Miten elämänkumppanisi suhtautuu musiikkimakuusi?

74 posts, 4 pages, 8,931 views

Avatar
#41 • • Funkatronik Guest
Aika oudolta kuulostaa ajatus että seurustelisi jonkun ihmisen kanssa jonka musiikkimaku ei missään kohtaa leikkaisi omaani. Musiikki on kuitenkin ainakin minulle se elämän suolaisin suola joten en luultavasti voisi sulattaa sitä että en voisi kuunnella musiikkia samassa tilassa kuin seurustelukumppani tai käydä hänen kanssaan missään musiikkitapahtumissa. Onneksi sentään oma musiikkimaku venyy aika pitkälle, black metallista technon kautta bluesiin. Oikeastaan ainoat musiikkigenret mitä en totaalisesti pysty kuuntelemaan ovat nyky-country (sellainen vanhan tyylinen hillbilly-country on kyllä ihan hyvää) ja ylituotettu pop-musiikki.

Minun tuurillani tosin törmään elämäni naiseen joka kuuntelee ainoastaan Garth Brooksia.
Avatar
#42 • • Taedium Guest


black metallista

Menee vähä offtopiciksi.

Siivoilin kämppää pari-kolme viikkoa sitten ja törmäsin Impaledin SFP levyyn. No sehän soimaan ja sen perään Rapture. Ei ollut tullut metallia ylipäänsä nyt kuunneltua hetkeen. Siitä seuraavana päivänä töihin ja lukemattomien e-mailien joukossa oli yksi, joka ilmoitti Teemun kuolleen siitä päntistä. Prkl. Tuli vähän friikki fiilis, kun ei ole Impaledii kuunnellu pitkään aikaan ja sit ku kuuntelee, ni joku niistä kuolee heti.

Aika sama kyl mul muuten on Funkatronikin kanssa, että oma musiikkimaku vaihtelee niin paljon, että varmaa löytyy jokaiselle jotakin. Kantria ei niinkään, ellei froikkareita lasketa. Ja muutamaa salaista suosikkiani. (Esmes "The Devil went down to Georgia" on aivan loistava biisi.)

Muuten vähän aiheeseen liittyvää, että kaippa se mun kämppis voidaan laskea elämänkumppaniksi tällä hetkellä, (kuitenkin melkee 247 ollaa yhdessä) niin omakohtaista kommenttia.

Kämppiksen musasta mulle menee muuten kaikki mahdollinen, mutta siinä kohdassa kun kaijuttimista valuu lattiat täyteen siirappia, niin kyllä huomautan, että saa soittaa muutakin kuin transsia. Yleensä kyl aika turhaan mainitsen. Kalossit vaa jalkaan, ni ei tahmaa.

Omasta musastani kämppis sulattaa lähes kaiken konemusan, lukuunottamatta hc puolta, sekä monoa. Sain opetettua hänet juuri psykeen. (Ja arvaas mikä on soinu viimisen kaks viikkoa 247 meidän kämpässä.) Klassista hän on pikkuhiljaa alkanut sulattamaan, mutta ei (vielä) pidä siitä. RATM ja köykäsempi Industrial-Metal uppoaa hälle, grunge-metallitkin menee.

Ja hauskasti yhteisiä suosikkeja löytyy. Hällä on RATM levyt, Clawfingerin, Björkin, Garbagen ja Sinead O'Connorin levyt, jotka minultakin löytyy.

Suomenkieliset musat, Frank Sinatrat, Leonard Cohenit, rankempi metalli, hcmpi konemusiikki, Robbie Williamsit, Kyliet ja muut joudun kuuntelemaan omassa huoneessani.
Avatar
#43 • • Elatek / Lauri E Guest
mulla se taitaa mennä tohon -
Pitää, muttei aivan yhtä fanaattisella tavalla kuin minä itse kategoriaan. ..eihän tuo nainen jaksa oikein aina ymmärtää jos toteutan itseäni levittämällä metrikaupalla piuhaa ja syntikoita ympäri olkkaria jotta sais aikaan jotain "ääntä"..mutta eikai sen tarttekaan kaikkia tajuta... ;)
Music is the key!
Avatar
#44 • • ideazione Guest
Ensin vastaus kysymykseen: inhoaa (siis aikamuoto lienee inhosi).

Musiikkimaku ei merkkaa mitään, jos rakastuu. Ennen sitä rankkasi ehdokkaita levyhyllyn perusteella. Hyvä musiikkimaku molemmilla saattaa pidentää suhteen kestoa, kun tapellaan vähemmän. Jos itse inhoaa toisen makua, niin täytyy joko alistua (jolloin toisenkin tulisi alistua omaan makuun tasa-arvon nimessä) tai sanoa moi moi. Jos kumppani ei suostu millään arvostamaan makuasi ja kiikuttaa mukanaan aina omia levyjään, niin olet väärässä suhteessa. (kokemuksen äänellä...)

Kuitenkaan ei musiikkimaun yhteneväisyys kyllä yhtään edistä ihmissuhteiden syntyä silloin, kun ei muuten nappaa. Ei sitä ihailija teknofaniksi muuttumalla prinsessaansa (eli minua :o) saa.
Avatar
#45 • • iniz Guest
Hih..mika puheenaihe..huvittavaa kylla keskustelimme tasta juuri muutamia paivia sitten onnellisina siita, etta omaamme lahes identtisen musiikkimaun.. :p
Koskaan, siis KOSKAAN ei tarvitse tapella siita mita kuunnellaan tai mita levyja soitellaan..
ainot riidan aihe on yhteinen hyva ystavamme joka haluaa oppia soittamaan levyja, pyytaa kultaani opettamaan ja ennenkun tama ehtii avata suutaan, rakas ystavamme kihisee innostuksesta etta juu juu nyt ma sain siita punasesta langasta kiinni, sitten se vaantaa volyymit taysille ja "soittaa" ihan pain helvettia..hih loppujen lopuksi se on vain hauskaa katseltavaa, mutta naapurit valittaa ja itseani hairitsee miten ystavamme raiskaa kaikki lempilevyni..:D
Avatar
#46 • • vaavu Guest
Seurustelun aikana kyllä musiikkimaku jonkun verran muovautuu toista lähemmäksi. Esimerkiksi kun me aloitettiin seurustelu, mun pohja oli enemmän housesta ja groovemmasta musiikista, kun taas Ville oli enemmän suoran tasabiitin miehiä. Hyvä yhtymäkohta tälle kyllä sitten löytyi aika nopeasti.

Muussa kuin teknomusiikissa meidän sukset menee paljon enemmän ristiin. Jamiroquai vielä menee kyllä Villelle, mutta siitä jatsahtavampi materiaali alkaa olla jo liikaa. Toinen mun salainen pahe on tietyt kitarointibändit, kuten Radiohead, Verve, U2 jne. Näitä Ville ei voi sietää ollenkaan, sanoo että sellanen on "aneemista määkimistä".

Itselleni taas aiheuttaa näppylöitä kaikki listamusiikki (onneksi Ville ei sellaista kuuntelekaan). MTV ja normaalit radiokanavat on ihan pannassa, ja loppupelissä se on hirvittävän helpottavaa. On ihanaa olla autuaan tietämätön kaikesta siitä moskasta mitä jossain Kissillä tai NRG:llä tulee. Autossa tms. päälle tulee pistettyä yleensä Groove FM, ei ainakaan tarvitse pelätä listahittejä.

Musiikkimaku nousee seurustelussa tärkeäksi kriteeriksi siinä vaiheessa jos toisella siihen liittyy voimakkaasti joku kulttuurisidonnaisuus. Tällainen tilanne on juuri konemusiikissa: musiikki, bileet ja koko kulttuuri sen ympärillä määrittelevät joillakin aika ison osan identiteettiä. Silloin on ongelmissa jos toinen dissaa musiikkia isosti, koska silloin samalla se toinen dissaa myös kumppaninsa identiteettiä. On aina helpompaa jos pystyy jakamaan itsestään jonkun tärkeän osan toisen kanssa.
Avatar
#47 • • Tapi T Guest


Toinen mun salainen pahe on tietyt kitarointibändit, kuten Radiohead, Verve, U2 jne.


Iskä opetti mut pienenä diggailemaan Pink Floydia ja Dire Straitsia, joita tulee vieläkin kuunneltua säännöllisesti. Dark Side of The Moon on varmaan yksi mun eniten kuunnelluista levyistä.
Se, ken dissailee em. bändejä saa samantien kuokkaan! :mad:


On ihanaa olla autuaan tietämätön kaikesta siitä moskasta mitä jossain Kissillä tai NRG:llä tulee.


