SINKKULUUKKU

anniharha, 12.6.2009 18:57:
Ai perkele, pitääks mun sittenki korvata mun tissit älykkyydellä että tää superepätoivoinen sinkkuluukkuräpiköintini loppuis? Maksaisko joku lobotomian? Voisin tarjota esim. kaljan siitä hyvästä!

Ei, älä korvaa tissejä sillä. Pidä molemmista hyvää huolta niin hyvä tulee. Ja muista aina valkata baari/terassiseura siten että sä oot aina se fiksuin

ezzy, 13.6.2009 01:23:
---
Freja, 13.6.2009 01:15:
---
Miksi leikkiä vaikeaa, kun voisi olla (ja TYKKÄÄKIN olla) mielummin oma itsensä? Huolehtiva, välittävä, toisen hyväksyvä.. Itelle ainakin vaikean ihmisen rooli parisuhteessa kuulostaa niin kamalalta ja kaukaiselta ajatukselta, ja vielä vähemmän itseltäni se, että pitäisi olla jotakin mitä ei ole.

Mä tykkään siivota, kokata ja muutenkin pitää miehen iloisena, onko siinä jotain vikaa? Itseäni ainakin vain huvittaa huomionkipeät nartut, jotka luulevat että juuri sillä vaikeana olemisella voittaisi jotain, taikka saisi toisen kiinnostumaan yhä enemmän? Öh.

Ois kiva miehiltäkin kuulla mielipiteitä; onko se liikaa jos nainen tykkää miellyttää?

---


Tätä itsekin monesti ihmettelen, kun lueskelee jengin suhdekoukeroista. Mikä helvetti siinä on ettei voi olla oma itsensä. Jos ei toinen diggaa, niin se ei sitten vaan ollut sun suhtees. Mikä tässä yhtälössä on niin mahdottoman vaikeeta, että pitää leikkiä jotain mindgameja. Hajois pää, jos toinen vaan leikkis.

Toisille on myös hirveä ongelma nauraa itselleen, jos tekee jotain typerää (tai edes myöntää hölmöilleensä). Itse nolaan itseäni niin usein (muistan juttuja väärin, unohtelen kaikkea, keskittymiskyky on huonekärpäsen luokkaa jne jne), etten siihen enää muulla tavalla pysty edes suhtautumaankaan...Eikä sillä ole mitään väliä, koska jos toinen ei voi nauraa MINULLE, EIKÄ itselleen, niin eipä ole sekään suhde kovin toimiva.

Ja tosta miellyttämisestä, niin onhan se nyt ihan naurettavaa, että vain miehen pitäisi juoksennella kukkapuskan kanssa päivittäin ja muistaa merkkipäivät ja kissanristiäiset, kun nainen vaan ylläpitää ulkonäköään. Ei, ei näin.
Muistaa saa, muistuttaa saa, miellyttää saa, passata saa. Asioita ei tarvitse myöskään jakaa miesten/naisten hommiin...jos osaa tehdä, tehköön. Jos ei osaa, APUA SAA PYYTÄÄ.

Tästä vois kirjoittaa novellin.

edit: ai, että kaljan hakeminen on alentavaa :DDD voi ristus.

Molemmat tekstit tässä quotessa ovat aivan loistavia.

aada, 12.6.2009 23:13:
mutta joo, mitkähän hämmentävät kommentit kerta toisensa jälkeen? mutta jos tarkoituksenasi oli sanoa, että koet näiden ei mielestäsi niin fiksuja kommentteja heittäneiden jukepoksejen ja piripäiden ajatusmaailman kanssa enemmän yhteyttä kuin minun, niin en kyllä olisi siitä kovinkaan pahoillani. ja jos toi tosiaan oli pointtina, niin pakko myöntää, että nätisti yhdistät pirin käytön ei niin fiksuihin kommentteihin ja siten ehkä myös ei niin fiksuun ajatusmaailmaan.

