Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?

Cloud, 22.5.2005 12:10:
Jos ei kiinnosta.
Pettäminen nyt ei edelleenkään minua niin haittaa, sillä olemmehan kulkijoita ja meillä on halut ja tarpeet. Kaikki on tietysti suhteellista, mutta en edes arvostus syistä pakottaisi toista olemaan esim vuotta selipaatissa, kun itse olisin töissä ulkomailla ja emme näkisi vuoteen tms. Nämä kaikki ovat tietty suhteellisia tilanteita. Jos nainen kävisi joka ilta toisen miehen luona kun minä olen himassa niin ehkäpä minä en siitä häntä kauaa katsoisi, sillä eihän hän minun vaan tämän toisen kanssa haluaa olla. Suhteellista kaikki kyllä ja katsanto kannasta kiinni, Mutta periaatteessa jos illan päätteeksi kultaseni tulee takaisin ja valitsee minut niin mikäs siinä, kunhan muuten homma toimii.

Tommonen vois toimii, mut jonkunlaiset selvät säännöt pitäisi olla alusta lähtien. Kummallakin osapuolella pitäisi myös olla tarpeeksi vahva itseluottamus kestääkseen sen. Mutta jos kyseessä ois vakava suhde ja poikaystäväni kommentoisi pettämistä tyyliin "olen vapaa kulkija ja minulla on halut, niin ei kyllä pahemmin lämmittäisi.

pettäminen, fyysinen- ja henkinen väkivalta

Itellä juuri käynyt näin. Oltiin yli 2 v ja meni poikki. Alku on vaikeeta, mutta kyllä se siitä alkaa. Syynä eroon oli... Niitä oli paljon. Rupes ahdistaan ja jätkä oli hieman saamaton.. Mutta "Life goes on..."

Dinsku, 10.1.2006 10:31:
pettäminen, fyysinen- ja henkinen väkivalta

Joo-o noi on aika pahoja, et kyl noista menis suhde "harkintaan" vähintään.

utopia, 9.1.2006 00:12:
En tiedä varsinaisesti "jättäisinkö" ketään mistään syystä. Laskisin irti kylläkin, jos toinen haluaa mennä ja jatkaa elämää ilman "yhteistä suunnitelmaa/unelmaa".

Kauniisti sanottu ja käy myös hyvin yhteen omien mielipiteideni kanssa. Pettäminenkin satuttaa sen verran että on vain paha olla kun on toisen lähellä.Väkivaltaa (henk. ja fyys.) tuskin kukaan haluaa kokea suhteessa.....Ja mitä musiikkimakuun tuleee.Sen kanssa on aina pientä kahnausta mutta se on hyvin pientä verrattuna rakkauteen.. Näin se vain taitaa olla....

utopia, 9.1.2006 00:12:
En tiedä varsinaisesti "jättäisinkö" ketään mistään syystä. Laskisin irti kylläkin, jos toinen haluaa mennä ja jatkaa elämää ilman "yhteistä suunnitelmaa/unelmaa".

hyvinkin totta tuo siinä tilanteessa on pakko sitten erota, oli se toinen valmis tahi ei.. (nimim. kokemusta on..) nykyisessä suhteessa sais aika paljon tapahtua että erottais. tai toisaalta, mistä sen tietää? kumpikaan meistä ei ole koskaan ollut näin intensiivisessä suhteessa, ja vaihtelevasti on ruusuilla tanssimista ja myrskyisää. eihän sitä tiedä että loppuuko tää vaan itekseen vuoden tai parin kuluttua..

klisee tää on mut mä olisin valmis jäämään tähän suhteeseen loppuiäkseni.

Pakko vastata tähän: siitä syystä kuin sattuu huvittamaan.
Eli: Voiko joku tosiaan olettaa, että on etukäteen päätettävissä, mistä syystä jättäisi poika-/tyttöystävänsä? Riippuu tilanteesta, riippuu ihmisestä, riippuu siitä kuinka paljon sattuu pitämään toisesta, riippuu... (ja miljoona muuta asiaa)

En ole siis kultaani jättämässä, mutta aika varmasti kuka tahansa joka pettäisi mua, sais lähtöpassit. Pettämiseksi voidaan lukea tapauksesta riippuen jo kielisuudelman. Seksi toisen naisen kanssa, tai vaikka nettiseksikin, loukkais mun tunteita valtavasti. En oo varmaan poikkeus.

Jos toinen valehtelee. En halua parisuhteessa joutua epäilemään toisen tekemisiä ja sanomisia, vaan vaadin 100 (no ainakin 95)-prosenttisen luottamuksen. Eli jos tyttöystäväni pettäisi minua, olisi aidosti pahoillaan ja tunnustaisi sen, saattaisin ehkä tilanteesta riippuen pystyä hyväksymään jonkun yksittäisen hairahduksen. Mutta sitä en voisi sietää että jonkun tuollaisen jälkeen minulle ei kerrota, vaan jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Silloin suhteesta tulee epäaito.

