SINKKULUUKKU

aada, 12.11.2009 01:19:
---
MrMaunus, 11.11.2009 15:11:
---
2la, 11.11.2009 14:51:

Monilla muillakin (naisilla) on käsitys että itsestä tehdään mielenkiintoinen olemalla salaperäinen. Ehkä se tietyissä asioissa pitääkin paikkansa. -? Itse olen lähinnä sitä mieltä että nämä ihmissuhdekoukerot ovat muutenkin usein niin koukeroisia ja väärinymmärrykset yleisiä, että sellainen keikistely ja pelailu on lähinnä turha lisärasite.

---

Ja oon kans ehdottomasti sitä mieltä, että asiat sellaisena kuin ne on eikä mitään ihme vääristelyjä kaunisteluja yms. pelleilyjä. Salaperäisyys on mulle iso miinus, kun tulee semmonen fiilis että onko tolla jotain salattavaa. Ite oon ehdottomasti avoimuuden ja rehellisyyden kannalla niin kummallakin on helpompi olla.

---


Niin no, ihmiset ovat erilaisia. Minulle sekä avoimuus että liika rehellisyys ovat miinuksia. En ole itsekään kovin avoin luonteeltani, eikä tarkoitus ei ole siten tehdä asioista entistä mutkikkaampia, vaan tämä on vain minulle ominainen tapa toimia.

Itselleni taas tulee liiallisesta avoimuudesta lähinnä jotenkin tukahdutettu olo, en välttämättä haluaisi tietää kaikkea niin pian, enkä oikein ymmärrä miksi joku kertoo minulle niin paljon ja niin nopeasti. Minulle tulee nimenomaan liiallisesta avoimuudesta sellainen olo, että sillä toisella on hirveästi jotain painolastia, mitä sen tulee päästä purkamaan, ja itseäni ei taas siinä vaiheessa oikein kiinnostaisi kuunnella sellaista tai antaa ymmärrystä.

Check tiedän siis yhden tyypin enemmän kehen ei kannata luottaa. :-) Itelle tulee lähinnä huono fiilis jos joudun salailemaan jotain, siksi olen mielummin avoin.

aada, 12.11.2009 15:43:
---
MrMaunus, 12.11.2009 14:39:

Check tiedän siis yhden tyypin enemmän kehen ei kannata luottaa. :-) Itelle tulee lähinnä huono fiilis jos joudun salailemaan jotain, siksi olen mielummin avoin.

---


Ei tämä kyllä mielestäni liity mitenkään siihen onko luotettava vai ei. Jos välitän jostakin, olen ja myös pyrin kaikin tavoin olemaan mahdollisimman luotettava. Ei luotettavuus ole mun mielestä sitä, että jakaa toisen kanssa kaiken, vaan enemmänkin sellaista, että on sen toisen puolella ja tukena tapahtui mitä hyvänsä.

Joo mutta jos tarvii salailla jotain en kyllä luota pätkän vertaa. Pysyn kannassani. Better safe than sorry.

E: Kyllä vakuutella aina voi, mutta teot puhuu enemmän kuin sanat.

Replying to SINKKULUUKKU:

Jone, 12.11.2009 08:50:
Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa.

Tuo tuntuu olevan aika yleinen ajatusmalli, myös näin naisen näkökulmasta. Uraa tekevää naista katsotaan kieroon ja kai se on joku epävarmuusasia miehelle jos nainen tienaa enemmän. Aluksi se on hauskaa, naureskellaan että onpas siistiä kun on oma "sugar mama" ja muutaman kuukauden jälkeen se alkaa sitten vaivata.

Mulle on ihan sama mitä toinen tienaa ja mitä tekee työkseen, tuun toimeen omillani eikä mua haittaa jos joskus joudun jossain maksamaan enemmän jos toisella on pienemmät tulot. Mutta jostain syystä sille toiselle osapuolelle se sitten yhtäkkiä onkin ongelma ja alkaa itku siitä että "en mä halua sun rahoillas elää" ja "sä varmaan jätät mut kun mä en tienaa tarpeeks" tms.

En mä tiedä kuinka sekään toimisi jos molemmat olisi jotain hirveitä uratykkejä eikä ikinä kotona.

Replying to SINKKULUUKKU:

Miltzu, 12.11.2009 16:39:
Tuo tuntuu olevan aika yleinen ajatusmalli, myös näin naisen näkökulmasta. Uraa tekevää naista katsotaan kieroon ja kai se on joku epävarmuusasia miehelle jos nainen tienaa enemmän. Aluksi se on hauskaa, naureskellaan että onpas siistiä kun on oma "sugar mama" ja muutaman kuukauden jälkeen se alkaa sitten vaivata.

