Pitkä ero läheisestä ihmisestä

89 posts, 5 pages, 17,059 views

Avatar
#1 • • Peter Skogberg Guest
Onko sinun kukaan rakas(ystävä) ikinä lähtenyt esim. työsopimuksen tai opiskelun tai muun syyn takia ulkomaille palaamatta välillä kotimaahansa pidemmäksi aikaa? Miltä ero tuntui, auttoiko/pahensiko se suhdettanne ja mikä tärkeintä, mitenkä kestitte tämän ajan erossa?

Kyselen vaan, kun oma girlie lähtee vuodeksi Unkariin (älkää kysykö miksi sinne, itse ehdotin koko viime vuoden Ranskaa :002:) , ja eron hetket ovat kolmen viikon päästä käsillä :( :(...
Avatar
#2 • • Keba Guest
Silloinen tyttöystävä lähti tossa viime Elokuussa 11kk:ks jenkkeihin vaihatariks..Lähtö oli ihan hirveä, en tahtois kenellekkään, sitä ennen kuitenkin oltiin reilu vuos seurusteltu aika tiiviisti. Oli tosi kolho olo sen jälkeen, kun kyseinen tyttö oli lähteny, ei sitä sillleen edes tajunnut, mutta kyllä vaikeuksia oli asian hyväksymisessä. No joo, en suosittele.

Suhde kaatui sitten 5kk:n jälkeen varmaan siihen, että yhteydenpito oli vaikeata, koska ei koko ajan voinut koti-ikävien ms takia soitella, ja netissä jutellessa väärinkäsityksiä syntyi, kun lapsia Afrikassa.

Jos sanotaan näin, ettei enää ikinä...:/
Avatar
#3 • • Peter Skogberg Guest
Rohkaisevaa :D :002:
Avatar
#4 • • Timmo Guest
Keba:

Mulla lähes samanlainen kokemus. Silloinen tyttöystävä, jonka kanssa olin seurustellut vuoden tiiviisti, lähti jenkkeihin vaihtariks viime elokuussa. Lähtö oli kuin luoti päähän. Tosin suhde lopetettiin heti, vaikka itse en olisi sitä halunnut. Ja totta, netissä keskustellessa syntyy väärinkäsityksiä....

jeps, ei enää ikinä. :012:
Avatar
#5 • • Keba Guest
No joo, rohkaisevaa tosissaan...Varaudu siihen sit, ettet nuku ennen tyttös lentoonlähtöä muutamaan yöhön...ja erittäin mukavaan kokemukseen lentokentällä kuolemanväsyneenä. Itse olin ajatellu ton sen poissaolon ihan liian ruusuisena, iski aika pahasti takaisin.

Kantsii ehkä kaverit muistaa tässäkin vaiheessa, lähtee liikkeelle niitten kanssa, eikä jäädä moneks päiväks itkemään sänkyyn.

Ihmiset muuttuu paljon vuoden aikana, kun eukkos tulee takas, niin eipä se välttämättä ole helppoa kenellekään, voi jäädä jotain sellasia fiiliksiä, että ikävä takasin yms..Ja sehän tuntuu niin mairittelevalta tossa vaiheessa..:/
Avatar
#6 • • taro Guest
Etäisyys ja toisesta erossa oleminen on pepusta :(
eikä siihen tarvita edes ulkomaita..
Avatar
#7 • • Edited kilobitti Guest
pakko kertoa toisenlainen tarina; kaveri tapasi tytön, ehtivät seurustella pari kk ennenkuin toinen lähti vuodeksi ulkomaille. Pitivät yhteyttä koko vuoden ja ovat nykyään hyvin onnellisesti naimisissa. Luulenpa että tässä auttoi että ennen välivuotta alle ei ollut ehtinyt mitään normaaleja parisuhdekriisejä jotka tuommosen breikin kohdalla saattaa lähteä suurentumaan.

tsemppiä!
Avatar
#8 • • Peter Skogberg Guest
Täytyy sulkea silmänsä noilta muilta kun kilobitin jutuilta :p