MaSari, 3.2.2006 08:00:
En ole siis kultaani jättämässä, mutta aika varmasti kuka tahansa joka pettäisi mua, sais lähtöpassit. Pettämiseksi voidaan lukea tapauksesta riippuen jo kielisuudelman.

"Jo" kielisuudelman? Mun silmissäni suudelma ilman kieltäkin täyttää pettämisen tunnusmerkit ja etenkin jos siinä olisi latausta mukana (eikä kyseessä siis olisi esimerkki mistään venäläisestä tai eurooppalaisesta tavasta tervehtiä), tulisi lähtöpassit melkoisella varmuudella. Suhteen jälkeinen kaveruuskin olisi aikamoista utopiaa sellaisen jälkeen.

Edit: +n

josbe, 13.1.2006 12:44:
Pakko vastata tähän: siitä syystä kuin sattuu huvittamaan.
Eli: Voiko joku tosiaan olettaa, että on etukäteen päätettävissä, mistä syystä jättäisi poika-/tyttöystävänsä? Riippuu tilanteesta, riippuu ihmisestä, riippuu siitä kuinka paljon sattuu pitämään toisesta, riippuu... (ja miljoona muuta asiaa)

Heh.. itseä huvitti sama asia! Vastaavia topikkeja on muitakin missä
voi spekuloida vaikka loputtomasti eri vaihtoehtoja ja tehdä hypoteeseja
mitä erilaisimmista tilanteista, mutta itse tilanne (jokaisella kuitenkin
omanlainen=) vasta sen sattuessa antaa suunnan tai todelliset
vaihtoehdot mitä on tilanteessa henk.koht. paras ratkaisu.

en kovin hepposilla syillä ketään jättäis jonka oon itelleni seurustelukumppaniksi ottanut mutta riippuu ihan kuinka kauan oon seurustellu...et mitä kauemmin oon kyseisen ihmisen kans seurustellu sitä enemmän kestän kyseiseltä ihmiseltä mokia, koska tunteetkin on syventyny. mut pettäminen on yx semmonen mitä en kato yhtään hyvällä. et jos on käyty pökkimäs jotn toista niin luultavammin se juttu on sitten siinä.

Juhgu, 3.2.2006 08:14:
Jos toinen valehtelee. En halua parisuhteessa joutua epäilemään toisen tekemisiä ja sanomisia, vaan vaadin 100 (no ainakin 95)-prosenttisen luottamuksen. Eli jos tyttöystäväni pettäisi minua, olisi aidosti pahoillaan ja tunnustaisi sen, saattaisin ehkä tilanteesta riippuen pystyä hyväksymään jonkun yksittäisen hairahduksen. Mutta sitä en voisi sietää että jonkun tuollaisen jälkeen minulle ei kerrota, vaan jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Silloin suhteesta tulee epäaito.

Ja mieluiten vielä melko pian tapahtuneen jälkeen, eikä esimerkiksi pari kuukautta sen jälkeen.

Juuri jätin... Koska en ollut onnellinen. Ja jätkä piti mua kai äitinään tai jotain. Tai oikeastaa itse sen roolin kehitin, eli passasin ja tein lähes kaiken... Ja lähes sairaalloinen mustasukkaisuus miehen puolelta meinas tukahduttaa hengiltä. Mutta nyt menee niin kivasti! Oma koti, omat säännöt!!

Kyllä se on toi aika yleinen asia eli pettäminen.
Suhde ei vaan enää toimis jos tietää et toinen on pettänyt ja tiedän sen kokemuksesta.

mä en kestäis katsella alkoholistia, huumeiden käyttäjää, väkivaltaista tai pettävää miestä. mutta oon huomannut että on vaikeaa päästä irti suhteesta joka ns. on täysin periaatteita vastaan eikä toimi. en myöskään huonon itsetunnon omaavaa halua, ei sitä jaksa koko ajan jankuttaa että joo joo mä rakastan sinua juuri tuollaisena. ja joskushan siinä vaan käy niin että rakkaus katoaa ilman sen kummempia syitä, en jäisi sellaiseenkaan suhteeseen missä en toista rakasta. äh, en mä edes itse tajua mitä selitän

Dana, 29.8.2005 20:13:
---
astaroth, 29.8.2005 12:59:
---
Dana, 19.8.2005 09:02:
-vanhempani kunnioittavat paljon perinteitä & uskontoa. Isä kyllä karkoittaa heikkohermoisimmat ja äiti katolisen kirkon kasvattina on tehnyt selväksi ketä saa ja ketä ei saa tapailla. Eli siis jos vanhempani eivät OLLENKAAN hyväksy niin ...

---

annat muiden päättää, ketä seukkaat?

---


ehei, en Muiden, mutta kunnioitan kyllä vanhempieni mielipidettä monissa asioissa! Meidän perheessä asiat vain hoidetaan erilailla kuin ehkä Suomalaisessa perheessä.

mulla on tuo sama että en edes vie kotiin näytille miestä josta tiedän ettei vanhemmat häntä hyväksyisi. eikä mulle sopisikaan mies jota äippä ja isi ei hyväksy koska sit se mies on kyl täys kusipää jos ei meiän äippä sulata :) kyllähän sitä pitää kunnioittaa ihmisten jotka ovat sinut kasvattaneet mielipidettä. eihän pakko toki ole samaa mieltä olla mut mä taidan olla sellainen mammantyttö et oon

kakku111, 5.4.2006 13:12:

---
Dana, 29.8.2005 20:13:
---
astaroth, 29.8.2005 12:59:
---
Dana, 19.8.2005 09:02:
-vanhempani kunnioittavat paljon perinteitä & uskontoa. Isä kyllä karkoittaa heikkohermoisimmat ja äiti katolisen kirkon kasvattina on tehnyt selväksi ketä saa ja ketä ei saa tapailla. Eli siis jos vanhempani eivät OLLENKAAN hyväksy niin ...

---

annat muiden päättää, ketä seukkaat?

---


ehei, en Muiden, mutta kunnioitan kyllä vanhempieni mielipidettä monissa asioissa! Meidän perheessä asiat vain hoidetaan erilailla kuin ehkä Suomalaisessa perheessä.

---



mulla on tuo sama että en edes vie kotiin näytille miestä josta tiedän ettei vanhemmat häntä hyväksyisi. eikä mulle sopisikaan mies jota äippä ja isi ei hyväksy koska sit se mies on kyl täys kusipää jos ei meiän äippä sulata :) kyllähän sitä pitää kunnioittaa ihmisten jotka ovat sinut kasvattaneet mielipidettä. eihän pakko toki ole samaa mieltä olla mut mä taidan olla sellainen mammantyttö et oon

Hienoa!! Perinteet kunniaan!! Kyllähän sitä sydämen ääntä pitää aina kuunnella, sitä en kiellä, mut Oikeesti..äiti on kyllä tunnistanut kaikki sydämensärkijät kilometrien päästä.

äiti..

Jos se ois jokeri-fani!

Mulle pahimpia olis aika lailla samoja, kuin Kakku111:n () kriteerit.
Eli alkoholistin, huumeiden käyttäjän, yltiöväkivaltaisen (myös henkinen väkivalta!) tai pettävän miehen kanssa en voisi pitää suhdetta yllä. Yhdyn myös siihen, kuinka vaikeaa joskus on toimimattomasta suhteesta kutenkin päästää irti (nimimerkillä 2,5 vuotta henkistä väkivaltaa ja alistamista kestänyt, ja sitten suhteen väkisin lopettanut, kun masennuin niin vakavasti).
Myöskään minulle suhteessa ei saa olla alistamista/pompottamista, sairaalloiseen mittakaavaan menevää jatkuvaa mustasukkaisuutta (tietyissä määrissä sen hyväksyn) ja/tai harhaista syyttelyä ja toisen halveksuntaa.
Myös valehtelu pilaa nopeasti suhteen, enkä voi sietää sitä, että minua kohtaan oltaisiin jatkuvasti epärehellisiä.
Näitä koin tässä mainitsemassani 2,5 vuoden suhteessa niin paljon, että hän lopulta kateuttansa haukkui kaiken tekemäni, ystäväni, ja kaiken hienona pitämänsä (mitä minulla oli) paskaksi. Tämä ihminen jollain tasolla vieläkin vainoaa minua ja puuttuu elämääni (ei suoraan kauttani), mutta sairasta se silti on ettei vieläkään ole yli 2 vuoden jälkeen lopettaa ja päästää irti.
Toisessa suhteessa tullessani hakatuksi, olen oppinut arvostamaan väkivallattomuutta, mutta olen myös itse liian varuillenki kaiken uhkaavan suhteen nykyisin.
Monesti mainittu seksi on suhteessa niin tärkeää, että sitä sen toimiessa helposti ejettelee ettei se ole niin tärkeä pääpointti, mutta sitten kun se ei toimi, niin kyllä se vaan merkitsee kummasti.
Huume- ja alkoholikysymykset ovat taas itselleni tärkeitä periaatteita, joista ei alkoholia lukuunottamatta ole sen enempää kokemuksia kumppanieni toimesta.
Jos jostain syystä "lakkaisin rakastamasta" toista, en varmasti voisi suhteessa olla pitkään. Itselläni vain sellainen rakkaus ei ole ollut rakkautta, joka noin vain katoaa. Siitä tietää, että se on ollut jotain muuta, kuten esim. sitä niin tuttua alkuhuumaa, mitä ei ikinä sellaiseksi halua tunnustaa.
Jos kumppani ei suostu ollenkaan missään vaiheessa miettimäänkään tulevaisuutta, se laittaa kyllä minut miettimään. Sitoutumiskammoisen ihmisen kanssa seurustelu oli helvettiä.
Mutta uskoakseni olen nyt oikeanlaisen kumppanin löytänyt jo, joten nämä kriteerit ovat tällä hetkellä aika taka-alalla elämässäni.

himoedit: typoja poistellen ja juttuja lisäillen