Mulle on ihan sama mitä toinen tienaa ja mitä tekee työkseen, tuun toimeen omillani eikä mua haittaa jos joskus joudun jossain maksamaan enemmän jos toisella on pienemmät tulot. Mutta jostain syystä sille toiselle osapuolelle se sitten yhtäkkiä onkin ongelma ja alkaa itku siitä että "en mä halua sun rahoillas elää" ja "sä varmaan jätät mut kun mä en tienaa tarpeeks" tms.

En mä tiedä kuinka sekään toimisi jos molemmat olisi jotain hirveitä uratykkejä eikä ikinä kotona.

Ihan miten päin tahansa aseteltuna toi on musta suht hanurista.

Henkilökohtaisesti en ole penniäkään kiinnostunut siitä kumpi tienaa enemmän ja kumpi vähemmän kunhan yhdessä pärjäilis niillä tienesteillä eteenpäin.

Lokit sitten toki erikseen. Ne ei ole kivoja toreilla eikä seurustelukumppaneina.

aada, 12.11.2009 16:26:
---
MrMaunus, 12.11.2009 15:50:
---
aada, 12.11.2009 15:43

Ei tämä kyllä mielestäni liity mitenkään siihen onko luotettava vai ei. Jos välitän jostakin, olen ja myös pyrin kaikin tavoin olemaan mahdollisimman luotettava. Ei luotettavuus ole mun mielestä sitä, että jakaa toisen kanssa kaiken, vaan enemmänkin sellaista, että on sen toisen puolella ja tukena tapahtui mitä hyvänsä.

---

Joo mutta jos tarvii salailla jotain en kyllä luota pätkän vertaa. Pysyn kannassani. Better safe than sorry.

E: Kyllä vakuutella aina voi, mutta teot puhuu enemmän kuin sanat.

---


Kyse ei olekaan siitä, että "tarvii" salailla jotain, vaan pikemminkin siitä, että sitä vaikeampi on kertoa asioista jollekin, mitä enemmän hänestä välittää. Eli tässä nimenomaan pyritään rehellisyyteen, se vain saattaa kestää jonkun aikaa. Jos jollakulla olisi oikeasti tarve salailla jotain, niin eikö silloin olisi juuri helpompi esittää avointa ja rehellistä, ettei se toinen epäilisi mitään?

Olen kyllä samaa mieltä, että teot kertovat usein sanoja enemmän, mutta en kyllä oikein ymmärrä, miten se tähän liittyy?

Seliseli.. Mikä siinä on niin vaikea kertoa asioita jollekin josta välittää ellei ole jotain salailtavaa? Mulle tulee paljon vapautuneempi olo kun sanon asian sen kummemmin kontrolloimatta että mitä siellä taustalla on. Jos ei toista miellytä itseni sellaisena kuin olen ei mahda mitään. Itselle tulee kevyempi olo ja yleensä muiden on mukavampi olla kun heidän ei tarvitse funtsia että mitä kieroiluja ton päässä liikkuu. Kyllä sen huomaa että jos joku on oikeasti avoin vai esittääkö sellaista. Mun kokemusten mukaan avoimet ihmiset ovat vapautuneempia kuin sellaiset jolla on jotain salailtavaa. Mun mielestä ihmisen pitäisi olla rehellinen koko ajan eikä valikoiden. Mikä siinä rehellisyyteen pääsyssä sitten kestää saanko kysyä? Miksi siinä alussa sitten tarvitsee olla epärehellinen? Sanoit että siihen pyritään, mutta et niin että olisit. Luottamus = 0

Kyllä se kertoo susta aika paljon ihmisenä että vaan venaat passiivisena, odottaen että toinen tekee likaisen työn. (Tarkoitan nyt aloitetta)

Replying to SINKKULUUKKU:

Jone, 12.11.2009 08:50:

Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa. Ilmeisesti edustat itsekin tätä porukkaa, jonka ajatusmaailmassa jälkimmäinen asetelma olisi mahdotonta hyväksyä ainakin omassa elämässä?

Semmoset ihmiset saa imo haistaa pitkän paskan. Jos mies oikeasti hoitaa hommansa hyvin kotona niin mitä niin mitä nokan paukuttamista siinä on? Tosin tuntuu, että naiset katsovat kieroon koti-isiä siksi että haluavat itse päästä vähemmällä. Jos ei ole kyseessä suurperhe jossa on liuta lapsia sanoisin että kotona oleminen ja arkiaskareiden hoitaminen on vähemmän stressaavaa kuin työelämässä pomon hengittäessä niskaan. Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.

