Piratismikeskustelu (ex Don't download)

Totuushan on se, että millään keinolla ei tulla koskaan pakottamaan ihmisiä levynostoon. Eikä pidäkään.

Ämpeekolmoset ovat automaattista promootiota artisteille. Jos musiikki on tarpeeksi hyvää, se nostaa myyntiä. Itse olen tutustunut pikkubändeihin ympäri maailmaa kokeilemalla niiden tuotoksia ämpeekolmosina. Aika monet artistit ymmärtävätkin että mp3 ei ole mikään Iso Paha Hirviö, levyteollisuus taas etsii sitä omaa suhteellisuudentajuansa dollarinkuvat silmissä. Heillä on kuitenkin huoli siitä, että jos myydäkseen levyjä, täytyy olla taustalla hyvää musiikkia, homma vaikeutuu huomattavasti.

Loppujenlopuksi suurin myynnin heikentyminen tapahtuu suurille artisteille jotka tienaavat jo todella paljon. Pienillä artisteilla uskon myynnin kasvavan (olettaen että tekevät hyvää musiikkia). Näin ollen tappiot koskevat levyteollisuutta alana ja suurten levyfirmojen markkinointia ja muuta henkilöstöä. Tämä ala onkin niin paisunut että tekee ihan hyvää. Suurten levyfirmojen muodostama lähinnä ilmasta koostuva kuplateollisuus tarvitseekin neuloja puhkomaan ilmat pois ja palauttamaan dollarit oikeille artisteille.

Ainakaan mun mielestä ei oo aivan sama asia kyl ...koska tosta eteenpäinmyydystä levystä joka vaihtaa omistajaa on tekijä kuitenkin saanut joskus edes jotain.

Saahan se pennoiset myöskin siitä levystä jonka nettiin pistäjä siitä on maksanut, joten musta tuon edelleen sama asia. :)

Saahan se pennoiset myöskin siitä levystä jonka nettiin pistäjä siitä on maksanut, joten musta tuon edelleen sama asia. :)

Nope, jos laitat ostamasi levyn nettiin, sen saa yhden sijasta satatuhatta. Jos ostat käytetyn levyn sen saat vain sinä. Pieni, mutta tärkeä ero.

Loppujenlopuksi suurin myynnin heikentyminen tapahtuu suurille artisteille jotka tienaavat jo todella paljon. Pienillä artisteilla uskon myynnin kasvavan (olettaen että tekevät hyvää musiikkia). Näin ollen tappiot koskevat levyteollisuutta alana ja suurten levyfirmojen markkinointia ja muuta henkilöstöä. Tämä ala onkin niin paisunut että tekee ihan hyvää. Suurten levyfirmojen muodostama lähinnä ilmasta koostuva kuplateollisuus tarvitseekin neuloja puhkomaan ilmat pois ja palauttamaan dollarit oikeille artisteille.

Omien havaintojeni mukaan suhteellisesti eniten hallaa piratismi tekee pienille levy-yhtiöille, joilla ei ole "pahan päivän rahavarantoa" eikä toisaalta riittäviä keinoja piratismin torjumiseen.
Väitteeni tueksi esitin aikaisemmin tässä keskustelussa kahden tunnetun psy-trance -levy-yhtiön vetäjän lausuntoja, joissa he käsittelivät piratismin vaikutusta omaan liiketoimintaansa.
Luonnollisesti olen valmis muuttamaan kantaani mikäli pystyt esittämään faktatietoja, jotka todistavat oman väitteesi todeksi (Pienet artistit pääsevät paremmin esille ja myynnit kasvavat)?

Totta. Mutta kauppa on aina tapauskohtainen sopimus ostajan ja myyjän välillä. Stokka-analogia ei päde konemusan suhteen, sillä jokaisen tuotteen kohdalla joudutaan erikseen sopimaan kaupan ehdot sen pohjalta, mikä on järkevää ja mikä ei (vertaa esim. kirjojen myynti, jossa kustantajien on pakko hyväksyä kirjastojen olemassaolo, vaikka näistä voi käydä hakemassa heidän kirjansa ilmaiseksi).

Idea olikin omassa esimerkissäni se, että vaikka ostaisit miljoonalla eurolla tavaraa kauppiaalta A, ei sinulla ole oikeutta varastaa kauppias B:ltä. Eli vaikka ostaisit kymmenen Dj Tieston levyä, et silti ole oikeutettu varastamaan edes yhtä Paul Van Dykin levyä.

Moraalisena tavoitteena täytyy olla, että sekä ostaja ja myyjä saavat haluamansa. Kannattaa huomata, että heidän prioriteettinsa kaupan suhteen ovat erilaiset (esim. äänilevyissä myyjällä vakaa toimeentulo ja ostajalla palava innostus asiantuntemuksen lisäämiseksi). Siksi keskinäinen kunnioitus ja halu ymmärtää toisen prioriteetteja ovat tärkeitä, jotta homma pyörisi.

