No mä esitän epäluottamuslauseen Aravirtaa kohtaan seuraavista syistä:
- Aivan väärät pelaajavalinnat
- Hurme maaliin saksa- peliin
- Ei aikalisää 5-3 tilanteessa
- Suomi ei voittanut kisoissa yhtään lätkäpeliä
jne jne......
Lisäksi:
Aravirran palkkaaminen aikoinaan oli mielestäni fiksu veto. En muista tarkkaa vuotta, mutta tais olla 6-7v. peräsimessä. Tässä onnistui ainoastaan Teemu Selänne, Saku Koivu sekä ehkä yllätyksellisesti Kimmo Rintanen. Lisäksi Suomen joukkue sisälsi Aran kestosuosikkeja, joista ei juuri apua ole ollut. Nämä pelaajat eivät omaa MITÄÄN henkistä kapasiteettia pelien voittamiseen. Juuri sellaisia nykykiekko kuitenki kaipaa, myös valmennuspuolella.
Toivotan Aralle kaikkea hyvää junioripäävalmentajaksi. Uskon, että hänellä on heille erittäin paljon annettavaa. HIFK:n ensi vuoden menestykseen en jaksa uskoa, vaan Ara jatkaa sitä saamatonta Suhosen linjaa.
SM-liigassa pärjäämiseen ei paljoa vaadita, Aravirran pelaajavalainnat oli surkeita. Peltonen ei ole mikään ehdoton valinta mihinkään Suomen joukkueeseen, äijä ei ole viiteen vuoteen pelannut yhtään merkittävää peliä Suomen paidassa. Taitoa on ja kanttia, mutta kovuutta puuttuu.
Nurmisen valintaa ykkösveskariksi ei voi ymmärtää, äijä hävisi kaikki tärkeät pelit kolmannessa erässä: Slovakia, Tshekki ja Ruotsi. Kohtuullinen veskari mutta ei Suomen ykkösveskarin tasoa. Hurme on paljon lupaavampi ja ehkä tulevaisuudessa sitten Lehtonen. Kallio pelasi mielestäni hyvän turnauksen.
Aravirta valitsi joukkueeseen nopeita vipeltäjiä kuten Hagman, Kallio, Virta, Rintanen, Eloranta, Miettinen, ei voittajahahmoja ja taistelijoita: Nummiselle olisi ollut käyttöä, Nieminen olisi ehdottomasti pitänyt valita ja Hyvönen. Heleniukselle olisi pitänyt antaa enemmän peliaikaa, ja Virta ja Miettinen ja Santala oli juuri niin turhia kuin niiden pelkäsi olevan. Optimaaliseen joukkueeseen olisi ainakin kuulunut Lehtinen ja Kapaset ja Salo, mutta ne ei valitettavasti ollut käytettävissä.
Aravirralta loppui paukut kesken. Teemun olisi pitänyt heittää vielä 4:s maali, jotta Suomi olisi voinut voittaa. Muista ei tuntunut olevan joukkueen kantamiseen. Kypärätempun pitäisi riittää, mutta kun muut oli jähmettyneenä paniikissa ja Forsberg sekä Sundin miehiä paikallaan niin ei.
Aravirta aloitti valmennuksensa Naganosta '98, josta tuli pronssia ja jatkoi MM-hopealla '98. Kaksi hopeaa vuosina 2000 ja 2001 todistavat että jäbä ei ollut ihan paska, mutta nyt Suomi on muutaman menestysvuoden jälkeen taas vakiinnuttamassa paikkansa jääkiekkomaailmassa 4-6 sijalla. Hyva Soomi!