Siis no tämä voi olla eri asia kun minä ja ko. tyttö ollaan vasta melko nuoria (alle 18 mutta yli 16;)), eli eipä varmaan tässä vaiheessa vuosi muuta ihmistä niin paljoa (optimismia), ja aion nyt ainakin ottaa lukion toisella täysiä 8 tunnin päiviä ja käydä koulua->tehdä läksyt->tavata kavereita->mennä nukkumaan kuolemanväsyneenä :cool:

Hyvä suunnitelma, eh...?
Avatar
#9 • • Keba Guest



Siis no tämä voi olla eri asia kun minä ja ko. tyttö ollaan vasta melko nuoria (alle 18 mutta yli 16;)), eli eipä varmaan tässä vaiheessa vuosi muuta ihmistä niin paljoa (optimismia), ja aion nyt ainakin ottaa lukion toisella täysiä 8 tunnin päiviä ja käydä koulua->tehdä läksyt->tavata kavereita->mennä nukkumaan kuolemanväsyneenä :cool:



Mä ite olin mun tytskyn lähtiessä juuri muutamaa viikkoa ennen täyttäny kaheksantoista ja se muutamaa kuukautta yli 17 :/ Tuossa vaiheessahan juuri ihmiset muuttuvat kait..Oon mäkin kuullut onnellisesti päättyneitä välivuosia, mutta niitä ei niin hyvin päättyneitä on huomattavasti enemmän :( . Suunnitelma ihan ok, tosin itellä ihan samanlainen, eikä toiminu =D Ikävää se lievittää kyllä, kun ei ehdi ajatella niin paljoa.

Vaikka tää on erittäin paskasti ajateltu, niin olin kyllä 5.8.2002 valmistautunut siihen, että se on vika päivä yhdessä, kun näjemme...:(

Toivottavasti onnistuu! Voin taata, että helppoa se ei ole, mutta pienellä onnella ja kummankin sataprosenttisella mukana ololla voi selvitä mainiosti!

Ihan vinkkinä vaan, että, kun eukkos on vuoden poissa, niin itselle riittää vientiä, en tiedä mistä johtuu, mutta niin se on, iteäki oikeen ihmetytti, kun ennen oikeastaan ollut koskaan ollut kunnolla ja sitten yhtäkkiä...:/ Mutta selvisin sen puolesta..:)
Avatar
#10 • • Peter Skogberg Guest
No mitä neuvoja Keba antaisit tai mikä teillä meni sitten eniten pieleen, jos saa kysyä? Kuinka usein soitella kannattaa, itse ajattelimme kerran kahdessa viikossa, helpompaa siten...?
Avatar
#11 • • Moraani Guest
Toi erossa oleminen vaihtelee suhteesta toiseen. Itse en vuoden erossaoloon pystyisi, mun täytyy kokea toisen läsnäolo ja läheisyys tässä ja nyt.

Omassa suhteessani on ollut yksi 3 vkon erillään olo ja yksi 2 vkon. Huomasin, että jonkinlaisena itsesuojeluvaistona yritän unohtaa toisen olemassaolon, mikä pidemmällä aikavälillä saattaisi kostautua. Mutta jos on muutaman viikon erossa, se auttaa kummasti, poistaa ikävää.

Kauan olette muuten seurustelleet?

Kaveri on seurustellut n.5 vuotta ja asunut 3 vuotta poikakaverinsa kanssa. Kundi oli puoli vuotta Kosovossa, ja on nyt lähdössä vuodeksi rauhanturvaajaksi. Molemmat kannattavat ideaa ja ovat täysillä mukana, sillä heillä ei ole kuin hyviä muistoja tästä puolen vuoden erosta. Kuulemma se vaatii todella paljon ja molempien täydellisen omistautumisen suhteen ylläpitoon. Whatever that means.. :)

Ainiin ja tsemppiä!
Avatar
#12 • • Peter Skogberg Guest


Toi erossa oleminen vaihtelee suhteesta toiseen. Itse en vuoden erossaoloon pystyisi, mun täytyy kokea toisen läsnäolo ja läheisyys tässä ja nyt.

