S-T:
Kyllä meilläkin tapeltiin silloin joskus siitä, että toinen koko ajan vaan pelaa... koska silloin ei itse päässyt pelaamaan Tämäkin ongelma ratkesi kun muutettiin yhteen ja kaksi tietokonettakin päätyi saman katon alle. Voi niitä aikoja kun pelattiin yötä myöten tiimipeliä (on muuten jopa varsin antoisaa ajanvietettä pariskunnille ;)
Aivan! Helvetin mukavaa tekemistä yhdessä. Me ollaan kullan kanssa hakattu roolipelejä yhteispelinä jonkin aikaa (tosin hommaa on tähän mennessä rajoittanut se, että kullalla on antiikkinen tietokone) ja hemmetin hubaahan se on. Pienen putken jälkeen lähtee mielellään ulos, tosin harvemmin niin tulee tehtyä.
Eniten ärsyttää se, että toinen puhuu sinulle, kun keskityt johonkin (oli se sitten peli, irkki, joku artikkeli tms) ja hetken kuluttua kuuluu valitus, että en koskaan kuuntele! Nyt kulta on sentään oppinut kiinnittämään ensin huomion, sitten puhumaan, niin säilyy sopu talossa.
Itse en pelaa paljoakaan (tosin irkkaan ja käytän koneella useita keskustelufoorumeja jne), toisin kuin avokki, joka työttömänä ollessaan on hakannut yhtä peliä ympäri vuorokauden. Siinä jää siivoamiset aika vähälle ja koska peli ei varsinaisesti etene eikä sitä voi pelata läpi, niin homma jatkuu. En uskalla huomauttaa edes asiasta, koska olen välillä aivan yhtä paha addiktioni kanssa ja kullan harrastus on sentään kehittävä (eli vääntää kaikkea grafiikkaa jne. kyseiseen peliin ja kehittää näin itseään, josta olen ylpeä)
Mitään universaalia ratkaisua tähän ei varmastikaan ole, vaan parien pitää löytää se oma kultainen keskitie ja ymmärtää, että ihmiset loukkaantuvat liian vähästä huomiosta eli keskustelemalla asiat selviävät kyllä.
piis. love. games.