Pääsykokeet 2004

154 posts, 8 pages, 27,714 views

Avatar
#21 • • Edited jaksu Guest


no huh, perustele.



monella kurssilla opetuksen taso on aivan hävyttömän huonoa. näin ainakin sähköllä ja tikillä. koulutusohjelmiin on sisällytetty suuri määrä aivan turhia kursseja. tutkinnon voisikin supistaa helposti 160:een credaan peruskursseja karsimalla. kuka kaipaa esim. kurssia "tietojenkäsittelyteorian perusteet, 2 ov"?

ja puolet porukasta höpöttää vaan tietskoista ja linuxista :D
Avatar
#22 • • 029 Guest


Johonkin amk:hon täytyis yrittää päästä sisään.. Liiketalouksia / markkinointia lukemaan.

-On vaan jo valmiiks semmonen fiilis että mahikset on aika nollassa. :(



Virtain Liiketalouden linjalle on mun käsityksen mukaan todella helppo päästä noita lukee verrattuna muihin maan kouluihin...

(ihan vaan vinkkinä siis, jos susta oikeesti tuntuu siis ettei muualle oikeen pääse jne.)
Avatar
#23 • • Ben Matlock Guest
Mä haen Jyväskylän kauppakorkeaan.Onkos ketään muita hakemassa sinne...?
Aika mielenkiintoista että Jyväskylän pääsykoe koostuu jostain viidestä esseestä kun muihin kauppakorkeakouluihin sisäänpääsykoe on monivalintaa.Jyväskylässä sisäänpääsyn ratkaisee kuitenkin viime kädessä kolmipäiväiset psykologiset testit joihin pääsee valintakokeen ja lähtöpisteiden perusteella parhaat.
Avatar
#24 • • Edited vaavu Guest


monella kurssilla opetuksen taso on aivan hävyttömän huonoa. näin ainakin sähköllä ja tikillä.



En nyt ihan menisi vannomaan, kyllä Otaniemessä on keskimäärin laadukasta henkilökuntaa töissä, verrattuna moniin muihin opinahjoihin (tai vaikka yliopistolle). Kannattaa kuitenkin muistaa että korkeakouluissa yleensäkin opetushenkilökunta on korkeakoululla töissä olevia henkilöitä, joilla on opetusvelvollisuus eikä siis mitään pedagogista taustaa. Tämän vuoksi joukosta löytyy sekä uskomattoman huonoja että uskomattoman hyviä opettajia. Kaikki on kiinni opettajien omista henkilökohtaisista intresseistä. Mutta tämä ei ole leimallisesti mikään Otaniemen juttu, vaan sellaista se on kaikkialla yliopistoissa ja korkeakouluissa.

Yksi erittäin iso epäkohta Otaniemessä (ja myös muualla tekn.korkeakouluissa) on raha. Valtion mahtikäskyllä erityisesti juuri tikin ja sähkön sisäänottomäärät vuosittain ovat kasvaneet rajusti viimeisen 10 vuoden aikana. Käytettävissä oleva raha sen sijaan ei ole. (Jotenkin tuntuu että valtion koulutuspolitiikka on vähän kummallista, ulvotaan kovasti että tietoyhteiskunta tarvitsee diplomi-insinöörejä ja sitten panostetaan rahallisesti riittämättömästi tuohon koulutukseen. Tällä hetkellä yhden diplomi-insinöörin kouluttaminen on todella halpaa, verrattuna esimerkiksi lääkäreihin tai taideaineisiin.)

Kun rahaa ei ole paljoakaan per capita, ovat kurssien koot paisuneet todella massiivisiksi, erityisesti juuri sähköllä ja tikillä. Tyypillistä on että kauden alussa luentosalit ovat niin täynnä että osa joutuu istumaan lattioilla. Kauden edetessä tosin sitä tilaa alkaa kummasti löytymään, kun ihmiset karsiutuvat pois.


koulutusohjelmiin on sisällytetty suuri määrä aivan turhia kursseja. tutkinnon voisikin supistaa helposti 160:een credaan peruskursseja karsimalla. kuka kaipaa esim. kurssia "tietojenkäsittelyteorian perusteet, 2 ov"?



No hemmetti, kyllähän jokaisen tikiltä valmistuvan yleissivistykseen kuuluu tietää mikä on Turingin kone ja miten se toimii. (: En ole itse samaa mieltä tuosta peruskurssien karsimisesta. DI:n tutkinnolle tyypillistä on, että syventävä ja soveltava tieto on sen verran vaikeata, että se vaatii pohjaksi vankkaa teknistä yleissivistystä. Mulla tulee tuo 160ov (*) täyteen aivan juuri, ja täytyy sanoa että ne kurssit joista ei olisi ollut jotain mainittavaa hyötyä ovat laskettavissa yhden käden sormin. Yllättäviä asioita saattaa tulla yllättävissä paikoissa, joita ei aina peruskurssilla istuva osaa aavistaa. Esimerkiksi juuri nyt, kun teen tietokonegrafiikan seminaaria, saatankin huomata että olisi kannattanut paremmin painaa mieleen kaikki ne matriisilaskun kiemurat joita perusmatikoissa käytiin.

(*) DI:n tutkinto on siis 160ov + 20ov dippatyö = 180ov

ja puolet porukasta höpöttää vaan tietskoista ja linuxista



No sitä ei käy kieltäminen. Mutta ei se siltikään estä sitä että siitä porukasta voisi löytää mielenkiintoisiakin ihmisiä. Porukka TKK:lla on huomattavan heterogeenista, ja se on oikeastaan rikkaus.


EDIT: niin piti lisätä vielä, kun alkuperäinen puheenaihe kuitenkin koski arkkareita: arkkarit ovat hyvinkin erottuvia muusta teekkariporukasta, ja he pysyttelevät aika paljon ihan omissa oloissaan. Lisäksi en tiedä miten tuo rahaongelma koskee arkkitehtiosastoa. Massakursseista siellä ei ainakaan ole pelkoa, sen verran pienet ovat opiskelijamäärät.
Avatar
#25 • • Saskia Guest
--

Originally posted by Varvana

Mutta ei se siltikään estä sitä että siitä porukasta voisi löytää mielenkiintoisiakin ihmisiä. Porukka TKK:lla on huomattavan heterogeenista, ja se on oikeastaan rikkaus.



Niinku esmes entroopparit;)

--
Avatar
#26 • • Wayne G Guest


--
Mun kaltaisia stadin ja Turun väliä viikoittain matkustavia ihmisiä on mun tuttavapiirissä melkein 10.
--



Mullakin on ihan samat harrastukset joka viikko...
Mikässiinä kun hyppää Ekspress dösään sikpäkki "töpöhääntää" kainalossa, fiilikset alkaa AINA nousta viimeistääkin Salon kohdalla:)
des

Posts: 118

#27 • • Edited des



Tyypillistä on että kauden alussa luentosalit ovat niin täynnä että osa joutuu istumaan lattioilla. Kauden edetessä tosin sitä tilaa alkaa kummasti löytymään, kun ihmiset karsiutuvat pois.



Ei se minua haittaa. Kunhan jaksaa tulla ajoissa :).
Avatar
#28 • • MelliS Guest
Mä pyrin TKK:lle teknilliseen fysiikkaan. Jos sinne ei onnistu ni sit varmaa joku automaatio- ja systeemitekniikka.
Asuntoki on jo sieltä päin hakusessa vaik opiskelupaikasta ei oo vielä tietoakaan...:D
Avatar
#29 • • phanatic Guest
Tampereen yliopistoon aluepolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa.
Pari vuotta sitten yritin ympäristöpolitiikkaa päästä lukemaan mutta eipä tärpännyt kun luin kokeisiin vain Hki-Tre-junamatkan ajan:)
Avatar
#30 • • kouma Guest
musiikkia.

popjazz-konservatorio, helsingin konservatorio.


<3
Avatar
#31 • • NoStatus Guest


Kannattaa kuitenkin muistaa että korkeakouluissa yleensäkin opetushenkilökunta on korkeakoululla töissä olevia henkilöitä, joilla on opetusvelvollisuus eikä siis mitään pedagogista taustaa. Tämän vuoksi joukosta löytyy sekä uskomattoman huonoja että uskomattoman hyviä opettajia. Kaikki on kiinni opettajien omista henkilökohtaisista intresseistä. Mutta tämä ei ole leimallisesti mikään Otaniemen juttu, vaan sellaista se on kaikkialla yliopistoissa ja korkeakouluissa.



Tää on muuten ihan totta. Jopa ammattikorkeakouluissa vaaditaan
opettajilta pedagogisia opintoja, mutta yliopistoissa/korkeakouluissa ei.
Olen törmännyt (opiskelen Taikissa ja TKK:lla) muutamaan tapaukseen, joista
ei vain yksinkertaisesti ole opettajaksi. Tämä korostuu varsinkin
taideaineissa, koska täällä ei riitä että opettaja opettaa kuinka
joku asia pitää tehdä koska oikea vastausta ei yksinkertaisesti ole,
vaan opettajan pitäisi osata auttaa oppilasta löytämään oma
polkunsa jota seurata.


Yksi erittäin iso epäkohta Otaniemessä (ja myös muualla tekn.korkeakouluissa) on raha. Valtion mahtikäskyllä erityisesti juuri tikin ja sähkön sisäänottomäärät vuosittain ovat kasvaneet rajusti viimeisen 10 vuoden aikana. Käytettävissä oleva raha sen sijaan ei ole. (Jotenkin tuntuu että valtion koulutuspolitiikka on vähän kummallista, ulvotaan kovasti että tietoyhteiskunta tarvitsee diplomi-insinöörejä ja sitten panostetaan rahallisesti riittämättömästi tuohon koulutukseen. Tällä hetkellä yhden diplomi-insinöörin kouluttaminen on todella halpaa, verrattuna esimerkiksi lääkäreihin tai taideaineisiin.)

Kun rahaa ei ole paljoakaan per capita, ovat kurssien koot paisuneet todella massiivisiksi, erityisesti juuri sähköllä ja tikillä. Tyypillistä on että kauden alussa luentosalit ovat niin täynnä että osa joutuu istumaan lattioilla. Kauden edetessä tosin sitä tilaa alkaa kummasti löytymään, kun ihmiset karsiutuvat pois.



Käsittääkseni lääkäreiden ja taideaineita opiskelevien opetus on
lähinnä sen takia kallista, että niissä on paljon henkilökohtaista
opetusta, joka taas maksaa paljon. Materiaalit ja välineet joudumme
useimmissa tapausissa itse maksamaan. Toisaalta ala on myös sen luontoista,
ettei se onnistuisikaan isommilla ryhmillä. Ainakin taideaineissa on pakko
saada henkilökohtaista opetusta, muuten niissä ei yksinkertaisesti
kehity. TKK:lla en henkilökohtaista opetusta kokenut välttämättömäksi,
useimmat kurssit olen siellä suorittanut aivan omatoimisesti
käymättä edes luennoilla tai laskareilla. Tottakai koulutus Taikissa on
päätä kohden kalliimpaa myös sen takia, että esim. meidän
opintolinjallamme Taikissa aloittaa vuosittain noin 12-15
oppilasta, kun taas TKK:lla taitaa luvut pyöriä jossain sadan korvilla.
Taidettiin muuten just teollisen muotoilun linjalla olla
yksiä kalleimpia oppilaita saada ulos koulusta, jostain kuulin,
että olen tullut maksamaan valtiolle n. 100 000 euroa kun valmistun.
Toivottavasti sitä ei tarvii maksaa takas...

Jotta pysyttäis vähän edes topikissa, neuvoisin kaikkia hakemaan
Taikkiin tai muihin taidekouluihin jo senkin vuoksi, ettei niiden
pääsykokeisiin tarvii lukea pätkääkään. :)
Avatar
#32 • • Edited nvd Guest
Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä Turussa niin pahaa on?
(joo, ei edelleenkään sitä kaupunkisotaa ;) , en vaan oo koskaan tajunnu)
Avatar
#33 • • mark hamilton Guest
minä yritän epatoivoisesti saada tietojen käsittelyn perustutkinto paikkaa järjestykseen ja sen jälkeen ammattikorkeaan tradenomiksi.
Avatar
#34 • • Mrrshan Guest


Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä Turussa niin pahaa on?
(joo, ei edelleenkään sitä kaupunkisotaa ;) , en vaan oo koskaan tajunnu)



Jos jotain hoetaan tarpeeksi paljon, ihmiset alkavat uskoa siihen ilman että tarvitaan ensimmäistäkään perustelua, esim. "turku on suomen perse" tms. Sitten sen vikoihin varmaan aletaan kiinnittää enemmän huomiota ja uskomus vahvistuu.
Avatar
#35 • • D.Dekker Guest




Jos jotain hoetaan tarpeeksi paljon, ihmiset alkavat uskoa siihen ilman että tarvitaan ensimmäistäkään perustelua, esim. "turku on suomen perse" tms. Sitten sen vikoihin varmaan aletaan kiinnittää enemmän huomiota ja uskomus vahvistuu.



Nimenomaan! Niin taisi Natsisaksan propagandaministeri Göbbelskin sanoa että jos valhetta toistetaan tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee totuus ;)

***

Ettei menis ihan ohi aiheen, kertokaas te jotka kauppakorkeeseen olette joskus päässeet vähän siitä teijän pääsykokeita edeltäneestä luku-urakasta. Kävittekö jollain valmennuskurssilla? millon alotitte lukemisen? kuinka paljon luitte päivässä/viikossa?
Avatar
#36 • • omniholic Guest
no ei tarvitse lukea taidekoulujen pääsykokeisiin ei, mutta kyllä näiden ennekkotehtävien kanssa helposti se kuukausi menee stressatessa;-)
Avatar
#37 • • Edited hiski Guest


kertokaas te jotka kauppakorkeeseen olette joskus päässeet vähän siitä teijän pääsykokeita edeltäneestä luku-urakasta. Kävittekö jollain valmennuskurssilla? millon alotitte lukemisen? kuinka paljon luitte päivässä/viikossa?


