Mikä sinusta tulee isona?

152 posts, 8 pages, 20,493 views

Avatar
#101 • • DyyD Guest
Pohdin tässä hetken ennenkuin vastasin. Mikä sitten ikinä määritelläänkin "isoksi" niin taidan sellainen melkein olla. Koulutusvalinnat ja muut on tehty jo aikoja sitten ja tuskin koulunpenkille enää palaan. Minusta varmaan tuli sitten sellainen kuin halusin, jonkin asteinen nörtti. Järjestelmäasiantuntija kait lienee oikea ammattinimike, tosin tällä hetkellä työtön. Jostain syystä hengailu ja pilestys on ollut enemmän mieleen kuin työn hakeminen joten tällä linjalla hetki jatketaan. Sittenkun oikeasti tulen "isoksi" ja saan järkeä päähän, haen itselleni sen työpaikan ja elän eloa niinkuin "normaalit" ihmiset elävät.

Jos mieleltään on edelleen lapsi niin kyllä tämä vielä hetken ottaa. :D
Avatar
#102 • • Taedium Guest


Mun mielestä koulunkäynti-ikä tulis nostaa kahdeksaan ikävuoteen, jotta lapsella olisi enemmän aikaa olla lapsi ja etsiä todellisia kiinnostuksen kohteita.

Mä olen täysin päinvastasta mieltä. Mieluummin koulun alottamisikä johonkin 5-6 vuotiaaksi, mutta opetus leikkimielisemmäksi. Skideissä on oikeesti potentiaalia, jota ei niinkään löydä, jos ei etsi. Tutkimuksia olen lukenut, että älykkyys nousee mitä pidempään lapsi saa olla lapsi. Siksi se opetus ei saa olla liian vakavaa, vaan enemmän leikkiin perustuvaa.

Mutta se mitä skidit osaa. Esmes joku kuukaus sitte ku käväsin manner-Euroopassa ja tulimme sieltä laivalla takasinpäin, niin seurasin, kuinka joku 5-vuotias kundi pelas Time Crisis II peliä. Se vaahtosammuttimen kokonen jannu nakutti joka pelillään uuden ennätyksen. Ja siinä kävi jos jonkinmoista Quaken pelaajaa välillä.

Ja olen kuullut, että lapsi olisi monessa tapauksessa valmis aloittamaan koulunkäynnin jo 5-6 vuotiaana. Itse opettelin lukemaan 4-vuotiaana. Kyl se pitäs sit jo 5-vuotiaalta sujua, jos tällanen yksinkertanen kaveri oppii 4-vuotiaana.

Ja jonku dokkarin näin, missä joku oli tosi nuorelle vauvalle opettanut jo ensimmäiset sanat. Mut en muista kuinka vanha se vauva oli. Kaikki kyl siin dokkarissa ihmetteli sen vauvan nuorta ikää. En tiiä ees koska niille pitäs hampaita tulla.
Avatar
#103 • • Edited Cee Guest
:o
Avatar
#104 • • naterox Guest
musta tulee isona vanha ja sitten kuolen.
Avatar
#105 • • bikkanen Guest
Minusta tulee graafikko. Kai.

Oon menossa kahden viikon päästä Turun amk:n mainonnan suunnittelun valintakokeisiin. Pelottaa.. paniikki iskee. Eih.

Onko kellään mitään kokemuksia Turun viestinnän puolen valintakokeista?

Meitä on kutsuttu mainonnan suunnittelun valintakokeisiin 50 ihmistä. Sen jälkeen meitä karsitaan -> 2-3 vaiheeseen 22.
Ja jäljelle jää 16. Toivottavasti olen yksi noista.

