SINKKULUUKKU

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 12.11.2009 22:43:
---
kinderi, 12.11.2009 22:21:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:00:
---
Vampyrella, 12.11.2009 18:10:
---
MrMaunus, 12.11.2009 17:37:


---


Tää oli sen verran mielenkiintosta ja "asiantuntevaista" tekstiä, että on ihan pakko ot:na kysyä että onko sulla itselläs lapsia? Ja jos on niin minkähän ikäisiä?

---


Ei ole ja ehkä parempi niin, koska itse en jaksaisi olla koko ajan silmä tarkkana, seurata missä toinen menee ja opettaa joka saakelin itsestäänselvyyttä. Noi jutut perustuu siis omaan järkeilyyn ja toisten lasten kanssa tekemisissä olemisiin. Voin vain sanoa, että useimmat lapset ovat seurassani kunnolla ja ne jotka eivät ole olisivat, jos saisin käyttää vanhemman oikeutta heihin. :-)

edit: kieliopillista muotoilua

e2: Kerrohan mitä tekisit itse paremmin?

Nojoo, jos tollain ajattelet niin ehkä tosiaan on parempi ettei sulla ole omia.

Mitä mä tekisin toisin? Annan lasteni oppia myös kantapään kautta, tehdä tuhmuuksia välillä joista toki rangaistaan, mutta mun mielestä tollanen "kurikurijakovempikuri"-homma kuulostaa aika karulta.
Toisinsanoen annan lasteni olla lapsia.
Toisaalta, jos haluaa että omat lapset pelkää vanhempiaan niin mikäs siinä. Ite en moista kannata, enkä myöskään vahdi lapsiani joka sekunti. Ja kyllä, siivoilen lattialle heitettyjä,rikottuja tavaroita ja nostelen 700krt/vrk muksun alas kirjahyllystä. Mutta se on elämää.

..ja tää nyt ei ihan kuulu tähän topikkiin.

Replying to SINKKULUUKKU:

Tää oli sen verran mielenkiintosta ja "asiantuntevaista" tekstiä, että on ihan pakko ot:na kysyä että onko sulla itselläs lapsia? Ja jos on niin minkähän ikäisiä?

---


Ei ole ja ehkä parempi niin, koska itse en jaksaisi olla koko ajan silmä tarkkana, seurata missä toinen menee ja opettaa joka saakelin itsestäänselvyyttä. Noi jutut perustuu siis omaan järkeilyyn ja toisten lasten kanssa tekemisissä olemisiin. Voin vain sanoa, että useimmat lapset ovat seurassani kunnolla ja ne jotka eivät ole olisivat, jos saisin käyttää vanhemman oikeutta heihin. :-)

edit: kieliopillista muotoilua

e2: Kerrohan mitä tekisit itse paremmin?

---


Nojoo, jos tollain ajattelet niin ehkä tosiaan on parempi ettei sulla ole omia.

Mitä mä tekisin toisin? Annan lasteni oppia myös kantapään kautta, tehdä tuhmuuksia välillä joista toki rangaistaan, mutta mun mielestä tollanen "kurikurijakovempikuri"-homma kuulostaa aika karulta.
Toisinsanoen annan lasteni olla lapsia.
Toisaalta, jos haluaa että omat lapset pelkää vanhempiaan niin mikäs siinä. Ite en moista kannata, enkä myöskään vahdi lapsiani joka sekunti. Ja kyllä, siivoilen lattialle heitettyjä,rikottuja tavaroita ja nostelen 700krt/vrk muksun alas kirjahyllystä. Mutta se on elämää.

..ja tää nyt ei ihan kuulu tähän topikkiin.

Sori tämä OT:

Joo anna vaan lasten työntää sormensa pistorasiaan, linstata koulusta ja käyttää huumeita. Okei sori kärjistys, mutta jotkut asiat on vaan parempi opettaa muksulle. :P Elämä on karua ja mun mielestä lasten on hyvä oppia realiteetit, jotta kykenevät ajattelemaan niiden mukaan eikä painaa niiden mieleen mitään totuusvääristelyjä. Mun mielestä lapselle pitäisi opettaa heti kun mahdollista että mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Ehkä sun muksu on vielä sen verran nuori ettei sille pysty, niin sitten ei auta muu kuin tehdä noita sun mainitsemia asioita. Toi kurijuttu oli lähinnä tarkoitettu sellaisille lapsille, jotka eivät tottele (Vampyrella kirjoitti että jotkut lapset ovat hankalia.). Jos lapset ovat sävyisiä yms. mikäs sen kivempaa.
En halua että lapset pelkää mua. En ole mikään mörkö ellei lapsi ala uhmaamaan. Kyllä tollainen pelottavuuskin voi toisinaan olla hyvä keino. Itse koen lähinnä hyötyneeni isäpuoleni ja muiden sukulaisten oikeisiin paikkoihin sijoitetuista pelotteluista. (Esim. jos otimme yhteen veljen kanssa isäpuolen ärjentely sai sen äkkiä loppumaan ["Ei saa" rauhallisesti sanottuna olisi tuskin toiminut] ja isäpuoli pelotteli, että juopot voivat olla vaarallisia niin en mennyt lähellekään sellaisia lapsena ollessani yksin pihalla. Mun mielestä hyvä keino suojella lasta silloin kun ei itse ole turvaamassa)

E: Poistin turhat quotet ylhäältä.

