Sivari

Hmmm, tämä keskustelu on kovaa vauhtia menossa tavallista armeija vs. sivari argumentoitia kohti. Eikös tämän pitänyt olla vain sievää sivarikokemuksien jakamista?

Siis asiaan: sivari vuodelta 2001-02 ilmoittautuu.
Suoritin palveluksen Helsingin kaupungilla toimistotyössä, ja nyt olen samassa paikassa kesäduunissa. Paikassa oli ollut useita sivareita aikaisemminkin, eli työkaverit suhtautui hyvin meihin halpatyövoimaan. Yllättävää kyllä, palveluspaikka hommasi asunnon, eikä sivariasioissa tullut muutenkaan mitään yllättävää eteen. Tosin kannattaa tietää mitä vaatia, eli lukaista edut yms tarkasti.

Kuukauden Lapinjärven reissulle kannattaa varustautua. Vapaat iltapäivät ja hyvät ruuat voivat koitua turmiolliseksi. Ja kannattaa myös hommata sitä palveluspaikkaa aktiivisesti, Lapinjärvelle jääminen ei näyttänyt olevan mitään suurta herkkua.

Saatan vielä päästä liikakiloistakin eroon :)

Tuskin, jos kuskin hommiin meinaat ;) Mutta joo tämä tästä, menee ohi aiheen..

Siksipä kysynkin täällä, kuinka moni on suorittanut/suorittamassa/tulossa suorittamaan asepalvelustaan siviilipalveluksena?

Valtakunnallisesti ns. kutsunta-ikäluokasta intin valitsee 80 %, sivarin 5 - 8 %. Totaalikieltäytyjiä on vain muutamia kymmeniä vuosittain. Loput (12 - 15 %) vapautetaan syystä tai toisesta.

Tunnen kyllä teknokuvioista aika monta siviilipalveluksen valinnutta, mutta mitenkäs näitä tilastoit...

Teille jotka ovat jo saaneet tuon loppuun, millaista oli? Missä suoritit työjakson?

Ihan opettavaista, kun homman otti tosissaan. Tein lähinnä tietsikka / webbi / koulutushommia. Saamani työtodistus on sittemmin edesauttanut useampaan duuniin pääsyä.

Teille jotka olette menossa, miksi valitsitte sivarin?

Kyseessähän on jokaisen henkilökohtainen valinta, oli motiivi mikä tahansa. Oikeasti melko samantekevää kumpaan menee, kunhan on tyytyväinen valintaansa. Mä tykkäsin kyl, vaikka mieluummin kyllä olisin valinnut Tresin (edellä) kuvaileman kaltaisen koulutuksen, jos sellainen olisi ollut tarjolla...

Joskus 18-vuotiaanahan "valintatilanne" voi tuntua isoltakin jutulta oman sosiaalisen piirin jne. keskuudessa, mutta iän karttuessa huomaa, miten vähän ketään muuta oikeasti kiinnostaa sun henkilökohtaiset valinnat. Yleisenä ohjeena kehoittaisin tekemään kuten itselleen parhaiten soveltuvaksi kokee.

Informaation (ja disinformaation) lähteitä:

Varusmieheksi 2003 @ http://www.mil.fi

Perustietoa siviilipalveluksesta @ http://www.sivarikeskus.fi

B. Jos venäjä hyökkäisi tänne täydellä teholla niin ei niitä kukaan pysäyttäisi. Turhaan kuolisitte kaikki nuoret intin käyneet. Genki etulinjassa.

Tämä tiedostetaan puolustusvoimissa täysin. Jekkuna on se, että mahdolliselle hyökkääjälle aiheutetaan tuntuvat vahingot.

Esimerkkinä talvisota, missä Suomen armeijan vahvuus oli noin 250 000 miestä. Suomalaisia sotilaita kaatui 26 662. Neuvostoliiton kokonaistappiot olivat 126 875 kaatunutta ja 264 908 haavoittunutta. (lähde: Winterwar.com)

Suomeen mahdollisesti hyökkäävä valtio joutuisi siis varautumaan suuriin miestappioihin, mutta tietenkin vaikka Venäjä pystyisi homman hoitamaan loppuun asti. Kysymys siitä kuolisimmeko turhaan on vaikea - ehkä.

Tämä ei ollut kuitenkaan postin pointti. Sivari/intti keskusteluissa tunnutaan ajautuvan siihen, että väitellään onko SAInt tarpeellinen vai ei. Oma mielipiteeni on, että vaikka Suomea ei uhkaisikaan *mikään* vaara, kannattaa puolustusvoimat säilyttää. Tämä siksi, että se opettaa nuorille monia tärkeitä asioita kuten sisäistä kuria, fyysisen kunnon ylläpitoa ja toimintaa paineen alaisena/stressissä.

Ehkä tärkein opittava taito on ryhmätyöskentely. Intissä nuorten on pystyttävä toimimaan yhdessä ihmisten kanssa, joiden tausta on tyystiin erilainen. Valmis DI, autoista kiinnostunut peruskoulun käynyt jätkä ja vaikka joku kolmas täysi kusipää joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen jos haluavat selvitä. (tai nukkua yönsä lämpimässä teltassa)

On myös hyvä, että varusmiespalvelukselle löytyy vaihtoehto - jos esimerkiksi hallitsee jo kyseiset asiat tai ei pidä siitä että joku muu määrää. (ei välttämättä flametus, tällaisiakin henkilöitä olen tavannut:) ) Siviilipalvelus tulisi kuitenkin lyhentää 12kk mittaiseksi, jotta se olisi verrattavissa varusmiespalvelukseen.
Ja jos aikoo hakea siviilipalvelukseen, kannattaa se tehdä ennen kuin astuu armeijan harmaisiin - näin muut varusmiehet selviävät vähemmällä hämmennyksellä.

Paskan nielemisellä oli ainakin omalla kohdalla selvä luonnetta lujittava ja yleistä vitutuskynnystä nostava vaikutus, josta on ollut hyötyä monessa tilanteessa.

Ja taas 100% agree :)

No, kaikesta huolimatta heinäkuussa odottaa Santahaminan lomasaari. Päätökseen vaikuttivat lyhyempi kesto ja ilmainen C-ajokortti.

Mä en tiedä onko hommat muuttunut sitten heinäkuun 01, mutta kuljetuskomppaniassa olet vuoden.

Ellet sitten viitannut tuolla lyhyemmällä kestolla B-miehen papereihin (180 vrk), mutta silloin kortti jää ajamatta.

En olis vuosi sitten uskonu että kirjoitan plattariin puolustaen puolustusvoimia, mutta.

Moni joka ei ole inttiä käynyt varmasti kuvittelee että intti on paska paikka elää ja olla, ja paskaa tulee niskaan ihan vitusti.. Sanon siihen että vitun posket!
A) joko valitsin palveluspaikkani hyvin (KotRa)
B) Satuin saamaan hyvät kouluttajat(?)
C) Olen niin söpö ettei yksikään kouluttaja KOSKAAN avautunut minulle.

Melko kummallista vaikka kyseessä on intti? Tulee väkisinkin mieleen, että olisko kyseessä oma asennoituminen koulutusta kohtaan? Nykyinen opetusmalli intissä ei suinkaan ole huutaminen, vittuilu, ja katteettomat lupaukset (niinkuin vielä jokuset vuodet sitten).

Itse olen huomannut intin toimivan likimain samalla tavalla kuin siviilimaailmakin. Asiat vaan PITÄÄ tehdä niissä aikamääreissä mitä on annettu, ei muuta. Asioista keskustellaan, ja asiat muutenkin ilmoitetaan järkevästi. Intissä ei myöskään vaadita asioiden osaamista ennenkuin asia on kunnolla opetettu. Hommat siis toimii imho TODELLA järkevästi.
Kuten sanottu, miksi eri asioita ja tehtäviä intissä jauhetaan. Täällä ne opitaan väkisinkin, ne tehdään niin monta kertaa että porukan tyhminkin ne tajuaa (toisin kun esm koulussa). Harjoitus tekee mestarin, eikä asiat tunnu niin vittumaisilta kun ne on tehty parikymmentä kertaa.

Paskan nielemisestä tulee väkisinkin mieleen, että paskaa tulee niskaan silloin kun MOKAA, ei muulloin. Joten älä mokaa, ei valituksia. Melko yksinkertaista.

Itsekin haluan mieluummin reilun vuoden viettää hyödyllisen duunin parissa kuin opetella ampumaan. Tai kokoamaan joukkueteltan keskelle ei mitään, aikaan viis minuuttia...

Minusta on suorastaan huvittavaa verrata ensimmäistä viestiäsi tähän. Pyydät ettei tästä tulis mitään sivari on perseestä juttua, mutta silti dissaat, ja provosoit myöhemmillä teksteillä siihen malliin että tästä saatais armoton taistelutanner?!

Eipä olis uskonut.



HUOM! Tästä topikista vaikuttaa tulleen osittain PV:n dissaus-topikki.. mikä on vähintäänkin yhtä perseestä kuin sivareiden dissaaminen intti keskusteluissa. Epäkypsää käytöstä suorastaan.

BTW: en sitten halua tästä topic:ista mitään "sivarit on helv**** h*m* runk**reita jotka vain haluavat päästä helpolla.

---

Sanot tai et, semmoinen tästä kuitenkin tulee. :(

Vitsi että mä viisastun koko ajan. :)

Mä en tiedä onko hommat muuttunut sitten heinäkuun 01, mutta kuljetuskomppaniassa olet vuoden.

Eikös se ole silti kuukauden lyhyempi ku siviilipalvelus :D

Tämä ei ollut kuitenkaan postin pointti. Sivari/intti keskusteluissa tunnutaan ajautuvan siihen, että väitellään onko SAInt tarpeellinen vai ei. Oma mielipiteeni on, että vaikka Suomea ei uhkaisikaan *mikään* vaara, kannattaa puolustusvoimat säilyttää. Tämä siksi, että se opettaa nuorille monia tärkeitä asioita kuten sisäistä kuria, fyysisen kunnon ylläpitoa ja toimintaa paineen alaisena/stressissä.

Siis mielestäsi ihmiset pitää puoliväkisin sulkea laitokseen, jossa opetetaan tottelemaan kyseenalaistamatta ja sietämään kärsimystä, vaikka siitä ei yhteiskunnalle muuta hyötyä olisikaan.

Ehkä tärkein opittava taito on ryhmätyöskentely. Intissä nuorten on pystyttävä toimimaan yhdessä ihmisten kanssa, joiden tausta on tyystiin erilainen. Valmis DI, autoista kiinnostunut peruskoulun käynyt jätkä ja vaikka joku kolmas täysi kusipää joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen jos haluavat selvitä. (tai nukkua yönsä lämpimässä teltassa)

Itse olin se nörtti joka sai sietää lähes non-stop vittuilua ja muuta kiusaamista niiden amiksen käyneiden punaniskojen taholta (tupakavereista yksi oli parhaillaan ehdonalaisessa, toinen oli ollut aikaisemmin), kunnes jätin n. 6kk jälkeen siviilipalvelushakemuksen. Opin vain vihaamaan sellaisia tyyppejä entistä enemmän.

En ole edelleenkään pasifisti, ja aseellinen maanpuolustus on varmaankin tarpeen sen epätodennäköisen tapauksen varalta että tänne joku hyökkäisi. Vastustan silti yleistä asevelvollisuutta. Se on yksilönvapausjuttu. On opeteltava eroon siitä ajattelutavasta että tämä on ok koska näin on ennenkin tehty. Sen sijaan on kysyttävä että onko pakottava tarve järjestää maanpuolustus yksilönvapauksia loukkaavalla tavalla, ilman asianmukaista korvausta haitoista. (Itselläni inttiaika oli yhtämittaista kärsimystä, olisi ollut myös ilman kiusaamista). Jos pakottavaa tarvetta tähän ei ole, asiaa täytyy muuttaa.

Sivariaika tuskin on kovin paha juttu mutta sen tarkoitus on rangaista siitä että ei käy armeijaa. Se myös vähentää oikeita työpaikkoja. Siksi totaali tai vapautuksen keplottelu on eettisesti täysin hyväksyttävä vaihtoehto (vaikka itse aionkin suorittaa sen osasivarin opiskelujen päätyttyä).

Äänestäkää jaloillanne - boikotoikaa armeijaa.

Jokaisessa maassa on armeija. Jos se ei ole oma, niin se on jonkun muun.
- Analogia, circa 2002

Välihuomio, toihan vissiin on vanha kiinalainen sananlasku, circa 2002 eaa ;)

nuff said! oli asevoimat kuinka tärkeät tahansa ei ketään imho saisi pakottaa tarttumaan aseeseen tai opettaa puolustuksen nimissä tappamaan. itse en tänäpvänä ainakaan harkitsisi edes meneväni armeijaan, en mistään hinnasta - tuomitsematta kuitenkaan toisten valintoja. jokainen tekee itse valintansa imho.

Niin siis et enää tänäpäivänä menis? ;)

Muuten asiaan voisin sanoa, että tässä maailmassa missä elellään niin armeija on pakollinen paha joka pitää olla olemassa nimenomaan jonkinlaista puolustuskykyä ylläpitävänä elimenä. Olishan se tietty hitsin mukavaa kun sotia ei olis ja armeijoita ei myöskään tarvittais, mutta sitä tuskin ikinä tapahtuu. Ja jos historiaa katsotaan, niin sanotaan näin puolustusvoimain lippujuhlapäivänä että onhan siitä armeijasta hyötyäkin ollut.;)

Sivari on kyllä järkevä vaihtoehto jos aatteet on inttiä vastaan tai ei muuten vaan huvita ne ikävät puolet kyseisessä laitoksessa. Itselläni intti oli ainakin loppujen lopuks ihan hauska kokemus, laivalla lilluttiin ja otettiin aurinkoa. joo, aika kultaa muistot

Siis mielestäsi ihmiset pitää puoliväkisin sulkea laitokseen, jossa opetetaan tottelemaan kyseenalaistamatta ja sietämään kärsimystä, vaikka siitä ei yhteiskunnalle muuta hyötyä olisikaan.

Kyllä. Yleisön vastustelusta huolimatta vetoan siihen, että kun kyseinen laitos on olemassa, ja siitä on yhteiskunnalle hyötyä (ihmiset oppivat edes vähän liikunnan hyödyllisyydestä, ravinnosta ja toisten ihmisten kanssa toimimisesta) niin sitä kannattaa hyödyntää.

Ja perkele, mistä kumpuaa nämä "intissä opetetaan tottelemaan kyseenalaistamatta" -jutut? Ensimmäisessä jutussani sisäinen kuri tarkoittaa sitä, että tehdään asiat oikein ja loppuun asti vaikka kukaan ei valvo vieressä.