Muistelen että ollaan ennenkin vaihdettu hiukka eriäviä mielipiteitä varsinkin ihmissuhdeasioista. Jaksan hämmentyä siitä, miten sä tunnut ottavan tänne kirjoitetut jutut niin jumalattoman kirjaimellisesti. Se, mikä mun näkökannasta yhdistää mua ja muita rakkaita perseilijöitä, on itseironia ja huumorin yliviljely. Vaikka mulla ei ole hajuakaan siitä, mitä ne muut (saati mä itekään) yrittävät selittää, olen havaitsevinani niissä asioita, joille on tarkoitus nauraa. Sä vaikutat musta lähinnä takakireältä itseironiapuutoksiselta tosikolta. Piis <3

Kirjoitan tälle forumille paljon asioita kieli (tai vaihtelevasti joku muu ruumiinosa, oma tai jonkun toisen) poskessa. Kuten olen aiemminkin yrittänyt korostaa, kyseessä on huumorin alalaji, jota sä voit tahtoessasi kutsua vaikka idioottiudeksi, jos se helpottaa ymmärtämään, etten ole tosissani. Elän omassa pienessä kuplassani ja naureskelen omille mukasukkeluuksilleni, enkä todellakaan ihmettele sitä, miksi olen jälleen sinkkuluukussa. Viimeisin loistelias paluuni säpinäluukun puolelta tänne johtuu siitä, ettei poika tuonutkaan mulle pitsaa kun tuli baarireissultaan yllärinä herättämään mut kesken kauneusunieni. Se luuli että muna riittää tyydyttämään mut. Mä oisin tahtonut myös kanaa, ananasta ja aurajuustoa.

Kerran oli kierroksessa yks, joka toimi elävänä esimerkkinä siitä, että piri tosiaankin toimii, tavalla tai toisella. Mielestäni sekin on jollain tasolla aika hauskaa. Se oli oikein fiksu poika, ajatusmaailma oli ylevä, keskustelut pitkiä ja se tarjos mulle välillä safkaakin. Myös se oli oikein hauskaa. Voisi ajatella, että piri toimii siis piripäiden käyttämänä välillisesti myös minulle tarjoten suuria hauskuuden hetkiä! Mun mielestä sekin on aika hauskaa. Esimerkiksi nämä mun sekavat sössötykset asian vierestä voisikin siis oikeastaan perustella sillä, että piri toimii. Mä olen kyllä vähän pahoillani, ettei se taida olla sun mielestä yhtään hauskaa :(


Onneks mun ei tarvii koittaa skarpata ja kirjoittaa mitään fiksua siitä, mistä tässä nyt alunperin keskusteltiin. Freja ja Ezzy on muotoilleet asian niin hyvin, että riittänee kun totean allekirjoittavani kaiken heidän kommenteistaan.

Nyt mä meen suoristamaan hiukset, että näyttäisin ns. miellyttävältä, kun lähden tarjoamaan kaljan pojalle, josta oikeasti pidän ja paljon. Tai lähden jos se soittaa, mikä on hieman epävarmaa, sillä vittuilin hänelle toissapäivänä jopa siitä, että hän lupasi tavata minut. Tästä tulee vielä vuosisadan rakkaustarina, mä niiiiiin tiedän sen!

No kai mä viel vähän kerkeen kirjoittaa ku toi rauta tos lämpee...

Syder, 13.6.2009 09:10:
---
anniharha, 12.6.2009 18:57:
Ai perkele, pitääks mun sittenki korvata mun tissit älykkyydellä että tää superepätoivoinen sinkkuluukkuräpiköintini loppuis? Maksaisko joku lobotomian? Voisin tarjota esim. kaljan siitä hyvästä!
---

Ei, älä korvaa tissejä sillä. Pidä molemmista hyvää huolta niin hyvä tulee. Ja muista aina valkata baari/terassiseura siten että sä oot aina se fiksuin

Eli jos lähden treffeille baariin/terassille, niin mun pitää mennä sinne (tissipaita päällä tietty) miehen kanssa, joka on tyhmempi kuin minä? Oolrait... no mut onks se sit ok, et kun sen täytyy sit olla aivan totaalinen vajakki, niin käytän sitä hyväkseni niissä määrin mitä mun älyllinen kapasiteettini mahdollisuuksiksi tarjoaa, eli vaikka pistän sen tarjoomaan mulle siideriä koko illan ja sit lemppaan sen koska se on niin tyhmä ja tykkää musta koska oon sen mittapuulla fiksu?