P.s. Täytyy kyllä myöntää että ajatus siitä että nainen tekee työtä ja koti-isä hääräilee pinkki essu päällä tuntuu hassulta, mutta uskoisin että se on vain tyhmä opittu konservatiivinen ajatusmalli joka vaikuttaa. Mulla on muutenkin vähän idioottimainen huumorintaju, et ei kannata ottaa itseensä sitä jos sattuu koti-isänä olemaan.

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 12.11.2009 17:37:
Semmoset ihmiset saa imo haistaa pitkän paskan. Jos mies oikeasti hoitaa hommansa hyvin kotona niin mitä niin mitä nokan paukuttamista siinä on? Tosin tuntuu, että naiset katsovat kieroon koti-isiä siksi että haluavat itse päästä vähemmällä. Jos ei ole kyseessä suurperhe jossa on liuta lapsia sanoisin että kotona oleminen ja arkiaskareiden hoitaminen on vähemmän stressaavaa kuin työelämässä pomon hengittäessä niskaan. Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.

P.s. Täytyy kyllä myöntää että ajatus siitä että nainen tekee työtä ja koti-isä hääräilee pinkki essu päällä tuntuu hassulta, mutta uskoisin että se on vain tyhmä opittu konservatiivinen ajatusmalli joka vaikuttaa. Mulla on muutenkin vähän idioottimainen huumorintaju, et ei kannata ottaa itseensä sitä jos sattuu koti-isänä olemaan.

Jos mä joku päivä rupeen isukix, niin se on kyllä saletti että muija jää himaan ainakin ekaksi vuodeksi ja mä meen vaikka reilusti huonommalla liksalla duuniin. Muuten ei tuu lasta.

Sen jälkeen kasvatus tasa-arvoistuu ja asiaa voi miettiä uudestaan.

Äidin maito on ainoaa oikeaa ravintoa pienelle vauvalle. Tuttelit on sitä varten jos imetystä ei voida suorittaa esimerkiksi lääkityksen vuoksi.

Toki rintapumppukin on olemassa ja riippuen sukupuolesta, sekin voi olla optio jos siihen on tarpeeksi painava syy. Mikro kun tuhoaa mikro-organismit elintarvikkeista..

/End of OT

aada, 12.11.2009 00:29:

Kyllä, mielestäni perinteisiä miehisiä tapoja toimia on yhtä lailla arvostettava kuin perinteisiä naisellisiakin tapoja toimia. En nyt tiedä tuosta "oikeudesta kieltäytyä", sillä mielestäni parisuhteessa tulee neuvotella asioista, eikä vain tehdä yksin päätöksiä. Mutta siis esim. jos mies osallistuu perheen pyörittämiseen tekemällä naista pidempiä työpäiviä ja tarpeen vaatiessa esim. tekemällä kodissa erilaisia korjaustöitä, on tätä arvostettava yhtä lailla kuin sitä, että nainen tekee ruoan ja hoitaa lapset. Mies hoitaa osuutensa tätä kautta, eikä hänen siten tarvitse ns. hankkia arvostusta osallistumalla lastenhoitoon, siivoukseen tai ruoanlaittoon juuri esimerkiksi vaativan työn ohessa.

Kirjoitinkin jo aiemmin pitkän pätkän sulle osoitettuna, tosin ilman quottaamista, joten et ehkä huomannut. Siinä pätkässä kysyin kutakuinkin tähän sun tekstinpätkään liittyviä asioita.

Entäs, jos nainen hoitaakin kotona korjaustöitä, sähkö- ja putkihommia ja mies viihtyy lieden äärellä? Entäs jos nainen onkin se, joka vääntää pitkiä työpäiviä ja mies hoitaa kotona lapsia? Koetko, että nainen on tällöin liian miehekäs ja mies liian naisellinen?

Itse olet aiemmin sanonut, että sinulla on tavoitteet korkealla työelämässä, joten suostuisitko kuitenkin luopumaan työurastasi ja olemaan kotiäiti? Mielenkiintoinen ristiriita jos näin on, koska jakkupuku ja naisen urakeskeisyys työelämässä ovat tietynlaista anarkismia vanhoja sukupuolirooleja vastaan, vaikka toisaalta olet tuonut vahvasti ilmi, että kannatat hyvin vanhoillisia sukupuolirooleja.

Omasta mielestäni mies ei ole yhtään vähemmän mies, jos hän hoitaa lapsia, kokkaa ja siivoaa - päin vastoin. Mikäli perheeseen kuuluu molemmat vanhemmat, on kotihommat heidän molempien heiniä, näin itse ajattelen. Mikäs isä se sellainen on, jos ei vietä aikaa omien lastensa kanssa ja hoida heitä äidin ohella? Aika poissaoleva isä omasta mielestäni. Lapselle ovat molemmat vanhemmat tärkeitä. Se, että toinen vanhemmista on kenties lasten ensimmäiset vuodet kotona ja toinen töissä ei poissulje sitä, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. En myöskään ymmärrä, miten ihmeessä kodinhoidolliset työt kuuluisivat pelkästään kotona olevalle vanhemmalle. Lapsia hoitaessa ja vahtiessa on itseasiassa usein hankalaa hoitaa muita askareita, riippuen lasten iästä ja luonteesta.

