Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?

Lene:
---
Epailija:
---
En suoraan sanottuna ymmärrä mitä ajat takaa tuolla asiayhteyskysymykselläsi. Jos olisi sellainen asia kuin itseisarvo, niin se olisi kunkin asian oma ominaisuus (puun itseisarvo, luonnon itseisarvo jne.). Käsite siis kattaa kaikkia asiat, mitkä ovat, enkä tiedä miten sitä lähtisi siitä eteenpäin soveltamaan. Ei ole mahdotonta väittää, että jollain henkilöllä olisi itseisarvoa, mutta olen aikaisemmin esittänyt argumentteja, joilla asetan moisen väitteen kyseenalaiseksi. Jos sanoisit, että ihmiskunnalla olisi itseisarvoa, niin se ei menisi yhtään helpommin läpi, koska olen kritisoinut itseisarvon käsitettä, enkä mitään yksittäistapauksia.
---
Teoriassahan käsitteitä on helpompaa analysoida, mutta sovellappa sitä käytäntöön.

Kun puhutaan käsitteiden merkityksistä, niin miten käytäntö eroaa teoriasta? Teoriassa itseiarvoa ei ole, mutta käytännössä itseisarvon määritelmä täyttyy joissain tapauksissa? Eikö tällöin itseisarvoa pitäisi olla myös teoriassa?

Onko itseisarvo objekteilla vakio vai määräytyykö se kunkin henkilön omien arvostuksien mukaan? Tuo taisi itseasiassa olla vastaus siihen, mistä arvo on peräisin. Jokaisen yksittäisen ihmisen arvostuksista kenties?

Itseisarvo on objektin ominaisuus. Se ei ole peräisin muiden arvostuksista, koska silloin se olisi välinearvoa.

Lainaus (http://wwwedu.oulu.fi/~/epikkara/opetus/kfilwww.htm) :
”Arvo= asia, joka tavoiteltava, arvokas; tai ominaisuus, joka tekee jostakin asiasta tällaisen. (Se, että jotakin asiaa pidetään arvokkaana ja tavoitellaan, ei tee siitä välttämättä arvoa tai arvokasta: vrt. Humen giljotiini: Olemisesta ei voi päätellä pitämiseen.)
Itseisarvo on asia, joka on arvokas sinänsä kun taas välinearvo on arvokas vain sen takia, että sen avulla saavutetaan jokin toinen arvo. Välinearvon arvo perustuu viimekädessä vain sen avulla saavutettavaan itseisarvoon.”

Hassua tekstiä. Arvon määritelmä on ”sinne päin”, mutta sitten Humen giljotiini onkin esitetty varsin oudossa muodossa (lähinnä sanavalintojen takia). Itseisarvon määritelmä on sinänsä oikein, mutta koska itseisarvoa ei ole, ei välinearvoa voi sen avulla määritellä. Välinearvo liittyy välinearvoa omaavien asioiden saavuttamiseen ja tavoitteluun - se on ketju, jolle ei ole loppua.

Lainaus (Filosofian historian kehityslinjoja, Yrjönsuuri ja Korkman, Gaudeamus):

Humen Giljotiini: ”Laite”, joka leikkaa velvollisuudet irti luonnollisesta todellisuudesta. Myös Humen lakina (R. M. Hare) tunnettu periaate, jonka mukaan luonnolliset faktat eivät perustele arvolauseita, vaan arvolause edellyttää lisäksi jonkin arvopremissin hyväksymistä. Hume itse ei käyttänyt sanaa ”giljotiini”. Sitä on alettu käyttää tässä yhteydessä 1900-luvulla.

Nyt voitaisiin siis itseisarvon olemassaolo ottaa arvopremissiksi, mutta kyseinen premissi on vailla pohjaa aikaisemmin esitetyistä syistä.