Ei, mä en taas ymmärrä. Huoh.

anniharha, 13.6.2009 15:54:
No kai mä viel vähän kerkeen kirjoittaa ku toi rauta tos lämpee...


---
Syder, 13.6.2009 09:10:
---
anniharha, 12.6.2009 18:57:
Ai perkele, pitääks mun sittenki korvata mun tissit älykkyydellä että tää superepätoivoinen sinkkuluukkuräpiköintini loppuis? Maksaisko joku lobotomian? Voisin tarjota esim. kaljan siitä hyvästä!
---

---

Eli jos lähden treffeille baariin/terassille, niin mun pitää mennä sinne (tissipaita päällä tietty) miehen kanssa, joka on tyhmempi kuin minä? Oolrait... no mut onks se sit ok, et kun sen täytyy sit olla aivan totaalinen vajakki, niin käytän sitä hyväkseni niissä määrin mitä mun älyllinen kapasiteettini mahdollisuuksiksi tarjoaa, eli vaikka pistän sen tarjoomaan mulle siideriä koko illan ja sit lemppaan sen koska se on niin tyhmä ja tykkää musta koska oon sen mittapuulla fiksu?

Ei, mä en taas ymmärrä. Huoh.

Mut siis eikös naiset (ainaa ennen näin sanottii) yleensä hae sitä paremmin koulutettua miestä itselleen. Se o toki eri asia onko tällä ny mitää tekemistä tyhmyyden tai fiksuuden kanssa :P

aada, 13.6.2009 18:56:
mutta siis miksi miehen pitäisi itsestäänselvästi yrittää miellyttää naista (ostaa kukkia, muistaa merkkipäivät jne.)?

Miksi naisen ei pitäis miestä?

aada, 13.6.2009 19:27:
plussana voit kiittää mua sitten joskus (kun) jos ymmärrät: yleensä ei kantsi olla passissa. huonompi homma laittaa toisten varaan ja sallia toisten odotuttaa itseään.

Eli muiden pitäis antaa aina venaa mua? Miehen naista? Kaikkien jotakuta? Kenenkään ei ketään? Molempi parempi? Kaikki rupee vaikeiks niin kenenkään ei tarvitse vahingossakaan miellyttää ketään?

Sattuneestihan tämä yllämainitsemani venailu menee toki niin, voisin siis itsekin soittaa, mutta en soita. Se saa kyllä soittaa, jos se tahtoo kaljaa. Luultavasti ei soita, vaikka tahtoisikin. Jos ajattelen tän niin päin, että oon tässä jotenkin passissa, niin en tajua et mikä siinä ongelma ois. Mä saan elämääni jännitystä, ja jokatapauksessa voitan ku joko saan seuraa, tai saan juoda ite yhden enemmän.

Ja ehei, mun ei tarvii olla vaikee, riittää kun oon ihana (edit: niin ja fiksu ja et mul on tissit). Joko se tykkää, tai sitten ei.

Toi puhelinpelleily suhteissa on kans yks mitä en vaan tajua. Jos haluaa tietää jotain, kysyy tai lähettää viestiä tai tekee jotain. Ei se nyt vittu ole normaalin ihmisen merkki että laskee minuutteja tai päiviä milloin on ollut "sopivan vaikea" kun ei ole vastannut kyselyyn. En tajua kuka tuollaisten kanssa jaksaa hengata, jotka päivittäin leikkii jotain.
Jos kysyn jotain (mahdollisesti tärkeääkin) ja tiedän taatusti, että henkilö elää luurinsa ympärillä ja ei vastaa, niin loukkaannun ja taatusti myös kerron loukkaantuneeni, enkä ala pelleilemään.

ja aada, ei tarvi tosiaan kukkia kantaa tai ostaa puolta valtakuntaa syntymäpäivänä tai muuna kissanristiäispäivänä, mutta on se nyt ihan inhimillistä yleensä jotenkin noteerata toisen juhlapäivä. Eri asia sitten jos toinen tietää sun olevan kusipää, huonomuistinen tai on sovittu, että ei juhlita mitään tollasia.