Luuletteko, että annettuista käskyistä ei voisi neuvotella, jos ne ovat huonoja? Hyvä johtaja antaa alaistensa osallistua suunnitteluvaiheeseen, jolloin alaiset myös sitoutuvat tavoitteisiin paremmin. Johtaja vain antaa lopullisen käskyn, jota sitten noudatetaan. (Peruskoulutuskaudella tämä ei välttämättä ole mahdollista, koska koulutukseen liittyy ylhäältä saneltuja tavoitteita)

Itse olin se nörtti joka sai sietää lähes non-stop vittuilua ja muuta kiusaamista niiden amiksen käyneiden punaniskojen taholta (tupakavereista yksi oli parhaillaan ehdonalaisessa, toinen oli ollut aikaisemmin), kunnes jätin n. 6kk jälkeen siviilipalvelushakemuksen. Opin vain vihaamaan sellaisia tyyppejä entistä enemmän.

Tollasissa tilanteissa on monta henkilöä joille voi kertoa. Omat ryhmänjohtajat, tai jos ne on liian vittumaisia :) niin kokelaat, jaoksen/komppanian johtaja jne. Tottakai intissä on niitäkin, joita ei voi olla vihaamatta, mutta niidenkin kanssa voi toimia. Meidänkin saapumiserästä joku 10% oli jonkin sortin rikollisia.
Ja jos luottaa siihen että oikeassa elämässä ei tapaa yhtään vittumaista tyyppiä vaikka töissä, niin aika hiljasta on.

Kylläpä täällä ihmiset ovat saaneet taas verrattoman keskustelun aikaan. Propsit kaikille! :)

sivarin poikana ja armeijan erikoisjoukkokoulutuksen läpikäyneenä mielipiteeni tästä 'rohkeasta päätöksestä' on se, että jollei puhuta suvun painostuksesta tms. ei se päätös ole lähelläkään 'rohkeaa päätöstä'. ei ole kyse kuin yhdestä vuodesta nuoren suomalaisen elämässä, ja se on kovin vähän aikaa tehdä sellaista asiaa mitä ei välttämättä haluaisi tehdä.

Tarkoitin tuolla 'rohkealla päätöksellä' lähinnä sitä, että tässä armeijaa arvostavassa yhteiskunnassa sivariin meneminen on loppujenlopuksi aika poikkeuksellista ja aiheuttaa useimmiten myös ihmetystä varsinkin armeijan käyneiden osalta. Tiedän monta, jotka olisivat halunneet mennä sivariin, mutteivat kävereiden/suvun tms. reaktioiden tai yleisen leimautumisen pelossa uskaltaneet. Armeijaan on siis IMHO yksinkertaisempi mennä kuin sivariin. Ei tartte perustella kantaansa ja mennä vain virran mukana.

Olen aivan 100%:n varma, että tässäkin foorumissa on ties kuinka monta sivareita mielin määrin dissailevaa henkilöä. Olisi kovin hauska kuulla joltakin vastustajalta jotain järkevää kommenttia asian tiimoilta.

armeijassa ei ole tarkoitus oppia tappamaan, jokainen joka siellä on ollut tietää sen. siellä on tarkoitus oppia nöyrtymään auktoriteetin edessä ja sulattamaan paskan nielemistä. AUKin käytyäni en ollut juuri yhtään viisaampi, mutta paskaa tuli nieltyä sen verran että kai siitä jotain jäi käteen.

Lisättäkööt tähän vielä sen verran, ettei IMO armeija opeta suinkaan nöyrtymistä nöyrtymisen tai pelkkien natsojen vuoksi. Armeijassa on lähes kaikella jokin tarkoituksensa, mutta sen tajuaminen ei asiantuntemattomalta aina onnistu. Kuri ja järjestys tuntuvat joidenkin mielestäni liioitelluilta, mutta ainakin minä löydän niihin hyvät perusteet.

Mielestäni nöyrtyminen esimiehen edessä tapahtuu siksi, että lähes aina esimies tietää koulutettavasta asiasta enemmän kuin alainen. Tällöin on perusteltua, että alainen tekee kuten esimies käskee, eikä ala säveltämään omia.