Tossa muutama kuukausi sitten oli varsin mukavaa katsella duunikavereiden hämmentyneitä ilmeitä, kun kysyin, että kuka tämä lampaalta kuullostava nainen on, joka hoilaa radiossa jatkuvasti. Heidän mielestään oli käsittämätöntä, etten ollut kuullutkaan Shakirasta.
Avatar
#48 • • Ana-- Guest
Mun tyttöni ei juurikaan musaa kuuntele noin ylipäänsäkään,
tosin oon raahannu sitä bileisiin mukaan oppia ottamaan. Ainakin
väittää tykkäävänsä, tiedä sitten onko rehellinen vai kohtelias ;)

Eipä tuolla musiikkimaulla mulle juurikaan ole merkitystä. Tykkään
siitä että ihminen on hyvä tyyppi, deejiit on sit erikseen. Eikä vält-
tämättä tekis ees mieli sellasen kanssa olla, joka on aina
samoissa bileissä; omiakin juttuja pitää olla. Ehkä musa on yks
hyvä sellanen.

Kunhan toinen nyt ei suoranaisesti inhoa...
Avatar
#49 • • Taedium Guest


Radiohead

Mies joka osaa itkeä ja laulaa kauniisti samanaikaisesti. Tuota saa pitää kuka vain aneemisena määkimisenä heti kun itse osaa laulaa kauniimmin. Muse on ainoa yhtye joka on päässyt edes lähelle. Thom Yorkea ei silti niin vain päihitetä.


Itselleni taas aiheuttaa näppylöitä kaikki listamusiikki (onneksi Ville ei sellaista kuuntelekaan). MTV ja normaalit radiokanavat on ihan pannassa,

Listamusiikki pääosin on tarpeetonta. Se vaan menee mukavasti, kun herrat tuottajat ovat vääntäneet siitä kaiken disharmonian pois. Eli taustalla kun kuuluu listamusiikkia, se ei häiritse korvia. Ja joskus kun aivot tarvitsee lepoa, mutta silti jotain musiikkia, on ainakin itselläni valintana joku turha listabändi.


On ihanaa olla autuaan tietämätön kaikesta siitä moskasta mitä jossain Kissillä tai NRG:llä tulee. Autossa tms. päälle tulee pistettyä yleensä Groove FM,

Radiota taas en ole kuunnellut kahteen ja puoleen vuoteen. Niin paljon musiikkia tulee joka suunnasta taloon muutenkin, ettei sitä kerkeäisikään.

Autossa soi taas MP3:set.
Avatar
#50 • • hexasonik Guest
oman puolisoni kanssa musiikkimaussamme on sekä lukuisia yhtymäkohtia että eroavaisuuksia. kauniimpi puoliskoni ei voi sietää vanhoja gangsta rap-levyjäni, ja 4/4-housemusiikkia, oli sitten deeppiä, garagea tech- tai mitä vaan talomusan alalajia, puolisoni pitää kyllästyttävänä. itse puolestani en hirveästi lämpene puolisoni nainen ja kitara -henkisille folk-levyille. näistä olemmekin päätyneet sopimukseen: heikki luukuttaa gangstaräppiä ja katariina protestifolkia joko omissa luureissaan tai silloin kun jompi kumpi on poissa kotoa. joka tapauksessa kumpikin arvostaa toisen musiikkimakua, niiden yhdistyessä vaikkapa bossa novan/lattarijazzin, jazz-funkin, funkin, etelän soulin, downtempo/trip hopin ja vanhemman indiekitarasurinan kohdalla. lisäksi meitä yhdistää erityinen viha nyky r'n'b:tä, maija vilkkumaata, madonnaa sekä kaikkea tranceen ja hard houseen vivahtavaankin kohtaan. :D

kymmenen vuotta saman neidon kanssa eläneenä voin todeta, että musiikilliset erimielisyydet ovat sovitettavissa, kunhan suvaitsevaisuutta ja sietokykyä löytyy. tietenkään se, että yhteistäkin harrastuneisuutta asiaan löytyy, ei ole haitaksi. musiikillisia erimielisyyksiä enemmän sanomista aiheuttaakin vaikkapa se, kun heikki k jälleen kerran tuhlaa vaikkapa tehosekoittimen hankintaan varatut talousrahat pariin hassuun seiskatuumaiseen..
Avatar
#51 • • ipe Guest



Mul on veikkaus siitä kenen kotibileissä näin tapahtuu
;)



