Penni ajatuksistasi

3,736 posts, 187 pages, 1,241,137 views

Vendela

Posts: 734

#2701 • • Vendela e-ra2co
Aika, se menee niin nopeeta. On jotenkin hassua edes puhua ajasta yhdellä käsitteellä, koska lapsen ja aikuisen aika ovat kaksi täysin eri asiaa. Lapsena tuntui, että keskiviikosta viikonloppuun on ikuisuus. Nykyään taas tuntuu, että esim. House tulee joka päivä, puhelinlasku tulee viikon välein ja kuukautiset on koko ajan.

Meillä psykologian luennoitsija sanoi, että aika tuntuu aikuisena menevän nopeammin, koska hermosolut eivät enää uusiudu aivokuoressa niin tiheään tahtiin kuin lapsena, vaan ovat enemmänkin löytäneet jo sen tehokkaimman tavan olla siellä ja sykkiä tai jotain - en tiedä kun meni vähän ohitse - jos joku tietää enemmän tästä, niin kiinnostais kuulla! *joo*

--
The one who smiles rather than rages is always the stronger.

Jutu

Posts: 3,054

#2702 • • Jutu Blondi

Replying to Penni ajatuksistasi:

Vampyrella, 3.12.2009 00:12:
EHDOTTOMASTI varaat ajan. Mullakin kestää välillä liian kauan, että osaan myöntää itselleni tilanteen vakavuuden ja arvostaa itseäni tarpeeksi tässä vaatimusten ja suorittamisen viidakossa, mutta kenenkään ei tarvitse olla superihminen eikä kone. Jossain se raja tulee vastaan.


Jep. Oon jo muutaman vuoden mennyt sillä asenteella, että kyllä tää tästä helpottuu kun elämä tasottuu. Ei oo paljoo elämä tasottunut, joten oma pää on ihan sekasin. Ja kaikkein inhottavinta tässä on se, että tykkään tosi paljon tästä työstä mitä teen, mutta en vaan osaa irrottautua siitä. Mun ensimmäiset ajatukset aamulla on työasioita ja mun viimeset ajatukset illalla on työasioissa. Mä en pääse hetkeäkään irti töistä ja sen takia oon niin pirun väsynyt, koska en pysty rentoutumaan. Tähän päälle kun lykkää vielä iskän tilanteen, omat tulevaisuuden suunnitelmat (jotka on ihan sekasin), äijäkin tulisi huomioida (on jäänyt vähemmälle kun tosiaan ei pysty miettimään mitään muuta kuin töitä ja niitä asiakkaita) ja sitten pitäis vielä jaksaa löytää ystävillekin aikaa.

Ja nyt oon pikku hiljaa ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, että en muista asioita, mä saatan jäädä paikoilleni vaan tuijottamaan, ylösnouseminen on ihan tuskaa, mua ei kiinnosta enää mikään muu kuin se pirun työ. Eli oon ihan vaan tyhjä kuori joka on laitettu automaattivaihteelle tekemään päivittäiset asiat. Eli joo, lekuri kutsuu vaikka sinne onkin vaikea mennä ja myöntää, että mun voimavarat ei yksinkertasesti riitä.

--
Ja onnesta kilahtaa, onnesta rakastaa, onnesta laulaa saa, tyttö pojallensa.

blastic

Posts: 930

#2703 • • blastic ballistic ballstick

Replying to Penni ajatuksistasi:

sativa, 3.12.2009 22:29:
Meillä psykologian luennoitsija sanoi, että aika tuntuu aikuisena menevän nopeammin, koska hermosolut eivät enää uusiudu aivokuoressa niin tiheään tahtiin kuin lapsena, vaan ovat enemmänkin löytäneet jo sen tehokkaimman tavan olla siellä ja sykkiä tai jotain - en tiedä kun meni vähän ohitse - jos joku tietää enemmän tästä, niin kiinnostais kuulla! *joo*



En nyt millään muista lähdettä tähän hätään, mutta jostain muistelisin lukeneeni jonkun teorian eräänlaisesta suhteellisesta ajankulun aistimisesta. Idea oli siinä, että jokin tietty aikaväli suhteutetaan henkilöön omaan ikään. Esimerkiksi vuosi 4-5 -vuotiaan lapsen elämässä on pitkä aika, koska se edustaa n. 20-25% siitä ajasta minkä lapsi on kokonaisuudessaan elänyt. Sen sijaan vuosi 80-vuotiaan papparaisen elämässä on vain pieni osa ja siksi se tuntuisi kuluvan varsin nopeasti.

