"Miehet, jotka nukkuvat sohvalla"-thread

Joo, mulla palaa käämi ehkä kerran kahdessa vuodessa, muuten oon itteki
aika hillitty ja rauhallinen.

Riitelettekö ristiriitatilanteissa, vai keskusteletteko "sivistyneesti" jolloin mieltä painavat asiat jäävät sanomatta?
Nimim. kaikkien psykologien suusta kuultu

Ihan vain palatakseni alkuperäiseen aiheeseen on ihan pakko sanoa, että on todellakin molempien riidan osapuolien kannalta parasta, että riidan päätyttyä toinen menee vihaisena nukkumaan sohvalle ja toinen jää vihaisena nukkumaan sänkyyn. Näin ne riidat selvitetään ja molemmille tulee parempi mieli.
:heart:
Itse en ole ollenkaan tappelevaa sorttia ja joskus olen saanut jopa riidan aikaiseksi lauseella: Sorry, mutta mä en rupea tästä asiasta tappelemaan.

Sovitaanko, että kunnes meidät on oikeasti esitelty, niin et ryhdy puhuttelemaan mua nimelläni vaikka se ja nickini ovatkin tässä tapauksessa sama asia? Se olisi mielestäni eri kohteliasta, kiitos.

Siis häh? :confused: Ymmärtäisin tämän, jos olisit joku RKP:tä äänestävä vanha herra Westendistä, mutta koska olet suunnilleen ikäiseni nuori mies, niin menee tämä kommentti hieman yli ymmärrykseni.

Sinä ja kaikki muutkin saavat kutsua mua Tapiksi riippumatta siitä, onko meidät esitelty vai ei. :heart:

Empiiristen tutkimusten perusteella: Jos imuroinnin passaaminen keitättää, niin venaas vaan ku tää thread löytyy ;D

Fakta: mitä ikinä sanoo toisesta ihmisestä, se kuulee sen jostakin.

"Nainen ei ole koskaan väärässä. Jos nainen kuitenkin on väärässä, johtuu se jostain mitä mies sanoi, teki, ei sanonut tai ei tehnyt."

Hahah, puhuttiin tästä asiasta joskus kavereitten kanssa ja mä totesin että kyllä jutun ku jutun saa aina jotenkin käännettyä miehen syyksi, se on naisille luotu lahja. :excellent:

Empiiristen tutkimusten perusteella: Jos imuroinnin passaaminen keitättää, niin venaas vaan ku tää thread löytyy ;D

Fakta: mitä ikinä sanoo toisesta ihmisestä, se kuulee sen jostakin.

Fakta2: yleensä vielä matkan varrella juttu pahenee entisestään :)

Oisko oikee analyysi homo? Eksä kuuntele kiksuakin?

:D :D :D :D :D


Sori tää oli pakollinen :D

Oonko mä jotenkin viallinen kun en tietääkseni ole koskaan riidellyt kenenkään tyttöystäväni kanssa :/

et oo.. ei mullakaan ikinä ollut kunnon riitaa
oon vaan niin cool äijä :cool:

Oonko mä jotenkin viallinen kun en tietääkseni ole koskaan riidellyt kenenkään tyttöystäväni kanssa :/

et oo.. ei mullakaan ikinä ollut kunnon riitaa
oon vaan niin cool äijä :cool:

Kyseisissä naisissa täytyy olla geenivirhe.

Ai se menee näin päin? Silloin kun mä olen vihainen tai järkyttynyt, olen mä itse se joka nukkuu sohvalla. Mä en viitsi häiritä toisen yöunta puhisemalla tai itkeskelemällä siinä vieressä.

Aivan. Se ketä häiritsee, tekee asialle jotain. Jos Jonea ei häiritse nukkua sängyssä, eikä se, että se riidoissa oleva tyttöystäväkin siinä nukkuu, mutt tyttöystävää häiritsee, niin tyttöystävän tulisi etsiä itselleen toinen mesta, jos sängyssä Jonen vieressä ei kelpaa.

"Traktorilla pihaan nyt Raimo karauttaa.
Pirttihirmu yksin jäi tupaan riehumaan.
Tasa-arvo hiiteen, Raimo uhoaa.
Alta sorron ikeen hän ryntää tanssaamaan!"

Oonko mä jotenkin viallinen kun en tietääkseni ole koskaan riidellyt kenenkään tyttöystäväni kanssa :/

Olet.

Se oli minullakin vikana. Kun eräs jätti minua, niin yhdeksi syyksi sanoi, etten ollut koskaan mustasukkanen tai vihanen mistään.

Miksi olisin ollut vihainen, kun hänessä ei ollut mitään vikaa? Miksi olisin ollut mustasukkainen, sillä luotin häneen enemmän kuin itseeni?

Koita se ny selittää sit sellaselle, jonka pään sisäinen logiikka ei ole sitä normaalia, vaan sitä toista mallia... miksikä sitä sanotaan? Hannele Lauri varmaan osais sanoa tähän jotain.

