black metallista
Menee vähä offtopiciksi.
Siivoilin kämppää pari-kolme viikkoa sitten ja törmäsin Impaledin SFP levyyn. No sehän soimaan ja sen perään Rapture. Ei ollut tullut metallia ylipäänsä nyt kuunneltua hetkeen. Siitä seuraavana päivänä töihin ja lukemattomien e-mailien joukossa oli yksi, joka ilmoitti Teemun kuolleen siitä päntistä. Prkl. Tuli vähän friikki fiilis, kun ei ole Impaledii kuunnellu pitkään aikaan ja sit ku kuuntelee, ni joku niistä kuolee heti.
Aika sama kyl mul muuten on Funkatronikin kanssa, että oma musiikkimaku vaihtelee niin paljon, että varmaa löytyy jokaiselle jotakin. Kantria ei niinkään, ellei froikkareita lasketa. Ja muutamaa salaista suosikkiani. (Esmes "The Devil went down to Georgia" on aivan loistava biisi.)
Muuten vähän aiheeseen liittyvää, että kaippa se mun kämppis voidaan laskea elämänkumppaniksi tällä hetkellä, (kuitenkin melkee 247 ollaa yhdessä) niin omakohtaista kommenttia.
Kämppiksen musasta mulle menee muuten kaikki mahdollinen, mutta siinä kohdassa kun kaijuttimista valuu lattiat täyteen siirappia, niin kyllä huomautan, että saa soittaa muutakin kuin transsia. Yleensä kyl aika turhaan mainitsen. Kalossit vaa jalkaan, ni ei tahmaa.
Omasta musastani kämppis sulattaa lähes kaiken konemusan, lukuunottamatta hc puolta, sekä monoa. Sain opetettua hänet juuri psykeen. (Ja arvaas mikä on soinu viimisen kaks viikkoa 247 meidän kämpässä.) Klassista hän on pikkuhiljaa alkanut sulattamaan, mutta ei (vielä) pidä siitä. RATM ja köykäsempi Industrial-Metal uppoaa hälle, grunge-metallitkin menee.
Ja hauskasti yhteisiä suosikkeja löytyy. Hällä on RATM levyt, Clawfingerin, Björkin, Garbagen ja Sinead O'Connorin levyt, jotka minultakin löytyy.
Suomenkieliset musat, Frank Sinatrat, Leonard Cohenit, rankempi metalli, hcmpi konemusiikki, Robbie Williamsit, Kyliet ja muut joudun kuuntelemaan omassa huoneessani.
