Ex tyttökaveri ei niin kauheesti tykännyt mun musasta, house ja sen tyylinen vielä meni, mutta kun mentiin progempaan suuntaan alkoi usein kitinä. Ei tarvii ainakaan sitä enää miettiä. :eek: Kaikella kunnioituksella ;)
Tossa muutama kuukausi sitten oli varsin mukavaa katsella duunikavereiden hämmentyneitä ilmeitä, kun kysyin, että kuka tämä lampaalta kuullostava nainen on, joka hoilaa radiossa jatkuvasti. Heidän mielestään oli käsittämätöntä, etten ollut kuullutkaan Shakirasta.
jea rait.
musamaku menee progen & housen mukaan yhteen. mä en kuuntele sun u2:ta, etkä sä mun trancea eli silloin ei leikitä yhdessä..
ei oikeen vois kuvitella olevansa jonkun rokkarin tai yleensä tytsyn kanssa joka ei ymmärrä biittiä.
ei oikeen vois kuvitella olevansa jonkun rokkarin tai yleensä tytsyn kanssa joka ei ymmärrä biittiä.
Sanoisinkin, että omistautuneisuus tälle genrelle on aika kova, jos siitä tulee este tai haitta suhteelle.
Niin, mutta jos toinen inhoaa ja dissaa sitä musiikkigenreä ja se on itsellä tärkeä osa identiteettiä, niin silloin voi suhteessa olla aika vaikeaa.
(Tietysti voidaan sitten kysyä miksi ylipäätään suhde on alkanut jos toisessa on joku iso osa mitä toinen ei voi hyväksyä. Todennäköisesti ei semmoinen kauan kestäkään.)
Ei se oikein tykkää muusta kun HIMistä ja Nirvanasta, mutta ei oo valittanutkaan minun Hard NRG/House jumputuksesta mitä se saa kuunnella aina kun eksyy mun seuraan.
Oma kulta tykkää vain hyvästä musiikista. Hänellä on loistava musiikkimaku.
Niin meilläkin. Kohdatessamme mieheni kanssa hän kuunteli jotain brittipoppia tms. kamalaa, mutta tutustutin hänet tanssimusiikkiin tunnetuin seurauksin. (Onneksi 6 v. sitten oli juuri julkaistu Radioheadin OK Computer, joka sentään on brittipopgenren paras levy kautta aikojen. Vai liekö se jo hiukan liian progressiivinen kuuluakseen tuohon alalajiiin.)
Nykyisin närää aiheuttaa ehkä vain itseänikin ihmetyttävä viehätykseni HIMiin ja Nightwishiin. Varsinkin jälkimmäiseen. Kuuntelen niitä ollessani yksin kotona, jos silloinkaan.
Jos muita eroja on hakemalla haettava, niin mieheni pitää ehkä vähän mua enemmän oikein pelkistetystä monoteknosta ja mä tribal housesta. Erot ovat kuitenkin pieniä.
Mies on ihmisen paras ystävä.
No ei tod. Ja turha kuvitellakaan enää paluuta takaisin maan pinnalle, kun kerran on päässy liitoon.
musiikkimaku on kyllä hyvin voimakkaasti tottumiskysymys, kai sitä oppisi kuuntelemaan katri helenaa jos muuta ei olisi
Ei onnistu enää nykyään. Pari kertaa kokeillut ja viimeisimmällä ostin kolmannen päivän kohdalla mp3-soittimen, kun vieroitusoireet kasvo liian isoks. Edellisesellä kerralla Espanjassa tuli ostettua viidennen päivän kohdalla jotain säälittäviä kasetteja. Rahat oli finito, mutta musa ajoi huolella ruuan ohi.
Eikävarmasti tee kenellekkään pahaa olla vaikka viikko ilman elektronista musiikkia.
Narkki mikä narkki, mutta minkäs teet... :p
Onneksi meidän perheen musamaku osuu molemmilla tänne koneelliselle puolelle, Eikä rahan käytöstäkään ole kummallakaan sanomista, saa ostaa sitä mitä on pakko.
Jokunen keskustelu onkin sitten käyty siitä miks musiikin pitää soida aina ja näin kovalla
Jokunen keskustelu onkin sitten käyty siitä miks musiikin pitää soida aina ja näin kovalla
Tuleehan sitä helposti alussa kysyttyä millasta musaa tyttö kuuntelee..;)
Mut eipä sillä loppupeleissä kauheesti väliä ole. Muutamat biisit tyttöystävälle menee nykyään läpi, ja usein hän jopa pyytää että laitan jotain tiettyjä rauhallisempia kiksufiilistelyvokaalibiisejä soimaan.. Siitä se lähtee...:)
Mut eipä sillä loppupeleissä kauheesti väliä ole. Muutamat biisit tyttöystävälle menee nykyään läpi, ja usein hän jopa pyytää että laitan jotain tiettyjä rauhallisempia kiksufiilistelyvokaalibiisejä soimaan.. Siitä se lähtee...:)
Ei onnistu enää nykyään. Pari kertaa kokeillut ja viimeisimmällä ostin kolmannen päivän kohdalla mp3-soittimen, kun vieroitusoireet kasvo liian isoks. Edellisesellä kerralla Espanjassa tuli ostettua viidennen päivän kohdalla jotain säälittäviä kasetteja. Rahat oli finito, mutta musa ajoi huolella ruuan ohi.
Narkki mikä narkki, mutta minkäs teet... :p
hehee joo, elämänkumppania ei ole, mut muistan joskus kun olin enemmän sellaisten ihmisten kanssa joista kaikki kuunteli musaa mikä oli ehkä hiukan liian kitaravetoista mulle. Kävin ihmisten kotibileissä ja sillai, mutta kovin pitään ei putkeen jaksa sellaista mistä ei kauheasti tykkää. Tulee jotenkin väsynyt olo.
Muuten mulla on kai suht laaja musiikkimaku, tai ennemminkin aika monentyylisistä yksittäisistä biiseistä saatan tykätä. En usko että poikkeava musiikkimaku parisuhdetta estäis, tosin en ole kyllä vielä sellaisia tyyppejä katsellutkaan joilla se liikaa poikkeais. Ehkä ihannetilanne olis sellainen, että se toinen kuuntelee jotain hyvää musiikkia mihin ei itse ole vielä ehtinyt perehtyä...
Tosin sitte voi tulla ongelmia jos alkaa seurustella jonkun 80-lukupoppia inhoavan kanssa... :D
80-popin vihaaminen on henkistä kypsymättömyyttä, jos multa kysytään.
80-popin vihaaminen on henkistä kypsymättömyyttä, jos multa kysytään.
bah. 80-lukupopin diggailu on sitä.
ja retrokasarimeininki on sitä eritoten. miss kittin roviolle!
---
ok, tän flametuksen jälkeen vähän konsensus-henkistä demaripolitiikkaa: en vihaa kaikkia 80-luvun tuotoksia: new order oli erinomainen yhtye.
80-popin vihaaminen on henkistä kypsymättömyyttä, jos multa kysytään.
Viikon läppä! :001: