Jossain vaiheessa tutut viljeli sanontaa aikuisten oikeesti. Aika revasta!
Sitten vielä yksi: sana v***u.
Nykyään lauseisiin viljellään ihan liikaa kirosanoja. Ei niitä periaatteessa voi enää edes sanoa kirosanoiksi, kun ne tuntuu oleellisilta puheen yhteydessä. Itsekkin kiroilen ihan liikaa, pitäisi pystyä lopettamaan. Puhuminenkin kuulostaa sen jälkeen paljon fiksummalta! Voi esim. kokeilla kaveriporukassa olla tunkematta turhia ärräpäitä vaikka vain viikon ajan. Sitten kun alkaa suututtaa, ja pamautat silloin pari messevään sadatusta niin kummasti niille sanoille on tullut lisää auktoriteettia. Ei kovin moni kehtaa sen jälkeen tulla mussuttamaan, että kyllä se siitä...
Vaikka kuitenkin pohjimmiltani arvostan kaverien tukea ja lohtua, mutta usein tuntuu hyvältä saada raivota omassa päässään*pahis*.