Epäluottamustahan ne ovat juuri itse luoneet markkinoille, kun ovat viimeiset 3-4 vuotta itkeneet kuinka mp3:set tuhoavat koko bisneksen.
Epävarmuutta eivät luo levy-yhtiöt tekemällä piratismin haitoista julkisen keskustelun aiheen, vaan laittomaan musiikin jakeluun ja siihen tarkoitettujen välineiden tekemiseen keskittyneet ammattimaiset ja ei-ammattimaiset tahot.
Maalaisjärkeen. Kun myytävä tuote ei ole konkreettinen asia, niin siitä ei voida pyytää yhtä hävytöntä hintaa, puhumattakaan siitä faktasta, että internet on kauan ollut ilmainen, jolloin ihmisten kynnys maksaa jostakin internetin kautta saatavasta tuotteesta on aika suuri.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta maalaisjärki ei tässä tapauksessa osunut oikeaan.
Olen seuraillut esim. Vitaminic.com:ssa (taitaa olla yksi harvoja MP3-kauppaa harrastavia yrityksiä) pyydettäviä biisien hintoja, ja vaikka kuluttajan kannalta biisit ovat tuntuvasti halvempia kuin äänitteellä ostettuna, on niistä saatava kate silti huomattavasti parempi.
Äänilevy on kuitenkin fyysinen tuote, jonka valmistuskulut ovat yksikköä kohti huomattavasti korkeammat kuin digitaalisessa jakelussa, jossa ainoat "raaka-aine"kustannukset ovat palvelin- ja Internet-yhteyskustannukset. Digitaalinen jakelu ei myöskään volyymien kasvaessa vaadi vastaavanlaisia investointeja tuotantotilojen kasvattamiseen kuin fyysisten äänitteiden valmistaminen, jos äänitehtaan volyymi tuplaantuu joudutaan joko rakentamaan lisätiloja tai maa-alan loppuessa siirtämään tehdas kokonaan (= äärimmäisen kallista) - palvelimet taas ovat pieniä ja näppäriä ja niitä voi tarvittaessa sijoittaa pieneen toimistotilaan merkittävän määrän, jopa hajasijoitus on mahdollista ilman että operatiivinen tehokkuus kärsii.
Digitaalisessa jakelussa ei myöskään tarvita valmistuksessa (muovin kippaaminen prässiin jne.), pakkaamisessa (äänitteiden pakkaaminen laatikoihin jne) ja lähettämisessä (kuormalavojen siirtely varastossa ja lastaus rekkoihin jne) missään vaiheessa ihmistyötä, joka yleensä normaalissa tuotantotoiminnnassa muodostaa suurimman yksittäisen kustannuksen.
Yksi tekijä, joka merkittävästi vaikuttaa äänitteiden kuluttajahintoihin on jakeluporras, koko jakeluportaan olemassaolon järkevyys perustuu vähittäismyyntiportaan haluun säästää logistisissa kuluissa. Yksittäisen levykaupan ei ole järkevää lähteä tilaamaan jokaiselta levymerkiltä erikseen levyjä (pl. suurivolyymiset tuotteet), sillä rahtikustannukset ja aloituskustannukset (laskun maksaminen, asiakassopimuksen aloituskulut, vakuusmaksut yms) nostavat tuolloin hankintahintaa selkeästi korkeammaksi kuin keskitetty tilaaminen tukkurilta - tämän lisäksi usean eri tavarantoimittajan kanssa asioiminen veisi enemmän kallista työaikaa mm. sisäänostajilta ja kirjanpitäjiltä. Olen itse kerran mielenkiinnosta tutkinut ja kartoittanut digitaalisen musiikkijakelun mahdollisuuksia ja olen tullut siihen tulokseen, että digitaalisessa jakelussa tukkuri-/agentuuriporras pystyttäisiin kokonaan ohittamaan - uskoisin sitävastoin vähittäismyyntiportaan säilyvän (= vakiintuneet musiikkisaitit, joilla on omat kanta-asiakkaansa, laskutusjärjestelyt, markkinointi, käyttöliittymät, asiakaspalvelu jne).
Olen satavarma, että levy-yhtiöiden intresseissä olisi aloittaa kaupallinen digitaalinen jakelu heti kun tekniikka ja markkinatilanne sen mahdollistavat. Jakeluportaan ohittaminen, valmistuskustanusten ja logistiikan välttäminen tipauttaisivat samalla musiikin kuluttajahintoja että tuotannon hintaa merkittävästi katteitten noustessa samanaikaisesti - tämä nähdäkseni käy loistavasti yksiin "voiton maksimointi" -ideologian kanssa.