Lainaus (http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/fi3m.html):
itseisarvo = asia itsessään tavoittelemisen arvoinen (esim. terveys, onni)
välinearvo = asia, jonka avulla pyritään itseisarvoon (esim. rahalla onneen)

Huonoja määritelmiä. Terveys ei ole itsessään tavoittelemisen arvoinen, vaan sen takia, että sillä on positiivisia vaikutuksia. Onni / onnellisuus on sekin tavoittelemisen arvoinen vain sen takia, että nämä koetaan positiivisina asioina - ne tarkoittavat yhtä kuin hyvää oloa, jolloin niillä on välinearvoa. Välinearvo on taas asia, jolla pyritään johonkin tavoitteeseen, mutta ei voida pitämättömästi osoittaa, että millään tavoitteella olisi muuta kuin välinearvoa.

Perustuvatko arvot siis tunteisiin, tuntemuksiin vai...?

Näin näyttäisivät tekevän.

En oikein voi muuhun tukeutua kuin jonkinlaiseen ”itseisarvoon”? Tai kuten aiemmin toisessa viestissä sanoin niin saan tyydytystä siitä, että henkilö soveltuu arvoihini?

No ensin pitäisi ottaa selvää siitä, että millä tavalla tuo henkilö on merkityksellinen, ennen kuin tuota itseisarvoa voi lähteä ampumaan alas. Jos saat jonkinlaista tyydytystä, niin silloin kyseisellä henkilöllä on heti välinearvoa.

Lene:
Suosin edelleen väkivallan välttämistä.

Kukapa ei. Mutta nyt oli taas kyse siitä mikä on oikeutettua ja mikä ei, ei siitä miten kukakin toimii käytännössä.

Niin, että kun joku lyö sua niin et oikein voi lyödä takaisin tarkoituksena aiheuttaa sama määrä kipua. Joten ei auta kostaa samalla teollakaan.

En minä väittänytkään että sen pitäisi aiheuttaa saman verran kipua, se olit sinä. Minusta toista kohtaan tehty vääryys tarkoittaa sitä että tämän henkilön itsessään on aika turhaa kieltää muita tekemästä samoin hänelle, mutta jos toinen käyttää tuota oikeuttaan, niin hänen on myös turha odotella anteeksipyyntöä koska on itse alentunut moraalissaan samalle tasolle. Jos vastaan lyömiseen lyömällä, ei kummallakaan ole oikeutta vetää puukkoa esiin, mutta jos toinen tekee sen, niin tämän on silloin turha alkaa itkeä siitä että vastapuoli vetää omansa.

Aina voi yrittää ottaa jalat alleensa ja vaikka löisinkin niin lopputulos voisi olla täysin sama.

Entä jos se toinen ei hakkaisi sinua veriseksi mössöksi jos lyöt takaisin? Miksi muutat taas jälleen kerran keskustelun lähtökohdat ja teet koko keskustelusta täysin hyödytöntä? Onko asioiden teoriassa ajattelu sinulle täysin mahdotonta?

Hahaa! Entäpä jos rikosilmoituksen tekemistä voi verrata jättämiseen pettämisen jälkeen?

Jos rikosilmoituksen jättämisen tarkoituksena on pelkkä kosto, niin se tekeminen minun etiikkani mukaan on väärin. Samoin jos jättämisen motiivina on kosto. Jos taas ei, niin siitä vain. Itse asiat eivät vielä mielestäni ole oikein tai väärin, vaan tämän määrittää asian syy.

Tässäkin tapauksessa rikosilmoituksen tekeminen on tai ei ole keino satuttaa toista.

Ei se voi olla yhdessä tapauksessa kuin jompaakumpaa. Jättäminen taas ei taida kuulua ihmisen kirjattuihin oikeuksiin, koska kyse ei ole asiasta joka perustuu mihinkään tarkkoihin sääntöihin. Jos tuolla linjalle lähdetään että oikeuksilla viitataan muihin kuin yhteiskunnan säännöillä määräämiin oikeuksiin, niin minulla on oikeus vaikka tappaa sinut.

