anniharha, 17.8.2007 00:02:
jotkut asiat ovat päätöksiä. Se ettei voi elää ilman toista on käytännössä päätös. Kyllähän ihminen voi elää pelkällä vedellä, leivällä ja hapella, mut kuten mainitsit, harva on onnellinen ilman mitään ihmissuhdetta. Jos ja kun löytää jonkun jota rakastaa, niin kuuluukin päättää, että tahtoo olla toisen kanssa nyt ja tulevaisuudessa, oon siitä ihan samaa mieltä kanssasi. Pitää vaan tosiaan ymmärtää, että elämä saattaa päätöksistä huolimatta mennä toisin, ja siihenkin voi sopeutua. Jos on vaikkapa hankittu yhteisiä lapsia ja yllättäen puolisolle käykin jotain, sitä on sopeuduttava ihan lastenkin vuoksi.
Niin jotkut asiat ovat päätöksiä ja päätökset voi mennä pieleen. Ei se mun mielestä mene niin, "että on vain sopeuduttava lastenkin vuoksi". Ei ihminen voi väkisin sopeutua. Ei pelkällä päätöksellä sopeuduta. Voidaan päättää, että yritetään sopeutua muttei se tarkoita, että sopeutuu.
anniharha, 17.8.2007 00:02:
Mutta jos näkee rakkautensa kohteen erehtymättömän täydellisenä ja tahtoo hänet elämäänsä vain saadakseen sisältöä ja aktiviteettia, "ollakseen itse jotain", menee se mielestäni hyväksikäytön ja välineellistämisen puolelle.
Minkäs muun ku sisällön takia ihmiset asioita haluaa? Ei minkään. Elämä on kuori ja siinä on sisältö ja sisältö koostuu erilaisista asioista. Yksi niistä asioista on se joku ihminen; rakkaus, joten mun mielestä voidaan sanoa, että ihminen hakee ainoastaan sisältöä elämäänsä ihan joka asiasta.
anniharha, 17.8.2007 00:02:
Peräänkuulutin tasa-arvoista suhtautumista toiseen, että näkee kultansa ihmisenä, ei mielialalääkkeenä/lemmikkinä/äitinä/siivoojana/maksajana tms.
Mä en usko täydelliseen tasa-arvoon. Mun mielestä ihmiset ei voi koskaan olla täysin tasa-arvoisia keskenään, vaikka kuinka haluaisivat. Mun mielestä tää sama pätee moneen muuhunkin asiaan tässä maailmassa. Kaunis ajatuksena mutta ei toimi maailmassa, mikä on epätasapainoa täynnä. Voi yrittää tehdä parhaansa mutta joku maksaa aina enemmän. Toki tälläinen: "näen oman rakkaani pelkkänä siivoojana", on aivan äärilaitaa. Mutta jos vaimo näkee miehensä pelkkänä kuskina ja mies vaimonsa pelkkänä siivoojana, niin eikös sekin ala hipoa sitä tasa-arvoa..kumpikin käyttää kumpaakin.
anniharha, 17.8.2007 00:02:
Joskus täältä klubbarista luin lauseen "ihminen on suunnilleen yhtä onnellinen kuin hän päättää olla". Siinä on yllättävän paljon totuutta mukana. Onnellisuus ja rakkaus ovat tahdon asioita, tilaisuuksia tarjotaan ja jokainen on vastuussa siitä, kuinka ne käyttää ja millaiseksi elämänsä tekee.
En usko tähän; "kunhan vaan päättää olla onnellinen". Elämä eikä maailma pyöri yhden ihmisen ympärillä, eikä joku yksittäinen persoona jossain voi päättää, miten asiat tulee kaikkien kohdalla joka paikassa menemään. Päätit yhtä ja päätit toista, eteen tulee este ja joudut päättämään jotain muuta. Tarkoituksenasi on pyrkiä siihen onneen. Koskaan sä et minkään päätöksen edessä voi ihan varmasti tietää, että ahaa tuonne kun käännyn, niin siellä se onni varmasti on. Ehkä sä sen onnen löydät tai et löydä mutta loppupeleissä sä päätät hyvin vähän itse, sillä ne tiet on myös jostain muusta kuin sinusta itsestäsi kiinni.
Rakkauttakaan ei saa pelkällä tahdolla. Voit päättää tahtovasi rakastaa mutta se päätös ei tuo rakkautta. Se on vain tahtoa. Kun päätät uskaltaa kokeilla ja päättää mennä jotain kohti, se ei takaa rakkautta. Se voi tuoda rakkauden sijasta jotain ihan muuta.
Monet tahtoo löytää ihmisen ja rakastaa. Ne ottaa tilaisuuksista kiinni, jos niitä tulee. Miksi heillä ei ole rakkautta? Koska yksinkertaisesti, et vaan saan tahdolla yksistään mitään.
Joku taas ei tahdo mitään, eikä osaa päättää mitään. On masentunut ja itkee. Ja se löytääkin elämänsä rakkauden tahtomattaan. Se ihminen ei halua rakastaa muttei voi sille mitään, että rakastaa.
anniharha, 17.8.2007 00:02:
Jos antaa vastuun toiselle, on jo käytännössä luovuttanut.
Jotkut ovat toisia ihmisiä heikompia ja joko omasta tai muiden tahdosta/pakosta joutuvat siirtämään vastuun muualle. Siinä ei ole mun mielestä mitään luovuttamista tapahtunut, jos vastuu joudutaan siirtämään muille. Enkä itse myöskään koe, että "luovuttaminen" olisi mitenkään huono asia. Helpompi itse luovuttaa ajoissa, jos tietää, että tuho tulee, jos ei luovuta.
En tiedä, että kannattaako sitä senkään takia hautaan mennä, että on vain päättänyt jonkun jutun, eikä aio luovuttaa siinä jutussa. Ehkä voisi vähän joustaa ja nähdä, ettei se luovuttaminen automaattisesti ole paha juttu.
Toiset osaa toiset hommat paremmit, kun toiset. Joku voi mun mielestä ihan hyvin siirtää kokonaan vastuun tietystä jutusta toiselle. Joskus se saattaa olla juurikin oikea ratkaisu.
Esimerkiksi ihminen, jolle on siirretty vastuu kokonaan jostain asiasta, eikä hän yksin jaksa kantaa sitä vastuuta, niin miksei siirtää sitä muualle. Ei ihmisen tarvitse hajottaa omaa elämäänsä liiallisen vastuun takia ja joskus sen joutuu terveen itsekkäistä syistä muille siirtämään. Täällä on vaan on semmonen kiertokulku epätasapainon takia, että jokainen joutuu joskus vastuuta muille siirtämään. Toiset vähemmän ja toiset enemmän.
Ikävä kyllä.