SINKKULUUKKU

Replying to SINKKULUUKKU:

Nex, 24.10.2009 03:42:
mä en mukaudu, en luovu enkä sitoudu, enkä tyydy.. perhana miks mä oon edelleen sinkku. no ei.. mutta onhan se totta että suhteessa pitää tehdä kompromisseja, ja jos on kaksi puupäätä vastassa, niin eihän siitä vain voi tulla oikein mitään. mä osaan kyllä kuvailla unelmakumppanin luonteenpiirteitä, mutta on vissiin niin uniikkitapaus että ei vaan osu kohdalle :D TAI hetkonen, eiku joo ei mitää, enhän mä koskaan jaksa kehenkään tutustua. (ainakaan miehiin)
*run to the forever single box or i became gay* :)

Yhtäältä asia sitten on niin.
Toisaalta mä olen valmis tekemään kompromisseja x)

Eiköhän ajan kuluessa jotain kivaa tapahdu tällä rintamalla x)

Replying to SINKKULUUKKU:

Nex, 24.10.2009 03:42:
mä en mukaudu, en luovu enkä sitoudu, enkä tyydy.. perhana miks mä oon edelleen sinkku. no ei.. mutta onhan se totta että suhteessa pitää tehdä kompromisseja, ja jos on kaksi puupäätä vastassa, niin eihän siitä vain voi tulla oikein mitään.

Oikeassa olet, eikä "puupäitä" voi oikein suositella kenellekään hyvälle/tunnolliselle ihmiselle, joka on toimivan suhteen eteen valmis tekemään uhrauksia ja kasvamaan naiveista käsityksistään, sekä laajentaa maailmankuvaansa jnejne. Ehkä maksimissaan toisillensa voisi suositella, jos oppisivat jotain itsestänsä ja toimivien parisuhteiden vaativuudesta. ;)

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/982853

Oli melkein mielenkiintonen otsikko, "julminta mitä nainen voi tehdä miehelle", mutta sisältö sitten olikin taas jotain ihan muuta..

"Älä anna väärää puhelinnumeroa, sano mielummin ettei kiinnosta".

Replying to SINKKULUUKKU:

kinderi, 26.10.2009 12:45:
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/982853

Oli melkein mielenkiintonen otsikko, "julminta mitä nainen voi tehdä miehelle", mutta sisältö sitten olikin taas jotain ihan muuta..

"Älä anna väärää puhelinnumeroa, sano mielummin ettei kiinnosta".

8. Roikkuminen suhteessa, vain koska parempaa ei ole tarjolla – vielä.

Jotkut pelkäävät yksinjäämistä. Nämä pelokkaat roikkuvat mieluummin huonossa suhteessa vailla rakkautta, kunnes löytävät jonkun uuden tilalle. Yksin jääminen on niin pelottava asia, että jotkut jopa aloittavat uuden suhteen ja varmistuvat siitä, ennen kuin päättävät vanhan. Vanha kumppani on kuin nukke, jonka voi heivata nurkkaan, sitten kun sitä ei enää tarvita.


Tälle voidaan imo antaa tasa-arvoa.

On varsin yleistä, siis todella yleistä. Yleisempää kuin kukaan haluaa myöntää, että pari on yhdessä vain odottaakseen 'ylennystä'
Henkilökohtaisesti mua naurattaa 'nousukausi' ajattelu ja parisuhderiippuvuus, mutta pystyn kyllä ymmärtämään motiiveja. Ei ole helppoa olla yksin niin geneettisten kuin kulttuurillistenkaan syiden takia. Sinkuilla on kollektiivin paine korostaa seksualisuuttaan irtosuhteilla jos ei paria löydy. Toinen vaihtoehto on ottaa se pari mistä nyt mukaan tarttuu. Kumpi nyt sitten on moraalisesti parempi vaihtoehto, päättää yhteisö, ei yksilö.
Ihmisen ego vaatii välittämistä jottei se murene.

Homo jutut on aika yleisiä niistä jotka eivät kategorisoidu kumpaankaan luokkaan. Sitä voi kutsua naiiviksi romantiikaksi tai itsekunnoitukseksi, joka välittyy myös ympäristöönsä, mutta jota ei osata tulkita oikein.