E2: Enkä valitettavasti voi olla mörkö muidenkaan lapsille, koska vanhemmat menisivät hysteerisiksi.

Replying to SINKKULUUKKU:

2la, 11.11.2009 14:51:
(...onko hallu vielä sinkku ? :DD)

Mitäs mitäs? :D

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 12.11.2009 23:15:
---

..OT edelleen, mutta siis aaaivan!
Sain jotenkin ihan eri kuvan tosta aiemmasta postauksesta, olihan tossa ideaa ja ihan loistava pointtikin.
Voinemme jättää aiheen, pyydän anteeks väärinymmärrystä :)

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 12.11.2009 22:00:

Mut joo: Olet oikeassa Vampyrella. Syyllistyin liikaan yleistämiseen ja muutan katsantoani. Riippuu täysin tehdystä duunista ja kotioloista kumpi on helpompaa. Tota vaikeat lapset juttua en kuitenkaan niele sillä riittävällä kurilla luulis pahemmankin kauhukakaran saada rauhoittumaan. Kyllä niitä keinoja riittää. (Lukitsee vaikka sitten komeroon hetkeksi, jos ei meno muuten rauhoitu :D ) Itselleni kuitenkin tuntuu helpommalta lastenhoito yms. kotiaskareet verrattuna niihin töihin mitä olen itse tehnyt. (mm. Metallitehtaan"liukuhihna"hommat. En rupea listaamaan ellei joku erikseen pyydä koska tuntuu että porukkaa ei hirveästi kiinnosta lukea mun työhistoriaa :D )

Noh, tää aihe on yllättäenkin mun sydäntä lähellä, kun teen duunia ns. haastavien lasten parissa. :) Vaikka esim. juuri mun työ on haasteellista ja välillä tosi stressaavaa (kuten monet muutkin työt), niin on kuitenkin eri asia hoitaa muiden lapsia työtiimin kanssa kuin omia muksuja kotona yksin. Työkaverilta voi pyytää, että voisiko hän vahtia jotain lasta sillä välin kun käy vessassa, ja välillä voi vaikka pyytää hetken oman tunnekuohun tasaantumiseen, jos oikein käy tilanne kipakaksi ja vaikeaksi. Työ on aina työtä, josta pääsee joskus kotiin ja lomalle.

Lapsen ei tarvitse olla huonosti kasvatettu, että hän keksii kaikenmoista jäynää. Lapsen kuuluukin keksiä jäynää, ja vanhemman kuuluu kestää sitä. Lapsi saa olla lapsi ja kehittyä pikkuhiljaa. Jokaisella lapsella on esim. uhmaikä, ja toisilla lapsilla tämä vaihe vaatii vanhemmilta _todella_ paljon kärsivällisyyttä. Parivuotias lapsi voi olla todella haasteellinen ilman, että vanhempi on häntä ''väärin'' kasvattanut. Jos näitä uhmaikäisiä sattuu vielä olemaan kaksi toisissaan jatkuvasti kiinni tavaroita heitellen ja rääkyen ja riekkuen, niin kyllä siinä elellään aika jänniä momentteja, jos hoitaa lapsia yksin kotona ja haluaisi käydä vaikka vessassa. :P Erinäisiä sairauksia potevat lapset ovat tietysti myös oma lukunsa, esim. paljon puhuttu ADHD ei kovalla kurilla katoa mihinkään. En ole varma, mitä kovalla kurilla tarkoitat, mutta itse haluan pikemminkin laittaa turvalliset rajat, joiden puitteissa lapsi saa olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan. Ja niin, mulla ei siis ole omia lapsia, mutta näin haluan toimia työssäni.

Mutta jooh, kotimammana tai -isukkina on moni erittäin hyvillä mielin, vaikka se välillä vähän rankkaa onkin omalla tavallaan, tapauksesta riippuen. Pikkulapsi-ikä kestää kuitenkin niin vähän aikaa, eikä uhmaikäkään ikuisesti kestä, thank god, jos vain jaksaa olla jämäkkä aikuinen kaikkien ulkopuolisten kadulla kulkevien mummujen ja mammojen kauhisteluista ja arvosteluista huolimatta. Moni vanhempi on kuitenkin oikeasti tosi väsynyt, jos ei saa öisin nukuttua, eikä lapsi päivisinkään oikein nuku päiväunia. Väsymys tuo sitten mukanaan kaikenmoisia ikäviä mörköjä, joten kyllä se kotivanhemmuuskin on välillä aika rankkaa ''duunia'', ja todella arvokasta sellaista. Mä en lainkaan menisi sanomaan, että kotivanhempana olo olisi jotenkin helpompaa kuin työelämä.

aada, 12.11.2009 23:21:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:13:

Ja puhut samassa topicissa tasa-arvosta? Lolz :D

E: Sitten voit puhua tasa-arvosta, kun olet käynyt armeijassa ja luopunut muista naiseuden eduista. Itse olen sitten valmis karsimaan miehen aseman eduista, jos naiset tekevät saman omistaan. Sunlaisille oman edun tavoittelijoille olen tarkoituksella sovinisti.

---


Edelleenkin mielestäni ei ole oikein, että miehet joutuvat käymään armeijan sukupuolensa perusteella. Eli kannatan sitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ns. lain edessä.