Omassa suhteessani on ollut yksi 3 vkon erillään olo ja yksi 2 vkon. Huomasin, että jonkinlaisena itsesuojeluvaistona yritän unohtaa toisen olemassaolon, mikä pidemmällä aikavälillä saattaisi kostautua. Mutta jos on muutaman viikon erossa, se auttaa kummasti, poistaa ikävää.

Kauan olette muuten seurustelleet?

Ainiin ja tsemppiä!



Joo kiitos, sitä saattaa tarvita.. Olemme nyt seurustelleet vuosi ja 2 kk.. Kyllä sen vuooden kestää :D :cool:
Avatar
#13 • • Keba Guest


No mitä neuvoja Keba antaisit tai mikä teillä meni sitten eniten pieleen, jos saa kysyä? Kuinka usein soitella kannattaa, itse ajattelimme kerran kahdessa viikossa, helpompaa siten...?



No emmä tiedä, mikä meni eniten pieleen, paha sanoa. Se kommunikoiminen on hankalaa. Toisen ymmärtäminenki osottautu hemmetin vaikeeks, ei osannu yhtään kuvitellakaan, millasta toisella oli just sillä hetkellä. Vainoharhaisuuskaan ei oo mikään uus asia varmaan tollasissa jutuissa.

Mikäs muuten on tyttös lähdön syynä, jos uskaltaa kysyä?

Kaks viikkoa kuulostaa ainaki mun mielestä ihan hyvältä, voi olla vaikeeta soitella useemmin. Tsekkaa 999-soitot, ainakin jenkkeihin oli perkeleen halpaa puhua sen kautta.
Avatar
#14 • • Ana-- Guest


Täytyy sulkea silmänsä noilta muilta kun kilobitin jutuilta :p

Siis no tämä voi olla eri asia kun minä ja ko. tyttö ollaan vasta melko nuoria (alle 18 mutta yli 16;)), eli eipä varmaan tässä vaiheessa vuosi muuta ihmistä niin paljoa (optimismia), ja aion nyt ainakin ottaa lukion toisella täysiä 8 tunnin päiviä ja käydä koulua->tehdä läksyt->tavata kavereita->mennä nukkumaan kuolemanväsyneenä :cool:

Hyvä suunnitelma, eh...?



Tuota, nimenomaan tuossa iässä vuosi tekee ihmeitä, eli toi oli
aika hakusesta toi kommentti ettei vuosi nuorta muuta, varsin-
kaan vuosi ulkomailla.
Avatar
#15 • • Timmo Guest
jälkiviisaus kommentti:
Älä missään vaiheessa sorru vainoharhaisiin mustasukkaisuus syytöksiin. Niillä saa suhteen kuin suhteen pilalle... eli jos puhutte kerran kahdessa viikossa, niin älä alota mustasukkaisuuskohtausta.

Toivottavasti te onnistutte pitämään toisenne. :004:
Avatar
#16 • • nuclearfish Guest
Pitkissa ja lyhyissakin eroissa oppii mika on mennyt vaarin. Huomaa jos toinen ei olekkaan se oikea. Vai onko sa nain? Onko se kummallinen tunne jota tuntee rinnassa kaipausta, vaiko pelkoa? Enta jos ei tunne ikavaa, enta jos ensimmaisen kahden viikon jalkeen ei olekkaan enaa varma mistaan? Onko epavarmuus vain ikavan muoto, puolustus mekanismi, vaiko todellinen tunne, todiste siita ettei rakastakaan?

Itse oon ollu erossa vasta vahan alle kuukauden, lahdin jenkkeihin toihin kuukaudeksi, en oo nahny tyttoani ja yhteyden pitokin on ollut vahan vajaata, tosin johtuen tyttoystavani lievasta kammosta kirjoittaa. Mutta tietenkin siina tulee paranoidiksi, valittaako se musta ollenkaan. Tietenkin yritan pitaa itseni vapaa-aikan kiireisena, urheilemalla ja dokaamalla. Aina kuitenkin loytyy hetki jolloin on tilaa ajatuksille, vaikka kuinka yrittaakin, niin aina tulee vainoharhaiseksi. Varsinkin kun tytto kirjoitti mailin, pitkasta aikaa, ja pahoitteli ettei voi nahda mua ensimmaisen 4 paivan aikana tuloni jalkeen. Sano etta pitaa naha joku kaveri toisella puolella suomea. Nyt uskottelen yha itselleni ettei se mitaan, yritan olla loukkaantumatta.