"Nainen ei ole koskaan väärässä. Jos nainen kuitenkin on väärässä, johtuu se jostain mitä mies sanoi, teki, ei sanonut tai ei tehnyt."

Hahah, puhuttiin tästä asiasta joskus kavereitten kanssa ja mä totesin että kyllä jutun ku jutun saa aina jotenkin käännettyä miehen syyksi, se on naisille luotu lahja. :excellent:

Ja jotkut miehet ovat vielä niin julmetun kilttejä ja varovaisia, etteivät lähde puolustautumaan perusteettomienkaan syytösten edessä... ;)

Joskus on parempi lyödä päitä yhteen kuin antaa suhteen vaivihkaa ajautua tilanteeseen, jossa toinen dominoi ja toisen oma tahto lakkaa olemasta.

Ja jotkut miehet ovat vielä niin julmetun kilttejä ja varovaisia, etteivät lähde puolustautumaan perusteettomienkaan syytösten edessä...

No mä oon sellanen, että mulle on aivan sama kenen syy on. Muut saa osotella sormella, minä koitan katsoa, että miten tästä tilanteesta saadaan toimiva. Kuinka virhe saadaan korjattua ja miten jatkossa.

Saa laittaa mun syyks jos haluaa, ihan sama, ei paljo kiinnosta sormenosottelijat.

Siinä ajassa kun syyttäjä rääkyy vielä naama punasena sormi ojossa, niin minä olen jo korjannut tilanteen, eikä ole enää syytä huutaa. Oli syy kenen tahansa.

Syyttäminen seisoo edistyksen tiellä.

Kun eräs jätti minua, niin yhdeksi syyksi sanoi, etten ollut koskaan mustasukkanen tai vihanen mistään.

Miksi olisin ollut vihainen, kun hänessä ei ollut mitään vikaa? Miksi olisin ollut mustasukkainen, sillä luotin häneen enemmän kuin itseeni?

Koita se ny selittää sit sellaselle, jonka pään sisäinen logiikka ei ole sitä normaalia, vaan sitä toista mallia... miksikä sitä sanotaan? Hannele Lauri varmaan osais sanoa tähän jotain.

Toi mustasukkaisuushomma onkin aika hassu asia. Tiedän että se on ihan tyhmää, mutta minkä nainen luonnolleen voi. Jos ei mies ole mustasukkainen koskaan, nainen alitajuisesti tulkitsee sen siten, että mies ei välitä onko nainen uskollinen vai ei. Tästä olen aivan 100varma. Ainakin se pätee minuun. (Muistatko Tarska Make the Hiusmanin?)

(Muistatko Tarska Make the Hiusmanin?)

Jep... me puhuttiinkin tästä. :D

"...ja katotaa mitä tapahtuu."

Joo, mulla palaa käämi ehkä kerran kahdessa vuodessa, muuten oon itteki
aika hillitty ja rauhallinen.

Riitelettekö ristiriitatilanteissa, vai keskusteletteko "sivistyneesti" jolloin mieltä painavat asiat jäävät sanomatta?
Nimim. kaikkien psykologien suusta kuultu

Kyl mieltä painavat asiat voi mun mielestä sanoa sivistyneestikin ilman että
tartte huutaa tai itkeä. Riippuu tietty asiasta. Ittelläni ei oo ollu kyl sellasta
tilannetta et ois jääny jotain sanomatta sen takia, että ois pitäny huutaa
jotta sen ois saanu sanottua. Toikin on tosin niin tapauskohtasta, riippuu
ihan kenen kanssa se ristiriita tulee. Paha antaa mitään yleispätevää
vastausta :)

No mä oon sellanen, että mulle on aivan sama kenen syy on. Muut saa osotella sormella, minä koitan katsoa, että miten tästä tilanteesta saadaan toimiva. Kuinka virhe saadaan korjattua ja miten jatkossa.

Saa laittaa mun syyks jos haluaa, ihan sama, ei paljo kiinnosta sormenosottelijat.

Siinä ajassa kun syyttäjä rääkyy vielä naama punasena sormi ojossa, niin minä olen jo korjannut tilanteen, eikä ole enää syytä huutaa. Oli syy kenen tahansa.

Syyttäminen seisoo edistyksen tiellä.

Olen samaa mieltä. Turha sitä on itkeä kun maito on jo läikkynyt. Tiedostan toki tuon blondinkin toteaman, että naiset kaipaa vähän mustasukkaisuutta/riitoja tunteakseen itsensä halutuiksi.

Miksi olisin ollut mustasukkainen, sillä luotin häneen enemmän kuin itseeni?

