SINKKULUUKKU

insejn:
---

vapaasta tahdosta vai ujoudesta tai jostain muusta?

Vähän varmaan kaikesta.. Onhan sitä jotain pientä säätöö ollu, muttei mitään ihmeellisempää. Taidan olla aika vaikee tapaus.. Asiaa ei helpota se, että yhden pöntön takia on mennyt luottamus jokseenkin koko kakslahkeisten lahkoon.

Ne, jotka on yrittänyt iskeä mua, on poikkeuksetta jotain epätoivosia tapauksia, jotka ei sytytä mitenkään päin.
Jutut, joita mä olen yrittänyt aloittaa tai jotka on pikkuhiljaa kehittynyt hyvään suuntaan, on aina loppuen lopuks mennyt päin helvettiä - joko minä tai vastapuoli juoksee karkuun ja lujaa...

Kynnys minkään vakavan alottamiseen nousee koko ajan.. Alkaa tulla ujommaks ja ahistaa, kun kaikki ympärillä pariutuu ja perustaa perhettä. Tai siis lähinnä se ahistaa, että pariutuneilla kaiffareilla on se tilitysvelvollisuus menemisistään ym. velvotteita parisuhteen takia. Vapaus on tuntematon sana. UB:ta lainatakseni: ”Vastarakastuneet kyllä ärsyttää, vaikka kuinka kutsutaan eivät he suostu kavereita tapaamaan.” Ja lähe nyt sitten jonku kaveri-parin kanssa johonki. Kyllä sitä tuntee ittensä vähän ylimääräseks.

Periaatteessa oon luullakseni jonkinlainen erakko tai sitten olosuhteiden pakosta muuttumassa sellaiseksi. Mutta koska sillon tällöin kaipaan läheisyyttä, toivoa ei kai ole vielä ihan kokonaan menetetty?! Pitäis kai vaan uskaltaa heittäytyä..

Mäkin liityn tänne. Eikä siitä oo ku vajaa 4 kuukautta, kun seukkausluukulle ilmoittauduin

EI kai sinkkuus näin paha asia ole.. Itse ainakin kammoan ajatusta olla jonkun kanssa joka haluaa skidejä saati jotain ällöjä ja helv kalliita kirkkohäitä.. No jaa sellasta naista ei kai olekkaan joka haluaa olla vain minun kanssani eikä mitään väliin tuppaavaa kakrua.. Ai niin naisen pitää myös olla vakavarainen . No joo mielummin yksin kun Lasta kasvattamassa.

Amma
---

Vähän varmaan kaikesta.. Onhan sitä jotain pientä säätöö ollu, muttei mitään ihmeellisempää. Taidan olla aika vaikee tapaus.. Asiaa ei helpota se, että yhden pöntön takia on mennyt luottamus jokseenkin koko kakslahkeisten lahkoon.

vaikka musta tai jostain muusta ihmisestä ei ole suhteeseen, niin älä kuitenkaan yleistä sitä kaikkiin miehiin, ymmärrän kyllä hyvin ton tunteen... olen aiheuttanu saman omalle exälleni, mutta sit sä todellaki meet ”pahempaan jamaan” jos rupeet ajattelee kaikista tollee...

ja jos ei kaipaa läheisyyttä, ni sit on jotain kyl jo vialla henkilössä, imho
mut kuitenkaan ei saa sekoittaa himoa ja läheisyyden kaipuuta, ne on kaks totaalisen eri asiaa

Cloud, totta mutta onneksi on myös naisia jotka ei sitä muksua halua ja sit jos nainen alkaa mankuun kirkkohäitä tai muksuja niin voi sanoo ettei tuu ja jos siihen ei oo tyytyväinen niin tuossa on ovi

Cloud:
No joo mielummin yksin kun Lasta kasvattamassa.

Todellakin! Ehkä sitten 5-10 vuoden päästä.... Kait tähän maailmaan pitää kumminkin jotain jättää taakseen

Amma:
---

Tai siis lähinnä se ahistaa, että pariutuneilla kaiffareilla on se tilitysvelvollisuus menemisistään ym. velvotteita parisuhteen takia. Vapaus on tuntematon sana. UB:ta lainatakseni: ”Vastarakastuneet kyllä ärsyttää, vaikka kuinka kutsutaan eivät he suostu kavereita tapaamaan.”

Vähän samoja fiiliksiä itelläkin, vaikka ehkäpä ahistaa on vähän turhan vahva sana. Eipä se kyllä niitä kavereita tunnu haittaavaan se ”tilitysvelvollisuus”, kait se johtuu siitä ku sitä ollaan _niin_ rakastuneita

*Pomppii ja huitoo* Minä! Täällä!

Taidan kuulua johonkin todella pieneen vähemmistöön, koska en tahdo lapsia. En pidä lapsista.