Tuntuu kyllä näillä muistikuvilla ihan järkevältä ajatukselta. Itekin oon huomannut kuinka nykyään tuntuu aika kuluvan ihan silmänräpäyksessä. Aikoinaan ala-asteen käyminen tuntui todella pitkältä taipaleelta, mutta nyt taas lähes yhtä pitkä jakso työelämässä tuntuu ihan mitättömän pieneltä hetkeltä. Ja kauankos siitä nyt onkaan kun koulunkäynnin aloitti... 20 kokonaista vuottako jo *ding*
Freja

Posts: 8,775

#2704 • • Freja Sihteeri
Minkä takia jätän aina kaiken viime tinkaan? Yhä pojotan hereillä, koska neiti ei viitsinyt aikaisemmin siivota kämppäänsä. No, tänää lähen lentoon suoraa töiden jälkeen, joten kämpän pitää nyt vain olla siisti tänään. Öh, en taida siis nukkua ollenkaan. *poks*

--
Let´s see colours that have never been seen
Let´s go to places no one else has been

Vendela

Posts: 734

#2705 • • Vendela e-ra2co

Replying to Penni ajatuksistasi:

blastic, 3.12.2009 23:06:
---
sativa, 3.12.2009 22:29:
Meillä psykologian luennoitsija sanoi, että aika tuntuu aikuisena menevän nopeammin, koska hermosolut eivät enää uusiudu aivokuoressa niin tiheään tahtiin kuin lapsena, vaan ovat enemmänkin löytäneet jo sen tehokkaimman tavan olla siellä ja sykkiä tai jotain - en tiedä kun meni vähän ohitse - jos joku tietää enemmän tästä, niin kiinnostais kuulla! *joo*

---


En nyt millään muista lähdettä tähän hätään, mutta jostain muistelisin lukeneeni jonkun teorian eräänlaisesta suhteellisesta ajankulun aistimisesta. Idea oli siinä, että jokin tietty aikaväli suhteutetaan henkilöön omaan ikään. Esimerkiksi vuosi 4-5 -vuotiaan lapsen elämässä on pitkä aika, koska se edustaa n. 20-25% siitä ajasta minkä lapsi on kokonaisuudessaan elänyt. Sen sijaan vuosi 80-vuotiaan papparaisen elämässä on vain pieni osa ja siksi se tuntuisi kuluvan varsin nopeasti.



Tää on ihan mielenkiintoinen ajatus. Luulen - ja toivon! - kyllä toisaalta, että pakko ton nopeutumisen on pysähtyä jossain iässä. Tuntuisi epärealistiselta, että vanhempieni kello menis tuplasti sen, mitä omani, ja isovanhempieni kolme kertaa nopeempaa. Ehkä se sitten pysähtyy silloin, kun aivot ovat saavuttaneet ne optimaalisimmat hermosolusysteemit tai jotain. Toisaalta luulis sen sitten vanhemmiten hidastuvankin, en tiiä.

--
The one who smiles rather than rages is always the stronger.

sapeli

Posts: 11,768

#2706 • • sapeli jokukukamikä?

Replying to Penni ajatuksistasi:

Freja, 4.12.2009 00:16:
Minkä takia jätän aina kaiken viime tinkaan? Yhä pojotan hereillä, koska neiti ei viitsinyt aikaisemmin siivota kämppäänsä. No, tänää lähen lentoon suoraa töiden jälkeen, joten kämpän pitää nyt vain olla siisti tänään. Öh, en taida siis nukkua ollenkaan. *poks*



Tai sitten jätät kämpän vähän sekaiseksi. *vink* Aina on vaihtoehtoja. *joo*

--
Elämä ei ole pelkkää lasten leikkiä.

