ihan mielenkiintoista pohdintaa konemusiikkinäkökulmasta. toi arvonlisäketju (oho hieno sana) on aika vaikea muodostaa tarkaksi, vaikeampi kuin "isossa musiikkiteollisuudessa". esim dj:n sijoittuminen ketjuun riippuu dj:stä - jotkut ovat sen verran kovia että sijoittuvat ketjuun ennen jakelua ja levylafkojakaan ja tekevät artistista tunnettuja soittamalla musiikkia ennen levytyssopimuksia, tietty suurin osa dj:stä saavat levyt samoihin aikoihin kuin normaali kuluttajakin. samoin piirit ovat pienet ja samat ihmiset työskentelevät artisteina, dj:nä ja levylafkojen a&r-henkilöinä, jolloin ketju pakostikin sotkeentuu.
radio, lehdet ja internet markkinointikanavina ovat myös tärkeä osa tuota ketjua ja en nyt tarkoita mp3:sia internettinä, vaan esim platinumin kaltaisia verkkoyhteisöjä joista voi lukea artisteista ja julkaisuista harrastajien mielipiteitä. ja kuten sanoit, mp3 tai yleensäkin digitaalinen musiikin levittäminen nopeasti yli maiden rajojen halvalla kustannuksella on suht uusi tulokas jonka valjastaminen musiikkiteollisuuden käyttöön on tärkeä haaste.
sitä kuitenkin vähän kritisoisin, että nostit fanaattisen musiikkiharrastajan noin tärkeäksi osaksi ketjun alkupäätä - ikäänkuin poimimaan kaikki artistit joiden kuuluisi päästä levyttämään. toki näinkin tapahtuu, esim. kulttisuosiota saavuttaneet artistit usein päätyvät levyttämään harrastajien johdosta (joka on hyvä juttu!). mutta enemmän ja kasvavassa määrin kyllä tuottajat ja levymerkit (sekä promoottorit ja dj:t) päättävät mikä päätyy levylle.
Anyway, näistä ryhmistä useimmat ovat konemusapiireissä arvostettuja, kun taas yhtä ryhmää pidetään lähes varkaisiin verrattavana, jos he käyttävät kaikki keinot musatietämyksensä laajentamiseen (downloadaus mukaanluettuna).
konemusiikkiskene worldwide on ollut ensimmäisiä skenejä jotka ovat valjastaneet internetin kunnolliseksi markkinointikanavaksi. miltään muulta musiikin alueelta ei löydy yhtä paljon (lähes reaaliaikaista) tietoa netistä, ja popmusiikkiteollisuus laahaa edelleen jälkijunassa. että sikäli näen lähtökohdat ihan hyviksi myös digitaalisen levityksen tuomien ongelmien ja hyötyjen mittailussa.
osaltaan tämä on varmaan itsessään aiheuttanut sen, että konemusiikkipiireissä myös käytetään paljon p2p-palveluita, koska kamaa on saatavilla. luonnollisesti erittäin paljon poppia löytyy p2p-verkoista, mutta se lienee luonnollista kuluttajamassan vuoksi.
jos verrataan tilannetta vaikka 90-luvun alkupuoleen, niin internet on aiheuttanut mielettömän kiihdytyksen kaiken musiikkiin liittyvän tiedon ja kappaleiden leviämisessä - suurimmalle osalle alan toimijoista ja luonnollisesti kuluttajille tämä on hieno juttu. vuosia taaksepäin itse kukin harrasti samalla tapaa musiikin kopioimista c-kaseteilla (suomessa kopiointi on ollut pitkään tutkitusti keskimääräistä aktiivisempaa verrattuna muihin euroopan maihin). c-kasetit olivat keino kuulla uutta musiikkia ilman että joutui panemaan kaikkia pieniä massejaan ostettuihin levyihin, mutta silloinkin ostin ne joista diggasin, sama pätee suureen osaan näitä "fanaattisia musiikkiharrastajia" joista puhuit vielä mp3-aikanakin. ja samalla tapaa tietoa levitettiin kaveripiirissä, kasetteja vaihdeltiin ja biisien nimiä kopioitiin kynällä paperille. nyt vaan tuo "kaveripiiri" on laajentunut about maailman kokoiseksi ja 100gigaselle kovalevylle mahtuu enemmän musiikkia kuin minulla on koskaan ollut c-kasetteja.
tästä kiihtymisestä ja laajentumisesta on myös seurannut aika luonnollinen juttu: kaikki kuluttajat eivät edes pysty saamaan käsiinsä haluamaansa tuotetta, vaikka olisivat sen valmiita ostamaan kopiota kuulleena. jos puolassa duunataan 300 kappaletta hyvää levyä, voin sen internetin ansiosta kuulla, mutta todennäköisyys että sitä tulee suomen levykauppoihin myyntiin ainakaan yli kahta kappaletta on aika pieni.
Homman toiminta edellyttää, ettei mikään ryhmä yritä hyötyä muiden kustannuksella. Voisi vaikkapa miettiä, kuinka ketjua voisi muuttaa niin, että kaikki ryhmät toimisivat paremmalla hyötysuhteella.