Todellakin, todellakin.

Mun mielestä ihan normaalia, et sovitaan niin että toinen soittaa, jos sillä on aikaa. En ymmärrä miks siitä(kin) pitää mielessään tehdä jotain valtapeliä, jossa kokeillaan toisen luonteenlaatua. Yhyy se soitti jo seuraavana päivänä treffeistä, tosi epätoivost!!11 Onnekx mä vastasin vasta viiden päivän pääst ni oon tosi cool niiq,,,,,,, En mä tahdo tehdä eroa siihen, kommunikoinko kaverin vai vähän-muutakin-kuin-kaverin kanssa. En mä kaverillekaan soittele kesken sen duunipäivän, että no pääsetkö kasilta vai etkö pääse. Jos asia on sovittu, niin se soittaa itse, jos se pääsee. Niin yksinkertaista se on.

Pitäis varmaan laittaa seukkausluukun puolelle kysymys, että onko joku saanut parisuhteen aikaan pelaamalla pelejä, ja toimiiko se pidemmän päälle. Tiedän kyllä montakin tapausta, joissa sillä on onnistuttu tuhoamaan suhde.

Joskus kun sitä on kattellu jonkun nuoren parin elämää niin on ottanut aika hemmetisti pattiin kun muija ei päästä poikakaveriaan mihinkään kuten mun kanssa kaljalle. Sitä kun pitäisi olla yhdessä 24/7 kun jo pelkän tieto että poikakaveri on lähdössä pois muutamaksi tunniksi on jo niin hirveää. Mut en kyllä ole vastaavaa tapausta ennen nähnyt.

Kauan täällä tulikin taas oltua... Taidan siirtyä kiltisti tuonne säpinäluukun puolelle...

anniharha, 13.6.2009 15:54:
Ei, mä en taas ymmärrä. Huoh.

Niin, tarkoitus oli tosiaankin sanoa että riittää kun mies pitää just sua kaikkein kiinnostavimpana prospektina eikä siihen oikeesti tarvita ihan mahottomia :p
Joilleki miehille tulee jo hyvä olo pelkästään siitä että heille hymyillään...

aada, 13.6.2009 18:43:

eli ei, siinä ei ole mitään vikaa, jos tykkää siivota, passata, tarjota kaljaa tms. mutta kaikki ei siitä pidä. toisaalta on myös paljon niitä, jotka siitä pitää. eli ei varmaan kannata esittää vaikeaa tms. jos sellainen ei tule luonnostaan, vaan etsiä käsiinsä sellaisia yksilöitä jotka ajattelee samalla tavalla kuin sinä ja tykkää sun tavasta toimia.

sori darranen ja lyhyt postaus, en jaksa vaan kirjotella pidempään, mut sä kirjottelet koko ajan niin ristiriitaisia juttuja etten jaksa enää ees vastata.

Ihmisiä on monia. Luonteita yhtä monta.

ehkä viel pakko mainita että en yleensäkään yritä ihmeempiä sellaisten ihmisten kanssa jotka ei ajattelis niiku minä tai tykkäis mun tavasta toimia. Ja jos joku ei tykkää ni se ei vaan si ollu sellanen kenen kans haluis olla ni miks ees yrittäis. hä.

aada, 13.6.2009 22:03:
siinähän uskottelet itsellesi varman voiton.

niin ja joillekin riittää sun ihanuus joillekin ei. ethän sä niiden puolesta sitä päätä. eri asia sitten miten sä siihen suhtaudut.