Mä en itse ihan sulata sitä, että tietyt hommat kuuluisivat automaattisesti vain naisille ja tietyt vain miehille. Mun mielestä on lähinnä huvittavaa, jos joku ei halua oppia joitakin asioita vain siksi, että ne kuuluvat kivikautisten sukupuoliroolien mukaan vain vastakkaiselle sukupuolelle. Mitäs sitten, kun on tuudittauduttu siihen, että toinen hoitaa tietyt asiat, ja eräänä päivänä tämä toinen ihminen ei enää kuulukaan perheeseen? Siinä kohtaa voi ollakin ihan hyvä juttu, että mies osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja silittää paitansa, ja että naisella pysyy vasara kädessä eikä viemärin putsaaminenkaan tunnu ylitsepääsemättömältä. Kuten sanoit, haluat syvällisen suhteen, jossa yhtenä realiteettina pidetään sitä, että suhde voi myös päättyä eroon. Otatko omassa elämässäsi tämän huomioon siten, että poikkeat edes joissakin asioissa perinteisestä sukupuoliroolistasi, vai pidätkö tosiaan hyvin tiukasti kiinni omasta roolistasi naisena - vaikka asuisitkin yksin?

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 12.11.2009 17:37:

Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.

Kaikki on suhteellista, ja lapsia on hyvin erilaisia. Duunissa ihmisellä on kuitenkin aikaa keskittyä vain omiin puuhiinsa, kun taas kotona olevan vanhemman kaikki aika ja tekeminen menee lasten ehdoilla. Jos lapset sattuvat olemaan hankalasti hoidettavia, voi kotona oleminen olla ihan oikeasti paljon rankempaa ja uuvuttavampaa kuin vaikka se remppareiskan tekemä duuni. Moni kotiäiti ja -iskä huokaiseekin helpotuksesta, kun pääsee takaisin työelämään ja saa ns. omaa aikaa. Tämä ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan, mutta yksikään äiti tai isi ei ole mikään superihminen, joka ei tarvitsisi elämäänsä omiakin juttuja ja omaa aikaa itsensä toteuttamiselle.

edit: No okei, onhan niitäkin, jotka haluavat ns. uhrata kaiken lastensa vuoksi ja olla miltei yli-ihmisiä, mutta onko tämäkään sitten ihannetilanne. Vanhemman tärkein tehtävä kun on tehdä lopulta itsensä tarpeettomaksi. Moni yli-ihmiseksi tavoitellut onkin kokenut aika kovan kolauksen siinä vaiheessa, kun lapset eivät enää olekaan oleet yhtä riippuvaisia vanhemmastaan. Siinäkin mielessä on siis ihan tervettä, että vanhemmalla on myös välillä sitä omaa aikaa omille jutuilleen, tai näin mä itse koen asian olevan.

aada, 12.11.2009 19:50:
---
Reivaaja, 12.11.2009 00:58:

Eli oikeasti sinusta tasa-arvo on roskaa niiltä osin, joilta naisia kohdellaan huonommin, mutta niiltä osin oikein, joilta naista kohdellaan paremmin.

Kansanedustajalta olisi siis vähintäänkin positiivista ajaa yhteiskuntaa, jossa miehillä on maanpuolustuksellinen rooli, mutta naisilla ei ole pakkoa olla nyrkin ja hellan välissä, ja he myös saisivat äänestää. Nyt unohdat, että miehet on sotaisia ja naiset jyrättäis aika nopsaan jos rakkaus katoaisi universumista. Vaikka teitä naisia enemmän onkin, niin nuorissa on enemmän miehiä, jos pelataan pelkillä numeroillakin seksuaalisen tasa-arvon nimissä numeroilla. (Olisi tyhmää kuvitella, että vanha ja nuori olisivat samalla viivalla sotatantereella.)

Se johtuu pitkälti sukupuolirooleista.

Sä oot aika äijä.

---


Ei. Tasa-arvo ja perinteiset sukupuoliroolit ja niiden mukaan toimiminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Mielestäni nainen ja mies voivat olla tasa-arvoisia ja silti perinteisiä naisia ja miehiä.

Ei, en myöskään kannata esittämääsi toisen kappaleen skenaariota.

Ja vitut ole jos ihmisellä ei ole tasa-arvoista oikeutta valita rooliaan yhteiskunnassa sukupuolestaan riippumatta, vaan jos se arvotaan, niin voidaan puhua jo kasteista ja ne on kaikkea muuta kuin tasa-arvoisia.