[snip]
Konemusa on siinä kadehdittavassa asemassa, että homma on vielä melko aitoa. Toisin sanoen uskoisin kaikilla ryhmillä olevan aito halu saada muiden ryhmien juttu toimimaan, jos se vain onnistuu kohtuullisella panostuksella. Tämä eroaa poppi-mega-lafkoista, joiden ainoa motiivi on kääriä mahdollisimman paljon massia, vaikkapa sitten muiden ryhmien kustannuksella.
mutta nyt sanoisin, että ei pidä ihan paikkansa ainakaan minun mielestäni. ihan aluksi, noi "poppi-mega-lafkat" ovat kadehdittavassa asemassa :) senkin takia, että kun viisi maailman suurinta hoitavat yli 80% maailman kokonaismusiikkimyynnistä, heillä on etuoikeus tehdä kipeitä juttuja. kaikki viisi lafkaa omistavat kokonaan tai osittain koko ketjun aina musiikin tuotannosta jakeluun ja jopa vähittäiskauppaan(!) asti, eli puhutaan kokonaisuudesta jonka kokoluokkaa on vaikea hahmottaa. hyötynä tästä on se, että ei juuri ole "muita ryhmiä" joiden varpailleastumista pitäisi varoa tai joiden kustannuksella toimitaan. on vain kilpailijoita.
konemusiikin parissa toimivat yritykset ovat liikeyrityksiä siinä missä muutkin. indie-levylafkat joilla on muutama julkaisu tai jotka ovat äärimmäisen aattellisia saattavat pudota kategoriaan jossa ei ole halua tai syytä astua kenenkään varpaille. mutta siitä ylöspäin, varsinkin jos katsotaan konemusiikki-jakelijoita, pyöritetään jo sellaista bisnestä että normaalit talouden säännöt sanelevat päivittäisen toiminnan. on selvää, että kun ihmisille pitää maksaa säännöllisesti palkkaa ja omistajatkin haluaisivat muuta kuin hyvää mieltä skenen eteenpäin viennistä, aletaan etsimään omalle yritykselle etulyöntiasemaa.
esim. jakelijan kannattaa tehdä hyväntuntuisen levymerkin kanssa exclusive jakelusopimus omalle jakelualueelleen tai vaikka koko maailmaan siltä varalta että levymerkki lyö itsensä läpi. jos ei sitten lyökään, niin promotointiin käytettävät resurssit varmasti vähenevät ja levymerkki jää maksajan rooliin (ja luultavasti kuopataan).
sama pätee henkilöihin ja artisteihin. dj-piireissä tämä näkyy varmaan voimakkaimmin, lähes kaikkihan haluaisivat siirtyä makuuhuoneestaan klubille ja kykyjä löytyy jotka voisivat sitä klubia tosissaan rokata, mutta eihän promoottorien tai klubien kannata näihin no-nameihin satsata koska varmoja vetonaulojakin on nykyään saatavilla lähes joka viikonloppuun. kilpailu on vaan kiristynyt.
jos katsotaan esim juno.co.uk:ta (uk:n isoimpia nettilevykauppoja ellei isoin?), siellä on noin 1500 uutta julkaisua kuukaudessa! pelkästään jotain trancea saattaa tulla sata levyä viikossa. kuka ostaa edes kymmenen levyä viikossa joka viikko? eikö ole aika selvää, että yksi syy mp3:sten menestymiseen ja toisaalta levymerkkien kaatumiseen on yksinkertaisesti vitullinen kilpailu. markkinoilta löytyy oikeasti paljon julkaisuja per viikko, jotka olisi suoraan voineet jättää julkaisematta - mutta toisaalta, levymerkki kuolee myös nykyään äkkiä pois, ellei saa jatkuvasti näkyvyyttä ja matskua kauppoihin.
tämä kaikki on ajanut jakelijat ja levykaupat paskamaiseen tilanteeseen. paras tilanne olisi tietenkin, jos jakelijoilta ostettaisiin kaikki levyt kauppoihin ja kaupat myisivät kaiken ostamansa. mutta kun tähän yleistilanteeseen liitetään maailman taloudfellinen tilanne plus näkymät, pelkään että yhä enemmän liikutaan suuntaan jossa varmat artistit ja levymerkit valtaavat enemmän tilaa markkinoilta ja pienet uudet tekijät ovat vaikeammassa tilanteessa.
huaah, mutta toki kaikelle businekselle paras tilanne on, jos yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan keskustella avoimesti ja koko ketjussa vallitsee yhteisymmärrys. isojen megalafkojen tapa luoda yhteisymmärrys on omistaa koko ketju, siksi heille toisaalta on tullut p2p-verkot kaksi kertaa ikävämpänä yllärinä kun homma onkin koko lafkan ongelma eikä vaan esim jakelijoiden ja kauppojen. mutta olisivatko levylafkat ja artistit valmiina lopettamaan ylimääräisen paskan tuottamisen markkinoille tilanteen tervehdyttämiseksi?