Lain edessä, mutta muuten haluaisit että naisilla on etulyöntiasema? *facepalm*

aada, 12.11.2009 23:26:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:29:
Reivaaja, 12.11.2009 00:58:

---

Sun kaltasilles on kyllä yhteiskunnassa raivattu tilaa, mutta sä et halua antaa muille tilaa ja siitä syystä musta sulle ei saa antaa tilaa.

---


Word

---


Missä mielessä en halua antaa muille tilaa?

Yritetään uudestaan.

aada, 12.11.2009 00:10:
aada, 10.11.2009 20:31:

aada, 12.11.2009 23:52:
En. Naisilla voi olla joissain asioissa, miehillä taas joissain toisissa. Oleellista kuitenkin on se, että se perustuu vapaaehtoisuuteen.

miksi kukaan haluaisi antaa toiselle vapaaehtoisesti enemmän oikeuksia tai vastavuoroisesti luopua omistaan? tai no, varmasti niitäkin ihmisiä löytyy paljon. en kyllä millään käsitä, että miksi

En nyt tiedä, että haluaisinko edes mitenkään erityisesti, että naisilla on etulyöntiasema.

no haluathan sinä sitä selkeästi, koska käytät sosiaalista etulyöntiasemaa hyväksesi, etkä näe siinä mitään moraalisesti väärää, koska tämä yhteiskunnallinen status "vain on"

Oleellisempaa mielestäni on se, että tällä hetkellä niin on tosiasiallisesti ja naiset voivat halutessaan käyttää sitä hyväkseen tietyissä asioissa (samoin kuin miehet joissain muissa asioissa). Eli tämä on tosiasiallinen tilanne ja mielestäni olisi tyhmää olla hyödyntämättä sitä.

mun mielestä taas jos asiat on jossain päin prinkkalaa, niin silloin tehdään muutoksia ja kyseenalaistetaan sen sijaan, että ne vain hiljaisesti hyväksytään. ihmisen laiskuus ja typeryys ei saa olla tekosyy olla tekemättä muutoksia, koska siinä tapauksessa ei voi luvata tälle lajille kovin miellyttävää tulevaisuutta.

Eli haluan omalta osaltani hyödyntää tätä järjestelmää, eikä tarkoituksenani ole niinkään suuntaan tai toiseen olla edistämässä sen muutosta.

entäpä sitten, kun jokut muut saavat aikaan muutoksia, jotka eivät ole sinun mielestäsi suotavia?

aada, 12.11.2009 00:10:

Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.

hate to break it to you kid, mut jos "voitolle jääminen" on tähtäimessä niin silloin sattuu ennemmin tai myöhemmin - pokerikonekin on rigattu niin et siinä häviää aina. Jos toinen osapuoli jää voitolle, toinen häviää, ja se on aika huono lähtökohta ainakaan millekkään parisuhteelle.

aada, 12.11.2009 01:19:

Niin no, ihmiset ovat erilaisia. Minulle sekä avoimuus että liika rehellisyys ovat miinuksia. En ole itsekään kovin avoin luonteeltani, eikä tarkoitus ei ole siten tehdä asioista entistä mutkikkaampia, vaan tämä on vain minulle ominainen tapa toimia.

-"eipä olis kannattanu paneskella sitä toimiston Irmeliä kun sain siltä klamydian mut muijallekkaan en voi kertoa kun se ei diggaa siitä että olen avoin ja rehellinen"

Itselleni taas tulee liiallisesta avoimuudesta lähinnä jotenkin tukahdutettu olo, en välttämättä haluaisi tietää kaikkea niin pian, enkä oikein ymmärrä miksi joku kertoo minulle niin paljon ja niin nopeasti. Minulle tulee nimenomaan liiallisesta avoimuudesta sellainen olo, että sillä toisella on hirveästi jotain painolastia, mitä sen tulee päästä purkamaan, ja itseäni ei taas siinä vaiheessa oikein kiinnostaisi kuunnella sellaista tai antaa ymmärrystä.

-"mutsi joutu eilen sairaalaan, sillä epäillään syöpää"
-"kiinnostaa vitusti, puhu kädelle"

Ymmärräthän että annat ainakin näiden viestien perusteella itsestäs hyvin etäisen, kylmän ja epäempaattisen kuvan. Sellaiset ihmiset harvemmin kiinnostavat ketään ainakaan parisuhdemielessä, ja sitten voitkin miettiä miks et pääse treffeille.

Replying to SINKKULUUKKU:

tbo, 13.11.2009 00:33:
pokerikonekin on rigattu niin et siinä häviää aina.

Ei itse asiassa, vaan ahneella on paskanen loppu. Yx jannu jonka nään hakkaavan hedelmäpeliä on tyhjentänyt sen vaatimattomasti joka kerta. Veikkaan että se on joku RAY:n entinen työntekijä.

Eurolla ei kannata odottaa 10 voittoa niin jää kyllä helpostikkin voitolle. Ei tosin niin paljoa, että se taloudellisesti olisi kannattavaa.

No toki pitää kertoa ylemmästä jutusta, ellei sitä klamydiaa saa jotenkin muuten sitten hoidettua pois, ilman että siitä täytyy kertoa. Mutta muuten, kun siitä on haittaa suhteen toiselle osapuolelle, niin kyllähän siitä pitäisi kertoa (ja kyllähän se varmaan tulisi ilmi sitten muutenkin).