Miten sä muuten meinasit menestyä, jos lasten kasvatus jää sun harteilles yksinään. Tai ainakin lähes?

Miehen roolihan se silloin on menestyä muailmalla.

Sä annat vastauksia jotka jo seuraavassa vastauksessa vedät takaisin, niin että voit vastata 'oikein' yhteen laatikkoon kerrallaan. Yrität manipuloida hyväksyntää toisin sanoen. Mulle toi ei mee läpi ja olen juuri sen takia enemmänkin retorinen. Mä jo tiedän mitä sä sanot, joten sun sanomisillas ei ole niinkään merkitystä, vaan sillä että sä ylipäätään sanot.

Sun kaltasilles on kyllä yhteiskunnassa raivattu tilaa, mutta sä et halua antaa muille tilaa ja siitä syystä musta sulle ei saa antaa tilaa.

aada, 12.11.2009 19:11:

1.) En näe siinä periaatteessa mitään "väärää", että nainen tekee perinteisiä miehisiä töitä tai vastaavasti, että mies tekee perinteisiä naisellisia töitä, mutta itse vain satun preferoimaan tietynlaista työnjakoa. Tästä voi tietysti sitten kumppanin kanssa käydä keskustelua ja joustaa tietyiltä osin, jos siihen tulee tarvetta, mutta ainakin tietyiltä osin haluaisin siitä pitää kiinni.

2.) Esimerkiksi mainitsemasi koti-isyys on sellainen asia, jota en haluaisi, etenkin jos minun pitäisi käydä täysipäiväisesti töissä. Mielestäni miehestä tulisi tällöin minun silmissäni jotenkin liian riippuvainen ja jotenkin pehmo, enkä siten välttämättä pystyisi arvostamaan häntä entiseen tapaan.

3.) Asun tälläkin hetkellä yksin, joten toki joudun itse myös kaikesta huolehtimaan. Toisaalta en kyllä välttämättä varta vasten opettele kaikkia miehisiä taitoja, vaan luotan kyllä siihen, että jos tarve tulee jotain osata, niin opin kyllä sen. Eli en kyllä olisi kauhean kiinnostunut opettelemaan jotakin taitoa, niin kauan kun joku muu tekee sen minun puolestani tai en oikeasti sitä tarvitse. Vasta sitten kun oikea tarve jollekin taidolle tulisi, opettelisin sen sitten itse.

1.) Okei. Tämän kyllä osittain ymmärränkin. Onhan se ihan kiva, jos mies osaa myös niitä ns. miehisiä töitä. Sen verran mäkin perinteisestä äijäenergiasta tykkään. Itse kuitenkin koen, että tärkeintä on se, että ihminen on halukas oppimaan, vaikka ei kaikkea osaisikaan. Enhän mäkään mikään gourmet-kokki ole, mutta silti olen rohkeasti harjoitellut, ja ihan ookoo kokki musta on kehkeytynyt. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, jos lasten hoitaminen kuuluu pelkästään naiselle, koska tämä ei ole lasten etu, mikäli perheeseen kuuluu myös isä.

2.) Ajatuksesi koti-isyydestä ovat minulle puolestaan todella vieraita, koska itse en tällaisessa tilanteessa kokisi minkäänmoista ''ylemmyyttä'' mieheni rinnalla, enkä kokisi mieheni olevan pehmo tai minusta riippuvainen. Hän tekisi todella tärkeää työtä kotona, vaikkakaan siitä ei paljoa rahaa tilille ropisisikaan - en tosin rahalla ja titteleillä mittailekaan asioiden todellista arvoa. Lasten kanssa ei pehmot pärjää, ja jomman kumman on joka tapauksessa oltava duunissa. Minulle olisi ihan sama, kumpi olisi duunissa ja kumpi kotona, kunhan asetelma sopisi hyvin molemmille. Itse en tosin perustakaan vanhoillisten sukupuoliroolien päälle, joten asiaa on turha sen enempää paapoa, ajatuksensa kullakin.

3.) Kuulostaa realistiselta ja varmasti sama tilanne on monella muullakin. Esimerkiksi minä en ole koskaan remontoinut, ja olisin kyllä valmis harjoittelemaan, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta. Mielelläni kyllä joskus haluaisin senkin kokea. En kuitenkaan halua sellaiseen tilanteeseen, jossa toinen ihminen tekee kaiken sellaisen, jota en osaa. Mielummin haluan, että hän opettaa minullekin.

aada, 12.11.2009 20:10:
Kyllä, omassa elämässäni minun olisi melkeinpä mahdotonta hyväksyä tuollainen asetelma. En vain pitäisi ajatuksesta, että mies olisi riippuvainen minusta ja minun toimeentulostani ja viettäisi kaikki päivät kotona lasten kanssa. Minulle tulisi sellainen olo, että mies olisi yksi lapsista, joka minun pitää hoitaa ja huoltaa ja että itse olisin häntä jotenkin ylemmässä asemassa, kun nimenomaan haluan, että mies on tavallaan minua ylempänä. Tämä asetelma söisi minun silmissäni mieheni miehisyyttä ja näkisin hänet ehkä liian riippuvaisena ja pehmona.