Luottamuksella ei oo mitään tekemistä mustasukkasuuden kanssa.. Musta-
sukkasuus on usein tapa osottaa toiselle, että välität hänestä niin paljon,
ettet halua jakaa häntä muille. Mä puhun nyt siis sellasesta terveestä,
normaalista mustasukkasuudesta, en sellasesta "Luen sun tekstarit seuraan
suo töihin"-tyylisestä sekopäisestä vainoamisesta. Siit tulee vähän typerä
olo jos toista ei ollenkaan kiinnosta, missä toinen luuhaa ja kenen kanssa,
ja mitä tekee.

Siit tulee vähän typerä
olo jos toista ei ollenkaan kiinnosta, missä toinen luuhaa ja kenen kanssa,
ja mitä tekee.

Tottakai kiinnosti missä toinen luuhaa ja mihin menee ja niin päin pois. Ja jos oli myöhään poissa, niin tottakai halusin tietää jos ei tule kotiin yöksi, etten sitten sydän sykkyrällä valvo yötä myöten turhaan ja niin, mutta se kenen kanssa oli ja mitä teki ei kuulu mulle niin kauan kun on luottamus. Eikä hän kertaakaan pettänyt luottamustani, joten ei ollut syytä ruveta vahtaamaan menemisiä.

Ja toisaalta jos se toinen sitten päättäisikin, että tuo naapurin Jaska on parempi ukko miulle, niin minkä minä sille voin? Ei toista voi oikein pakottaakkaan tykkäämään itsestään.

Siit tulee vähän typerä
olo jos toista ei ollenkaan kiinnosta, missä toinen luuhaa ja kenen kanssa,
ja mitä tekee.

Tottakai kiinnosti missä toinen luuhaa ja mihin menee ja niin päin pois. Ja jos oli myöhään poissa, niin tottakai halusin tietää jos ei tule kotiin yöksi, etten sitten sydän sykkyrällä valvo yötä myöten turhaan ja niin, mutta se kenen kanssa oli ja mitä teki ei kuulu mulle niin kauan kun on luottamus. Eikä hän kertaakaan pettänyt luottamustani, joten ei ollut syytä ruveta vahtaamaan menemisiä.

Ja toisaalta jos se toinen sitten päättäisikin, että tuo naapurin Jaska on parempi ukko miulle, niin minkä minä sille voin? Ei toista voi oikein pakottaakkaan tykkäämään itsestään.

Puitpa omat aatteeni järkyttävän hyvin sanoiksi. Kiitos.

No mä oon sellanen, että mulle on aivan sama kenen syy on. Muut saa osotella sormella, minä koitan katsoa, että miten tästä tilanteesta saadaan toimiva. Kuinka virhe saadaan korjattua ja miten jatkossa.

Saa laittaa mun syyks jos haluaa, ihan sama, ei paljo kiinnosta sormenosottelijat.

Siinä ajassa kun syyttäjä rääkyy vielä naama punasena sormi ojossa, niin minä olen jo korjannut tilanteen, eikä ole enää syytä huutaa. Oli syy kenen tahansa.

Syyttäminen seisoo edistyksen tiellä.

Ei muakaan näissä ristiriitatilanteissa kiinnosta se, kumpi on oikeassa tai väärässä ja kumman syy jokin juttu on, eikä tavoitteena ole "voittaa" riitaa. En kuitenkaan koe äänekästäkään ajatustenvaihtoa millään tavoin negatiivisena, niin kauan kuin se auttaa molempia osapuolia ymmärtämään toisen ajatuksenjuoksua ja toiveita, ja tuo pintaan asioita jotka ovat jääneet piiloon hiertämään. Tämä voi olla hyvinkin hedelmällistä, ja samalla paras tapa "saada virhe korjattua" pysyvästi, kun osapuolten keskinäinen ymmärrys lisääntyy, eikä samasta perussyystä kumpuavia episodeja tarvitse käydä läpi säännöllisesti.

Ehdottoman tärkeää tässä tietysti on, että molemmat osapuolet "osaavat" riidellä. Täytyy osata esittää suoraa ja perusteltua kritiikkiä kuitenkaan toista loukkaamatta, olla itse loukkaantumatta vaikka sillä säälipisteitä saisikin, säilyttää nöyrä asenne ja pitää mielessä koko homman päämäärä.

Eli en allekirjoita viimeistä lausettasi tuollaisenaan. Riippuu niin paljon syyttämisen/kritiikin esittäjästä/sävystä/kohteesta onko siitä suhteelle hyötyä vai haittaa, mutta pelkästään negatiivisena asiana sitä ei voi pitää.

Tiedostan toki tuon blondinkin toteaman, että naiset kaipaa vähän mustasukkaisuutta/riitoja tunteakseen itsensä halutuiksi.

(OT) Korjaus: tytöt kaipaa. Sitkun tytöille kertyy elämänkokemusta ja takana on ehkä enemmänkin kuin vähän elämänkokemusta ja riitoja, silloin ollaan naisia ja keksitään parempaakin tekemistä kuin mustasukkaisuus tai riitely "tunteakseen itsensä halutuiksi". Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden eikä tahdo vapautta riistää :happyroll: