Tanssitunnilla ekan kerran piiiitkään aikaan (viime toukokuussa tainnu käydä viimeks). Pysyin hyvin mukana enkä kaatuunu, vaikka ajatukset leijailikin tiiviisti Kuubassa. Happi meinas vähän loppua, mutta nauratti vaan. Ope sanoi, että kropan liike oli edelleen tallella.
Ostin tällä viikolla 20 kertaa ohjatuille tunneille (käytettävä periaattessa toukokuun loppuun mennessä), joten se on taas ruvettava liikkumaan/tanssimaan. Mutta se on vaan hyvä asia.
Tanssitunnin jälkeen sushia.
Ei oikeestaan tarvii yhtään stressata joulun suhteen. Lahjoja vaan yhdelle ihmiselle ja sillekin niitä on helppo hankkia ja tullu hankittuakin jo. Jos tulee jouluruuhkassa ahditus, ne voi ihan yhtä hyvin hankkia vasta joulun jälkeen (vaikka Belgian kansainvälisistä heppakisoista).
Tekemistäkin riittää pyhiksi; voi käydä liikuttamassa yhtä hevosta, siivoilla kämppää, mennä baariin, suunnitella kotisivuja, ehkä lähteä valokuvaamaan (autiota?) kaupunkia, käydä kuvia läpi tai vaikka vaan nukkua, jos siltä tuntuu.
Ei oo yhtään "joulufiilis" = ahdistus ja stressi, kun ulkonakin on niin mustaa, postiluukusta ei enää kiellon jälkeen oo pursunnut (joulu)mainoksia ja kun ei telkkariakaan oo, niin ei nekään mainokset lyö tajuntaan. Äippä on siskon kanssa etelässä, joten sekään ei oo lietsomassa jouluhysteriaa. Nyt ei ainakaan tunnu yhtään niin pahalta kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. ^________^
Huomenna osteopaatin runtattavaksi = kivut ja jumitukset pois.