Aivan. Rehellisesti tehdyssä kaupassa, jossa kumpikaan osapuoli tai kolmas osapuoli ei pakota ketään suostumaan kauppaan millään tietyillä ehdoilla, ei ole kuin voittajia.

Musan imuttamiskeskustelussa on puhuttu paljon levy-yhtiöiden ja artistien oikeuksista. Heillä on rahaa ja valtaa enemmän kuin musan ostajilla, ja kuten kaikki tietävät, rikkaat ja mahtavat pitävät huolta, että saavat rahansa ... ja mahdollisesti vielä hiukan ylimääräistä :rolleyes:

Levy-yhtiöillä ja artisteilla on juuri niin paljon valtaa ja rahaa kuin markkinat (= musiikin ostajat) heille antavat, poikkeuksena levy-yhtiöt ja artistit joiden toimintaa rahoitetaan verovaroin.
Kaikki liiketoiminta perustuu sijoitettuihin resursseihin asetettaviin tuotto-odotuksiin, sillä liiketoiminta ei koskaan ole riskitöntä. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää.

Missä on keskustelu ostajien ja skenen oikeuksista? Kuka huolehtii siitä, että vähemmän tunnetut biisit arkistoidaan tulevien konemusasukupolvien iloksi? Esim. saksalaisessa trancessa on paljon muutaman vuoden vanhoja tuntemattomia biisejä, joita voisi vielä käyttää seteissä, jos deejiit tietäisivät niistä.

Markkinat hoitavat tämän puolen itsestään, sillä hyvän musiikin kysyntä ei katoa mihinkään. Kaikki musiikki ei vain yksinkertaisesti voi olla esillä yhtä paljon, vaan on olemassa "hittejä" ja vähemmän tunnettuja biisejä.

Ämppäreiden imuttaminen lisää moninkertaisiksi mahdollisuudet säilyttää vähän tunnettu konemusa skenen kollektiivisessa muistissa. Jos tämä muisti katoaa, genrestä jää jäljellä vain joukko kliseitä tyyliin: saksalainen trance vuosina 1999-2000 oli kaupallista juustoa. Ja kuitenkin näitä kommentteja levittävät musalehdet ovat saaneet käsiinsä ehkä vain parin levy-yhtiön materiaalin.

"Kollektiiviseen muistiin" eivät MP3:t vaikuta mielestäni mitenkään, "kollektiiviseen muistiin" jäävät vain tietyt eniten soitetut/muuten esillä olleet kappaleet riippumatta siitä missä formaatissa biisi on ollut saatavilla. "Kollektiivinen muisti" on kuitenkin rajallinen, eikä siihen voida mitenkään saada mahtumaan kaikkea materiaalia, joten mielestäni huolesi on aiheeton.

Ilman musan imutussaitteja trancediggarit eivät voi itse tutkia asiaa ja tehdä omia arvioitaan. Tiedon hankkiminen pelkkiä vinyylejä ostamalla on mahdotonta, koska raakamateriaalia tarvitaan riittävä otos, jotta johtopäätösten teko olisi mahdollista. Koska musaharrastukseen käytettävä aika on rajallinen, raakamateriaali täytyy löytyä nopeasti. Ämppärit täyttävät tämän ehdon, kun taas sen sijaan satojen harvinaisten vinyylien kuuntelu tutustumistarkoituksessa levykaupoista ympäri maailmaa veisi kohtuuttomasti aikaa puhumattakaan levykaupan pitäjien hermoista.

Pitäisikö saman periaatteen mukaan vaatekauppaan luoda käytäntö, jossa kuluttaja saa viedä haluamansa vaatteen vastikkeetta kotiinsa "koekäyttöä varten" ja voi omaehtoisesti tulla jälkeenpäin maksamaan/palauttamaan kyseisen vaatteen kauppaan (jos jaksaa/viitsii/kerkeää)?

Jos analogioiden linjoille lähdetään, niin kuka haluaisi ostaa vaikkapa lääkkeitä, joiden tuotekehityksessä on otettu huomioon vain 10% olemassa olevasta tutkimuksesta? Mutta musateollisuus odottaa, että DJ tai vinyylien keräilijä tekee ostopäätöksensä kuultuaan vain 10% julkaisuista.

Ei musateollisuus oletakaan moista asiaa. Monet kaupat tarjoavat koekuuntelumahdollisuuden levyilleen ennen ostopäätöstä ja monet levy-yhtiöt tarjoavat koekuuntelumahdollisuutta omilla webbisivuillaan.
Ostopäätös on täysin ostajan harkinnan varassa, vai onko poliisi joskus pamputtanut sinua kun et ole ostanut jotain tiettyä levyä? Musiikin varastaminen on täysin eri asia.
MP3-imuroinnin vertaaminen koekuunteluun on sitäpaitsi irrelevanttia, sillä kukaan tietämistäni MP3-keräilijöistä ei keräile MP3:ia koekuuntelumielessä (ts. imuroivat, kuuntelevat ja poistavat biisin jos eivät pidä siitä tai ostavat alkuperäisen jos pitävät biisistä) vaan materiaali jätetään itselle kuuntelukäyttöä varten ja sitä myös saatetaan jakaa eteenpäin.