Freja

Posts: 8,775

#2707 • • Freja Sihteeri

Replying to Penni ajatuksistasi:

sapeli, 4.12.2009 08:46:
Tai sitten jätät kämpän vähän sekaiseksi. *vink* Aina on vaihtoehtoja. *joo*



Oli pakko siivota. Oisin jättänyt hieman sekaiseksi, ellei mun äiti ja isä ois menos sinne huomisesta lähtien muutamaks päiväks (ku niillä putkiremppa ja ovat ns siirtolaisia nyt, eh). No, josko oppisin tästä jotain *nauru*

--
Let´s see colours that have never been seen
Let´s go to places no one else has been

Avatar
#2708 • • Annakins Guest

Replying to Penni ajatuksistasi:

Jutu, 3.12.2009 22:38:
Jep. Oon jo muutaman vuoden mennyt sillä asenteella, että kyllä tää tästä helpottuu kun elämä tasottuu. Ei oo paljoo elämä tasottunut, joten oma pää on ihan sekasin. Ja kaikkein inhottavinta tässä on se, että tykkään tosi paljon tästä työstä mitä teen, mutta en vaan osaa irrottautua siitä. Mun ensimmäiset ajatukset aamulla on työasioita ja mun viimeset ajatukset illalla on työasioissa. Mä en pääse hetkeäkään irti töistä ja sen takia oon niin pirun väsynyt, koska en pysty rentoutumaan. Tähän päälle kun lykkää vielä iskän tilanteen, omat tulevaisuuden suunnitelmat (jotka on ihan sekasin), äijäkin tulisi huomioida (on jäänyt vähemmälle kun tosiaan ei pysty miettimään mitään muuta kuin töitä ja niitä asiakkaita) ja sitten pitäis vielä jaksaa löytää ystävillekin aikaa.



Mulla oli aiemmin ihan sama tilanne. Stressasin duunista koko ajan, en saanut nukuttua kun työasiat pyöri päässä ja saatoin herätä keskellä yötä siihen, että yht'äkkiä tajusin unohtaneeni jonkun asian. Ja sit katkes kamelin selkä. "Olosuhteiden pakosta" (kriisi alueella ja tiiminvetäjä isyyslomalla) tein tammikuusta toukokuuhun järjettömän määrän töitä ja nyt musta tuntuu että oon tehny koko vuoden työpanokseni jo.

Aiemmin mun liukumasaldo huiteli kymmenissä tunneissa ja ylityösaldo karttui, nyt oon aika pitkälti nollassa koko ajan. Tuun aamulla nippanappa liukuman puitteissa töihin ja lähden melkein aina ennen viittä. Ei vaan yksinkertaisesti huvita. Teen työni ja that's it, en yhtään enempää.

Oon vihdoin alkanut tajuamaan, et tääkin riittää. Ihan yhtä paljon mun työpanosta arvostetaan nyt kuin vuosi sitten ja stressitaso on huomattavasti alempana. Joskus on vaan opittava päästämään irti. Osittain tosin varmasti vaikuttanut myös se, että tammikuun jälkeen tajusin, että ihan sama mikä pallo mulle heitetään, pystyn handlaamaan tilanteen.

Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että kyllä mä kaipaan sitä palavaa sitoutumista tähän työhön, nyt kaikki tuntuu välillä vähän liiankin tasapaksulta, mutta yritän ajatella asian niin, että nyt on menossa tällänen kausi ja ehkä kohta taas toisenlainen.
pirpeli

Posts: 5,533

#2709 • • pirpeli
Asiat on hyvin. Se on mukava tunne.
*hihu*

--
Autumn is a second spring when every leaf is a flower.
-Albert Camus-

Euphoria

Posts: 542

#2710 • • Euphoria 4 everyone
Ei toimi autocue vinylmodessa*nauru*
Avatar
#2711 • • Edited Muussika Guest

Replying to Penni ajatuksistasi:

Jutu, 3.12.2009 22:38:

