Hei tuli mieleen tuo minunkin verikoekammo.
Joskus otettiin 14 eri putkeen verta, makasin vaan sairaalasängyllä ja örvelsin puolitajuttomana.
Ja psykiatrisella osastolla joku änkyttävä ja vapiseva vanha hoitajanainen tuli tökkimään sormenpäitä niin että jäi ikuinen kammo. Samalla kyseli että "pureeko hamsterit"? Kumpikohan siinäkin oli hoidon tarpeessa...
Mulla on kammo ötököihin. Ollut aina. Hämähäkit on pahimpia. Vähän se aina nolottaa mutta mitä sitä ihminen kammoilleen oikeastaan voi. Menee aina järkyttävät kylmät väreet kun vaan näkee hämähäkin vaan telkussa.
olin varmaan ekalla luokalla kun näinekan tappajahain,leffan siis..siitä se lähti ja pehemmax on menny siitä lähtien.Jossain vaiheessa en pystyny ees uimaan uimahalliss kun näin bond leffan jossa oli uima allas ja hai-allas viereikkäin ja niiden välissä luukku että hait pääsee uima-altaaseen!!Tietysti joku on salakuljettanu heinolan uimahalliin yhden tappajahain
Mutta nykyäänkään en voi mennä suomessa järveen uimaan ellei joku mene ennen mua..hai syö sen ensin periaattella ja mä pääsen karkuun..typerää mutta aina uidessa järvessä päähän tulee tappajahain tunnari dididididi ja sit iskee paniikki ja kroolaten vaan rantaan!!!!meressä ei saa uimaan millään..polviin asti uskaaltaa mennä ja sit jo tekee mieli juosta pois..hmmm...
Olin kaks vuotiaana kanarialla ja sillon jäin vahingossa yksin hissiin. Äiti ei ottanut mua kädestä kiinni niin en uskaltanut mennä ulos hissistä ja sinne sitten jäin. Pelkäsin hissejä johonkin 12-vuotiaaksi asti ja muistan vieläkin kovin elävästi sen tunteen kun olin yksin siinä pelottavassa hississä. Nään vieläkin unia siitä...
jansku=p, 12.5.2005 21:47:Tietysti joku on salakuljettanu heinolan uimahalliin yhden tappajahain
*helpotuksestahuokail* Mä en siis olekaan ainoa joka on joskus kuvitellut että siellä oli haikala Mulla oli pienempänä ihan sama Tappajahai-mielikuvitus-laukkaa-taas-fobia, ja siitä sain pari paniikkikohtausta mm. kylpylän rannassa Yhä muuten kammoan syviä vesiä joissa pohja ei näy
Varsinkin yöllä, jään päällä kävely. Se pimeys tekee siitä pahempaa, vaikka en pimeetä itessään pelkääkään. Ja mulle on ihan turha sanoo, että siin on 3 metrii kovaa jäätä alla...Ei auta.
*helpotuksestahuokail* Mä en siis olekaan ainoa joka on joskus kuvitellut että siellä oli haikala Mulla oli pienempänä ihan sama Tappajahai-mielikuvitus-laukkaa-taas-fobia, ja siitä sain pari paniikkikohtausta mm. kylpylän rannassa Yhä muuten kammoan syviä vesiä joissa pohja ei näy
pienempänä jopa aattelin että asfaltti repeää ja hai tulee ja puree...Noh mutta viellä viime juhannuksena tönäsin kaverin järveen ennen mua kun ei yksin vaan uskalla mennä..tässä ei varmaan kehtaa rueta ees puhumaan esihistoriallisista hirviöistä joita isi sanoi mökki järven syventeessä olevan*nauru*..mutta eipä ittelleen mitään voi...järki sanoo että asiat on näin..mutta kun siellä järven keskellä olet, alkaa paniikki kummasti iskee...hmmm
- korkeenpaikan kammo
- epäsiisteys ( mä tuun hulluks jos on liian paskasta tai sotkusta, tän huomasin vasta kun muutin omaan kämppään)
- LOKIT!!!!!!!!! ( perhanan lokit, pelkään kesäisin et ne paskoo mun päälle, kokemusta on )
- spuget ( oon joku spugemagneetti )
- inhoan yksin nukkumista
- ilmapallot
Ja yhen leffan jälkeen mulle on jääny kauheita painajaisia siitä, et joku mörköukkeli on mun vaatekomerossa ja tulee sieltä yöllä ulos... Ei pitäis katsoa yksin kauhuleffoja
Kävelet hitonmoisessa kiireessä spugen ohi ja tämä alkaa örisemään jotain. Periaatteessa noistahan ei tarvisi välittää mutta ei voi olla välittämättäkään. Alkaa mieletön ahdistus aina kun näkeekin.. Joskus linkussa huudellut kaikkea törkeyksiä spuge ja meinasin seota ku oli niin kamalaa.
