Freja, 8.4.2009 13:40:
Kyllähän täällä joo "viihtyy", varsinkin nytkin kun on pitkä matka edessä - puhelinlaskut pysyy aisoissa, eikä pääse ikävä iskemään joka haittaisi lomasta iloitsemista.
Oikeestaan voisin vaihtaa "viihtyy"-sanan omalla kohdallani "pärjäämiseksi", koska en mä nyt mitenkään yltiöpäisesti yksinolosta nauti.
Ok, pystyn elämään yksin ja parempi näin kuin huonossa suhteessa, mutta en mä silti tästä pidä. Mä vaan satun olemaan ihmistyyppiä, joka tarvitsee toisen vierelleen ollakseen onnellisempi.
Mä tarvitsen huomiota, tykkäämistä, pitkiä, hymyileviä katseita jotka kohdistuu muhun. Mä tarvitsen välittämistä, ja toisen huolenpitoa.
Itselläni on tarve jakaa omaa huomiotani, antaa rakkautta, osoittaa välittämistä, pitää toisesta huolta, katsoa toista ja hymyillä kun näkee hänenkin hymyilevän.
Tarvitsen jonkun, jonka kanssa jakaa arki ja juhla, ilot ja surut, ajatuksia, hetkiä...
Välillä vaan tuntuu siltä, ettei kaikesta voi iloita kunnolla, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä iloja mitä kokee.
Kuin suoraan mun ajatuksistani.