Aiheesta kukkaruukkuun, onko teidän mielestä vaikeampi löytää ja ylläpitää oikeesti toimivaa parisuhdetta, jos ei kotoaan ole mallia moiseen saanut? Tai onko siitä ollut mitään apua, jos on saanut? Omien vanhempieni suhteesta olen onnistunut oppimaan lähinnä sen, etten ikinä ainakaan lisäänny luonnehäiriöisen kanssa, that´s it.

nimim. avioerolapsi toisessa polvessa

Replying to SINKKULUUKKU:

Soina, 28.10.2009 22:57:
Aiheesta kukkaruukkuun, onko teidän mielestä vaikeampi löytää ja ylläpitää oikeesti toimivaa parisuhdetta, jos ei kotoaan ole mallia moiseen saanut? Tai onko siitä ollut mitään apua, jos on saanut? Omien vanhempieni suhteesta olen onnistunut oppimaan lähinnä sen, etten ikinä ainakaan lisäänny luonnehäiriöisen kanssa, that´s it.

nimim. avioerolapsi toisessa polvessa

Mun vanhemmat on edelleen yhdessä, vaikka vaikeeta on joskus ollutkin. Omat suhteet ei ole toiminu, kuten varmasti jokainen osaa päätellä kun tässä luukussa majailen

Tuli mieleen kaveri, joka on alkoholistikodista, jossa siis molemmat vanhemmat alkoholisteja, tappeli ihan nyrkeillä usein ja petti toisiaan minkä kerkes.. Nykyään eronneita, mutta sama jatkuu kummallakin.
Ja kaveri sitten.. Noh, ottanu turpaansa melkein joka suhteessa, eikä se viinakaan mitään pienintä osaa ole niissä näytelly..

Toisaalta sitten toinen kaveri, joka on ns.rikkinäisestä kodista, ja varsinkin hänen isällään on naiset vaihtunu aika tiuhaan, löys sen oman miehensä jo hyvin nuorena ja nyt on naimisissa..

Niih.. Eli miks nämä kerroin, en tiedä :D

miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

Replying to SINKKULUUKKU:

equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

Joo sama juttu ja ihan vitun rasittavaa... kai osaan ite torttua etsiä WAT!

Replying to SINKKULUUKKU:

Arsk4_, 30.10.2009 11:51:
---
equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

---


Joo sama juttu ja ihan vitun rasittavaa... kai osaan ite torttua etsiä WAT!

etsinnätkin lopahtaa kun tajuaa että kuitenkin töihin mentävä...en minä ainakaan jaksa..jos meen buariin meen vetää sinne öölii enkä eti yhtää mitn

Replying to SINKKULUUKKU:

equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

Miks vuorotyö olis este seurustelulle?

Soina, 28.10.2009 22:57:
Aiheesta kukkaruukkuun, onko teidän mielestä vaikeampi löytää ja ylläpitää oikeesti toimivaa parisuhdetta, jos ei kotoaan ole mallia moiseen saanut? Tai onko siitä ollut mitään apua, jos on saanut? Omien vanhempieni suhteesta olen onnistunut oppimaan lähinnä sen, etten ikinä ainakaan lisäänny luonnehäiriöisen kanssa, that´s it.

nimim. avioerolapsi toisessa polvessa

Mulle on vanhemmat aika pitkälti opettaneet ajattelemaan omilla aivoilla. Parisuhteisiin en ole oikeastaan mitään poiminut vanhemmiltani (tietoisesti ainakaan). Aika pitkälti omien vaistojen varassa menty aina ja pyrkinyt pitämään avointa ja rehellistä linjaa ja olemaan oma itseni ja rehellinen myös itselleni. Peruskliseitä, mutta jos ei tunne itseään, miten voi odottaa toisen pääsevän pääsi sisään ja jos et pidä itsestäsi, niin sekin näkyy ulospäin.

Omat porukat peittelivät pitkään kun suhde meni kaivoon ja vasta muutama vuosi sitten kuulin ongelmista joita oli yli 20 vuotta sitten. Erosivat, kun pääsin yläasteelta.
Mutsi on aina ollut tukena kaikessa ja sen kanssa tulee oltua aktiivisesti yhteydessä. Faijan kanssa mennyt yleensä sukset ristiin kersana, nykyään en pahemmin edes pidä yhteyttä enää.