Omasta mielestäni armeija on pohjimmiltaan suuri lastentarha. Kovin monet varusmiehet ovat sotaväkeen saapuessaan vielä täysiä lapsia, joille armeija sitten opettaa käytöstapoja ja elämistä. Ainakin itse muistan varsinkin esimiesajaltani monta säätäjää, joilta napanuora katkesi vasta armeijassa. Surullisen kuuluisa sanonta 'armeija tekee pojista miehiä' pitää aika usein paikkaansa.

Mielestäni armeijan rooli kasvattajana tulisi tiedostaa paremmin ja sen roolia korostaa. (edellinen quote taisi heilahtaa vähän ohi aiheesta, jatkot siis inttitopiikkiin.)

Itse näkisin sivari paikan sellaisena joka suoranaisesti valmistaa toimimaan siviilitehtävissä sodan aikana. Esimerkkinä sivarin suorittaminen sairaalassa. Toiminta esimerkiksi toimittajana ylioppilaslehdessä ei mielestäni täytä näitä kriteerejä vaikka ihan kunnioitettavaa puuhaa onkin.

Toimittajathan ovat nykyaikaisen sodankäynnin polttopisteessä, kiitos sotapropagandan korostuneen merkityksen. Tämän vuoksi se reportterikin on tärkeä, vaikkei toiminnallaan konkreettisesti ihmishenkiä pelastakaan.

A. Jos joku sekopää venäläinen saa kasaan 10 000 miehen armeijan ja hyökkää suomeen niin se on helposti torjuttavissa hyvin koulutetuilla/varustetuilla palkkasotilailla.

Aika absurdi skenaario. Luulet siis, että Venäjän hallinto antaisin jokin yksittäisen höyrypään käyttää maa-alueitaan sotatoimiin toista valtiota vastaan?

Jos Venäjältä joku hyökkää, niin sieltä vyöryää samalla koko puna-armeija.

Suomi on sotateknologian kehitysmaa. Eikö olisi parempi että ne ihmiset jotka sen vuoden siellä hengaa verorahoilla olisinkin joko opiskelemassa tai maksamassa veroja? Armeija vois silloin ehkä hankkia jotain nykyaikaista kalustoa erikoisjoukoille eikä sitä saksan ylijäämää mitä nyt käytetään.

Onko Suomi sotateknologinen kehitysmaa riippuu lähinnä maasta, johon Suomea verrataan. Jos mittatikkuna on esim. USA, niin sotateknologisia kehitysmaita löytynee maailmasta pari sataa.

Mikäli olen oikein uutisia ymmärtänyt, niin Suomalaisella sotateknologialla on kohtuullisesti kysyntää maailmassa. Esim. Patria myi puolaan tässä jokin aika sitten satoja panssaroituja ajoneuvoja. En siis oikein allekirjoita tuota kehitysmaa-väitettä.

Paskan nielemisellä oli ainakin omalla kohdalla selvä luonnetta lujittava ja yleistä vitutuskynnystä nostava vaikutus, josta on ollut hyötyä monessa tilanteessa.

Loistava pointti! Se ken ei armeijaa ole käynyt, ei edes tiedä mitä vitutus on. :D

Itse suoritin sivarin 1999-2000 Työministeriön tietopalveluosastolla ATK-helpdeskinä, ja täytyy sanoa ettei loppupeleissä kaduta päivääkään (vaikka sielläkin kyykytettiin sivaria aina tilaisuuden tullen), joskin jälkeenpäin ajatellen olisin ihan yhtä hyvin voinut mennä inttiinkin ja viettää samanlaista leppoisaa aikaa.

