.

Mä mieluummin meen hyviin oman skenen bileisiin, kun johonkin chisu/euroviisu lihatiskijuottolaan. House/Tekno/polkka(/trance)-bileistä siis sellanen pitäis löytää jos löytyy ja nehän on heteroblubeilla yleensä(joskaan ei sinänsä heterobileitä).



njoo näinhän se kyl on. mut mitä jos ei jaksa ollenkaan bilettää enää vaan haluaisi aikuistua ja chillata kotona viikonloppuisin, tehdä jotain hyvää safkaa ja ehkä juoda pari lasia punkkua ja kattoo joku hyvä leffa. hehe helvetti et kuulostan kyl tylsältä ja vanhalta :D
siveys

Posts: 2,492

#19159 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Oi voi. Niin monta mielenkiintoista aihetta ja niin vähän aikaa :( Otetaan kuitenkin tähän väliin tää yksi:


6.) Olet jo pitkä tovi sitten päästänyt irti siitä ajatuksesta, että ihmisten tulisi elää kuten sinä elät. Haluat kuitenkin jakaa omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi, jotta joku voisi saada elämäänsä lisää onnellisuutta. Tämä on hienoa. Itse koen, että ristiriita sanomasi kanssa syntyy kuitenkin silloin, kun toinen ihminen on parhaillaan haastavassa elämäntilanteessa haastavien tunteiden ympäröimänä ja päätät juuri tällä hetkellä jakaa ajatuksiasi siitä, miten sinun mielestäsi toisen ihmisen ei tulisi käydä läpi negatiivisia tunteita vaan ajatella positiivisesti - näin karrikoidusti. Muistat varmaan, kuinka minäkin sanoin sinulle kerran vaikeassa tilanteessa, että: ''Anteeksi, mutta juuri nyt en kykene tällaiseen keskusteluun.'' Empatia on minulle tärkeä asia, ja vaikka tiedän sinun tarkoittavan ja ajattelevan hyvää ja pursuavan rakkautta, en aina koe tapaasi ottaa asioita puheeksi erinäisissä tilanteissa kovinkaan empaattiseksi. Tämä johtuu omasta empatiakäsityksestäni ja -kokemuksistani: Kun ihmisellä on elämässä surua ja vaikeita asioita, ei hän kaipaa valmiita ohjeita ja neuvoja surun ja negatiivisten tunteiden karkottamiseksi. Hän kaipaa ystävää, joka on läsnä ja antaa toisen tunteille tilaa olla, tulla ja mennä.

Muussika


Muistan kyllä tuon tilanteen. Onko sinulla sellainen olo, että harjoittamani epäempaattinen lähestyminen hidasti kasvuprosessiasi? Ohjasiko se kasvuprosessiasi väärään suuntaan? Aiheuttiko se erityisen paljon turhia ikäviä tuntemuksia (kun muistaakseni kunnioitin näkemystäsi ja jätin asiasta puhumisen tuon kommenttisi jälkeen)?

Itse uskon, että mielemme saa jatkuvasti vaikutteita ympäriltään ja vaikka ajatukset eivät välittömästi valtaisikaan ihmisen tietoista tajuntaa, saattavat ne kuitenkin usein jäädä jollain tasolla elämään ihmisen mieleen ja nousevat kenties muodossa tai toisessa esiin jollain toisella hetkellä kun aika niille on otollisempi. Erityisesti silloin kun eroprosessin luoma tyhjiö vähitellen alkaa täyttymään, on mielen sisälle eksyneillä asioilla tapana vallata estradia.

Olet ihan oikeassa siinä, että käyttäytymiseni ei ole aina sieltä empaattisimmasta ja hienovaraisimmasta päästä. Erityisesti internetin välityksellä viestittäessä otan toisinaan vähän liiankin suuria riskejä sanojeni kanssa ja saatan ikävä kyllä toisinaan jopa tehdä hieman hallaa tarkoitukselleni. Toisaalta toisinaan rohkeus kuitenkin myös kantaa hedelmää enemmän kuin hienotunteinen ja neutraali lähestymistapa, joka jättää ihmisen omien ajatustensa armoille.

En tiedä johtuuko käyttäytymisen osittain myös siitä, että en välttämättä näe rooliani useimmissakaan ihmissuhteissa sinä henkilönä, joka "on läsnä". Toki minullakin on niitä ihmisiä elämässäni, joille haluan olla tarvittaessa myös läsnä, mutta sanoisin niiden rajoittuvan oikeastaan vain niihin lähimpiin. Muiden kohdalla voin heitellä vähän ajatuksia verkoina veteen ja jos eivät näytä syystä tai toisesta sillä hetkellä nappaavan niin luovutan läsnäolevan ystävän roolin kernaasti jollekin muulle ihmisen läheisemmästä tuttavapiiristä.

En toki väitä, että lähestymistapani olisi optimaalinen, mutta siinä on mielestäni etunsa ja uskon, että minunkin kaltaisilleni ihmisille on yhteiskunnassamme paikka olemassa. Konkreettiset ehdotukset ovat toki kuitenkin aina tervetulleita ja lupaan harkita niitä parhaan kykyni mukaan.
welmu

Posts: 282

#19160 • • welmu
LOVIN IT. ^_______^