Okei. Nyt tämä keskustelu on minun kohdallani saavuttanut pisteen, jossa koen uteliaisuuteni tyydytetyksi ja ymmärtäväni ajatusmaailmastasi sen mitä oleelliseksi koen. Ollaan päästy takaisin siihen, että kaikki tämä ajattelusi on minulle etäistä, kummallista ja jopa suorastaan väärin.

Aikamoista. Kylläpäs sitä voi löytyä päinvastaisesti ajattelevia ihmisiä.

Kiitti selventelyistä!

Vautsi vau..

Saatana mä oon kyl masokisti :D

Keskustelua suurella mielenkiinnolla sivusta seuranneena on pakko sanoa et musta on hienoa miten hyvin on pysytty asialinjalla puolin ja toisin. Siis ei mitään älytöntä vyön alle lyömistä vaikka selkeesti mielipiteet on ihan eri maailmoista. Ihan oikeesti tätä on ollut mielenkiintoista lukea.

Aika harvinaista tällä foorumilla missä joskus tuntuu et henkilökohtaisuudet ja pään aukominen on ainoa oikea tapa vastata mihinkään

Replying to SINKKULUUKKU:

Vampyrella, 12.11.2009 18:10:
---
MrMaunus, 12.11.2009 17:37:

Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.


---


Kaikki on suhteellista, ja lapsia on hyvin erilaisia. Duunissa ihmisellä on kuitenkin aikaa keskittyä vain omiin puuhiinsa, kun taas kotona olevan vanhemman kaikki aika ja tekeminen menee lasten ehdoilla. Jos lapset sattuvat olemaan hankalasti hoidettavia, voi kotona oleminen olla ihan oikeasti paljon rankempaa ja uuvuttavampaa kuin vaikka se remppareiskan tekemä duuni. Moni kotiäiti ja -iskä huokaiseekin helpotuksesta, kun pääsee takaisin työelämään ja saa ns. omaa aikaa. Tämä ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan, mutta yksikään äiti tai isi ei ole mikään superihminen, joka ei tarvitsisi elämäänsä omiakin juttuja ja omaa aikaa itsensä toteuttamiselle.

edit: No okei, onhan niitäkin, jotka haluavat ns. uhrata kaiken lastensa vuoksi ja olla miltei yli-ihmisiä, mutta onko tämäkään sitten ihannetilanne. Vanhemman tärkein tehtävä kun on tehdä lopulta itsensä tarpeettomaksi. Moni yli-ihmiseksi tavoitellut onkin kokenut aika kovan kolauksen siinä vaiheessa, kun lapset eivät enää olekaan oleet yhtä riippuvaisia vanhemmastaan. Siinäkin mielessä on siis ihan tervettä, että vanhemmalla on myös välillä sitä omaa aikaa omille jutuilleen, tai näin mä itse koen asian olevan.

Joo toi on kyllä hyvä pointti, että ei ole omaa aikaa lasten kanssa ja joutuu olemaan koko ajan tarkkana ettei lapset tee mitään vaarallista, mutta jossain töissäkin joutuu olemaan aika valmiustilassa ja se työssäoleminenkaan aina ole edes ns. omaa aikaa. Homma menee usein kuitenkin pomon/yrityksen ehdoilla. Okei duunipaikoilla se on yleensä vaan 8h sitä ja sitten omaa aikaa perheettömille, mutta kyllä sille perheelliselle työtätekevällekin on lapset sitten kotona viemässä aikaa kun sieltä pääsee. Duunissa ei aina pääse toteuttamaan itseään vaan se voi olla puuduttavaa pakkopullaa tai aika monessa työssä on tiettyjä aikatauluja,odotuksia, laatuvaatimuksia yms. mitkä pitää pitää täyttää mikä (ainakin meikäläisellä) lisää stressiä. Ja kun on vielä tä taloustilanne ja helpommin vaarana potkut, paineet vaan kasvaa.