Miksi näet, että vääristelen asiaa?

Miksi vastaat kaikkiin kysymyksiin vastakysymyksillä etkä ikinä kertomalla itse asiaa josta kysyn?

[muokattu 28.1.2004 17:02]

[muokattu 29.1.2004 11:43]

Lene:
Niin, koska käytäntöä ajatellen on olemassa enemmän näkökulmia, mahdollisuuksia ja vaikuttimia. Enkä mä nyt oikein tyydy siihen, että asia on teorian tasolla ratkaistu, jos se ei käytäntöön sovellu. No point what so ever.

Jokaista paikkansa pitävää teoriaa voidaan potentiaalisesti hyödyntää käytännön tasolla jossain tilanteessa. Paikkaansa pitämättömiä teorioita taas ei. Siinä pointti. Sanottaakoon vielä, että asioita, joita ei voi olla olemassa teorian tasolla, ei voi olla olemassa myöskään käytännössä, ja päinvastoin. Käytäntö ei toimi ilman teoreettista mahdollisuutta.

Myöskin on aivan naurettavaa sanoa, että koska jokin teoria ei toimi kaikissa olosuhteissa, joita niin ahkerasti keksit lisää, niin se olisi silloin hyödytön. Jos keksisimme teorian joka pitää aina ja kaikessa paikkansa, niin olisimme jo käytännössä jumalan tasolla. Sitä sinä tunnut teorialta edellyttävän.

Riippuu nyt siitä, mitä faktoja tarkoitat.

Faktoja teoriassa ovat esimerkiksi ne peruslähtökohdat joille teoria perustetaan. Kuten esimerkiksi tässä tapauksessa nämä: pettämistä on tapahtunut vain kerran, toinen jättää toisen automaattisesti pettämisen perusteella, toinen ei kuuntele seltyksiä, asiasta ei keskustella, muia olosuhteita ei oteta huomioon, eikä kyse ole mistään muista suhteessa huonosti olevista asioista.

On se nyt kumma, kun ei pysty eri ihmisten keskustelutapoihin mukautumaan. Ahdasmielisyyttä? Rajoittuneisuutta?

Minun pitäisi siis mukautua sinun keskustelutapaasi, vaikka keskustelutapa on ollut käynnissä jo iät ja ajat ennen sinun mukaan liittymistäsi? Mikset itse mukaudu? Noista syistäkö?

Pakko on jostain päästä karsia, etteivät asiat lähde vielä enemmän rönsyilemään.

Eli karsit aina niistä jotka vaikuttavat menevän sinun kannaltasi huonosti sen sijaan että lopettaisit rönsyilyn myöntämällä että olet väärässä.

Tai sitten herra nyt vain pureutuu joka ikiseen sanaan ja lukee rivien välistä.

Jätä sitten turhat sanat pois keskustelusta jos et niitä tarkoita. Rivien välissä lukemisesta tässäkin kirjoituksessasi on loistavia esimerkejä, joihin puutun kohta.

Siihen pettämisen jälkeen jättämiseen.

Huhhuh, etkö vieläkään tajua olleesi siinä väärässä? :D Myönsit että se mitä minä sanoin siitä, että se on mahdollista, eli myönsit teoriani oikeaksi, ja nyt väität että se olit sinä joka oli oikeassa? :D

Lainaus netistä: ”Aidosti rakentava keskustelu tyrehtyy pelkoon. Mitä jos kaikki vääräoppiset tai tyhmyyttä osoittavat kommentit tulevat kirjatuiksi johonkin ja paljastuvat myöhemmin? Helpointa on olla hiljaa, jauhaa asioita mielessään, ymmärtää ne tai olla ymmärtämättä, mutta mitään järkeä ei moisessa ole.”

Tuostako syystä siis jätät vastaanatta kysymyksiini ja vastaat aina kaikkeen vastakysymyksellä jottet joutuisi sanomaan mitään?