Niin no, en tosiaan ole kauhean empaattinen luonteeltani ja saatan hyvinkin vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä. Olen empaattinen vain hyvin harvoja kohtaan ja olen kiinnostunut aidosti vain muutamien ihmisten hyvinvoinnista. Eli sitä mukaa, kun ihmisestä tulee tärkeämpi minulle, niin sitä enemmän olen kiinnostunut ja sitä empaattisempi olen häntä kohtaan. Mutta en tosiaan tiedä, onko tämä mitenkään huono juttu, kun en tosiaan etsi itsekään mitään yleisesti kauhean empaattista ja välittävää kumppania, riittää lähinnä, että ajansaatossa alkaa välittämään minusta.

Kyllä tää nyt on trolli.

Tai sit paatti.

Tai molempia.

Replying to SINKKULUUKKU:

Vampyrella, 12.11.2009 23:31:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:00:

Mut joo: Olet oikeassa Vampyrella. Syyllistyin liikaan yleistämiseen ja muutan katsantoani. Riippuu täysin tehdystä duunista ja kotioloista kumpi on helpompaa. Tota vaikeat lapset juttua en kuitenkaan niele sillä riittävällä kurilla luulis pahemmankin kauhukakaran saada rauhoittumaan. Kyllä niitä keinoja riittää. (Lukitsee vaikka sitten komeroon hetkeksi, jos ei meno muuten rauhoitu :D ) Itselleni kuitenkin tuntuu helpommalta lastenhoito yms. kotiaskareet verrattuna niihin töihin mitä olen itse tehnyt. (mm. Metallitehtaan"liukuhihna"hommat. En rupea listaamaan ellei joku erikseen pyydä koska tuntuu että porukkaa ei hirveästi kiinnosta lukea mun työhistoriaa :D )

---


Noh, tää aihe on yllättäenkin mun sydäntä lähellä, kun teen duunia ns. haastavien lasten parissa. :) Vaikka esim. juuri mun työ on haasteellista ja välillä tosi stressaavaa (kuten monet muutkin työt), niin on kuitenkin eri asia hoitaa muiden lapsia työtiimin kanssa kuin omia muksuja kotona yksin. Työkaverilta voi pyytää, että voisiko hän vahtia jotain lasta sillä välin kun käy vessassa, ja välillä voi vaikka pyytää hetken oman tunnekuohun tasaantumiseen, jos oikein käy tilanne kipakaksi ja vaikeaksi. Työ on aina työtä, josta pääsee joskus kotiin ja lomalle.

Lapsen ei tarvitse olla huonosti kasvatettu, että hän keksii kaikenmoista jäynää. Lapsen kuuluukin keksiä jäynää, ja vanhemman kuuluu kestää sitä. Lapsi saa olla lapsi ja kehittyä pikkuhiljaa. Jokaisella lapsella on esim. uhmaikä, ja toisilla lapsilla tämä vaihe vaatii vanhemmilta _todella_ paljon kärsivällisyyttä. Parivuotias lapsi voi olla todella haasteellinen ilman, että vanhempi on häntä ''väärin'' kasvattanut. Jos näitä uhmaikäisiä sattuu vielä olemaan kaksi toisissaan jatkuvasti kiinni tavaroita heitellen ja rääkyen ja riekkuen, niin kyllä siinä elellään aika jänniä momentteja, jos hoitaa lapsia yksin kotona ja haluaisi käydä vaikka vessassa. :P Erinäisiä sairauksia potevat lapset ovat tietysti myös oma lukunsa, esim. paljon puhuttu ADHD ei kovalla kurilla katoa mihinkään. En ole varma, mitä kovalla kurilla tarkoitat, mutta itse haluan pikemminkin laittaa turvalliset rajat, joiden puitteissa lapsi saa olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan. Ja niin, mulla ei siis ole omia lapsia, mutta näin haluan toimia työssäni.

Mutta jooh, kotimammana tai -isukkina on moni erittäin hyvillä mielin, vaikka se välillä vähän rankkaa onkin omalla tavallaan, tapauksesta riippuen. Pikkulapsi-ikä kestää kuitenkin niin vähän aikaa, eikä uhmaikäkään ikuisesti kestä, thank god, jos vain jaksaa olla jämäkkä aikuinen kaikkien ulkopuolisten kadulla kulkevien mummujen ja mammojen kauhisteluista ja arvosteluista huolimatta. Moni vanhempi on kuitenkin oikeasti tosi väsynyt, jos ei saa öisin nukuttua, eikä lapsi päivisinkään oikein nuku päiväunia. Väsymys tuo sitten mukanaan kaikenmoisia ikäviä mörköjä, joten kyllä se kotivanhemmuuskin on välillä aika rankkaa ''duunia'', ja todella arvokasta sellaista. Mä en lainkaan menisi sanomaan, että kotivanhempana olo olisi jotenkin helpompaa kuin työelämä.