(Edit: "kuuntelumielessä" -> "koekuuntelumielessä")

Tämä ei voi käytännössä toimia, koska joku harrastaja aina hankkii itselleen mahdollisuuden hankkia paremman tietämyksen kuin muilla. Parempi, että annetaan reilusti kaikille samat mahdollisuudet tutustua julkaisuihin imuttamalla ämppäreitä, kuin että musatietämys riippuisi siitä, onko harrastajan paikkakunnalla hyvä levykauppa tai onko harrastajalla kontakteja musateollisuuteen, jotka toimittavat hänelle julkaisuja hyvä veli -systeemillä (mielestäni konemusassa on jo enemmän kuin tarpeeksi hyvä veli -systeemistä seuraavaa "God is a DJ with the newest promos" -hypeä, eikä se ole vienyt skeneä hyvään suuntaan).

Jos lähdettäisiin "yhdenvertaista kuunteluoikeutta" turvaamaan, olisi ainoa keino tähän vapaan musiikkijakelun kieltäminen ja jonkin (valtio-omisteisen) yleissitovan verkoston perustaminen, jonka läpi kaikki musiikki kulkisi kuluttajille.
Vastaavista järjestelmistä ja niiden seuraamuksista on kokemusta mm. Neuvostoliitossa, Ruotsissa, Pohjois-Koreassa ja Kuubassa. Enkä muutenkaan näe mikä itseisarvo sillä on, että kaikki saavat kuulla kaiken haluamansa musiikin - musiikki on kuitenkin luksustuote ja olennainen osa tiettyjen levy-yhtiöiden markkinointia on esim. whitelabeleiden/promojen myynti avainasiakkaille.

Toki myös musateollisuuden toimintaedellytykset on turvattava, eikä rajoittamaton musan imuttaminen ole itseisarvo. Mikään ääriratkaisu ei ole kenenkään edun mukaista, vaan rauhanomaisella yhteistoiminnalla löydettäneen kaikkia tyydyttävä kompromissi. Huonompi vaihtoehto lienee kieltäytyä miettimästä imuttamisen motiiveja, ja yksisilmäisesti todeta se pahojen ihmisten kleptomaniaksi.

Lainaan Joken aikaisempaa lausuntoa tästä topicista:
"Kyseessä ei olekaan uskon asia. Fakta sen sijaan on että levy-yhtiöillä on esittää lukuja, mitkä vahvasti tukevat väitettä että mp3-piratismilla on paljonkin vaikutusta. Vastapuolen argumentit yleensä jäävät uskomusten ja tuntemuksien varaan. Mulle on tullut fiilis, että niillä petollisen helppo hankkia itselle hyvä omatunto kuvittelemalla että sharettamalla itseasiassa teet musiikintekijöille suuren palveluksen."

Se mitä ylläolevalla lainauksella haluan sanoa on, että on mielestäni vielä tyhmempää keksiä kaikkia mahdollisia selityksiä omalle kleptomanialle.
Kaikkeen voi aina keksiä mitä älykkäimpiä selityksiä, odotan edelleen että joku perustelee MP3-piratismiaan ympäristönäkökohdilla sillä MP3-musiikissa ei tarvita muovisia levyjä musiikin tallentamiseen.. :rolleyes:

Toisin kuin massoille tarkoitettu Stokkan ruisleipä, konemusan asiakasryhmä ovat asiantuntijat. Jos analogioita haluaa etsiä, kannattaa tutustua muiden eksperttialojen (kuten tiede, taide, keräilyharrastus yms) toimintatapoihin pikemminkin kuin päivittäistavaroiden myyntiehtoihin.

Aivan. Musiikki on luksustuote, näin ollen siihen ei päde aivan samat asiat kuin primääritarpeita tyydyttäviin tavaroihin. Olen kuitenkin omasta mielestäni huomioinut tämän asian omissa argumenteissani, vasta-argumentteja ja lähdekritiikkiä otan mielelläni vastaan.


(Edit: typo)

Oletteko muuten koskaan miettinyt, että käytettyjen levyjen ostaminen on melkein sama kuin warettaminen?

Eihän käytetyn levyn ostotapahtumasta mene penniäkään artistille?

En tiedä oliko tämä viesti läppämielellä kirjoitettu vai mitenkä, mutta ilmeisesti jotkut sen tosissaan ovat ottaneet. Asiaa on jo vähän käsiteltykin muissa viesteissä, mutta kannanpa oman korteni kekoon siitä huolimatta.
Vaikka äänitekaupassa veloitus tapahtuu fyysisen tavaran perusteella on kaupan varsinainen "sisältö" silti lisenssi. Oston yhteydessä ostaja saa luvan ostamansa lisenssin piiriin kuuluvan materiaalin kuunteluun ja monistamiseen omaan käyttöön. Lisenssiin kuuluu myös oikeus lisenssin ja fyysisen tallennusmedian eteenpäin myymiseen ilman oikeudenhaltijan erillistä suostumusta. Lisenssi ei kuitenkaan kata oikeutta monistaa lisenssiä tai tallennusmediaa eteenpäin jaettavaksi. Tämä on myös se lähtökohta, jota on käytetty asianmukaista lainsäädäntöä luotaessa.