Unelmat (?) kuninkaallisista kirkkohäistä hautasin sinä päivänä, kun erosin kirkosta. Enpä ole kyllä muutenkaan ajatellut kahlita itseäni kehenkään ”virallisesti” loppuelämäkseni.
Muistaakseni mm. joutsenet ovat ”pariuskollisia” (onko jotain parempaa sanaa..?) eli viettävät koko elämänsä saman kumppanin kanssa. Epäilen, ettei ihmistä ole tarkoitettu samaan, vaikka ihmiset sitä kovasti yrittävätkin.. (Erotilastotkin puhunevat jokseenkin puolestaan..)

Amma:
Muistaakseni mm. joutsenet ovat ”pariuskollisia” (onko jotain parempaa sanaa..?) eli viettävät koko elämänsä saman kumppanin kanssa. Epäilen, ettei ihmistä ole tarkoitettu samaan, vaikka ihmiset sitä kovasti yrittävätkin.. (Erotilastotkin puhunevat jokseenkin puolestaan..)

monogominen,yksiavioinen
todellakin ei mun lajia toi...

[muokattu 15.7.2003 21:31]

insejn:
---
vaikka musta tai jostain muusta ihmisestä ei ole suhteeseen, niin älä kuitenkaan yleistä sitä kaikkiin miehiin, ymmärrän kyllä hyvin ton tunteen... olen aiheuttanu saman omalle exälleni, mutta sit sä todellaki meet ”pahempaan jamaan” jos rupeet ajattelee kaikista tollee...

ja jos ei kaipaa läheisyyttä, ni sit on jotain kyl jo vialla henkilössä, imho
mut kuitenkaan ei saa sekoittaa himoa ja läheisyyden kaipuuta, ne on kaks totaalisen eri asiaa

Eli pitäs vaan uskaltaa heittäytyä virran vietäväks ja unohtaa ainakin osa menneistä. Se on vaan niin kovin vaikeeta.

Nimenomaan kaipaan läheisyyttä. Mun mielestä ois ihanaa, jos esim. saisin vaan nukkua jonkun ihanan ihmisen hellässä huomassa... *Toiveajattelua*

Amma:
---
Eli pitäs vaan uskaltaa heittäytyä virran vietäväks ja unohtaa ainakin osa menneistä. Se on vaan niin kovin vaikeeta.

Nimenomaan kaipaan läheisyyttä. Mun mielestä ois ihanaa, jos esim. saisin vaan nukkua jonkun ihanan ihmisen hellässä huomassa... *Toiveajattelua*

sä et varmaan ole yksin tommosten ajatusten kanssa... moni vaan ei uskalla, just tämmösten ääliöitten takia kuten minä, jotka älyy juttuja vasta 5v seukkauksen jälkeen

ja siis tota nukkumis-hommaahan nyt ei missään nimessä ole vaikea harrastaa, vaatii vaan ehkä hieman tutustumista / pelisääntöjen selvittämistä ennen sitä...

Amma:
---

Nimenomaan kaipaan läheisyyttä. Mun mielestä ois ihanaa, jos esim. saisin vaan nukkua jonkun ihanan ihmisen hellässä huomassa... *Toiveajattelua*

Mun viereen voi tulla yöksi -ihan muuten vaan-
lupaan yrittää hillitä itseni

Ei tämä vissiin mikään senssilinja kumminkaan ollut

Oikeesti. Onhan se kivaa kun joku siinä vieressä on, mutta itse en ainakaan saa oikein unta kun siinä on joku muu vieressä kiehnäämässä. Kai se on vaan tottumuskysymys.

Te ootte ihania.

Amma:
Te ootte ihania.

Hyvä me

Itse henk.kohtaisesti pidän nimen omaan nukkumisesta.. Se vasta on nautinto.. Eli kyllä mä ainakin tykkäisin nukkuu jonkun vieressä ihan vaan nukkua ;) tosin nukun nyt mielelläni itsekkin...

Hallucinogen.. EI ei ei mitään skidejä =( ... Oikeesti oon aatellut näin.. Maailmassa on miljoonia orpoja.. ota mielummin sellanen toiseks tässä julmas maailmas jos sull on skidejä ja yhtään rahaa kun oot vanha ne huostaan ottaa sut kuitenkin ja tuhlaa sun rahaspois ennekuin sä kerkeet eläke iässäs itse niistä nauttii.. Kaiken kaikkiaan skideist ei vaan oo kun harmia.. Ja ainahan sitä voi mennä kattoo veljen muksuja ja lahjoo niitä kun se ei onneks ajattele kuten minä .