Omaa valintaa sivarin suhteen edesauttoivat nimenomaan seikat, että
a) sai enemmän rahaa
b) sai paljon lomapäiviä
c) sai lmaisia matkoja halki suomen lentokoneellakin
d) sai palvelustyöpaikan n. 500m päästä kotiovelta
e) pääsi joka päivä kotiin

Neljä vuotta sitten tosin varsinaiset perusteeni valita sivari olivat ns. hieman "heppoiset" enkä allekirjoittaisi niitä enää omikseni tänä päivänä - silloin esim. vastustin inttiä instituutiona henkeen ja vereen.
Asioiden miettimisen jälkeen kuitenkin on vanhemmalla iällä tajunnut, ettei ole järkeä dumata kumpaakaan vaihtoehtoa toista paremmaksi tai huonommaksi - kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa (kesto, kyykyttäminen, "löysäily", rahapolitiikka, lomat jne), joiden perusteella ihminen sitten tekee valintansa. Tunteita, etiikkaa, preferenssejä. Coma, Genki ja Tres puhuvat asiaa.

Hämmentävää onkin, miksi/millä perustein maanpuolustushenkiset ihmiset väittävät sivarin olevan niille jotka vain haluavat laiskotella - samaa voi tehdä myös armeijan harmaissa:
Eräs lapsuudenkaveri vietti 6kk intissä jossain isosaaren säähavaintoasemalla tutkien säämittareita ja pelaten pleikkaria :)
Toinen tuttu taas vietti 6 tai 12 (yleensä 74) kuukautta ylläpitäen armeijan nettisivuja.

Pari todella räikeää loukkausta kuitenkin, mille sivari altistuu, ovat, ettei työpaikkaa saa välttämättä ihan mistä haluaa, jotkut vanhoilliset pomot kun kuulemma eivät ota tai edes harkitse siviilipalvelusmiestä firmansa leipiin, osa taas perustelee sillä, ettei armeijaa käymätön ymmärrä auktoriteettia. Silti se 13kk on kuitenkin puhdasta työkokemusta - ja hyödyllistä sellaista, varsinkin jos pääsee sellaiseen hommaan josta on hyötyä myöhemminkin. Vaikka tällainen kielteismielinen konsensus on kai nykyään vähän harvinaisempaa, osoittaa se silti vähintäänkin kummallista asennoitumista.
Loukkaus on myös se, että kuulemma osa siviilipalvelusmiehistä on henkilöitä, jotka sijoitetaan sodan tullessa eturintamalle ns. "miinaanraivaajiksi" -- ja kuulemma soittamalla johonkin puolustusvoimain taholle selviää onko "miinanraivaaja" vai sijoittuuko tällaisessa tilanteessa johonkin oikeasti hyödylliseen, esim. ensiapuun tms. En sitten tiedä onko kyseessä tosi juttu, mutta jos näin on, on melkoisen väärin että viattomat henkilöt joutuvat tykinruoaksi. Correct me if I'm wrong.

Loukkaus on myös se, että kuulemma osa siviilipalvelusmiehistä on henkilöitä, jotka sijoitetaan sodan tullessa eturintamalle ns. "miinaanraivaajiksi" -- ja kuulemma soittamalla johonkin puolustusvoimain taholle selviää onko "miinanraivaaja" vai sijoittuuko tällaisessa tilanteessa johonkin oikeasti hyödylliseen, esim. ensiapuun tms. En sitten tiedä onko kyseessä tosi juttu, mutta jos näin on, on melkoisen väärin että viattomat henkilöt joutuvat tykinruoaksi. Correct me if I'm wrong.

joo, tää on ihan tosi juttu :003:

täytyy antaa genkille ja tuukalle iso käsi

Siis mielestäsi ihmiset pitää puoliväkisin sulkea laitokseen, jossa opetetaan tottelemaan kyseenalaistamatta

Vuonna 1997 kun olin armeijassa meitä ei opetettu tottelemaan ajattelematta. Meille kerrottiin aina miksi näin käsketään ja kysymyksiä sekä jopa vastaväitteitä kuunneltiin (poislukien alokaskaika, jolloin alokkaat eivät tiedä oikeastaan mitään). Armeija ei ole mkään takapajula vaan sielläkin on huomattu tutkimustulokset ihmisten johtamisesta ja näitä asioita painotetaan nykyään erittäin paljon. Johtaja joka kuuntelee alaisiaan ja osaa perustella käskynsä on nykyään paljon yleisempi kuin johtaja, joka leikkii putkistoa missä paska valuu vain alaspäin.