Ok, me siis määrittelemme kaupallisen musiikin eri tavalla. Minä määrittelen kaupallisen musiikin muusikon tarkoitusperien mukaan, en taloudellisten faktojen. Eli teen eroa sille, tehdäänkö musiikkia nimenomaan paljon myyväksi vai tehdäänkö musiikki vain "itselleen". Jeff Mills on tässä hyvä esimerkki, hän ei varmasti ole aloittanut musiikin tekemistä dollarin kuvat silmissään, vaan menestys ja kuuluisuus on tullut ilman suurempaa yritystä. Toinen esimerkki voisi olla vaikka Gimmel, jolla ei ole mitään muuta funktiota kuin tehdä rahaa.

Kaikki ammattimuusikot ovat aloittaneet harrastuspohjalta, samalla tapaa kuin kaikki ammattiurheilijat, ammattikuvataiteilijat, ammattinäyttelijät jne. En usko, että yksikään ammattimuusikko on aloittanut harrastamaan musiikkia mielessään neljä miljoonaa euroa ja kattohuoneisto Monacossa.
Mitä rahan tekemiseen tulee, Jeff Millsin levyille asetetaan samalla tapaa tuotto-odotuksia. Kaikki tahot, jotka levyyn sijoittavat (levy-yhtiö, jakelija, vähittäismyyjä, jne) odottavat että he saavat sijoittamansa rahat takaisin ja mieluiten vielä sijoitetulle rahalle korkoa.
Sekä Jeff Millsin että Gimmelin musiikki antaa omille kohderyhmilleen positiivisia fiiliksiä(tm), ja tämä on rahan teon ohella toinen kyseisien artistien funktio.

Aivan, mutta kaikki väitteet mitä tuetaan tilastoilla pitäisi voida tarkastaa itse, sillä tilastojen avulla voidaan sanoa hyvin paljon erilaisia asioita valehtelematta.

Kyllä, jokainen todistakoon tilastojen avulla mitä todistaa haluaa.

Minä löydän monta:

1) talouden laskukausi
2) huono taloudenpito
3) väärät toimet
4) liian leveä elämä
5) markkinasegmentin muutos
6) kilpailun lisääntyminen

Markkinasegmentin/kulutustottumusten muutoksen voisin kuvitella aiheuttavan noin dramaattisia muutoksia noin laajalla skaalalla, mutta olisikin hauska tietää minkä tyyppinen musiikki sitten "kasvaa" tällä hetkellä sillä en ole löytänyt tietoa mistään genrestä, jonka myynnit olisivat merkittävästi kasvaneet (= saman verran kuin mitä muiden pienentynyt) parin viime vuoden aikana?
Kilpailun lisääntyminen voisi olla yksi mahdollinen syy, tällöin myynnin lasku on tilapäistä ja se korjaantuu kun muutamat toimijat karsiutuvat markkinoilta. Tähän saanemme vastauksen n. vuoden sisällä.
Muut mainitsemasi syyt ovat mahdollisia, mutta noin monen kauan alalla toimineen labelin kaatuminen suht' lyhyellä aikavälillä niistä syistä tuntuu epätodennäköiseltä.

Kuten espoon perseensheikkaaja sanoi, näitä tilastoja on vääristelty aikaisemminkin, joten miksi nämä pitäisi ottaa todesta?

En kuitenkaan löytänyt mitään lähdeviitteitä tämän tilastojen väärentämisväitteen tueksi hänen viestistään.
Kävin uudelleen läpi viestissä olleet linkit yrittäessäni etsiä tietoa aiheeseen liittyen, tein seuraavat havainnot linkkeihin liittyen (muutenkin asiasisällöt teksteissä ovat mitä ovat):

here's an article on the illegal price fixing business riaa members were involved in, always a good business practice to ensure strong sales
http://scriban.com/movabletype/2002_04_12.html

Ilmeisesti isot levy-yhtiöt ovat halunneet parantaa tuotteittensa kannattavuutta hintaa nostamalla (= volyymibisnestä ei olla koettu hyväksi vaihtoehdoksi).
On luonnollista, että piraattitavaran saatavuuden kasvaessa sen kulutus myös kasvaa sillä laillista tuotetta ei koskaan pystytä myymään piraattia halvemmalla korkeammista tuotantokustannuksista johtuen.
Yllättäen tuo myynnin kasvun loppu ja negatiivisen kehityksen alku ajoittuu Napsterin tulon kanssa samalle aikakaudelle, tätä asiaa ei kirjoituksessa jostain syystä käsitellä.