Jep. Oon jo muutaman vuoden mennyt sillä asenteella, että kyllä tää tästä helpottuu kun elämä tasottuu. Ei oo paljoo elämä tasottunut, joten oma pää on ihan sekasin. Ja kaikkein inhottavinta tässä on se, että tykkään tosi paljon tästä työstä mitä teen, mutta en vaan osaa irrottautua siitä. Mun ensimmäiset ajatukset aamulla on työasioita ja mun viimeset ajatukset illalla on työasioissa. Mä en pääse hetkeäkään irti töistä ja sen takia oon niin pirun väsynyt, koska en pysty rentoutumaan. Tähän päälle kun lykkää vielä iskän tilanteen, omat tulevaisuuden suunnitelmat (jotka on ihan sekasin), äijäkin tulisi huomioida (on jäänyt vähemmälle kun tosiaan ei pysty miettimään mitään muuta kuin töitä ja niitä asiakkaita) ja sitten pitäis vielä jaksaa löytää ystävillekin aikaa.

Ja nyt oon pikku hiljaa ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, että en muista asioita, mä saatan jäädä paikoilleni vaan tuijottamaan, ylösnouseminen on ihan tuskaa, mua ei kiinnosta enää mikään muu kuin se pirun työ. Eli oon ihan vaan tyhjä kuori joka on laitettu automaattivaihteelle tekemään päivittäiset asiat. Eli joo, lekuri kutsuu vaikka sinne onkin vaikea mennä ja myöntää, että mun voimavarat ei yksinkertasesti riitä.



Eipä voi muuta sanoa, kuin että tää sun sanomasi olisi voinut tulla kaikki mun suustani. Mä tykkään myös työstäni, mutta psyykkisesti ja fyysisesti vaativa työ edellyttää työntekijöiltään sitä, että pystyy suojautumaan työn rasittavuudelta ja irrottautumaan työstä vapaa-ajallaan, ja mulle tää tarkoittaisi riittävää nukkumis- ja vapaa-aikaa, joita ei hyvin usein ole ollenkaan. Välillä on se 5h aikaa nukkua työvuorojen välissä, jos siis painuu heti pehkuihin kun tulee duunista himaan, vuorokausirytmi vaihtelee jatkuvasti, univelkaa kertyy, ei ehdi harrastamaan yleensä yhtään mitään omaa, ja silloin kuin voisi ei siihen ole voimia... Yritä siinä sitten elää omaa elämää, saatika parisuhteessa.

Noidankehä, josta pääsee pois vain niin, että toteaa tarvitsevansa ensinnäkin joka päivä riittävästi unta ja edes vähän aikaa omallekin elämälle, ja ettei tuollainen työvuorojärjestely sovi itselle. Joillekin se sopii, mikä on hienoa, koska kaikille töille tarvitaan tekijöitä. Mä olen nyt kuitenkin etsimässä uutta työtä, ja lisäksi aion vielä selventää pomolle, etteivät hänen yrittämänsä helpotukset työvuorojärjestelyssä minulle näyttäydy helpotuksina: Taas tulossa viikonloppu, jolloin en ehdi nukkua työvuorojen välissä, ja pitäisi huomennakin yrittää jaksaa 13h töissä ilman kunnon unia, ja sen jälkeen taas töihin aamuksi ilman unia. Varsinkaan tässä kondiksessa ei vaan kykene. Joulustakin tulossa sellainen, etten ehdi yhtään huilata jouluaaton ja -päivän vuorojen välissä, ja otan senkin samalla puheeksi.

Kaikkeen ei tarvitse sopeutua. Mä olen oppinut, että en ikinä enää hakeudu kolmivuorotyöhön, ja etsin uuden työn, jossa työpäivät on sen 8h eikä enempää, ja jossa jää aikaa kaikelle OLEELLISIMMALLE: omalle elämälle ihmissuhteineen ja harrastuksineen - ja mikä tärkeintä, omasta jaksamisesta huolehtimiselle.