Lapsikaan ei kuitenkaan ole täysin loputon energianlähde, että yleensä jossain vaiheessa kohellusta seuraa rauhallisempi vaihe. Vauvan hoito on vähän hankalampi asia, jos joutuu heräilemään öisin, mutta luulis että se töitä tekevä puolisokin herää siinä samalla. Kun katsoo kadulla käveleviä vauvan ulkoiluttajia eivät ne yleensä vaikuta kovin kuluneilta tai stressautuneilta. Ennemmin päinvastoin.

Lasten käytöksen hankaluus on kasvatuskysymys mun mielestä. Tuntuu, että vaikeiden lasten kohdalla kasvatuksessa on jotain vialla. (Tarkoitan nyt semmosia lapsia jotka tietoisesti uhmaa sääntöjä. Vammaiset ja vajavaiset lapset tarttee vissiin enemmän huomiota, mutta sairauskaan ei saa olla mikään tekosyy sääntöjen rikkomiselle. Uskon, että useimmat jonkinlaisen neurologisen fibankin takia agressiiviset tai uhmakkaat lapset oppii olemaan siedettävästi, kun ne altistaa jollekin negatiiviselle seuraukselle vääränlaisesta toiminnasta ja palkitsee hyvän käytöksen.)
Kun töllössä kattoo niitä Nanny-ohjelmia ja niissä on niitä hankalia lapsia niin yleensä näkee, että vanhemmat eivät puutu lastensa tekemiseen riittävästi eivätkä rankaise vääränlaista käytöstä riittävän kovin keinoin.
Kovin harvoin mulle lapset kuitenkaan käyttäytyy huonosti ja jos niin tekevät ja olis oma lapsi niin kyllä äkkiä tulis tukkapöllyä (Ot pitääkin avautua tosta muksujen käyttäytymisestä: Raivostuttavaa, kun toisten lapset käyttäytyvät huonosti eikä niitä oikein voi ojentaa millään ilman että siitä tulis kauhea selkkaus)
Eli mun käsitykseni mukaan lapset ovat niinkin hankalia kuin niiden antaa olla.
Ite olen saanut aika ankaran kasvatuksen, enkä pitänyt siitä muksuna, mutta nyt osaan arvostaa niitä aresteja, selkäsaunoja yms :-P Eikä se kuitenkaan vaikuttanut sinänsä mun kiintymykseen vanhempia kohtaan vaan loi tietynlaista kunnioitusta. Tuntuu, että semmoiset vanhemmat, joiden lapset ovat hankalia ovat joko avuttomia tai yrittävät olla lapsensa kavereita. Molemmissa tapauksissa oma vika mun mielestä jos on vaikeuksia hallita lasta.

Tietty ihan nuorimmaiset voi olla vaikeita jotka eivät vielä hahmota syy-seuraus jutskia, mutta jos on esim. kaksi lasta kotona luulisi niiden hoitamisen olevan vielä ihan siedettävää. (Nuorimmat vauvat eivät osaa kävellä joten ne voi laittaa vaikka viereen babysitteriin tms kun pitää tehdä kotitöitä.) Eikä niitä kotitöitäkään nyt niin paljon ole (taas suurtalouksis asia voi olla eri mut sit luulis että osa lapsista on jo päiväkodissa tai koulussa. Muistaakseni kirjoitinkin, että isot perheet ovat vähän hankalampia hallittavia. Mutta niissäkin vanhemmat ovat tehneet valinnan hankkia niin monta lasta tai harrastaneet vastuutonta seksiä), että tarvis sen puolison duunissaoloajan stressata, että ehtiikö nyt varmasti tekemään kaiken.

Mut joo: Olet oikeassa Vampyrella. Syyllistyin liikaan yleistämiseen ja muutan katsantoani. Riippuu täysin tehdystä duunista ja kotioloista kumpi on helpompaa. Tota vaikeat lapset juttua en kuitenkaan niele sillä riittävällä kurilla luulis pahemmankin kauhukakaran saada rauhoittumaan. Kyllä niitä keinoja riittää. (Lukitsee vaikka sitten komeroon hetkeksi, jos ei meno muuten rauhoitu :D ) Itselleni kuitenkin tuntuu helpommalta lastenhoito yms. kotiaskareet verrattuna niihin töihin mitä olen itse tehnyt. (mm. Metallitehtaan"liukuhihna"hommat. En rupea listaamaan ellei joku erikseen pyydä koska tuntuu että porukkaa ei hirveästi kiinnosta lukea mun työhistoriaa :D )

edit: Itselläni ei siis lapsia ole, mutta olen kyllä kasvanut pikku-siskon ja veljen kanssa ja noi mun kokemukset perustuu lähinnä toisten lasten kanssa tekemisissä olemisiin. Saa korjata, jos olen väärässä.

aada, 12.11.2009 00:10:
---
Reivaaja, 10.11.2009 20:56:
---

Eli haluaisit sittenkin että sukupuolten välillä olisi vanhoillisen etiketin mukaiset pelisäännöt yhteiskunnallisella tasolla? Jos nyt oikein tulkitsin. Miksi haluaisit?