in 1999 the riaa first started claiming that napster was hurting their record sales. this statement was a lie.
http://slashdot.org/article.pl?sid=00/02/27/1549234

Slashdotin sivun linkki alkuperäiseen artikkeliin oli rikki, joten näin ollen nimimerkki Michaelin 27.2.2000 tuonne sivuille laittaman tiedon aitoutta ei pystynyt tarkistamaan.
Ilmeisesti RIAA on tuossa lausunnossaan käyttänyt lähtökohtana alan yleisiä kehitysnäkymiä ja sitä miten piratismin vaikutukset ovat heikentäneet toteutunutta kasvua ennustettuun kasvuun verrattuna. Käsittelin tätä aihetta aikaisemmassa viestissäni, jossa viittasin piratismin suhteellisen määrän nousuun. Otetaan kuitenkin käytännön esimerkki:
Levy-yhtiö Megakapitalisti haluaa kasvattaa myyntiään 50% ja tekee tämän johdosta satsauksia markkinointiin ja uusasiakashankintaan. Aikaisempien kokemuksien ja analyysien pohjalta nuo satsaukset ovat riittäviä mainitunlaisen kysynnännousun aikaansaamiseksi. Kuitenkin piraattituotteiden saatavuus
on niin hyvä, että 30% kasvaneesta kysynnästä tyydytetään piraattimarkkinoiden toimesta. Tällöin toteutunut kasvu on 20% ennustetun 50%:n sijaan, vaikka positiivista kasvua tässä tapauksessa tapahtuisikin ei se tarkoita sitä etteikö piratismi olisi haitannut myyntiä.
Näin ollen linkin artikkelissa esitetty väite on olkinuken hakkaamista.

here's an analysis of the riaa's "our cd sales went down by 39%" claim from 2000. again, that claim was fabricated.
http://slashdot.org/article.pl?sid=01/02/26/1812213

Missään en nähnyt viitteitä mistään väitetystä RIAA:n esittämästä lausunnosta, jossa olisi todettu kokonaismyynnin olevan 39% tappiollinen (""Napster hurt record sales," said RIAA president Hilary Rosen. In particular, Rosen pointed to the drop in the sales of singles, once the format that fueled the music industry, as evidence of Napster's affect.").

Yleisesti ottaen Slashdotin kirjoitukset ovat vahvasti arvoväritteisiä ja ne nähtävästi lähtevät uuskommunistien viljelemästä "raha on kaiken pahan alku ja juuri" -tyyppisestä huuhaasta. Tuollaiset jutut kuuluvat lähinnä "Voima"- ja "Kansan uutiset" -tyyppisiin julkaisuihin ja sitämyöten roskakoriin.

some more? riaa's statistics don't add up to piracy
http://www.azoz.com/music/features/0008.html

Kirjoittajan käyttämästä tyylistä näkee jo miten tarkoitus on vain tehdä voitontekemisestä jotenkin tuomittavaa. Mitään muuta kirjoituksessa ei todistetakaan kuin että isot levy-yhtiöt ovat (toistaiseksi) tehneet voittoa ja että niiden levynmyynnit ovat olleet laskemaan päin.

more riaa fabrications? here's the classic press release were the riaa lied on basic facts such as how many cd-r drives they found at supposed major pirate operations http://slashdot.org/article.pl?sid=...1759227&tid=141

Huomattavaa on sana "equivalent", joka on ratkaisevat koko asiasisällön kannalta. Kyseessä on nähdäkseni ollut tuotankokapasiteetin arviointi (valmistettujen kopioiden määrä per se aika, joka levyn soittamiseen menee?). Missään en nähnyt RIAA:n väittäneen löytäneensä enempää CDR-asemia kuin mitä tosiasiassa oli löydetty.
Tuo lausunto muistuttaa mielestäni samaa periaatetta kuin Suomessa käytetty laittoman alkoholin maahantuonti- ja valmistustapauksissa takavarikoidun määrän suhteutus puhtaan alkoholin määrään.

another nice sales<->piracy analysis
http://www.bricklin.com/recordsales.htm

Tuo artikkeli todistaa nähdäkseni lähinnä sitä, että vaikka musiikkia imuroidaan ilmaiseksi, kanavoituvat näin "säästetyt" rahat muiden hyödykkeiden ostamiseen. Eli kokonaiskulutuksen kannalta ilmiöllä ei ole vaikutusta.
Tämä artikkeli sopisi paremmin esim. kansantaloutta käsitteleviin keskusteluihin.