Ei vaan näyttäisin miten eri sävyisen vihreältä eri kohdat näyttävät.

Ei pidä paikkaansa. Sinä olet muuttanut keskustelussa sen peruslähtökohdat, joita tässä esimerkissä olisivat seinä ja väri.

Pohja se on minunkin säkissäni. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja.

Mutta joskus pyhittää. Oliko tuossa jokin pointti?

Sitten jos tulet kostamaan sen ilman että siinä on mitään tarkoitusta takana, niin toimit pelkästä pahansuovuudesta, joka on paljon pahempi kuin se että minä tein saman asian saadakseni jotain hyvää aikaan. Silloin olet ansainnut jo iskun vasten kasvoja takaisin.
---
Mistäs sinä tarkoitusperistäni tiedät?

Hyvin helppoa päättelyä, jossa teoria on pääosassa. Käydään läpi mahdolliset motiivit ja syyt toimintaan, hylätään ne teoriat jotka voidaan tässä tapauksessa osoittaa paikkansapitämättömiksi ja katsotaan mitä jää jäljelle. Koska kuiteissasi ei ollut mitään keskustelua edistävää pointtia takana, on aina mahdollinen motiivisi silloin vittuilu ja kostaminen. Logiikkaa tyttöhyvä.

Onko tässä todellakin kyse kilpailusta eikä oikean vastauksen hakemisesta?

Sanoit että mulle väärässä olemisen myöntäminen taitaa olla mahdotonta. Miten tuossa haettiin takaa oikeaa vastausta mihinkään?

Höpsistä.

Jes, toi kumosikin kaiken sanomani.

Millä teesillä? No tietenkin asian vastakkaisella puolella, eli sillä mihin ei usko? Jos ei pysty ajattelemaan samaa asiaa toiselta tai useammalta eri kannalta niin mistäköhän se kertoo? Et siis kykene kyseenalaistamaan omia käsityksiäsi? Aika heikkoa.

Hahaha :D Aika hyvää päättelyä! Sinunhan pitäisi antaa minulle vastakkaisen näkökulman edustajana jotain syytä siihen miksi minun näkökulmani on väärä. Mutta et kykene siihen. Et kykene edes pysymään asiassa. Perustelet että olen muka väärässä puhumalla aivan eri teoriasta. Sori tyttökulta, mutta minun teesini ovat kehittyneet siitä että niitä on kyseenalaistettu, eihän niitä muuten olisi olemassa. Eli kaikki mitä juuri sanoit oli täydellisen epäloogista ja väärässä. Ehkä sinun teesisi ovat niin heikkoja että mikä tahansa riittää kaatamaan ne, minä olen kehittänyt jo omani pidemmälle ;) Niitähän Epäilijä kyseenalaisti jo aikoja sitten, mutta tulimme yhdessä siihen lopputulokseen että mallini on mahdollinen.

Omien käsitysten pitää läpäistä kyseenalaistamisen koetukset tms. Vastaukseksi ei todellakaan kelpaa ”en tiedä”. Tämmöinen vetää ihan sanattomaksi.

Enhän minä sanonut mitään tuonne päinkään! Vuoropuhelussani vertaisin sitä, että jos ei ole mitään mikä osoittaisi minun olevan väärässä, niin on täysin järjetöntä otaksua niin. Onko luetunymmärtämisesi noin heikko vai luetko todella tota keskustelua kuin piru raamattua?

Niin, sinun mielestäsi ainoa motiivi. Ja tuota käsitystähän et yksinkertaisesti pysty kyseenalaistamaan?

Epäilijä koetti jo kyseenalaistaa sen, muta ei myöskään löytänyt muuta syytä. Kokeile sinä nyt vuorostasi edelleen sen teorian asettamissa rajoissa muuttamatta lähtökohtia ja kerro minulle jokin muu mahdollinen motiivi?

Teorian tasolla on aina kaksi vaihtoehtoa: kyllä tai ei.

