Ihmissilmän/aivojen on helpompi hahmottaa ja lukea kapeaa palstaa. siksi esimerkiksi sanomalehdet käyttävät kapeaa palstaa.
Itse asiassa sanomalehdet käyttävät kapeaa palstaa koska se on tilankäytön kannalta tehokkaampi (saadaan samalle pinta-alalle enemmän merkkejä).
Kuten jokainen hyvin ymmärtää, ei luettavuus suinkaan parane
jos
ri-
vi-
en
le-
veys
on
esi-
mer-
kik-
si
näin
ka-
pea.
Eli "mitä kapeampi, sitä helppolukuisempi" -ajatus ei toimi. Vastaavasti myös tolkuttoman leveät rivit ovat hankalalukuisia. Optimi löytyy siis jostain näiden kahden ääripään väliltä. Klassisen määritelmän mukaan rivillä tulisi olla yksipalstaisessa tekstissä 45-75 merkkiä, 66 merkkiä pidetään optimaalisena rivin pituutena. Monipalstaiseen tekstiin suositellaan 40-50 merkin rivinleveyttä. (Lähde: Robert Bringhurst: Elements of Typographic Style version 2.5)
bauhausin tyyliin vaan kaikki pienellä.
Jos tarkkoja ollaan, Herbert Bayer kehitti Bauhausissa 1925 "universaaliaakkosiston" eli fontin jossa ei erikseen ole versaali- ja gemena-aakkosistoa vaan ainoastaan yksi kirjainmuoto (ns. caseless alphabet).
Myönnettäköön, että aika paljon perinteistä gemenaahan tuo ulkomuodoltaan muistuttaa. =)
Mutta siis ei ole mikään Bauhausin typografian määrittävä piirre käyttää ainoastaan gemenakirjaimia. Määrittävinä piirteinä voi pitää pikemminkin groteskikirjainten (aluksi Akzidenz-Groteskin tapaisten "realististen" kirjasintyyppien, myöhemmin geometrisesti konstruoitujen kuten Bayerin kokeelliset kirjaimet ja Paul Rennerin Futura) käyttöä, voimakkaan gridin käyttöä sommittelussa, diagonaalisommittelua jne.