Olin joskus aikoinaan Torontossa ja siel on se CN Tower. Siel oli sit se mötikkä mis oli ravintolaa ja näköalapaikkaa ja tollast, sit siel oli semmonen lasilattia, enkä ees pystyny sen päälle menee seisomaan ku jalat ei suostunu liikkumaan.
EDIT: Sit madot on kans aika pahoi ku ne luikertelee sillei oudosti.
Hämähäkit. Jopa ne pienenpienet punaset poikasetkin, ei, hyi, kiljuntaa, paniikki. Pulssi nousee ja koko kroppa tärisee.
Ötökät, itikat, hyönteiset. Eli ampiaiset, kärpäset, paarmat.. Se surina jo saa mut pakokauhun partaalle ja huitomaan ympärilleni kuin mua oltais manaamassa tms.
(Syvä) meri (vesi.) Olin nuorena kaverin mökillä ja mentiin soutelemaan. Oli lämmin ja vesi oli tosi kirkasta. Menin väärältä puolen poijua ja näin pohjaan asti, ja siellä oli kivi. Se, että näin pohjaan, sai mut jotenkin paniikin valtaan(ja sitten rupes vielä paarma piirittämään!). En oikeen tiedä ees, että miksi pelkään syvyyttä, tai vettä, tai mitä lie. Myös meressä uiminen saa mut kauhun valtaan jos merilevät osuu muhun. Hyiiiiii...! Siksi pysyttelen aika matalalla/siellä missä ei ole levää. Jo pienenä pelkäsin että ne levät kietoutuu mun jalkojen ympärille ja vetää mut alas ja mä hukun.
Läheisen menettäminen/kuolema. Jos esim miekkoseni ei vastaa puhelimeen, ja tiedän hänen olevan esim. Kavereiden kanssa ajelemassa tms niin mielessäni alkaa väistämättä pyörimään ajatuksia että nyt on jotain sattunut. Huolestun tosi helpolla. Taitaa johtua siitä, että mulla olis veli, ellei se ois kuollut auto-onnettomuudessa, ja siitä, että kerran myös miekkoseni joutui auto-onnettomuuteen jossa ois voinut käydä todella pahasti..
Niistä varmaan johtuu lähes sairaalloinen huolestuminen pienistäkin asioista. Takerrun tosi lujaa kiinni enkä uskalla päästää mihinkään, ja suutun jos minulle ei ilmoiteta mihin mennään tai missä ollaan. Aika oravanpyörä, sillä tuo kiinni pitämiseni voi juuri johtaa siihen menettämiseen, kun en anna toisen hengittää.
Korkeat paikat. Kiivettiin Hampurissa St.Petri Kirchen torniin, mutta en meinannut uskaltaa tulla alas. Näkymät oli hienot ja nautin olostani yläilmoissa, mutta kun piti aloittaa se alas tuleminen niin se olikin vaikeampaa. Portaiden välistä näkyi alas, ja se sai mun jalat tärisemään. Eli jos näen liian korkealta liian alas. Ihan peruskammo, mikä on varmasti aika monella..
Oon muutenkin tosi säikky ja pelokas ihminen. Aika herkkäkin luonne siis. Mä pelkään vaikka mitä, mutta tuossa nuo pahimmat jokapäivänpelot.
Veikeetä - mulla on nimenomaan semmoiset syvät vedet missä pohjaa ei näy... Kunhan sen pohjan näkee niin tietää mitä siellä on; kalatkaan tai vesikasvit ei paljoa haittaa (vaik onhan ne inhoja) - mut sit kun sitä ei näe niin lähtee mielikuvitus laukkaamaan et mitä lie hirviöitä siellä on Siis jotain inhoja nahkiaisia tai jotain limanuljaskia tai tai tai
Veikeetä - mulla on nimenomaan semmoiset syvät vedet missä pohjaa ei näy... Kunhan sen pohjan näkee niin tietää mitä siellä on; kalatkaan tai vesikasvit ei paljoa haittaa (vaik onhan ne inhoja) - mut sit kun sitä ei näe niin lähtee mielikuvitus laukkaamaan et mitä lie hirviöitä siellä on Siis jotain inhoja nahkiaisia tai jotain limanuljaskia tai tai tai
Heh, ja mul o just se, et kunhan vedessä ei näy mitään niin silloin siellä ei myöskään ole mitään Koska jos näen esim sen merilevän - se voi napata kiinni. Jos näen kalan - se voi hyökätä ja purra ja kaikkee hyi limaa.
Eli nämä siis jos katson veteen. Jos olen jo siinä vedessä ja tunnen sen levän mitä en edes näe, tai tunnen mitä tahansa, niin tahdon kyllä nopesti pois
Mulla oli pienempänä ihan sama Tappajahai-mielikuvitus-laukkaa-taas-fobia, ja siitä sain pari paniikkikohtausta mm. kylpylän rannassa 
Yhä muuten kammoan syviä vesiä joissa pohja ei näy 
)
Ei pitäis katsoa yksin kauhuleffoja 
Et ole yksin 
