Mä en varsinaisesti oo mikää hyvä esimerkki erosta. Vuonna 2000 exä läksi Unkariin ja meni poikki. Mut älkää säikähtäkö. Me oltii sovittu erosta jo ennen koko Unkari suunitelmia. Se vaan oli se käännöspiste, jolloin päätettiin eroajankohta. Hän meni sinne ja tuli takasin ja vielä asuttiin kuukaus pari yhdessä. Mut huono esimerkki sinällään, että mun kanssa suhteen päättymisen ei tarvii tarkoittaa sitä, että ei jaeta enää ystävyyttä, kämppää tai sänkyä... No sit ku hän rupes seurustelee jonku muun kanssa, ni ei enää kyl sit sänkyäkää jaettu. Ystävyys kyllä jaetaan vieläkin. (Pitääpä muuten soittaa hälle.)
Mut esimerkki, joka liittyy paremminkin aiheeseen on pitkäaikainen erittäin hyvä ystäväni. Esmes lukiossa olin hevibändissä ja hän oli lökäpöksyinen hoppari. (Sittemmin hän tuli tilapäiseksi basistiksi ko. yhtyeeseen ja soittaa siellä vieläkin... Taitaa olla nyt jo seitsemättä vuotta tilapäisenä basistina.) Vietettiin sosiaalisen statuksen eroista huolimatta silti paljon aikaa yhdessä ja ajatuksenjuoksu vain oli samanlaista. Meillä oli tosi kivaa. Kun mentiin inttiin, oli meillä vuosi väliä, että ei nähty toisiamme lähes ollenkaan. Kun intin jälkeen näimme, oli muiden ihmetys suuri kun meidän jutut jatkui täsmälleen samalla lailla. Oli kuin se vuosi olisi ollut vain päivä siinä välissä. Aika kului siten, että välillä nähtiin useammin, välillä vähän vähemmän. Silti aina oli kuin ei koskaan olisikaan oltu erillämme. Muutin Irlantiin, enkä käynyt vuoteen Suomessa. Kun kävin lomilla, oli jutut taas kaikista tapahtuneista huolimatta aivan samalla aaltopituudella. Ja samoin viime kesänä. Nyt en oo käyny taas Suomessa sitten viime kesän, mutta uskon suuresti, että meillä on jutut edelleen yhtä Ren & Stimpy -tasoa keskenämme. Siitäpä tulikin mieleeni tempaus, jonka voisin kirjoittaa omituisiin tempauksiin.
Joskus vaan jonku tyypin kanssa natsaa noi aaltopituudet.
Mut esimerkki, joka liittyy paremminkin aiheeseen on pitkäaikainen erittäin hyvä ystäväni. Esmes lukiossa olin hevibändissä ja hän oli lökäpöksyinen hoppari. (Sittemmin hän tuli tilapäiseksi basistiksi ko. yhtyeeseen ja soittaa siellä vieläkin... Taitaa olla nyt jo seitsemättä vuotta tilapäisenä basistina.) Vietettiin sosiaalisen statuksen eroista huolimatta silti paljon aikaa yhdessä ja ajatuksenjuoksu vain oli samanlaista. Meillä oli tosi kivaa. Kun mentiin inttiin, oli meillä vuosi väliä, että ei nähty toisiamme lähes ollenkaan. Kun intin jälkeen näimme, oli muiden ihmetys suuri kun meidän jutut jatkui täsmälleen samalla lailla. Oli kuin se vuosi olisi ollut vain päivä siinä välissä. Aika kului siten, että välillä nähtiin useammin, välillä vähän vähemmän. Silti aina oli kuin ei koskaan olisikaan oltu erillämme. Muutin Irlantiin, enkä käynyt vuoteen Suomessa. Kun kävin lomilla, oli jutut taas kaikista tapahtuneista huolimatta aivan samalla aaltopituudella. Ja samoin viime kesänä. Nyt en oo käyny taas Suomessa sitten viime kesän, mutta uskon suuresti, että meillä on jutut edelleen yhtä Ren & Stimpy -tasoa keskenämme. Siitäpä tulikin mieleeni tempaus, jonka voisin kirjoittaa omituisiin tempauksiin.
Joskus vaan jonku tyypin kanssa natsaa noi aaltopituudet.