plink, 6.5.2008 23:33:
ehkä hän sitten koki sen kommentin jotenkin erityisen syyllistävänä ja loukkaavana. mun luonne on vaan sellanen, että en aina pelkästään myötäile ja niele kaikkea vittuilua, vaan koen oikeudekseni välillä huomauttaa erinäisistä epäkohdista. ehkäpä siinä on sellanen syy, mikä estää monen naisen pariutumishalut mun kanssa. ;P
Tosta naisen logiikasta... Kyseessä ei meiksin mielestä ole naisen logiikka, vaan sellasen tyypin logiikka, joka ei oikeen kykene pitämään kiinni sovituista asioista. Ja näitähän löytyy niin naisista kuin miehistäkin. Eipä hänellä olisi ollut syytä loukkaantua, jos hän tietäisi itse että on toiminut oikein (tai jos hänellä olisi sen verran boltseja, että osaisi myöntää tehneensä väärin ja pyytää sitä anteeksi). Ärsyttävää tollanen jokatapauksessa, ite oisin varmaan sanonu vielä suoremmat sanat kuin sinä. :P Itse kunkin on kuitenkin hyvä oppia käyttämään ns. minä-viestintää sinä-viestinnän sijaan, esim. ''Minusta tuntu aika helvetin ikävältä se, kun teit oharit.'' vs. ''Sä aina teet oharit, saakeli!''. Ensimmäisessä kerrot tunteistasi ja ajatuksistasi itsesi kautta, toisessa hyökkäät suoraan toista ihmistä vastaan. Sanonpa kuitenkin, että kukaan meistä ei ole täydellinen, ja kyllä mä ainakin välillä kommunikoin en-niin-rakentavasti, mutta aina on hyvä koittaa tsempata tässäkin asiassa.
Tästä päästäänkin siihen, että eipä kaikki naiset ole ns. sokerista tehty. Mä taidan olla itse vähän liikaakin ääripäästä siinä mielessä, että itse lauon kyllä etenkin parisuhteessa hyvinkin suoraan (välillä ehkä liiankin) jos mua jokin häiritsee, ja haluan näin tehtävän myös minulle. Jokainen meistä on veemäinen välillä, ja jokainen meistä mogailee ja omaa ärsyttäviä piirteitä. Se yleensä helpottaa tilannetta, kun noista asioista voi puhua ihan avoimesti ilman, että kummankaan tarvitsee epäillä etteikö toinen tykkäisi ja välittäisi (ts. molemmat ymmärtävät avoimen puheen puhdistavan voiman ja merkityksen). Niin kauan kuin on puhetta, on toivoa. Sitten jos ei enää koe mitään tarvetta puhumisellekaan, on peli aika menetetty.
Mutta juups, meitä on jälleen kerran moneen junaan. Jos joku ihminen todella kolahtaa, niin kaiken maailman ''esteet pariutumiselle'' saattaa karista alta aikayksikön. Toisaalta, harvoinpa sitä heti alkuun tietää sellaisista asioista, jotka toisessa ihmisessä saattaisivat muodostua ''esteiksi pariutumiselle'', jos niistä tietäisi etukäteen. :D Toisin sanoen, kyllä sitä välillä erinäisissä tilanteissa tulee pohdittua, että just nyt ei huvittais yhtään katella ton taliaivon pärstää, mutta on se vaan silti yks maailman rakkain pärstä, ja hyvät puolet päihittää huonot elämän vaakalaudalla. :)
Ja niin, tämähän ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteivätkö jotkut ihmiset vaan yksinkertaisesti olisi yksineläjiä mielellään. Jotkut vaan ovat ja sillä sibuli. Puolensa kaikella, ja kukin punnitkoon ne tärkeät asiat itse.
(Ai mitennii taas täys OT
)