Mä en oo koskaan tykännyt festareista, joten voin ihan hyvillä mielin kieltäytyä kunniasta. ::p:
Miksi ja miksi?
Liikaa raikasta ilmaa ja liian korkeat promillet.
Jos joku kaatuu päälleni niin nostan hänet ylös, koska hän tuskin tarkoituksella sitä teki. En ymmärrä mitä pahaa siinä on jos tasapaino pettää, kävi se sitten tanssilattialla tai jalkakäytävällä. Jos joku tulee haastamaan riitaa siihen on varmaan jokin syy, joten koitan parhaani mukaan selvittää asian. Jos tuoppia tulee niskaan niin yleensä siihenkin on joku syy. Jos taas ei niin luulen että tuopin vahingossa kaataja on vähintään yhtä pahoillaan tapahtuneesta, joten asia kuittautunee ymmärtävin katsein.
Entä jos ei olekaan? Entä jos Repe tulee kolmen promillen humalassa haastamaan riitaa tuntemattoman kanssa baaritiskillä kun se vainareiltaan luuli että katsoit sen muijaa? Entä jos se Repe suoraan käy asiaan vaikka kaatamalla sen tuopin päälle tai vetämällä pataan?
Eli: ihmiset tyrii, mitä siitä? Tyriihän sitä itsekin välillä.
Vahingon ja välinpitämättömyyden välillä on eroa. Se että tekee jotain vahingossa on sinällään ymmärrettävää. Ja jos vahingon tekijä on pahoillaan tapahtuneesta ja pyytää anteeksi ja ehkä jopa vielä tarjoutuu korvaamaan mahdollisia vahinkoja, asia silloin harvemmin aiheuttaa mitään ongelmaa. Sen sijaan jos joku asia tapahtuu välinpitämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan, on ihan oikeutettua antaa henkilölle siitä muutakin palautetta kuin ymmärtäväistä hymyä.
ei siihe mitää kummia kirjainyhdisteitä tarvi vaan ymmärtämystä ja ystävällisiä eleitä.
Mä olen samaa mieltä että kanssaihmisille pitää olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, ja uskon vilpittömästi että maailma olisi parempi paikka jos kaikki näin toimisivat. Mutta se ei IMHO edelleenkään poista sitä mahdollisuutta että en voisi suuttua kenellekään jos aihetta on. Joku sopiva balanssi on löydettävä sillä akselilla missä toisessa päässä on 'käännä toinenkin poski' ja toisessa päässä 'vituttaa niin saatanasti ettei muuta voi'.
On myös ikävää jos joku on tahallaan kaatunut sun päälle niin että nilkka muljahti. On myös ikävää jos olet katsonut häntä niin pelottavasti ettei hän ole uskaltanut edes pyytää anteeksi. Ja on myös ikävää jos hän ei välittänyt.
Mä uskon että jos tämä päälle kaatunut tyyppi olisi pyytänyt anteeksi tai edes jäänyt katsomaan mitä kävi, tai parhaassa tapauksessa tarjonnut kyydin/taksimatkan sairaalaan, niin harmistuminen olisi jäänyt hyvin lyhyeksi. Virheitä jokainen tekee aina välillä, mutta ratkaisevaa on miten sen virheen sitten hoitaa.
Minkälaisessa kiiltokuvamaailmassa sä oikein elät jos noi on asioita jotka aiheuttavat ärtymystä ja pahaa oloa? Siis ei millään pahalla vaan täydestä ihmetyksestä
Vaikea sanoa sen maailman kiiltokuva-asteesta kun toisenlaisia referenssejä ei ole. Useimmat mun tuntemat ihmiset harmistuvat jos joku teloo heidät sairaalakuntoon eikä pahoittele asiaa. Sä ilmeisesti et sitten?