En tarkoittanut, että kuri olisi ihmelääke kaikkeen vaan lähinnä tietoisesti väärintekevien kanssa sen pitäisi toimia. Ainakin siinä iässä kun lapsi tajuaa syy-seuraus suhteita. Sitä ennen ei kait auta kuin olla lujana jos lapsi rupeaa riehumaan. Olisko syliin otto yks keino rauhoittaa nuorempi lapsi? Lähinnä hain takaa, että jos lapselle jää positiivinen kokemus jostain sopimattomasta toiminnasta luultavasti lapsi tekee sitä myös myöhemmin. Eli ei halutulle toiminnalle negatiiviset seuraukset jne. myös tietenkin päinvastoin jos lapsi tekee jotain toivottua sitä rohkaistaan. Noin mä ymmärrän kurin.
Kyllä sellaiset kauhukakaratkin on kesytettävissä imo. Kovat konstit koviin oikutteluihin. Kyllä mun mielestä pitää tehdä selväksi että perheessä määräävät vanhemmat. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Itse taivun mielummin tohon hyvällä, mutta jos siedät ryttyilyä niin lapsi luultavasti tekee sitä jatkossakin. Jos vanhempi ei saa lastaan ojennukseen on vika silloin mielestäni vanhemmassa.
Juu työstä pääsee lomalle, mutta perheellinen työtätekevä on edelleen sidottuna perheeseen lomallaan vaikka toinen onkin kotona työaikana. Lastenhankinta on sitäpaitsi oma valinta tai vastuuttomuutta.

Itse en tiedä mikä on kasvatuspsykologisesti paras tapa kasvattaa tasapainoinen ihminen, eikä oikeastaan kiinnostakaan kun en ole omaa lasta ainakaan lähiaikana hankkimassa. En kuitenkaan jaksa ite katella huonosti käyttäytyviä lapsia ja jos voin tehdä tilanteelle jotain teen, jos en niin häivyn jos mahdollista. Itseä vituttaa katella myös sellaista jos jonkun lapset tekevät jotain vaarallisen näköistä ja vanhemmat ovat suunnanneet huomionsa muualle. En tykkää tilanteesta jossa joudun auttamaan toista sen huolimattomuuden takia, vaikka siinä ei olekaan muuta vaihtoehtoa. Lapsien kanssa en ole onneksi vielä joutunut kyseiseen tilanteeseen.

Mun mielestä kanssa lapsi saa olla lapsi, mutta ainakin omaansa kannattaa opettaa imo mahdollisimman paljon.

Sitä että sairaat lapset ovat asia erikseen tarkoitinkin tuossa edellisessä kirjoituksessa. Lähinnä tarkoitin että myös ADHD-lapsi pitää opettaa tiettyihin käyttäytymissääntöihin, kuten että toista ei saa lyödä jne. Jos ei muuten niin kovalla kurilla. Mahdottomuuksia ei tietenkään kuulukaan vaatia :-)

En väittänytkään, etteikö lastenhoito olisi yhtä arvokasta kuin työ ja kirjoitin sen mielestäni jossain vaiheessa aiemmin. Niinkuin aiemmin totesin muutin näkemystäni siihen että on täysin tapauskohtaista onko duuni vai vanhemmuus vaikeampaa. Ja aikakohtaistakin. Välillä ehkä helpompaa ja välillä vaikeampaa. Mutta mulle olisi luultavasti helpompaa olla lapsia vahtimassa kotona kuin esim. siellä alumiinitehtaalla. En sitten taas tiedä kasvatustuloksista, miten kivaa lapsilla olisi yms. Turhaa jossittelua. Parempi vaan keskittyä tähän ja nyt. :-)

aada, 13.11.2009 01:10:

Niin no, en tosiaan ole kauhean empaattinen luonteeltani ja saatan hyvinkin vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä. Olen empaattinen vain hyvin harvoja kohtaan ja olen kiinnostunut aidosti vain muutamien ihmisten hyvinvoinnista. Eli sitä mukaa, kun ihmisestä tulee tärkeämpi minulle, niin sitä enemmän olen kiinnostunut ja sitä empaattisempi olen häntä kohtaan. Mutta en tosiaan tiedä, onko tämä mitenkään huono juttu, kun en tosiaan etsi itsekään mitään yleisesti kauhean empaattista ja välittävää kumppania, riittää lähinnä, että ajansaatossa alkaa välittämään minusta.

Que? et halua välittävää kumppania mut riittää et kunhan välittää sit joskus? päätä jo.

entäs rakkaus? ja vastarakastaminen? vai onko se jo liikaa tuputtamista? vai liikaa vaadittu? riittääkö vaan välittäminen?

Näen kristallipallostani synkeän ja yksinäisen, mahdollisesti myös katkeran, tulevaisuuden. Se johtuu nääs siitä että kun ihmiset tekee elämässään valintoja, se mitä niiden elämässä tapahtuu on niiden valintojen loppusumma. Se että sä olet valinnut olla epäempaattinen ihmisiä kohtaan johtaa siihen että ihmiset on epäempaattisia sua kohtaan, ja kuten sanottua, siitä on vähän heikko rakentaa mitään kestävää suhdetta kehenkään.

Psychopathy (pronounced /saɪˈkɒpəθi/[1][2]) is a personality disorder whose hallmark is a lack of empathy. Robert Hare, renowned researcher in the field describes psychopaths as "intraspecies predators[3][4] who use charm, manipulation, intimidation, sex and violence[5][6][7] to control others and to satisfy their own selfish needs. Lacking in conscience and empathy, they take what they want and do as they please, violating social norms and expectations without guilt or remorse".[8] "What is missing, in other words, are the very qualities that allow a human being to live in social harmony."[9]
...

Psychopathy is most commonly assessed with the PCL-R,[28] which is a clinical rating scale with 20 items.
PCL-R items
Factor 1
Aggressive narcissism
2. Grandiose sense of self-worth
4. Cunning/manipulative
5. Lack of remorse or guilt
6. Emotionally shallow
7. Callous/lack of empathy

aada, 13.11.2009 01:10:
Niin no, en tosiaan ole kauhean empaattinen luonteeltani ja saatan hyvinkin vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä. Olen empaattinen vain hyvin harvoja kohtaan ja olen kiinnostunut aidosti vain muutamien ihmisten hyvinvoinnista. Eli sitä mukaa, kun ihmisestä tulee tärkeämpi minulle, niin sitä enemmän olen kiinnostunut ja sitä empaattisempi olen häntä kohtaan. Mutta en tosiaan tiedä, onko tämä mitenkään huono juttu, kun en tosiaan etsi itsekään mitään yleisesti kauhean empaattista ja välittävää kumppania, riittää lähinnä, että ajansaatossa alkaa välittämään minusta.

kaipa se vaan sitten on, että mikä ketäkin kiihottaa. mulla tästä kappaleesta tuli rehellinen ihmetyksen ilme kasvoille, joka johti juurensa aivoissani tapahtuneesta "what the fuck?"-reaktiosta

tuosta ei voi olla tulematta vaikutelmaa, että seurustelu ja ihmissuhde käsitteinä ovat sulle pelkästään joitakin materialististen intressien takia tavoiteltavia sosiaalisia tasoja. tulee mieleen lähinnä sukujen välillä sovitut avioliitot, että saadaan lisää mainetta ja mammonaa ja sillä ei ole mitään merkitystä, että välittivätkö liiton osapuolet todellisuudessa ikinä toisistaan

mille pohjalle sä oikeasti meinaat alkaa suhdettasi rankentamaan, jos et toisesta välittämiselle? väitätkö sinisin silmin voivasi olla onnellinen edellä kuvailemasi kaltaisessa suhteessa ja olla katumatta valintaasi? sori nyt vaan, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen

aada, 12.11.2009 23:25:


Ei, en halua elää iilimatona, vaan haluaisin kyllä omalla tavalla kantaa korteni kekoon. En usko, että juutalaiset osaansa itse valitsivat ja hyväksyivät, eikös? En näe mitään väärää siinä, että haluan antaa tavallaan miehelle "ylemmän aseman" parisuhteessa.

Ei minua ole hemmoteltu lapsena.

Toi omalla tavalla kortesi kekoon kantaminen ei oikein kuulosta vakuuttavalta.
Juutalaiset eivät valinneet kun eivät tienneet minne heitä vietiin mun käsitykseni mukaan :-)
Sitä ylempi-alempi katsantoa lähinnä ihmettelin siksi, että eikös me olla samanarvoisia?
En käsitä mitä tarkoitat tolla ylemmyydellä, mutta ei se mitään en jaksa jauhaa enempää, kun kyllä noi kirjoitukset aika hyvin jo kertoo susta ihmisenä. Toivottavasti se sun unelmien siippa löytyy :-)

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 13.11.2009 01:17:

1.) En tarkoittanut, että kuri olisi ihmelääke kaikkeen vaan lähinnä tietoisesti väärintekevien kanssa sen pitäisi toimia. Ainakin siinä iässä kun lapsi tajuaa syy-seuraus suhteita. Sitä ennen ei kait auta kuin olla lujana jos lapsi rupeaa riehumaan. Olisko syliin otto yks keino rauhoittaa nuorempi lapsi? Lähinnä hain takaa, että jos lapselle jää positiivinen kokemus jostain sopimattomasta toiminnasta luultavasti lapsi tekee sitä myös myöhemmin. Eli ei halutulle toiminnalle negatiiviset seuraukset jne. myös tietenkin päinvastoin jos lapsi tekee jotain toivottua sitä rohkaistaan. Noin mä ymmärrän kurin.


2.) Sitä että sairaat lapset ovat asia erikseen tarkoitinkin tuossa edellisessä kirjoituksessa. Lähinnä tarkoitin että myös ADHD-lapsi pitää opettaa tiettyihin käyttäytymissääntöihin, kuten että toista ei saa lyödä jne. Jos ei muuten niin kovalla kurilla. Mahdottomuuksia ei tietenkään kuulukaan vaatia :-)

1.) Noin mä puolestani ymmärrän turvalliset rajat. :) Toi ''kuri'' -sana jotenkin kajahtaa korvaan, koska se on niin voimakas, ja siitä tulee lähinnä mieleen se, että aikuinen huutaa ja käyttäytyy aggressiivisesti, jopa väkivaltaisesti. Turvalliset rajat on juurikin sitä, että lapsi saa olla lapsi, kämmäillä ja sitä kautta oppia, mutta aikuinen asettaa rajat lapsen toiminnalle ja on tätä kautta turvallinen aikuinen. Pienten lasten kohdalla juurikin tuo syliin ottaminen on rajojen asettamista sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi ei pysty rauhoittumaan, ja aikuisen tarvitsee hänet rauhoittaa. Se, että lapsi saa olla lapsi tarkoittaa nimenomaan sitä, että aikuinen asettaa hänelle rajat. Muutoinhan lapsi joutuu asettamaan ne itse itselleen (onnistumatta siinä), turvautumaan itseensä, ja tätä kautta hän ei enää saakaan olla lapsi sanan kokonaisvaltaisessa merkityksessä.

2.) Mä tarkoitinkin lähinnä sitä, että esim. tiettyjen sairauksien kohdalla pelkkä rajojen asettaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös lääkinnällistä hoitoa. Lasten kohdalla sille tosin tarvitsee olla vankat perusteet. Vilkas tai ylivilkas lapsi ei ole yhtä kuin ADHD -lapsi. Aikuisten on myös tärkeää ymmärtää, ettei juuri esim. ADHD-lasta ole mahdollista ''kouluttaa'' tismalleen samalla tavalla käyttäytyväksi kuin sellaista lasta, jolla ei kyseistä problematiikkaa keskittymisessä ole. Tietyissä asioissa ei siis edes mainitsemasi ''kova kuri'' auta, ja tämä on vain hyväksyttävä. Toki lapselle kuin lapselle on asetettava ne rajat, mutta rajojen asettaminen ja erilaisten lasten kanssa toimiminen onkin aikamoista hienosäätöä - jokaisen kohdalla on toimittava ainutlaatuisella tavalla tietyissä asioissa, tuntosarvet aina pystyssä.

Mutta jooh, eiköhän olla silti suht samoilla linjoilla, meiän kirjotustavat on vaan aika erilaiset. :) Jospa tää OT jäis tähän, niin ei tarvihe tuonne OT-jatkoille taas lähteä. :P

aada, 10.11.2009 20:31:

Jos tasa-arvo yhdistetään siihen, että miehen ja naisen tulee käyttäytyä samalla tavalla, niin en kannata sitä. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus valita se, miten haluaa käyttäytyä. Epätasa-arvoisuus on mielestäni sitä, että tätä valinnan mahdollisuutta ei ole tai se on huonompi kuin jollain toisella osapuolella, eli että vaikkapa naisten olisi pakko käyttäytyä tietyllä tapaa. Eli siis mielestäni edellä mainittu ei liity epätasa-arvoon, koska siihen liittyy valinta, kun taas esimerkiksi vaikkapa siihen, että naiset saavat huonompaa palkkaa kuin miehet (minkä kyllä kyseenalaistan) tai että miehet joutuvat käymään armeijan, ei tätä valinnan mahdollisuutta liity. Kannatan kyllä tasa-arvoa, mutta mieletäni se liittyy siihen, että sekä naista että miestä arvostetaan yhtä lailla itsenään, eikä esim. siten että naisia aletaan arvostamaan vasta sitten kun he omaksuvat joitakin perinteisesti miehisiä tapoja toimia.

Tähän oli vielä pakko kommentoida, kun tämä ei osunut silmään aiemmin. Mä en arvosta ihmisiä itsenään. Esim. pedofiilejä ja murhaajia ei tule mun mielestä arvostaa itsenään, vaan itse arvostan ihmisiä jotka jollain tapaa hyödyttävät yleisesti ihmisten hyvinvointia/elinoloja. Sillä ei mun mielestä ole pätkänkään väliä onko jokin tapa perinteisesti miehinen vai naisellinen.

Replying to SINKKULUUKKU:

Vampyrella, 13.11.2009 02:00:

1.) Noin mä puolestani ymmärrän turvalliset rajat. :) Toi ''kuri'' -sana jotenkin kajahtaa korvaan, koska se on niin voimakas, ja siitä tulee lähinnä mieleen se, että aikuinen huutaa ja käyttäytyy aggressiivisesti, jopa väkivaltaisesti. Turvalliset rajat on juurikin sitä, että lapsi saa olla lapsi, kämmäillä ja sitä kautta oppia, mutta aikuinen asettaa rajat lapsen toiminnalle ja on tätä kautta turvallinen aikuinen. Pienten lasten kohdalla juurikin tuo syliin ottaminen on rajojen asettamista sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi ei pysty rauhoittumaan, ja aikuisen tarvitsee hänet rauhoittaa. Se, että lapsi saa olla lapsi tarkoittaa nimenomaan sitä, että aikuinen asettaa hänelle rajat. Muutoinhan lapsi joutuu asettamaan ne itse itselleen (onnistumatta siinä), turvautumaan itseensä, ja tätä kautta hän ei enää saakaan olla lapsi sanan kokonaisvaltaisessa merkityksessä.

2.) Mä tarkoitinkin lähinnä sitä, että esim. tiettyjen sairauksien kohdalla pelkkä rajojen asettaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös lääkinnällistä hoitoa. Lasten kohdalla sille tosin tarvitsee olla vankat perusteet. Vilkas tai ylivilkas lapsi ei ole yhtä kuin ADHD -lapsi. Aikuisten on myös tärkeää ymmärtää, ettei juuri esim. ADHD-lasta ole mahdollista ''kouluttaa'' tismalleen samalla tavalla käyttäytyväksi kuin sellaista lasta, jolla ei kyseistä problematiikkaa keskittymisessä ole. Tietyissä asioissa ei siis edes mainitsemasi ''kova kuri'' auta, ja tämä on vain hyväksyttävä. Toki lapselle kuin lapselle on asetettava ne rajat, mutta rajojen asettaminen ja erilaisten lasten kanssa toimiminen onkin aikamoista hienosäätöä - jokaisen kohdalla on toimittava ainutlaatuisella tavalla tietyissä asioissa, tuntosarvet aina pystyssä.

Mutta jooh, eiköhän olla silti suht samoilla linjoilla, meiän kirjotustavat on vaan aika erilaiset. :) Jospa tää OT jäis tähän, niin ei tarvihe tuonne OT-jatkoille taas lähteä. :P

Yeps ja agreed :-)

aada, 13.11.2009 01:23:
Paatti?