taisin aloittaa intensiivisen lukemisen helmi-maaliskuun vaihteessa ja sen jälkeen luin enemmän ja vähemmän systemaattisesti; ma-pe klo 8-16 dommalla, vknloppuisin en vilkaissutkaan kirjoihin päin - välillä tuli toki luettua vähän iisimmin.

aika hyvä nyrkkisääntö noihin kauppiksen monivalintoihin on, että ne kirjat osaa kannesta kanteen ja sanasta sanaan. toiset pääsee toki vähemmällä lukemisella, mutta itse en vähemmällä olisi sisään päässyt.

ulkomuistista statistiikka vähän hkkk:n pääsykokeista (voi olla muutaman vuoden vanhaa tietoa): sisään pääsy ~1.9 hakukerralla ja sisään päässeistä 80% oli käynyt valmennuskursseilla.

pääsykokeita toki vähän helpottaa paikkakunnan valinta - itse menin lappeenrantaan, koska yhden kirjan sai jättää pois ja näin ei tarvinnut matematiikasta stressata ,)
Avatar
#38 • • Saskia Guest
--

Mä olin pääsykokeisiin luvun kanssa samaan aikaan osa-aikaduunissa (20h/vko) ja (ammattikorkea)koulussa (n. 10-15h/vko). Näin jälkeenpäin ajateltuna ainakin koulussa roikkumisen ois voinu jättää pois.

Olin Eximian pääsykoekurssilla joka maksoi jotain ~800 euroa. Se oli ainoa joka oli päivisin niin että pääsin illalla duuniin. Pääsykoekurssi oli ihan ok, motivoi selkeesti lukemaan ja selvensi monia asioita. Kurssin hintaan kuului n tuntia luentoja, tiivistelmät ja harjoituskoe.

Niinä päivinä kun ei ollu muuta, me luettiin mun frendin kans iltaan asti. Se että joku toinen koki saman mitä itse, avitti tosi paljon.

Hieman tunsin kateutta tulosten julkaisun jälkeen: itse olin hämmentynyt sinkku ja mun piti muuttaa Turkuun. Kaverini kukoisti onnea uuden poikaystävän kanssa ja pääsi Helsingin kauppakorkeaan. Onneksi ei enää harmita;)

--
Avatar
#39 • • Edited olliS Guest


--Niinä päivinä kun ei ollu muuta, me luettiin mun frendin kans iltaan asti. Se että joku toinen koki saman mitä itse, avitti tosi paljon.

--


Pitää todellakin paikkansa! Parhaiten tuli luettua pääsykokeisiin, kun oli kaveri jolla oli samat päämäärät ja jonka kanssa sitten istuttiin ja luettiin. Pyrkimiskohteen ei välttämättä tarvitse olla sama, mutta siinä on etunsa mm. oppimisen edistymisen vertailussa sekä mahdollisten ongelmien ratkaisemisessa.

Sama pätee vielä sitten itse opiskeluissa (joo ei se lukeminen pääsykokeisiin lopu, päin vastoin!): on huomattavasti motivoivampaa lukea kavereiden kanssa, joilla on samat tavoitteet. Jotkut tosin lukevat parhaiten yksin kirjastossa, mutta omaa motivaatiotani yksin lukeminen ei kovinkaan paljoa ruoki.

Tsemppiä kaikille pyrkijöille (eritoten lääkikseen pyrkijät ;), toivottavasti kova työ palkitaan!
Avatar
#40 • • Edited Jukka I Guest


Ettei menis ihan ohi aiheen, kertokaas te jotka kauppakorkeeseen olette joskus päässeet vähän siitä teijän pääsykokeita edeltäneestä luku-urakasta. Kävittekö jollain valmennuskurssilla? millon alotitte lukemisen? kuinka paljon luitte päivässä/viikossa?



'97 heti yo-kirjoitusten jälkeen alkoi luku-urakka Helsinkiin. Jotain 8-10 h päivässä muistaakseni tuli tehtyä töitä ja viikonloput pidin vapaata, loppuvaihetta lukuun ottamatta. Valmennuskeskuksen kurssi oli todella tarpeellinen, auttoi kohdistamaan panokset oikeisiin juttuihin kun lukuaikaa ei kovin paljon ollut.

Tärkeintä on kehittää itselleen ajankäyttösuunnitelma ja noudattaa sitä orjallisesti. Yhtä tärkeää on pitää lepopäiviä aina välillä. Ja pitää mielessä, että liian hyvin ei ikinä voi lukea. Itse muistaakseni luin noin 10 kertaa jokaisen kirjan läpi, mutta tämäkin on toki yksilöllistä. Toiset oppii nopeammin kuin toiset.