Tsemppiä sulle! Ehdottomasti työterveyshuoltoon yhteys, mut ainakin otettiin hyvin vastaan. Psykologille tosin ei saa aikaa noin vain, mutta terveydenhoitajan kautta saa ajan lääkärille, joka sitten arvioi psykologitapaamisen tarpeellisuuden.

edit: Lisättäköön vielä, että en tiedä millainen työvuorojärjestely sulla on, eli onko epäsäännöllinen kolmivuorotyö ja jaksotyö kuten mulla (työvuoron pituus voi olla mitä tahansa 15 tuntiin saakka ja työviikossa voi olla työtunteja tosi paljon, kunhan ei 6 viikon jaksolla mee tunnit yli, ja työvuorojen välissä riittää jos on 9 tuntia lepoaikaa...)? Vaikka työvuorojärjestely olisikin inhmimillisempi, voi jo työn sisältö itsessäänkin olla niin raskasta omiin voimavaroihin nähden, että kannattaa miettiä haluaisiko jossakin elämäntilanteessa tehdä sellaista työtä, joka ei ole psyykkisesti yhtä rasittavaa. Vaikka työvuorojärjestely mahdollistaisikin kunnon lepäämisen työvuorojen välissä, niin omat voimavarat ei aina välttämättä riitä psyykkisesti vaativaan työhön, ja tämä ei ole huonon työntekijän merkki, vaan inhimillisen ja empaattisen. Itsellä tosiaan tuo työvuorojärjestely on se, joka ei selkeästi mun kropalle ja päälle sovi, kun tarvitsisin riittävästi lepoaikaa, mutta me ollaan kaikki yksilöitä.
Jone

Posts: 8,258

#2712 • • Jone Archibald Haddock
"Vittu miten siistii! UPEETA! Mahtavaa! Parasta!"

*jiihaa*
Aurinkoneiti

Posts: 4,793

#2713 • • Aurinkoneiti
Matka luista, lihaksista henkisiin juttuhin, hmm.
Aurinkoneiti

Posts: 4,793

#2714 • • Aurinkoneiti
Tämän päivän olisi voinut viettää mielenosoituksissa.
Kolera

Posts: 4,256

#2715 • • Kolera Rumaahinen/Höpötompsu/Mielikuvitukseton vittupää
ajatuksenvirta taas kulkee.

on taas semmonen krapulakänni et haluu vaan konflikteja saada aikaseks. ja neki saadaan analisoitua siihen että haluun näin vajaa 30v:nä vieläkin etsiä niitä rajojani et mihin koloon lokeroidun ja mitä saan tehä.

samalla kiroon ihmiset jotka antaa positiivista palautetta. haistakaanytjovittumussamitäänälykästäoleainakaanylikeskiarvon!

vittu et oonki kiukkusel tuulel =P

--
KESÄ TULEE JA KAIKKI KUOLEE!
Itsemurha lopettaa vittuilun!
no drugs, Im just kännissä

Aurinkoneiti

Posts: 4,793

#2716 • • Aurinkoneiti
Huu, Radio Suomipopin iltapäiväbiisit sopivat hyvin menneisyyteeni. Onneksi nyt on toisin.
flatstick

Posts: 343

#2717 • • flatstick UG-/// Liquid Skies // Playaz Club
Kuvat kertovat enemmän kuin miljoona sanaa.

kolmipyora.jpg
IMG_1159.JPG

--
Rahat vai kolmipyörä?!
Don't fight the feeling..

Avatar
#2718 • • Reivaaja Guest

Replying to Penni ajatuksistasi:

sativa, 3.12.2009 22:29:
Meillä psykologian luennoitsija sanoi, että aika tuntuu aikuisena menevän nopeammin, koska hermosolut eivät enää uusiudu aivokuoressa niin tiheään tahtiin kuin lapsena, vaan ovat enemmänkin löytäneet jo sen tehokkaimman tavan olla siellä ja sykkiä tai jotain - en tiedä kun meni vähän ohitse - jos joku tietää enemmän tästä, niin kiinnostais kuulla! *joo*


Mulle joku joskus selitti sitä ajan suhteellisuudella. Joka päivä päivästä tulee pienempi osa elämää.
Yonna

Posts: 372

#2719 • • Yonna
Jotenkin vaan on aika hyvä olo*hihu*
noena

Posts: 3,138

#2720 • • Edited noena first breath after coma
"They whispered in dark corners and went out late at night and conspired and conspired..
He knew they were busy little bees.

'Tell me what you've been doing busy little bee.'

The little bee had wounded him more deeply than anyone else could ever have done.
In the end, the little bee told him everything."

-Gladiator leffa

Jostain syystä tuo värssy pyörii päässä *ding*

--
TwistedLife™ Amusement Park