Paatti = sosio, psyko.
Paatti = Tuuliviiri.

Nojoo.. Ei voi sanoa.

Ehkäpä luokittelematon persoonallisuushäiriö. Virallisen termin joudut etsimään. Mikään ei osu tarpeeksi, mutta yhdessä tarpeeksi moneen tarpeeksi monta kertaa.
Itsekkin olen ollut epätietoisina aikoina monivammanen kuten 70 luvulla tavattiin sanoa lääkärissä. Sit oli pakko kasvaa, mut onnex vaan irl. (ja six projisoin.. )

---

Mahlerin teorian mukaan rajatilahäiriöisen persoonallisuus on jatkuvasti uudelleen lähentymisen vaiheessa. Itsenäisyyden ja tarvitsevuuden ristiriita ei ole kehittynyt itsenäiseksi, eheäksi minäksi. Persoonallisuuden eri osat eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, vaan toimivat irrallaan toisistaan. Epävakaan persoonallisuuden tunnusomaisin piirre on juuri identiteetin integraation puute. Persoonallisuudessa toimii monta erillistä minää, jotka eivät kykene yhteistyöhön. Toiminta on täysin asiallista yhdessä roolissa kerrallaan, mutta eri roolien yhdistäminen tuottaa ongelmia. Esim. henkilö ei pysty yhdistämään äidin ja vaimon rooleja, vaan toimii kerralla vain toisessa niistä.
Rajatilahäiriö tarkoittaa nimenomaan identiteetin repaleisuutta ja häiriöitä minäkuvassa.
http://www.peda.net/verkkolehti/jkl/lyseo/lyseonlukioon?m=content&a_id=31

---

Narsistisessa persoonallisuushäiriössä tunteettomuus tarkoittaa, että ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene kommunikoimaan tunteiden avulla. Arnold Modellin selittää sen taustaksi tarpeen välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuus

---

Ominaista on epäily, liikatunnollisuus ja pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus, jäykkyys ja avoimuuden puute; usein myös saituus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaativa_persoonallisuus

---

Paksunahkaisen narsistin tapa manipuloida toisia ihmisiä ja käyttää hyväkseen heidän heikkouksiaan muistuttaa psykopaatin käyttäytymistä. Narsisti ei kuitenkaan ole tunnekylmä eikä hän ei ole vailla omaatuntoa, kuten psykopaatti. Narsistilla on tarve puolustella tekojaan moraalisesti, psykopaatilla ei.
http://www.muotiala.fi/lehti/jutut/20060529_nars_mai_1.php

---

Wiki on oikeastaan aika paska paikka hakea noista tietoa, ne on päin vittua jo syntymekanismeista niiden ajankohtiin asti kirjaimellisesti luettuna, ja sitähän wikin lukija kaipaa, joten fuck that noin niinkuin ison leiman kanssa.

Itse teininä 'sairastin' montaakin eri persoonallisuuden häiriötä (en monia persoonallisuus-häiriöitä) kun joutu kotona katsomaan äitin perään, hommaamaan ruo'at ja kuuntelemaan samalla vittuilua siitä miten olin laiska ja paha ihminen kun ei koulu kiinnostanut ja varastin jne..
vaikka oikeasti tein työtä jota kukaan ei ymmärtänyt. Pidin äitiäni öisin kasassa imemällä vihan ja surun itseeni yrittäen tukahduttaa sitä. Lapset on naiveja ja luulin pärjääväni niiden kanssa äitiäni paremmin kaikesta päätellen.
Ilman diletantin luonnettani olisin varmaan vieläkin monella tavalla häiriintynyt, ja monen mielesä olenkin..
(Miltei poikkeuksetta siitä syyttävät on todella hukassa ja helpolla päässeitä läskejä. Kyökkianalyysi, joten kritiikin pitää poiketa massasta, ennen kuin rupean miettimään sitä. Mä analysoin kaikkea jo muutenkin liikaa ja mun pää on jatkuvassa stressitilassa. Jopa niin, etten saa nukuttua.),
..mutta mulla oli laitoksissa aikaa miettiä itseäni ja sitä miten sekasin maailma on. On todella väärin minua kohtaan, että jouduin sairastumaan muiden takia, mutta minkäs teet? Maailma ei ole reilu paikka ja nallekarkit ei mee tasan. (Tosin sitä on turha käyttää puolustuksena mihinkään Toteamuksena se on toimiva argumentti)

Sulla on varmaan epämukava olo tällä hetkellä ja en tiedä oletko edes päässyt tänne asti, mutta motiivini tämän kertomiseen sinulle, josta en tippaakaan välitä, mutta jonka arvon maailman synergian kannalta ymmärrän, on että voisit enemmänki kelailla omia mielipiteitäsi niiden puolustelun sijaan.
En mä varsinaisesti pidä sua pahana ihmisenä, vaan lievästi sanottuna hieman eksyneenä. Vaikka käytänkin shokkeja puheenvuoroissani, niin teen sen puhtaasti huomiota herättääkseni.
En itseeni, enkä väitteilleni, vaan ajatuksille. Toinen käyttää toista tyyliä ja minä tätä.

Ota, jätä, tai bannaa. Mä teen osani vaikka sille oikeata paikkaa onkin vaikeaa keksiä.