http://www.salon.com/tech/feature/2002/06/13/liebowitz/index.html

Liebowitz lähtee olettamuksesta, jonka mukaan MP3 ei olisi CD:n kanssa kilpaileva tuote ja että itse fyysinen tallennusmedia olisi ratkaiseva osa tuotetta - tämä pitääkin paikkansa esim. monien vinyyliharrastajien kohdalla, mutta CD:n ostajien keskuudessa en vastaavaa formaattifetisismiin ole koskaan törmännyt.
Toinen heikkous lähtökohdissa on sen tosiasian huomioimatta jättäminen, että hinta on ostoa rajaava tekijä. Hinnan ollessa erittäin alhainen (CDR-aihio) tai käytännöllisesti katsoen ilmainen (MP3-imurointi) ainoa musiikin kulutusta rajaava tekijä on kyllästyminen (ts. piste, jolloin ihminen kokee omistavansa "liikaa" musiikkia). On luonnollista että tavaran hankkimisen kynnys on pienempi jos
sen saa ilmaiseksi kuin jos siitä joutuu jotain maksamaan.
Muutoin artikkeli on loistavaa luettavaa, joka tuo esiin markkinoiden käyttäytymisen logiikkaa - tuota osuutta voisi suositella kenelle tahansa vasemmistolaiselle.

Omien havaintojeni mukaan suhteellisesti eniten hallaa piratismi tekee pienille levy-yhtiöille, joilla ei ole "pahan päivän rahavarantoa" eikä toisaalta riittäviä keinoja piratismin torjumiseen.
Väitteeni tueksi esitin aikaisemmin tässä keskustelussa kahden tunnetun psy-trance -levy-yhtiön vetäjän lausuntoja, joissa he käsittelivät piratismin vaikutusta omaan liiketoimintaansa.
Luonnollisesti olen valmis muuttamaan kantaani mikäli pystyt esittämään faktatietoja, jotka todistavat oman väitteesi todeksi (Pienet artistit pääsevät paremmin esille ja myynnit kasvavat)?

No, ongelma on mielestäni tässä siinä, että konemusiikkia tuottava levyteollisuus on liian riippuvaista singlemyynnistä, siis kaksitoistatuumaisen menekistä. Pienillä artisteilla tarkoitin nyt sitä aluetta missä empiiriset havaintoni pätevät eli lähinnä tanssilattiamusiikin ulkopuolella. Itse kuuntelen hyvin paljon erilaista musiikkia ja teknon / muun kuuntelemani tanssimusiikin määrä hyllyssä on hyvin pieni koska suomalaisista kaupoista yksinkertaisesti ei saa haluamiani tuotteita ja vinyylien tilaaminen ulkomailta on kallista ja vaivalloista. Pitäisikö näiden konemusiikkilafkojen mennä peilin eteen ja yrittää saada tuotoksiaan myyntiin sellaisessa formaatissa että niitä saataisiin muillekin kuin tiskijukille.

Itselleni kelpaisi monet teknoklassikot, mutta toisin kuin aikoinaan erittäin vähän myynyttä Velvet Undergroundin debyyttiä, ei Plastikmanin Musikia löydy jokaisesta levykaupasta, ei itse asiassa suomesta ollenkaan omien havaintojeni mukaan. Kyse olisi tietysti aikamoisessa rakenteellisessa muutoksessa tanssilafkojen käytännöissä mutta sellaista se on. Kun biisejä imutetaan joka tapauksessa, eikä sitä voida estää, on turha itkeä perään vaan on aika muuttaa tapoja. Piratismin estämisyritykset ovat todella turhia varsinkin pienille levylafkoille, mutta ehkä myynnissä voi tehdä jotain erilailla. Jos pienet rokkibändit/lafkat maailman eri kolkissa pystyvät siihen, mikseivät teknotyypit ja heidän lafkansa

Mitä tällä on tekemistä sen asian kanssa, että levy-yhtiöt ovat pitäneet kovaa meteliä siitä, kuinka piratismi heikentää tulosta?

Levy-yhtiöiden lausunnot piratismin heikentävästä vaikutuksesta on tässäkin keskustelussa kuitattu lähinnä perättömäksi väittämäksi ja oman huonon liiketoiminnan peiteselittelyksi.
Ei ole kuitenkaan levy-yhtiön kannalta edullista levitellä perättömiä tietoja.

Puhuessani apulannasta, tarkoitan 90-luvun alkupuolta, jolloin cd-sinkku maksoi yli 50 markkaa. Sillion apulanta alkoi myymään omia sinkkujaan 10 markan hintaan. Seurauksena oli, että suomalainen levyteollisuus laski cd-sinkun hintaa nykyiselle,noin 30 markan tasolleen. Tämä on mielestäni paras esimerkki siitä tyhjästä mikä cd-levyjen hinnoissa on.

Voisin kuvitella, että CD-sinkkuja pystyttäisiin myymään vaikka tappiolla/ilmaisjakeluna jos tarkoituksena olisi esim. tulevan albumin promoaminen.
Pystyisin itse ainakin kuvittelemaan tilanteen, jossa CD-sinkkuja saisi nimelliseen hintaan (tyyliin 1 euro/kpl) tai ilmaisjakeluna sillä ainakin oman näkemykseni mukaan CD-sinkku on tullut tuotteena tiensä päähän.