Asiat ovat hieman muuttuneet niistä ajoita kun Mika Waltari kirjoitti suomen valtiolle propagandaa (tjeu: "Siellä missä miehiä tehdään" ;) )

ja sietämään kärsimystä, vaikka siitä ei yhteiskunnalle muuta hyötyä olisikaan.

Tämä "kärsimyksen" määrä riippuu ilmeisen paljon palveluspaikasta ja palvelustovereista. Minä koin armeijan asiallisena ja määrätietoisena paikkana, jossa kaikelle on syy (niin kuin Tapi T jo mainitsikin).

Asiat ovat hieman muuttuneet niistä ajoita kun Mika Waltari kirjoitti suomen valtiolle propagandaa (tjeu: "Siellä missä miehiä tehdään" ;) )



Tämä "kärsimyksen" määrä riippuu ilmeisen paljon palveluspaikasta ja palvelustovereista. Minä koin armeijan asiallisena ja määrätietoisena paikkana, jossa kaikelle on syy (niin kuin Tapi T jo mainitsikin).

Liityn samaan porukkaan. Oma kokemukseni armeijasta oli
loppujen lopuksi todella positiivinen.

Alokasaika nyt yllättäen oli mitä oli, mutta se on ymmärrettävää,
koska tarkoituksena oli totuttaa porukka toimintatapoihin.
Oli hauska nähdä, kuinka erilaista porukkaa sitä loppujen lopuksi
tästäkin maasta löytyy.

Johtajakoulutus (etenkin Merisotakoulun RU-kurssi) oli selvästi
parasta aikaa. Samoin oma koksuaika oli loppujen lopuksi ihan
mukavaa kun sai tehdä mielekkäitä tehtäviä samankaltaisessa
seurassa (olin apukouluttajana viesti-AUK:ssa).
Paineensietokyky kasvoi armeijan aikana ihan tolkuttomasti ja
nykyään ei ihan helposti paineen alla sitten murrukaan, vaan
pystyy edelleen rationaaliseen ajatteluun. Tuo oli ainakin
itselleni erittäin tärkeä taito ihan näin elämääkin varten.

Armeijassa ollaan menty käsittääkseni huikeasti eteenpäin
juuri tuolla kasvatuksellisella saralla, mikä on erittäin hyvä
asia. Ja kasvattamistahan on myös se, että oppii kunnioittamaan
sääntöjä ja tekemään asiat loppuun asti niin kuin on käsketty.

Tottakai oli tosi paljon paskoja hetkiä, mutta entäs sitten?
Vuosi sinne tai tänne...

Ja ettei mene offtopiciin niin...

Sivareita vastaan minulla ei ole mitään. Oma valintahan tuo on,
mutta kieltämättä syy mennä sivariin vaikuttaa mielipiteeseeni.
Jos menee sivariin vain "päästäkseen helpommalla" niin ei
hirveästi meikäläiseltä tipu sympatiaa pidemmästä palvelusajasta
yms. Sen sijaan jos syy on oikeasti eettinen, niin mikäs siinä.
Sitä vartenhan tuokin systeemi on olemassa.

Loputtomiin elämässä ei voi mennä aina sieltä missä aita on
matalin. Itselleni ainakin armeijaan meneminen oli siinä suhteessa
iso päätös, että olin päässyt aika helpolla kaikessa siihen asti.
Koulun eteen ei koskaan tarvinnut tehdä hommia ja haluamani
opiskelupaikkakin oli helppo nakki.

Mukavia hetkiä kaikille sivariin menijöille! Koittakaa tosiaan saada
joku mielekäs palveluspaikka, koska muuten tuo vuosi menee
huomattavasti pahemmin hukkaan kuin harmaissa... :)