Penni ajatuksistasi

Tänä aamuna oli heti ikävä reissussa olevaa siskoa. Tuntuu älyttömältä että ollaan viime vuosina nähty niin vähän vaikka ollaan niin läheisiä ja asuttu samassa kaupungissakin. Nyt se on kaukana ja palaa varmaan vasta ensi syksynä. Reissublogista onneksi näkee että kaikki on kunnossa.

Äsken sain kuitenkin tekstiviestin siskolta, ensimmäisen tänä aikana. On kuulemma laittanut mulle paketin postiin viikko sitten. Sekin siis ajattelee mua nyt. :)

Miksi on muuten niin vaikea pitää yhteyttä tärkeisiinkin ihmisiin? Tai sopia tapaamisia ystävien kanssa? Tai peräti ehdottaa niitä itse?

Replying to Penni ajatuksistasi:

Kolera, 5.10.2009 17:48:
---
Vampyrella, 5.10.2009 17:00:
Miksi pitää välillä olla niin armoton itselleen? Miksi ajatella, ettei riitä, ole tarpeeksi? Onko se tää oravanpyöräyhteiskunta, joka tähän noidankehään ajaa? Onko se menneisyys, joka kummittelee?

---

Vittumaisintahan tässä on se et teit miten paljon tahansa tai miten vähän tahansa ni se ei vaikuta vittujakaa siihen kokeeko tehneensä tarpeeks ja/tai kaiken mihin pystyy.

Ei kaikkee kannata tehdä ;) Just six!

Replying to Penni ajatuksistasi:

sativa, 5.10.2009 20:37:
---
Kolera, 5.10.2009 17:48:
---
Vampyrella, 5.10.2009 17:00:
Miksi pitää välillä olla niin armoton itselleen? Miksi ajatella, ettei riitä, ole tarpeeksi?

---

Vittumaisintahan tässä on se et teit miten paljon tahansa tai miten vähän tahansa ni se ei vaikuta vittujakaa siihen kokeeko tehneensä tarpeeks ja/tai kaiken mihin pystyy.

---


Ihan klubbarikiusallani voisin vastata, että horoskooppi.

T: Itsekin Neitsyt

Jooh. Neitsyitä ollaan näköjään koko kööri. :P Vaikka en oikeen horoskooppien päälle perustakaan, niin omalla kohdallani menee kyllä toi oma scope aika yks yhteen monessa asiassa, valitettavasti. Kaikista veemäisin horoskooppi. :D

Oikeesti kyllä sanoisin, että kyseessä on lähinnä kokemusten muokkaama nykytilanne. Kun on saanut aiemmin elämässään kokea olevansa syntipukki ja riittämätön sellaisenaan itselle rakkaille ja tärkeille ihmisille, niin kyllähän ne tunteet helposti puskee pintaan jos väsymystä ja ressiä pukkaa. Jokaisella ihmisellä on jonkinmoisia solmuja jemmassa, joillain pienempiä ja toisilla isompia, ja itellä kyllä on tietyissä asioissa vähintäänkin keskisuuria. Varmasti myös oma duuni nostaa fiiliksiä välillä pintaan. Pitäis vaan muistaa antaa itelle aikaa tutkailla tuntemuksiaan ja availla niitä solmuja.

Mjoo, oon realistinen optimisti, mutta mulle on tainnut kertyä vähän liikaa univelkaa ja väsymystä harteille. Ehkä. Ja voi se olla tää syksykin. Pitää seurailla tilannetta ja toimia sen mukaan. Vähän kyllä huono kausi menossa.

Uimahallissa on kauhean levottomat vibat.

Tahtoo fisuun

...Then couple of days serenity of the mind and then back to the life you think you know.

Mikähän neurologinen(?) reaktio aiheuttaa sen, että pitkittynyt väsymys ja stressi nostavat aina ikävät muistot mieleen, vaikka ne olisi kuinka vanhoja..

Replying to Penni ajatuksistasi:

mariq, 9.10.2009 14:06:
Mikähän neurologinen(?) reaktio aiheuttaa sen, että pitkittynyt väsymys ja stressi nostavat aina ikävät muistot mieleen, vaikka ne olisi kuinka vanhoja..

Ehkä niitä ei ole käsitelty vaan vain painettu alas mielen pohjamutiin, ja stressaantuneessa tilassa ei mielen kalterit ehkä ole niin kestävät?

Replying to Penni ajatuksistasi:

noena, 9.10.2009 09:29:
...Then couple of days serenity of the mind and then back to the life you think you know.

The good thing about moments of serenity is that they give you a chance to discover your life anew. :)

Eka kerran iski pelko yksinasumisesta.

Eroaminen on syvältä. Mitenköhän sitä tottuisi taas sinkkuiluun... Ei huvita, ei jaksa:(

Kiertoteitä lähtiessäni ajamaan sekä lännestä että idästä , olen joutunut huomaamattani kaksi kertaa samaan paikkaan.

Olipas voimallinen joogatunti. Yhteen liikkeeseen on syytä turvautua silloin tällöin kotonakin.

Tekee mieli huutaa ja karjua! Pimeän työn tekokin kiinnostaa kovasti.

Mitä pelättävää on pehmoleluissa ja pimeässä?

Something has been taken from deep inside of me
A secret I've kept locked away
No one could never see
Wounds so deep they never show
They never go away
Like moving pictures in my head
For years and years they've played

Claudi0, 19.10.2009 15:24:
Mitä pelättävää on pehmoleluissa ja pimeässä?

Pehmoleluissa ei mitään, mutta pimeässä vai vaania ihan mitä vain! Murhaajia tai peikkoja tai kummituksia tai pultsareita...

Replying to Penni ajatuksistasi:

sapeli, 21.10.2009 13:07:
---
Claudi0, 19.10.2009 15:24:
Mitä pelättävää on pehmoleluissa ja pimeässä?
---
Pehmoleluissa ei mitään...
---

Riippuu pehmolelusta!

Mulle paljastuin tuossa viime kesänä, että meillä (eli siis tuolla miun miehellä) on hämähäkkipehmolelu Muru kävi läpi pehmoleluvarastoaan, jotta voi katsoa sieltä hyväkuntoiset vietäväksi kummipojalleen, ja kumosi säkin olkkarin lattialle. Mä näin vain vähän päänmuotoa ja pari jalkaa ja kysyin ystävällisesti, että 'onko meillä hämähäkki olohuoneen lattialla?' Murun ilme oli ihan hauskan kauhustunut.. mä peruutin parvekkeelle pakoon ja muru säkitti mun vihollisen ja rauha laskeutuin taas olohuoneeseen

...nää mestarimyyjäkoulutuksen tenttikysymykset on ehkä _vähän_ turhan piukkoja... *kirjaaeestaasselail*

Läksin ostamaan sukkia..

Lopputulos:

Ostin 12 paria sukkia, alushousuja, takin, kynsiharjan, lipun illan Miscbehavingiin, hiussprayta, hiusvahaa ja purkillisen maitoa..

Ei kait lähteny mopo käsistä?