No nimenomaan sitähän mä ajoin takaa, että joko tykkää tai sitten ei. Kyllä se on voitto kuitenkin, jos se tykkää niin jees, jos ei tykkää niin pääsenpä epäpätevästä tyypistä eroon. Suhtautumisesta tässä "pelissä" on kyse, ei pelaamisesta. Siks koen myös tärkeäksi osoittaa toiselle, jos hänestä pidän. Ei mua haittaa jos se pitää mua sen takia "helppona", enemmän mua haittaa se, jos toinen lähtee kävelee kun ajattelee, etten mä ole kiinnostunut.

Freja, 14.6.2009 12:09:
ehkä viel pakko mainita että en yleensäkään yritä ihmeempiä sellaisten ihmisten kanssa jotka ei ajattelis niiku minä tai tykkäis mun tavasta toimia. Ja jos joku ei tykkää ni se ei vaan si ollu sellanen kenen kans haluis olla ni miks ees yrittäis. hä.

Taas kerran hyvin sanottu, oon täysin samaa mieltä.

Syder, 14.6.2009 09:35:
---
anniharha, 13.6.2009 15:54:
Ei, mä en taas ymmärrä. Huoh.


---

Niin, tarkoitus oli tosiaankin sanoa että riittää kun mies pitää just sua kaikkein kiinnostavimpana prospektina eikä siihen oikeesti tarvita ihan mahottomia :p
Joilleki miehille tulee jo hyvä olo pelkästään siitä että heille hymyillään...

Kyllä mä tajusin, leikin vaan tyhmempää kuin oon
Mut ei tullu herutusprivaa keltään siltikään, ei toiminu!

Oisko seuraa Rentolasta ?

aada, 12.6.2009 23:13:
vuorovaikutusta kun on niin monenlaista. vuorovaikutus voi myös olla haastavaa ja sellaista joka jättää jotain arvailujen varaan. joku kaljojen tarjoaminen on ihan jees, kunhan on muuten vaikea. jos tarjoaa koko illan ja osoittaa koko ajan, että tykkää, niin mun kiinnostus ainakin vähän lopahtaa ja tulee pikkasen tukahdutettu fiilis.

Tähän täytynee kyllä varmaankin sanoa, että kukin tosiaan taplaa tyylillään..

En nyt sano, että tapasi katsella ja käsitellä maailmaa olisi jotenkin "väärä", mutta omalla kohdallani voisin kyllä sanoa, että keksin aika paljon parempiakin tapoja järjestää elämäni suolaksi haasteita ja moninmutkaisia tilanteita kuin vakituinen parisuhde.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että monet (minä mukaanluettuna) kaipaavat elämäänsä jotakin muutakin kuin tuttua ja turvallista päivästä toiseen. Toisaalta uskon kuitenkin myös, että lähes kaikki ihmiset tarvitsevat elämässään jonkin verran myös tasaisia ja muuttumattomia asioita, jotka antavat voimaa kohdata elämän haasteet.

Parisuhde voi toisinaan täyttää kummankin näistä tarpeista, mutta omasta mielestäni erityisesti vakituinen parisuhde soveltuu huomattavasti paremmin jälkimmäisen tarpeen tyydyttämiseen. Lisäksi jos parisuhteen ei oleteta täyttävän kumpaakin roolia, on se lopulta todennäköisesti helpompi saada toimimaan tuona turvallisuuden ja vakauden tuojana.

Vähemmän vakituiset parisuhdesäädöt ovat tietenkin aivan eri juttu ja ne voivatkin olla osapuolilleen varsin kasvattavia kokemuksia haasteellisuutensa ohessa. Henkilökohtaisesti en esimerkiksi näe mitään ongelmaa siinä, että ihmisellä olisi tällainen vakautta ja turvallisuutta luova vakituinen parisuhde (tai useampi) ja siinä ohessa sitten tällaisia haasteita ja säpinää elämään tuovia ihmissuhdesäätöjä täyttämässä muita tarpeita ja haluja.