Itse tosin olen sitä mieltä et voisin viettää koko elämäni jonkun ja saman kanssa ilman ongelmia jos se vaan olis tollanen mitä mä nyt siltä odotin.. kyll pitää olla ittekin sopeutuvainen ja jos saat itse toisesta ne puolet mitä itse haluat on itsekkin sopeuduttava tai ei minusta oikeasti sellaista ihmistä halunnutkaan...

Uh oh nää nyt vaan oli tälläsiä pieniä mietelauseita ilman mitään provosointiin viittavaakan :)

Kerran elämäni aikana seurustellut olen, vakavassa ihmissuhteessa ollut. Sitä ennen katselin ja naureskelin vierestä 24 vuotta ystävieni ihmissuhde kiekuroita. Ajattelin...että järjetöntä touhua, koska rakkaus(?) ja tunteet hiipuvat kuitenkin loppujen lopuksi...ennemmin tai myöhemmin.
Sitten PAM ! Yhtä-äkkiä tapasin naisen, joka sai pääni pyörälle. Se oli menoa nyt ajattelin...samalla pitkään mietin uskallanko? No, uskalsin eli itseni kokonaan laitoin peliin. Ensimmäisen kerran päästin jonkun todella lähelle itseäni ja hieman aloin luottamaan toiseen.
Kannattiko? Rehellinen vastaus: EI !
Olotila mikä kummittelee ja vainoaa minua tällähetkellä on helvetillinen, enkä todellakaan halua tätä kokea uudestaan. Sitä paitsi...mistä sitä tietää helpottaako, loppuuko tämä edes koskaan?
Eli hyvin pitkään uskon sinkkuna pysyväni, rakkaus on kirosana.
Huh, olipas avautuminen!? Melkein tekis mieli jättää lähettämättä tätä viestiä, poistaa ja tuhota pois tämä.
Elämä yksinkertaisesti on vain tuskaa. Prkleen kuumuus, mites tässä nyt sitten nukkuu?

Cloud:
Itse henk.kohtaisesti pidän nimen omaan nukkumisesta.. Se vasta on nautinto.. Eli kyllä mä ainakin tykkäisin nukkuu jonkun vieressä ihan vaan nukkua ;) tosin nukun nyt mielelläni itsekkin...

.... Maailmassa on miljoonia orpoja.... Kaiken kaikkiaan skideist ei vaan oo kun harmia....

Juuri näin. Jos oikeasti rakastaa ihmisiä ja lapsia, mitä järkeä on tehdä lapsi Suomen kaltaiseen maahan itse, kun maailma on täynnä vanhempia kaipaavia orpoja?! *Ei ymmärrä*
Luotan myös siihen, että systerini tekee lapsia munkin puolesta - tulee niitä sitten 1 tai 10, mieluiten ei yhtäkään...

Ja nukkuminen on todella kivaa.

ooookoooo, tän topic on sit nykyään ”child haters ry” w00t?

täytyy sanoo et hyvin pienissä määrin ymmärrän teitä, mutta suuremmassa määrin kyllä oon niin helvetin eri mieltä teidän kanssa.... mulla on tytär 1v5kk, enkä todellakaan kadu, enkä vaihtais mistään hinnasta johonki orpokodin lapseen, vaikka se kuinka auttais maailmantilannetta.
koska usein kun katson häntä, ja leikin hänen kanssaan, niin näen paljon itseäni hänessä..... miksi tehdä lapsi(a) ? koska se on oma.

ja tää on nyt vierunu niin offtopicin puolelle et kohta on uus topic paikallaan

insejn:
tää on nyt vierunu niin offtopicin puolelle et kohta on uus topic paikallaan

samaa mieltä ikävä kyllä....

Amma:
Juuri näin. Jos oikeasti rakastaa ihmisiä ja lapsia, mitä järkeä on tehdä lapsi Suomen kaltaiseen maahan itse, kun maailma on täynnä vanhempia kaipaavia orpoja?! *Ei ymmärrä*

Niin no, ei nyt aivan täynnä. Suomessa jonot ovat pitkät ja lapsia tulee aika vähän. Lisäksi adoptio on varsin raskas prosessi, johon ihan kaikki eivät jaksa lähteä. Sen lisäksi, että kaikki perheasiat nuuskitaan, terveydentilat ja periytyvät sairaudet tarkastetaan, perheen uskonnollinen vakaumus punnitaan, jne jne, pitää myös rahaa löytyä aikalailla. Esim. Kolumbiasta adoptio maksaa nykyisin 16400 euroa. Se pistää miettimään pariin kertaan.

Ja mitä tulee kysymykseen \”miksi biologinen lapsi\”: Tähän saa vastauksen silloin, kun pitelee omaa lastaan ensimmäistä kertaa sylissään. Sitä tunnetta on ihan turha yrittää kuvailla.

nimim: \”Seuraava muksu kansainvälisestä adoptiosta\”