---

Tarkoitin, että sä haluat jäädä voitolle, eli nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa, koska ne on naisille suotu alempana rotuna pitääkseen 'hysteerisyys' kurissa.

---


Kyllä, haluaisin että sukupuolten välillä olisi vanhoillisen etiketin mukaiset pelisäännöt, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Syynä on se, että pidän niistä ja sen takia haluan toimia niiden mukaisesti.

Kyllä kai sen voi noinkin ilmaista, että haluan siis nauttia miestä suurempaa arvostusta etiketin muodossa ja tällä tapaa jäädä voitolle.

Ja puhut samassa topicissa tasa-arvosta? Lolz :D

E: Sitten voit puhua tasa-arvosta, kun olet käynyt armeijassa ja luopunut muista naiseuden eduista. Itse olen sitten valmis karsimaan miehen aseman eduista, jos naiset tekevät saman omistaan. Sunlaisille oman edun tavoittelijoille olen tarkoituksella sovinisti.

Replying to SINKKULUUKKU:

MrMaunus, 12.11.2009 22:00:
---
Vampyrella, 12.11.2009 18:10:
---
MrMaunus, 12.11.2009 17:37:

Tää oli sen verran mielenkiintosta ja "asiantuntevaista" tekstiä, että on ihan pakko ot:na kysyä että onko sulla itselläs lapsia? Ja jos on niin minkähän ikäisiä?

aada, 12.11.2009 20:10:
---
Jone, 12.11.2009 08:50:

Olen moneen otteeseen törmännyt siihen, että joidenkin naisten mielestä ajatus koti-isistä on erittäin luotaantyöntävä. Asetelma, jossa mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa perheen ja talouden on kivikautinen, mutta edelleen yleisesti hyväksytty. Asetelma, jossa nainen tuo leivän pöytään ja mies hoitaa perheen ja talouden tuntuu aiheuttavan huvitusta ja sääliä monissa. Ilmeisesti edustat itsekin tätä porukkaa, jonka ajatusmaailmassa jälkimmäinen asetelma olisi mahdotonta hyväksyä ainakin omassa elämässä?

---


Kyllä, omassa elämässäni minun olisi melkeinpä mahdotonta hyväksyä tuollainen asetelma. En vain pitäisi ajatuksesta, että mies olisi riippuvainen minusta ja minun toimeentulostani ja viettäisi kaikki päivät kotona lasten kanssa. Minulle tulisi sellainen olo, että mies olisi yksi lapsista, joka minun pitää hoitaa ja huoltaa ja että itse olisin häntä jotenkin ylemmässä asemassa, kun nimenomaan haluan, että mies on tavallaan minua ylempänä. Tämä asetelma söisi minun silmissäni mieheni miehisyyttä ja näkisin hänet ehkä liian riippuvaisena ja pehmona.

Eli suomeksi olet valmis elämään iilimatona, mutta et valmis antamaan. Intereesting. Alan saada jo hyvän kuvan sun luonteesta. Ja sanoit olevasi luotettava. Mielenkiintoista on myös tuo ylempi-alempi katsanto. Tulee mieleen yksi historian kuuluisa henkilö, joka kaasutti juutalaisia.

E: Hemmoteltiinko sua lapsena?

Replying to SINKKULUUKKU:

Reivaaja, 12.11.2009 00:58:

Sun kaltasilles on kyllä yhteiskunnassa raivattu tilaa, mutta sä et halua antaa muille tilaa ja siitä syystä musta sulle ei saa antaa tilaa.

Word

Replying to SINKKULUUKKU:

kinderi, 12.11.2009 22:21:
---
MrMaunus, 12.11.2009 22:00:
---
Vampyrella, 12.11.2009 18:10:
---
MrMaunus, 12.11.2009 17:37:


---


Tää oli sen verran mielenkiintosta ja "asiantuntevaista" tekstiä, että on ihan pakko ot:na kysyä että onko sulla itselläs lapsia? Ja jos on niin minkähän ikäisiä?

Ei ole ja ehkä parempi niin, koska itse en jaksaisi olla koko ajan silmä tarkkana, seurata missä toinen menee ja opettaa joka saakelin itsestäänselvyyttä. Noi jutut perustuu siis omaan järkeilyyn ja toisten lasten kanssa tekemisissä olemisiin. Voin vain sanoa, että useimmat lapset ovat seurassani kunnolla ja ne jotka eivät ole olisivat, jos saisin käyttää vanhemman oikeutta heihin. :-)

edit: kieliopillista muotoilua

e2: Kerrohan mitä tekisit itse paremmin?