En nyt kuitenkaan sano, että tämä olisi mikään optimaalinen tapa elää. Vaikka vakituisen parisuhteen kummatkin osapuolet olisivat kyenneet pakenemaan monogamisen yhteiskunnan meidän päähämme juurtamat esteet, on maailmassa kuitenkin edelleen paljon muitakin haastavia ja antoisia kokemuksia kuin parisuhteet. Uskon, että ainakin siinä vaiheessa kun ihminen on jo useampia parisuhteita käynyt läpi elämässään, eivät uudet parisuhdesäädöt enää useinkaan anna niin paljoa haastetta ja vaihtelua kuin moni innostava työ tai harrastus voisi - yritti sitä sitten olla kuinka "hankala" tahansa.

En nyt tosiaan halua millään tavoin vähätellä ihmissuhteiden merkitystä ihmisen kokemusmaailmassa, mutta ainakin itse uskon, että ne eivät ehkä ole se paras vastaus jokaiseen ihmisen tarpeeseen. Aika harvassa ovat ne tilanteet kun minä suosittelisin jollekulle sitä, että parisuhteesta muodostuisi hänen koko elämänsä, vaikka tätä käytännössä aika paljon näkeekin tapahtuvan ja useat ihmiset jopa ihan tietoisesti hakeutuvat tähän tilanteeseen.

Mjahas, on se elämä kummallista....

Niin yllätyksenä kuin se tulikin niin mäkin jouduin nyt vasten tahtoani liittymään tänne....

siveys, 14.6.2009 17:21:
---
aada, 12.6.2009 23:13:
vuorovaikutusta kun on niin monenlaista. vuorovaikutus voi myös olla haastavaa ja sellaista joka jättää jotain arvailujen varaan. joku kaljojen tarjoaminen on ihan jees, kunhan on muuten vaikea. jos tarjoaa koko illan ja osoittaa koko ajan, että tykkää, niin mun kiinnostus ainakin vähän lopahtaa ja tulee pikkasen tukahdutettu fiilis.

---

Tähän täytynee kyllä varmaankin sanoa, että kukin tosiaan taplaa tyylillään..

En nyt sano, että tapasi katsella ja käsitellä maailmaa olisi jotenkin "väärä", mutta omalla kohdallani voisin kyllä sanoa, että keksin aika paljon parempiakin tapoja järjestää elämäni suolaksi haasteita ja moninmutkaisia tilanteita kuin vakituinen parisuhde.

hommahan on niin, etten koe tämän monimutkaistavan mitään. minulle tämä tapa toimia ei ole mitään pelaamista, tahallaan asioiden monimutkaistamista tms. vaan minulle ominainen tapa toimia.

olen itse sellainen, että minulla saattaa mennä esimerkiksi muutama päivä viestiin vastaamiseen (saatan unohtaa vastata, en tiedä mitä vastaisin tms.). tämän vuoksi en myöskään hermostu, jos sillä toisellakin menee. en pidä sitä minään pelaamisena, enkä tee mitään johtopäätöksiä tästä, vaan ajattelen vain, että se vastaa kun se jaksaa/keksii mitä se vastaa.

eli otan asiat aika pitkälti rennosti ja sellaisena kuin ne tulevat. kokisin sellaisen, että mun pitäisi aina vastata nopeasti viesteihin, puheluihin ja kertoa kaikki mitä teen ja minne meen, tosi ahdistavana. eli ymmärrän, että tämä tyyli ei sovi kaikille ja, että joillekin se saattaisi vaikuttaa pelaamiselta ja vaikealta. mutta itse en vain ole yhtään sellaista tyyppiä, joka kyselisi koko ajan perään ja analysoisi jokaisen jutun, enkä halua sitä siltä toiseltakaan.

atsu, 14.6.2009 19:05:
Mjahas, on se elämä kummallista....

Niin yllätyksenä kuin se tulikin niin mäkin jouduin nyt vasten tahtoani liittymään tänne....

Mitä helvettiä?