Mietin vaan yha sita etta tallanen ero (lyhyt tai pitka) karsii jyvat akanoista. Jotkut suhteet pysyy, jotkut kuivuu pystyyn.
Avatar
#17 • • Peter Skogberg Guest


Mikäs muuten on tyttös lähdön syynä, jos uskaltaa kysyä?



"Unkari on hieno maa":)

Niin, no hänellä on aina olut jonkinlainen hinku päästä sinne... Hän kyllä puhui sinne lähdöstä jo ensi tapaamisella, ja vaikka hän on nyt ikävänpelon takia silloin tällöin katunut matkaansa, niin hän on kyllä innoissaan lähdössä, ja lupailee, ettei sitä ennen, sen aikana tai sen jälkeen.

Ja hän on puhunut rupeavansa lukion jälkeen opiskelemaan muuten Unkaria, joten kai hänen kiinnostuksensa Unkariin on jotain mitä ei vain voi käsittää:confused:
Avatar
#18 • • qqq Guest
Lähdön syynä voi myös olla halu erota. Usein ei uskalleta sanoa päin naamaa, joten opiskelu toisessa maassa/kaupungissa tai rauhanturvajoukoihin meno hoitaa asian itsestään.

kuukauden jälkeen on jo tottunut siihen, että liikkuu kavereiden kanssa eikä tyttö/poikaystävän. Sinkkuvaihe iskee ja alkaa uudet tytöt/pojat kiinnostamaan. (ellei ole jo alkanut seurustelun aikana) pettäminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus noissa tilanteissa. Pystytkö itse olla vuoden ilman piirakkaa?

Itse en alkaisi tuohon. Mun hermot ei kestäis. Laittasin vaikka seurustelun poikki ja katsoisin tilannetta myöhemmin uudestaan.
Joissain tapauksissa on ollut hyväksi viettää välivuotta sinkkuna. Paneskelee vain silloin tarpeeks niin ei tarvii sitten myöhemmin juosta vieraissa.

En haluu masentaa, mutta valmistaudu ettei kaikki mee niinkuin haluat. Mutta voihan olla että teidän suhde ton kestää... :)
Avatar
#19 • • tR3mONt Guest
it's crappy. been there done that. yhen kaverin tyttökaveri lähti kans joskus johki. ei siitä mitään si tullu. itkua ja hampaiden kiristystä... siittä huolimatta onnea! niinku oikeesti..... mulla ehkä edessä TAAS sama.. en o oppinu mitään.
Avatar
#20 • • Edited yana Guest



Jos sanotaan näin, ettei enää ikinä...:/



ei enää mitä?

ala seurustelemaan ihmisen kanssa jolle voi tulla ideoita lähteä pidemmäksi aikaa maasta?

ei enää ikinä yritä jatkaa suhdetta sen jälkeen kun toinen ilmoittaa poistuvansa kuvioista hetkeksi?

ei enää ikinä yritä suhdetta sellaisen kanssa jolla edes voisi olla muuta elämää kuin sinä?

Älä missään vaiheessa sorru vainoharhaisiin mustasukkaisuus syytöksiin. Niillä saa suhteen kuin suhteen pilalle... eli jos puhutte kerran kahdessa viikossa, niin älä alota mustasukkaisuuskohtausta.



tuolla sen saa aina pilalle. oli toinen sitten toisella puolella maapalloa, kilometrin päässä tai kuussa.

imo vaikka tuon vuoden aikana sattuisikin lipsahduksia puolin ja toisin niin ei sen välttämättä edes tarvitse vaikuttaa suhteeseen, sen joutuu melkein aloittamaan alusta kuitenkin kun vuosi on kulunut vaikka yhteyttä pidettäisiinkin kokoajan.