*summeriääni* Väärin. Yksi paikkansa pitävä teoria antaa vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon. Jos sinulla on useampi vaihtoehto, niin silloin sinulla on myös useampi paikkansa pitävä teoria. Jos teoria on osoitettu vääräksi, se luonnollisesti hylätään ja täten unohdetaan vaihtoehdoista. Yritätkö sinä nyt romuttaa minun mallieni lisäksi myös universaalit faktat ja koko ihmiskunnan ajattelumallin?

Itse olet ollut sitä mieltä, että teorian tasolla asia on ehdottomasti kyllä. Ja näin se ei voi olla.

Kylläpäs. Paikkansa pitävä teoria on absoluuttisesti oikeassa teorian tasolla.

Teoria vain antaa vaihtoehdot sovellettaviksi käytäntöön ja vasta käytännössä asia on selkeästi joko-tai.

Yksi teoria antaa yhden vaihtoehdon sovellettvaksi käytäntöön. Toinen teoria toisen. Sitten päätetään mikä näistä teorioista pitää paikkansa missäkin tapauksessa. Sinullahan menevät jo analyyttisen ja tieteellisen ajattelumallinkin perusteet aivan sekaisin.

Mä mitään vittuile.

No sitten kysymyksesi osoitti suurta typeryyttä.

[muokattu 28.1.2004 17:20]

[muokattu 28.1.2004 17:21]

Pettävän partnerin.

Pettämisen jälkeen pettäminen olisi oikeutettua, tai ”sellittua” jos nyt haluat sitä sanaa käyttää. Samoin kun lyömisen jälkeen lyöminen.

Onko siinä joku aikaraja? Eli saako esimerkiksi kerätä itselleen tilastoa?

Esimerkki: ”Nyt toinen on humalassa lyönyt jo viisi kertaa, ei tosin muista sitä. Pettänyt kolmesti. Eli jos minä nyt pidän orgiat ja tulen kotiin ja pätkäsen mitään sanomatta turpaan, on se oikeutettua?”

Oikeuttaako myös se, että toinen poikkeaa lain toiselle puolelle ja rikkoo sinua vastaan myös sinua rikkomaan lakia vastaavasti?

Turta:
Onko siinä joku aikaraja? Eli saako esimerkiksi kerätä itselleen tilastoa?

Esimerkki: ”Nyt toinen on humalassa lyönyt jo viisi kertaa, ei tosin muista sitä. Pettänyt kolmesti. Eli jos minä nyt pidän orgiat ja tulen kotiin ja pätkäsen mitään sanomatta turpaan, on se oikeutettua?”

No en nyt välttämättä menisi mitään lukumääriä laskemaan, koska en usko että se fyysisen kivun aiheuttaminen on tuossa tapauksessa se oleellisin pointti. Oikeutuksessa on kyse kuitenkin enemmän siitä henksiestä puolesta, ja siitä mitä kärsimystä sen suhteen on aiheutunut. Eikä siinäkään ole välttämättä tarkoitus nimenomaan kostaa, vaan ”päästä tasoihin” jos ei pysty antamaan anteeksi ilman. Ainakin sen jälkeen voi tuntea itsensä aivan yhtä huonoksi eikä voi juuri vihata toista sen enempää kuin itseäänkään ja tämän takia sitten leikkiä marttyyriä loputtomiin. Niin tyhmää kuin se onkin, niin näin olen ainakin itse ollut havaitsevinani että ihmisluonne usein toimii.

Oikeuttaako myös se, että toinen poikkeaa lain toiselle puolelle ja rikkoo sinua vastaan myös sinua rikkomaan lakia vastaavasti?

Moraalista oikeutusta ei voida lakiin perustaa, joten sen vetäminen asiaan on hieman turhaa. Sitäpaitsi itsensä puolustaminen lyömällä takaisin ei taida kuitenkaan edes olla laitonta? Näissä asiassa mielestäni tuon takaisin maksamisen pitäisi kuitenkin tapahtua mahdollisimman nopeasti mahdollisuuksien mukaan eikä niin että asiaa ensin jäädään hautomaan ja kohdellaan toista kusipäisesti vuoden päivät ja sitten vielä päälle kostetaan tekemällä sama takaisin.

3 täydellistä syytä imo:

1. valehtelu
2. valehtelu
3. jatkuva valehtelimen *kivatsulle*

Hmm.. Oonkohan mä kirjotellu tänne jo aikasemmin... Ei voi muistaa..
Noh, anyways..

On muutamia asioita jotka on täysin absoluuttisia periaatteita, joista en luovu missään tilanteessa. Oli sitten suhde alkumetreillä tai kauan kestänyt. Yksi on lyöminen. Jos kumppani mua kerrankin lyö, tarkotuksenaan satuttaminen.. (eli ei siis lasketa leikkisää läpsimistä josta kumpikin tykkää tms). Oli se sitten hetkellisen vihastumisen, tai liian alkoholin, tai minkä tahansa (huonon) verukkeen aiheuttama tapahtuma. Niin kyseinen henkilö saa poistua mun elämästä.

Toinen on tämä paljon puhuttu, ja suuntaan jos toiseen argumentoitu, pettäminen. Oma mielipiteeni on (aika mustavalkoista ajattelutapaa, myönnän, mutta silti) se että jos toinen pettää, se on kerrasta poikki. Tässäkin asiassa moni keksii ”syitä” tai ”verukkeita” sille, miksi asia on tapahtunut, ja myös miksi toiselle pitäisi sellanen antaa anteeksi. Itse en usko että sellasta on olemassakaan kun ”vahingossa pettäminen”, eli ns. hirveässä humalassa tapahtuneet mokat. Jos kumppani pettää, oma suhde on selvästi siinä tilassa että olisi pitäny se lopettaa jo aiemmin. Myöskin uskon, että jos kerran pettää, jää siitä kiinni, ja sen saa anteeksi. Niin siitä ei seuraa muuta kuin että seuraavalla kerralla on varovaisempi, ja järjestää asiat paremmin, niin että ei jäisi kiinni toista kertaa.. Eli yksinkertasesti, jos petät, jätän.

Näiden lisäksi sitten on tietysti olemassa muita asioita, joiden takia suhteen päättäisin. Esimerkiksi juuri se jos valehtelee jatkuvasti. Mutta tietysti myös niinkin ”yksinkertainen” syy, kun se että huomaa ettei enää ole onnellinen. Jos huomaa niin päässeen syystä tai toisesta käymään, eikä asialle enää voi tehdä mitään että tulisi jälleen onnelliseksi, on parempi lopetta suhde.

Että näin meillä päin

pHaze:
Eikä siinäkään ole välttämättä tarkoitus nimenomaan kostaa, vaan ”päästä tasoihin”

Mikä ero on ”kostaa” ja ”päästä tasoihin”? Sinä toimit tuomarina ja tuomion käytäntöönpanijana molemmissa tapauksissa.

pHaze:
jos ei pysty antamaan anteeksi ilman.

Eikö tälläisessä tapauksessa kannattaisi harkita uudelleen suhteen jatkoa?

pHaze:
Eikä siinäkään ole välttämättä tarkoitus nimenomaan kostaa, vaan ”päästä tasoihin” jos ei pysty antamaan anteeksi ilman. Ainakin sen jälkeen voi tuntea itsensä aivan yhtä huonoksi eikä voi juuri vihata toista sen enempää kuin itseäänkään ja tämän takia sitten leikkiä marttyyriä loputtomiin. Niin tyhmää kuin se onkin, niin näin olen ainakin itse ollut havaitsevinani että ihmisluonne usein toimii.

Niin tyhmää kuin se onkin... veit sanat suustani. Itse pyrkisin kuitenkin välttämään kostamista - tai miksi sitä nyt ikinä haluaakaan sanoa - viimeiseen asti. Mutta kuitenkin, taas sanoja suustani, pHaze: ihmisluonne, sellainenhan se usein on...

Turta:
Mikä ero on ”kostaa” ja ”päästä tasoihin”? Sinä toimit tuomarina ja tuomion käytäntöönpanijana molemmissa tapauksissa.

Tarkoitus. Mahdotonta sanoa miten kukakin tuon käytännössä tekee, eli onko niillä muuten konkreettista eroa, mutta kostamisen tarkoituksena on pistää se toinen kärsimään ja tasoihin pääsemisen tarkoituksena taas alentaa itsensä samalla tasolle jottei enää voi kamalasti tuntea ylemmyyden tunnetta ja vihata toista koska on itsekin aivan yhtä paska.

Eikö tälläisessä tapauksessa kannattaisi harkita uudelleen suhteen jatkoa?

Eiköhän sitä jokainen aina välillä harkitse uudelleen, mutta harkitseminen ei vielä tarkoita sitä että siihen vaihtoehtoon päätyisi. Kyllä maailmasta uskoakseni löytyy aika reilusti tilanteita, koissa on parempi satuttaa toista antamalla samalla mitalla takaisin ja jatkaa sitten asioiden paikkaamista siitä, kuin että pistetään koko homma ohi samalta istumalta yhden liikaa vituttavan virheen takia. Riippuu toki virheestä ja suhteen laadusta, mutta enpä kyllä hyvää suhdetta ihan noin vain heittäisi pois, huonoja toki tuskin kannattaa varjella jos ei olisi ikinä kannattanut aloittaakaan.

bubbelgum

Oon täysin samaa mieltä sun kanssa!

bubbelgum:
[...] Mutta tietysti myös niinkin ”yksinkertainen” syy, kun se että huomaa ettei enää ole onnellinen. Jos huomaa niin päässeen syystä tai toisesta käymään, eikä asialle enää voi tehdä mitään että tulisi jälleen onnelliseksi, on parempi lopetta suhde.

Kuinka kauan sitten kestät tuota ”onnettomuutta”? Itse ainakin uskon, että pidemmässä suhteessa tulee väistämättä myös noita onnettomia aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki potkii päähän ja naapurikin vielä kusee nilkoille.

(imo) noita ”onnettomuuksia” on helpointa välttää antamalla vapauksia puolin ja toisin... mut, jos toisen seura ei enään edes ole viihdyttävää niin sit joutuis jo miettimään.. valitettavasti..

alien:
(imo) noita ”onnettomuuksia” on helpointa välttää antamalla vapauksia puolin ja toisin... mut, jos toisen seura ei enään edes ole viihdyttävää niin sit joutuis jo miettimään.. valitettavasti..

Näinhän se on, mitä vapaampi suhde, sitä vähemmän erimielisyyksiä. Ongelmaksi vaan voi muodostua, että onko molemmat osapuolet sitten valmiita sitoutumaan noihin vapauksiin.

edit: Tai no ehkä paras keino välttää onnettomien aikojen seurauksia on se, ettei muodosta jonkun jenkkisarjan perusteella kuvaa millainen parisuhde on.

[muokattu 10.2.2004 13:30]

[Nuclear]:

Näinhän se on, mitä vapaampi suhde, sitä vähemmän erimielisyyksiä. Ongelmaksi vaan voi muodostua, että onko molemmat osapuolet sitten valmiita sitoutumaan noihin vapauksiin.

yeps! parempihan se on, et molemmat elää samoilla ”rajoilla”, ettei tule esim mustasukkaisuutta liikaa yms paskaa. Ja mitä vapaampi suhde, sitä pienemmällä todennäköisyydellä kyllästyy, eikä mene liian rutiinimaiseksi yhdessäoleminen (taisin toistaa itseäni ) ..mut anyway..

SilverJo:
---
bubbelgum
---

Oon täysin samaa mieltä sun kanssa!

