niomic, 8.5.2008 06:00:
Itse koen oikeasti et tässä vastapuolta itseäänkin häiritsee tuo puoli (siis feidaaminen) itsessään ja kun siihen epäkohtaan hyökätään noin suorasti, tulee monilla ihmisillä defenssinä vastahyökkäys välittömästi päälle. Suoraansanottuna inhoan tuota tapaa. Sanot mitä vaan negatiivista tai ylipäätänsä annat (ei täysin positiivista) palautetta, rakentavasti tai ei, ni sieltä tulee et "ei oo kuule sulla paljoo varaa sanoa" "no ite teet aina näin ja näin" "aijaa, no mites sillo 5v sit ku unohdit kastella mun kukat!" "ei sunkaan mutsi kyl mikään mestarikokki tosiaankaan ole!"
:D
Ei helvetti toi "hyökkäys on paras puolustus" -asenne on NIIN perseestä!
Varsinkin kun itse olen vähän sellaista lajia, että mieluummin vetäydyn kuoreeni ja sanon asiat harkiten, niin etten turhaan loukkaisi. Jos siis yritän rakentavasti sanoa jotakin toisesta ja siihen hyökätään täydellä höyryllä päälle (ja hyökkäys kohdistuu siis minuun itseeni), niin mä ulkoisesti "alistun", koska en osaa antaa takaisin samalla mitalla.
Nyt kun elelen sinkkuna, niin noita yhteenottoja ei juurikaan tietenkään tule, joten jos tällainen tilanne pääsee syntymään, olen entistä enemmän pihalla. Töissä juuri muutama viikko sitten otin yhteen työkaverin kanssa.
Asia oli niinkin kummallinen, että en halunnut kertoa hänelle erästä tietämääni juorua, mutta hän tiesi minun tietävän jotakin, jota hän ei tiennyt. Hän painosti minua kertomaan. Ihan konkreettisesti peruutin kahvihuoneen toiseen laitaan ja hän seurasi sylki suusta vaahdoten perässäni. Lopulta kerroin hänelle asian ja hän suhtautui, että "Kyllä sä nyt ton olisit vonut mulle kertoa. Etkö sä luota muhun?". Vastasin tietenkin, että en luota kyseisissä asioissa, jonka jälkeen työkaveri ensin hieman puolusteli itseään ja sitten alkoi "Kuule. Sä oot sellanen tyyppi. Sä aina töksäyttelet ja sanot todella ilkeästi asioista!" jne jne. joka ei edes liittynyt kyseiseen asiaan millään lailla. Minä seison hiljaa nurkassa, kädet nyrkissä.
Pitäisi ehkä siis hankkia poikaystävä, jotta saisi paukkuja kohdata arjen riitatilanteita. NOEI!
Tätä pohtiessani tuli mieleen, että ehkä tuossa on osaltaan syytä, että joskus itse saatan sortua vetämään riitelyyn niitä "Silloinkin sä..." juttuja. Jos riitatilanteessa minulle ei ole annettu tilaa sanoa omaa mielipidettä, niin kyllähän se saattaa kaivella vielä myöhemminkin. Toisaalta olen myös oppinut sitä, että kaikkea toisten sanomaa ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Myös tilannetekijät kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi niin, että väsyttettynä ja ärsytettynä saattaa laukoa vähän todellisuudesta poikkeavia mielipiteitä.
Ehkäpä näillä meriiteillä olisinkin parempi tyttöystävä nykyään, kuin mitä olen ollut aikaisemmin.