Jotain jäänyt lapsuudesta sentään käteen ja se on etten ikinä nähnyt vanhempiani kännissä, vaikka joskus tissuttelivatkin ja laivalta toivat kivanvärisiä viinapulloja joskus. Itselle jäänyt alkoholista sen jäljiltä aika tarpeettoman aineen kuva, joten en ole harrastanut moista ollenkaan.

Replying to SINKKULUUKKU:

Soina, 28.10.2009 22:57:
Aiheesta kukkaruukkuun, onko teidän mielestä vaikeampi löytää ja ylläpitää oikeesti toimivaa parisuhdetta, jos ei kotoaan ole mallia moiseen saanut? Tai onko siitä ollut mitään apua, jos on saanut? Omien vanhempieni suhteesta olen onnistunut oppimaan lähinnä sen, etten ikinä ainakaan lisäänny luonnehäiriöisen kanssa, that´s it.

nimim. avioerolapsi toisessa polvessa

En minä tiedä, kai tästä tutkimuksia on tehty, mutta eipähän näyt mun parisuhteet kovin hääppöisiltä, vaikka vanhemmat ovatkin yhteisiä nurkkia luutunneet yli 40-vuotta.

Replying to SINKKULUUKKU:

Soina, 28.10.2009 22:57:
Aiheesta kukkaruukkuun, onko teidän mielestä vaikeampi löytää ja ylläpitää oikeesti toimivaa parisuhdetta, jos ei kotoaan ole mallia moiseen saanut? Tai onko siitä ollut mitään apua, jos on saanut? Omien vanhempieni suhteesta olen onnistunut oppimaan lähinnä sen, etten ikinä ainakaan lisäänny luonnehäiriöisen kanssa, that´s it.

nimim. avioerolapsi toisessa polvessa

Vaikka sitä kuinka luulisi näkevänsä ja ymmärtävänsä ihmisten käytöksen, ja vaikka miten vannoisi että tuollaiseen tilanteeseen en itse ainakaan ikinä joudu, niin vaikuttaahan se, se lähin parisuhteen malli mitä on ollut. Niitä käyttäytymismalleja toistaa liian helposti, oppii esimerkiksi mykkäkouluilemaan, kerjäämään huomiota nalkuttamalla, "ratkaisemaan" ongelmat lähtemällä pois keskustelun sijaan tai olemaan joka hetki varpaillaan pelätessään toisen reaktioita ja mielenliikkeitä (mitkä sitten missäkin perheessä ovat niitä perinteisiä kierouksia). Onko vaikeampaa, sitähän on mahdoton verrata, mutta karmaiseehan se kun tunnistaa omassa käytöksessään, odotuksissaan, ajatuksissaan niitä samoja tuttuja merkkejä jotka estävät rakentamasta tasapainoista parisuhdetta sellaisena kuin se ruusunpunaisissa kuvitelmissani on.

Ongelmanratkaisu, tunteiden tunnistaminen ja niiden käsitteleminen, kommunikointi - nämä muun muassa ovat niitä taitoja jotka pitäisi oppia kotona, ja jos ei opi, joutuu opettelemaan sitten isona. Monet eivät opi koskaan.

Musta on kyllä vähän kornia vatvoa vanhempien avioeroa ja rinnastaisin sen siihen että adoptiolapsi aikuistuttuaan vetoaa elämänsä vaikeuksissa siihen, että äiti hylkäsi, kun pitäisi olla onnellinen siitä, että sai kaksi varmasti parempaa tilalle.

Ehkä on aika kasvaa hieman?

Mieti sellaista skenaariota, että rakastamistasi vanhemmista olisi tullut parisuhteen jatkuttua katkeria toisilleen ja te olisitte saaneet osuutenne siitä skeidasta. Isä pettää, äiti pettää. Kumpikaan ei halua tulla kotiin...

Puhut avioerosta ihan kuin he olisivat tehneet sen ihan vain vittuillakseen, mutten usko siihen. Ehkä olen toivoton romantikko..

