haluaisinpa nähdä, kun joku uskaltaisi tehdä vastaavan dokumentin suomalaisesta perheväkivallasta - haaleiden muistikuvien mukaan olemme länsimaiden tilastoissa toisena.
Muistelen samaa, mutta jos tuo tutkimus perustuu poliisin tilastoihin ts. ilmoitettuihin rikoksiin, niin bluuurps pöntöstä alas tuonkin tutkimuksen luotettavuus todellisena mittarina. Mutta itse Mooren dokumentista:
Luitko mekaanikko
http://www.moviemartyr.com/2002/bowlingforcolumbine.htm?
Minä luin, haluan, että muutkin lukevat!
Hauska tuo Mooren näkemys Yhdysvalloista oli ja minusta dokumentti oli myös paikkapaikoin aika järkyttävä ja tunteisiin vetoava. En tiedä oikein miten suhtautua. Ohjusten ja käsiaseiden tuhovoiman välistä yhteyttä ei tarvitse tajuta. Ristiriitaistahan se toki on, mutta miksi dokumentissa ei todella haluttu paneutua minusta siihen tärkeimpää asiaan, jonka Matt Stone (?, korjatkaa jos muistin väärin) ja Marilyn Manson totesivat. Ensin Stone puhui koululaitoksen vaativuudesta "jos et opi matematiikkaa ja epäonnistut kokeissa, sinulla odottaa aika surkea tulevaisuus" ja Manson "miksei kukaan kysynyt Columbinen koululaisilta". Mitä Moore teki? Vei haavoittuneet koululaiset K-Martiin ja halusi aiheuttaa hämminkiä. Myöhemmin hänen seistessä kaupan ulkopuolella televisiokameroiden ympäröimänä minulla oli sekä hyvä että huono fiilis. Hyvä siksi, että hän oli saanut jotain konkreettista aikaan. K-Mart tietenkin haluaa turvata maineensa ja myyntinsä, joten heidän vetonsa oli loppujenlopuksi aika ovela. Entä se inhoittava puoli? Kun Moore paistatteli kameroiden edessä minusta tuntui jotenkin vain siltä, että mitään ei sitten ollutkaan tapahtunut. Lapset saavat edelleen kärsiä paineita koulussa, heitä masentaa ja tulevaisuus saattaa tuntua tyhjältä. Ei se tilanne parane vaikka kuinka kaupat tyhjennettäisiin luodeista (ja vaikka ne korvattaisiin mielialalääkkeillä).
Tässä CIA World Fact Book'n mukaiset väkiluvut:
Saksa: 83,251,851
Australia: 19,546,792
Japani: 126,974,628
Yhdysvallat: 280,562,489
Kanada: 31,902,268
Mooren dokumentista olisi kyllä suosiolla voitu jättää esim. Australia ja Kanada pois vertailuista sillä niiden väkiluku nyt ei ole lähellä sataa miljoonaa. Tuo väkilukuun suhteuttamaton henkirikosmäärä oli minustakin huonoa journalismia, mutta puolustanee paikkaansa sillä, että luku Yhdysvaltain osalta oli monikymmenkertainen vertailumaihin nähden!
Mooren pointti taisi olla kampanjointi nimenomaan käsi- ja sarjatuliaseita vastaan.
Pienenä välihuomautuksena minua huvitti suunnattomasti yhden reserviläisen vakuuttelut M16:n tarpeellisuudesta kotinsa suojelemiseksi. Faktana tähän väliin sanottakoon, että M16:n kantomatka(?) (effective range) on 400 metriä!
Tuohon Japanin hekirikostilastoon vertailun vuoksi Yhdysvaltain vastaava:
Yhdysvaltain oikeuslaitoksen sivuilta
"Homicides are most often committed with guns, especially handguns. In 2000,
52% of homicides were committed with
handguns, 19% with other guns, 14% with knives, 5% with blunt objects, and 10% with other weapons." (niin, missä oli mekaanikko toi sinun lähde?)
National Crime Victimization Survey Violent Crime Trends, 1973-2001
Suosittelen kaikille rauhallista tutustumista Yhdysvaltain oikeuslaitoksen sivuihin. Faktoja vastaan on paha tapella. Vaikka yksikin murha tai tappo on liikaa, niin tilastot silti kertovat käsiaseilla tehtyjen henkirikosten määrän laskeneen selvästi yhdeksänkymmentäluvun huippulukemista. Kaikkien rikosten määrä on niinikään laskussa. Mikäli tämä nyt oli dokumentin tarkoitus - tuoda esille amerikkalaista asekulttuuria, niin miksei mitään positiivista voitu sanoa?
Dokumentin opetus minusta oli ihan vain se, että ei se Yhdysvallat niin hienoa ja upea maa ole, vaikka maailmanpolitiikkaa johtaakin. Tämän minä tosin jo tiesin, mutta dokumentti oli silti hyvä nähdä.