Samaa mieltä myös. Tuota lyömistä en ole edes tullut ajatelleeksi, mutta ilman muutahan se olisi syy katkaista suhde, ainakin mulla. Liian monta kertaa saa kuulla naisilta sellasia ”joo, oli se 20. kerta kun se mut pahoinpiteli, mutten oo viittinyt jättää...”

[Nuclear]:
---
bubbelgum:
[...] Mutta tietysti myös niinkin ”yksinkertainen” syy, kun se että huomaa ettei enää ole onnellinen. Jos huomaa niin päässeen syystä tai toisesta käymään, eikä asialle enää voi tehdä mitään että tulisi jälleen onnelliseksi, on parempi lopetta suhde.
---

Kuinka kauan sitten kestät tuota ”onnettomuutta”? Itse ainakin uskon, että pidemmässä suhteessa tulee väistämättä myös noita onnettomia aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki potkii päähän ja naapurikin vielä kusee nilkoille.

Hmm.. No toi on sellanen kysymys johon mulla tällä hetkellä ei oo mitään tarkkaa vastausta.. Koska sehän riippuu ihan tilanteesta. Esimerkiksi siitä mitkä asiat on johtanu siihen tilanteeseen että tuntee itsensä onnettomaksi.

Mutta jos tulkitsen tekstisi oikein, niin olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että pidemmässä suhteessa tulee myös vaikeempia aikoja, ja ne selvitetään yhdessä jos haluaa että suhde jatkuu.. Mutta kuten jo aikasemmassa tekstissäni sanoin, että jos asialle ei enää voi tehdä mitään että tulisi jälleen onnelliseksi, silloin on parempi lopettaa suhde.

Tällaiseen tilanteeseen johtavia tapahtumaketjuja voi toki olla monia, enkä juuri voi ottaa kantaa muihin skenaarioihin kun siihen josta itselläni on kokemusta. Eli siihen, että monet pienet asiat vuosien mittaan, jotka häiritsivät, muttei niin paljoo että niistä olisi tarvinnut tai pitänyt erikseen mainita, kasaantuivat lopultakin niin suureksi osaksi sitä suhdetta, että en enää kokenut olevani onnellinen. Toki kerroin heti kun tämä tunne ensimmäistä kertaa tuli. Ja yhdessä mietittiin kaikkia niitä asioita ja tapahtumia jotka siihen oli johtanut. Yritettiin vielä selvittää tilannetta, ja moniin niistä \”pikkuasioista\” tulikin muutos parempaan.. Mutta loppujen lopuksi huomasin, että sitä onnelisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta ei tullut enää takaisin. Että oltiin vaan yksinkertaisesti kasvettu liika erille toisistamme. Ja niinpä me yhteistuumin, sitten tultiin siihen lopputulokseen että on parempi lopettaa suhde, vaikka toisiamme rakastettiinkin vielä. Mutta joskus edes rakkaus ei riitä....

Hyzenthlay:
--
Samaa mieltä myös. Tuota lyömistä en ole edes tullut ajatelleeksi, mutta ilman muutahan se olisi syy katkaista suhde, ainakin mulla. Liian monta kertaa saa kuulla naisilta sellasia ”joo, oli se 20. kerta kun se mut pahoinpiteli, mutten oo viittinyt jättää...”

itse en kyl jättäis naistani, jos hän löisi minua.. Se on mielestäni ihan anteeksiannettavaa. Ellei sillä tietenkin ole puukko kädessä =D Mut uskoakseni, jos nainen läimäyttää niin se on aika harkitsematon teko ja varmaan ”syystäkin” ;)


edit: tosin ei tietenkään jatkuva lyöminen. Sen asian pitäisi olla korjattavissa, jos tahtoa (rakkautta) löytyy

[muokattu 10.2.2004 17:20]

bubbelgum:
...tekstiä...

Tulkitsit vastauksen oikein ja annoit siihen kattavat perustelutkin, joten samoilla linjoilla ollaan.