Hei mist tiesit!? :rolleyes: :D

Täytyy myöntää että sitten kun on oikein jurrissa niin suomikasarirokkiklassikotkin kuullostaa hyvältä. Nii ja Modern Talking... :eek:
Avatar
#52 • • jUSSi Guest


kymmenen vuotta saman neidon kanssa eläneenä voin todeta, että musiikilliset erimielisyydet ovat sovitettavissa, kunhan suvaitsevaisuutta ja sietokykyä löytyy. tietenkään se, että yhteistäkin harrastuneisuutta asiaan löytyy, ei ole haitaksi.



word! yli 7 vuotta saman neidon kanssa eläneenä voin todistaa tämän oikeaksi. Kivaa on myös se, että eukko arvostaa erityisesti alkuperäisiä vinyylijulkaisuja omista suosikkibändeistään. Mikä tahansa repressi ei kelpaakkaan. Hyvä veruke levyjen penkomiselle onkin,

"Hei oota nyt vielä hetki. Täältä vois löytyä myös se alkuperäinen julkaisu, joka sulta puuttuu" ;)


musiikillisia erimielisyyksiä enemmän sanomista aiheuttaakin vaikkapa se, kun heikki k jälleen kerran tuhlaa vaikkapa tehosekoittimen hankintaan varatut talousrahat pariin hassuun seiskatuumaiseen..



LOL! miks tää on niin tuttua :D
Avatar
#53 • • Samuel Guest




.. .Nii ja Modern Talking... :eek:



Noin jurris mä en oo viä koskaa ollu
Avatar
#54 • • Jimmyfi Guest
jos ois joku kumppani ni vois tilannetta kattoo :rolleyes:

mutta kun tässä sinkkuna etiäppäin purjehittaan niin eipä haittaa :002: mutta nyt jostain sellanen lutunen löytyy ni pare olla samanlainen musa maku tai fok of.... :p
Avatar
#55 • • jUSSi Guest

Originally posted by Varvana Musiikkimaku nousee seurustelussa tärkeäksi kriteeriksi siinä vaiheessa jos toisella siihen liittyy voimakkaasti joku kulttuurisidonnaisuus. Tällainen tilanne on juuri konemusiikissa: musiikki, bileet ja koko kulttuuri sen ympärillä määrittelevät joillakin aika ison osan identiteettiä.



Vaikka moni saattaa luulla, että allekirjoittanut elää pelkkää musiikkia niin näin ei ole asian laita. Sanoisinkin, että omistautuneisuus tälle genrelle on aika kova, jos siitä tulee este tai haitta suhteelle. Elämässä kun on niin paljon muutakin kivaa :)

Eikävarmasti tee kenellekkään pahaa olla vaikka viikko ilman elektronista musiikkia.
Avatar
#56 • • olliS Guest


Eikävarmasti tee kenellekkään pahaa olla vaikka viikko ilman elektronista musiikkia.


Hmm.. tota voisikin kokeilla. Ei vaan taida onnistua vapaaehtoisesti :rolleyes:
Avatar
#57 • • jUSSi Guest



Hmm.. tota voisikin kokeilla. Ei vaan taida onnistua vapaaehtoisesti :rolleyes:



Leville viikoks, niin mä sen tein ;)
Avatar
#58 • • DyyD Guest
Aika pitkälti olen samoilla linjoilla kun hyvin moni muukin vastanneista. Eriäviä mielipiteitä löytyy aina ajoittain. Pileisiin toki pääsemme yhdessä, joskaan ei aivan kaikki siippaani miellytä. Eihän kaikki voi olla aina aivan kohdallaan, ja kuten monasti onkin jo mainittu sanat "koulutus on vielä kesken", pätee se lienee minunkin tapaukseeni vielä. Suhde jossa musiikkimaut eroavat täysin, ei ainakaan kohdallani ole koskaan toiminut, joten nyt voin sanoa olevani enemmän kuin tyytyväinen.

Toivossa on hyvä elää. :004:
Avatar
#59 • • Taedium Guest


Toivossa on hyvä elää. :004:

...sano lapamato, ennen kuin tuli Uskoon.
Avatar
#60 • • Salla Guest
onnekseni elämääni löysin uskomattoman kundin kuka myöskin elää tästä meidän yhteisestä musasta :004: :004:

En tiiä oisko mulle henk koht sopinu joku rokkihevidiggari, kuitenkin elämäntyylilliset/"kulttuuriset" erot olis tosi suuret, tyyliin:
"mennääks pussyyn muru"
"eiku tavastialle diggailee jotain Himmiä" :eek:

:)