Itseasiassa tuo skenaario kuulostaa hyvältä! En minä tarvitse ketään "esivalitsemaan" mikä on hyvää ja mikä ei. Tämä tekisi hyvää tavalliselle Petri Poppigurulle, joka joutuis joksus käyttämään omia aivojaan etsiessään musiikkia.

Kaikki kaupallinen musiikki kulkee samanlaisen "esivalinnan" läpi, en usko että digitaalinen jakelukaan pidemmän päälle toimisi anarkiaperiaatteella.

Koska isot levy-yhtiöt ovat viimeksi tuottaneet tappiota?

En tiedä. Olennaisinta osakekurssin kannalta ei kuitenkaan ole tämä hetki vaan tulevaisuusnäkymät.

mutta CD:n ostajien keskuudessa en vastaavaa formaattifetisismiin ole koskaan törmännyt.

nyt olet.

Pitäisikö saman periaatteen mukaan vaatekauppaan luoda käytäntö, jossa kuluttaja saa viedä haluamansa vaatteen vastikkeetta kotiinsa "koekäyttöä varten" ja voi omaehtoisesti tulla jälkeenpäin maksamaan/palauttamaan kyseisen vaatteen kauppaan (jos jaksaa/viitsii/kerkeää)?

¨

Itseasiassa asia on näin. Ostajalla on tavaran palautusoikeus lähes kaikkialla (edellyttäen, että tavara on uudenveroinen). Ainoa markkina-ala missä palautusoikeutta ei ole on musiikkibisnes.

¨

Itseasiassa asia on näin. Ostajalla on tavaran palautusoikeus lähes kaikkialla (edellyttäen, että tavara on uudenveroinen). Ainoa markkina-ala missä palautusoikeutta ei ole on musiikkibisnes.

Musiikin monistaminen on liian helppoa, jotta musiikissa voitaisiin soveltaa samaa käytäntöä. Jos musiikki pystyttäisiin sitomaan tallennusmediaan niin, että sen monistaminen vaikeutuisi merkittävästi (vrt. uuden vaatteen valmistaminen esimerkkikappaleen pohjalta) olisi tilanne varmasti toinen.
Näin ollen näitä kahta asiaa ei voi verrata keskenään. MP3-imurointiin liittyvässä esimerkissäni tulee huomata myös sana "vastikkeetta", kaupasta ostettuna taas joudut maksamaan täyden hinnan ennenkuin saat tavara mukanasi poistua.


(Edit: sekoilua)

Toki palautusoikeuden soveltaminen musiikkiin on vaikeampaa, kiitos nykytekniikan, mutta asiakkaan näkökulmasta asia on silti paska juttu. Mitään ei periaatteessa voi ostaa sokkona (no, onhan melkein kaikkialla ennakkokuuntelumahdollisuus, mutta kuka kuuntelee kaikki levyt läpi?) koska tuotetta ei voi palauttaa.

Siirrytään takaisin vinyyliin, jota ei ole niinhelppo monistaa ;)

CD-levyn hinta ei ole korkea sen takia, että piraattilevyt on halpoja.

Ja oletko huomannut mitä itse olen mieltä piraattitoiminnasta?

Pointtini olikin se, että alkuperäinen CD ei koskaan pysty taistelemaan piraattiversion kanssa hinnalla. Piratismin torjuminen hintoja alentamalla kuulostaa omasta mielestäni huonolta strategialta.
Kyllä olen noteerannut oman kantasi piratismiin.

Ei toki siinä mitään pahaa ole, mitä nyt kuluttajan oikeuksia aletaan polkemaan yritysten voittojen turvaamiseksi. Luuletko näiden suurimpien yritysten toimivan eettisesti turvatessaan voittojaan?

Isot levy-yhtiöt ovat riippuvaisia asiakkaittensa tyytyväisyydestä, näin ollen jos kuluttajat kokisivat tulleensa huijatuiksi eivät ne olisi koskaan isoiksi kasvaneetkaan. Musiikkialalla on vapaa kilpailu, eikä kukaan ole pakotettu ostamaan kenenkään tekemiä äänitteitä.
En myöskään ymmärrä millä tavalla kuluttajien oikeuksia poljetaan levy-yhtiöiden toimesta, mielestäni levy-yhtiöillä ei voi olla velvoitetta myydä jotain tuotetta tietyin ehdoin eikä vastaavasti ostajalla voi olla ostopakkoa.
Ongelma ei nähdäkseni nykyisessä tilanteessa ole se, että kuluttajien kipukynnys yllättäen olisi ylitetty, vaan se että piraattitavaran saatavuus on merkittävästi parantunut jolloin on luonnollista että monet valitsevat olla maksamatta musiikistaan.

Ja minä en pidä sinun perusteluitasi hyvinä. Miksi sinun esimerkkisi ja vertauksesi olisivat yhtään sen parempia kuin minunkaan?

Sen kokemuksen lisäksi, jonka olen saanut asioidessani myyjän ja ostajan roolissa oman pikkulabelini pyörittämisen yhteydessä jakelijoiden, vähittäismyyjien ja tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, käytän pohjana omalle argumentoinnilleni kaikkia niitä keskusteluja, joita olen käynyt aiheeseen liittyen kuluttajien, jakelijoiden, vähittäismyyjien, labelien omistajien (ammatti- ja ei-ammattilais), artistien (ammatti- ja ei-ammattilais), tekijänoikeusjärjestöjen, äänitealan etujärjestöjen ja telehallintokeskuksen asiaan perehtyneiden ihmisten kanssa. Tämän lisäksi seuraan myös useita ulkolaisia keskustelufoorumeja, joissa piratismia tasaisin väliajoin käsitellään muuhun alaan liittyvän ohella. Täytyy myöntää, että en ole ollut missään yhteydessä isojen levy-yhtiöiden edustajiin joten heidän toiminnastaan minulla ei ole minkäänlaista "pintaa syvempää" tietämystä.
Uskon myös että olen saanut kauppatieteiden opinnoistani ja lukuisten muiden alojen (muu kuin ääniteala) yrittäjien kanssa käymistäni keskusteluista riittävästi tuntemusta markkinoinnista ja yritystoiminnasta yleensäkin pystyäkseni arvioimaan asioita "kaupallisanalyyttisestä" näkökulmasta.
Luonnollisesti en voi sanoa omistavani absoluuttista käsitystä mistään asiasta, vaan kuten missä tahansa muussakin, niin vapaat markkinat (= jokainen joka näitä viestejä lukee) määrittävät arvon omille kirjoituksilleni.

Yleisesti voisin todeta keskustelun olleen tähän mennessä hyvän tasoista ja antoisaa, eikä turhia viestejä juurikaan ole näkynyt.
Olen tämän keskustelun myötä tiedostanut sen mallin mahdollisuuden, että tulevaisuudessa äänitekauppa voisi toimia enemmän siltä pohjalta, että levy-yhtiöt myyvät tavaraa suoraan kuluttajille. Suomessa on tähän olemassa mielestäni tarvittava infrastruktuuri, esim. pankkien tarjoamat "verkkomaksupalvelut" ja Internetin hyvä saatavuus.

Kotivideot ovat erittäin hyvä analogia, sillä aikanaan niiden pelättiin tuhoavan elokuvateollisuuden. Puheet ja toimet olivat hyvin samankaltaisia kuin musiikkiteollisuudella nyt.

Kotivideoiden nopeutta tai näppäryyttä on turha ottaa tässä argumentiksi, sillä ne edustivat aikoinaan huippuelektroniikkaa.

Kotivideot eivät kopiointinopeutensa puolesta mahdollista yhtä lyhyttä läpimenoaikaa kuin MP3 tai CD-R, tämän lisäksi P2P -verkkojen tarjoama jakelun laajuus (paikkasidonnaisuuden vähentyminen) ja nopeus on vienyt "kotipiratismin" tehokkuuden aivan eri asteelle.


(Edit: typo)

Itse vertaisin tätä piratismiä vastaan taistelua, huumeita vastaan taisteluksi. Tarkoitus on hyvä, keinot vääriä. Jotain muuta, radikaalia (kenties, entiedä mitä) olisi kehitettävä jotta ongelma ratkeasi. En näe näitä kopioinnin estoja ratkaisuina, cd:n hintakaan ei ole auttava tekiä. Kuluttajan elämän vaikeuttaminen ei vaikeuta piraatteja, vaan pikimmiten loitontaa kuluttajia musiikin ostamisesta.

-Damien-
_________________________________
600Gb of media and growing. (also shit load of money spent on original media from shops and still spending)
_________________________________

¨

Ostajalla on tavaran palautusoikeus lähes kaikkialla (edellyttäen, että tavara on uudenveroinen). Ainoa markkina-ala missä palautusoikeutta ei ole on musiikkibisnes.

Jos en ihan väärin muista, niin vähittäiskaupassa ostajan palautusoikeus ei sido myyjää (poislukien postimyynti) juridisesti. Toki nämä asiat yleensä sovitaan kaupan ja asiakkaan välillä, koska se yleisesti mielletään kaupan tarjoamaksi lisäpalveluksi.

Enkä muutenkaan näe mikä itseisarvo sillä on, että kaikki saavat kuulla kaiken haluamansa musiikin - musiikki on kuitenkin luksustuote...

uskomatonta läppää.

Jos en ihan väärin muista, niin vähittäiskaupassa ostajan palautusoikeus ei sido myyjää (poislukien postimyynti) juridisesti. Toki nämä asiat yleensä sovitaan kaupan ja asiakkaan välillä, koska se yleisesti mielletään kaupan tarjoamaksi lisäpalveluksi.

Oikeassa olet --> http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?tmf=6475&lmf=9731&id=9732&mode=readdoc&site=34

Näin ollen linkin artikkelissa esitetty väite on olkinuken hakkaamista.

Oletko liberaali? Termistö ainakin pahasti viittaa siihen suuntaan...