Musta tuntuu että sulla on liian suuret odotukset muista ihmisistä. Ihmiset on vitun tyhmiä vaan minkäs teet? Vaihtoehdot on kaikki joillekkin huonoja ja jotkut taas toisille hieman toista parempia.
Asenteellasi kehität luonnehäiriöitä itsellesi ja ympäristöllesi. Omassa elämässään voi vain yksin hävitä.

Replying to SINKKULUUKKU:

Reivaaja, 30.10.2009 12:48:
Musta on kyllä vähän kornia vatvoa vanhempien avioeroa ja rinnastaisin sen siihen että adoptiolapsi aikuistuttuaan vetoaa elämänsä vaikeuksissa siihen, että äiti hylkäsi, kun pitäisi olla onnellinen siitä, että sai kaksi varmasti parempaa tilalle.

Ehkä on aika kasvaa hieman?

Puhut avioerosta ihan kuin he olisivat tehneet sen ihan vain vittuillakseen, mutten usko siihen. Ehkä olen toivoton romantikko..

Oletan että tää oli kohdistettu mulle. Lähinnä kai mun pointti oli se, että asettaako se, että vanhemmat valitsivat lisääntymiskumppaninsa väärin, siihen, että vaatii itse ihan mahdottomia omilta suhteiltaan? Ettei ainakaan toistaisi niiden tekemiä virheitä tai jotain. Ja kyllä, aina on varaa kasvaa hieman, itse kullakin ;)

Edit. Ja siis en varsinaisesti puhu itse avioerosta vaan siitä, mitä se suhde on ennen sitä eroa ollut.

Replying to SINKKULUUKKU:

equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

Tapaat elämäsi naisen jonain kauniina päivänä kirjakaupassa, mutta kieltäydyt treffeistä, koska sulla on vuorotyö :)? En usko.

Replying to SINKKULUUKKU:

Soina, 30.10.2009 23:12:
Oletan että tää oli kohdistettu mulle. Lähinnä kai mun pointti oli se, että asettaako se, että vanhemmat valitsivat lisääntymiskumppaninsa väärin, siihen, että vaatii itse ihan mahdottomia omilta suhteiltaan? Ettei ainakaan toistaisi niiden tekemiä virheitä tai jotain. Ja kyllä, aina on varaa kasvaa hieman, itse kullakin ;)

No nyt tajusin.

Ehkäpä ongelma on vaatia parisuhdetta :)

E: ja nii. Mä en tee kompromisseja.

Replying to SINKKULUUKKU:

Soina, 30.10.2009 23:14:
---
equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

---


Tapaat elämäsi naisen jonain kauniina päivänä kirjakaupassa, mutta kieltäydyt treffeistä, koska sulla on vuorotyö :)? En usko.

en käy kirjakaupois enkä paljoa muuallakaan..d..lukisin kamasutraa varmaan sit..(mitäs mieltä oot kamasutra kirjasta) ois varmaan hieno alote hehe

Replying to SINKKULUUKKU:

Soina, 30.10.2009 23:14:
---
equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

---


Tapaat elämäsi naisen jonain kauniina päivänä kirjakaupassa, mutta kieltäydyt treffeistä, koska sulla on vuorotyö :)? En usko.

Sä et oo selkeesti koskaan eläessäs ollu vuorotyössä.

Olenko jotenkin outo, kun en jaksa kuunnella ihmisten parisuhdeongelmia? Pahimmassa tapauksessa tätä tilitystä tulee molemmilta osapuolilta*justjoo*

Replying to SINKKULUUKKU:

drifter, 31.10.2009 00:44:
---
Soina, 30.10.2009 23:14:
---
equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

---


Tapaat elämäsi naisen jonain kauniina päivänä kirjakaupassa, mutta kieltäydyt treffeistä, koska sulla on vuorotyö :)? En usko.

---

Sä et oo selkeesti koskaan eläessäs ollu vuorotyössä.

Valaise nyt ihmeessä miten se estää seurustelun...joo, olen tehnyt vuorotyötä, yötä, iltaa, about mitä vaan ja seurustellut...ei seurustellessa tarvi olla 247 yhdessä, itse jopa yritän välttää ns. paita & perse asetelmaa (huonolla menestyksellä so far)