Tämän lisäksi olen menossa myös Kouvolan viestinnän valintakokeisiin. Sinne on kutsuttu n. 275 ihmistä. Että tuota..
Avatar
#106 • • Al Tapone Guest


SIISPÄ, minusta tulee 'tuottaja'.
Kulttuurituottaja varsinaisesti. Tulen siis tuottamaan kulttuuria millä tahansa keinoilla vaan pystyn/voin/jaksan/olen kiinnostunut :D :D



Sit jos mä teen leffan joku päivä ni sähän voit tuottaa sen :003:
Avatar
#107 • • Edited George Shield Guest
Näillä näkymin NitroFX:n koodari/designeri. :)

Vielä kun sais tuon opinnäytetyön tehtyä...
Avatar
#108 • • ---[-]--- Guest


Mä olen täysin päinvastasta mieltä. Mieluummin koulun alottamisikä johonkin 5-6 vuotiaaksi, mutta opetus leikkimielisemmäksi. Skideissä on oikeesti potentiaalia, jota ei niinkään löydä, jos ei etsi. Tutkimuksia olen lukenut, että älykkyys nousee mitä pidempään lapsi saa olla lapsi. Siksi se opetus ei saa olla liian vakavaa, vaan enemmän leikkiin perustuvaa.

Mutta se mitä skidit osaa. Esmes joku kuukaus sitte ku käväsin manner-Euroopassa ja tulimme sieltä laivalla takasinpäin, niin seurasin, kuinka joku 5-vuotias kundi pelas Time Crisis II peliä. Se vaahtosammuttimen kokonen jannu nakutti joka pelillään uuden ennätyksen. Ja siinä kävi jos jonkinmoista Quaken pelaajaa välillä.

Ja olen kuullut, että lapsi olisi monessa tapauksessa valmis aloittamaan koulunkäynnin jo 5-6 vuotiaana. Itse opettelin lukemaan 4-vuotiaana. Kyl se pitäs sit jo 5-vuotiaalta sujua, jos tällanen yksinkertanen kaveri oppii 4-vuotiaana.



No en tuota kyllä allekirjoittaisi. Tällä hetkellä kolmannella luokalla, kun opetetaan esmes kielioppia, siellä on oikeasti lapsia, jotka eivät kykene vielä oppimaan kielioppia. Kouluiän aikaistaminen varmasti toimisi joillekin lahjakkaimmille, mutta samalla voisimme myöskin alkaa perustamaan kouluja lahjakkaille ja ns. "tyhmille" oppilaille. Mun mielestä ei alkuunkaan reilua. Toiseks ni piilo-opetussuunnitelman pitäis alkaa myöhemmällä iällä. Pääasiallinen kasvatusvastuu kuuluu mun mielestä vanhemmille eikä yhteiskunnan laitokselle.

Ongelmia tulee luokassa juuri kun lapsi Toni ei kykene oppimaan sitä kielioppia tms, niin hän alkaa häiriköimään luokassa. Samalla hän heikentää muiden opetusta, mutta vielä enemmän itsensä.

Sitäpaitsi ainakin minun aikanani oli paljon oppilaita, jotka oppivat lukemaan vasta koulussa...en tosin tiedä mikä tilanne nykyään on.

...ja vielä....kouluiän aikaistaminen saattaisi lisätä hämmennystä tulevaan uravalintaan, joka jo nykyisellään on hirveä ongelma, kun yläastelaiset eivät lainkaan tiedä mitä tehdä sen jälkee.

.....sorry kun on vähän sekavaa, mut kiirus...:)
Avatar
#109 • • jmv Guest




Ka, ollaan ilmeisesti istuttu samoilla luennoilla viime aikoina. Mä oon se joka ei osaa pitää päätään kiinni vaan käy aina inttämään luennoitsijan kanssa.. =)



Argh, kuullostaa pelottavasti meidän koulun muuntokoulutettavilta. Rasittavia besserwissereitä.
Avatar
#110 • • Taedium Guest


Tällä hetkellä kolmannella luokalla, kun opetetaan esmes kielioppia, siellä on oikeasti lapsia, jotka eivät kykene vielä oppimaan kielioppia. Kouluiän aikaistaminen varmasti toimisi joillekin lahjakkaimmille, mutta samalla voisimme myöskin alkaa perustamaan kouluja lahjakkaille ja ns. "tyhmille" oppilaille. Mun mielestä ei alkuunkaan reilua.

Mä olen kokenut koulussa jo ekalla luokalla suurta vääryyttä. Se matikankirja oli aivan naurettava itselleni siinä iässä ja niin oli eräälle toisellekin pojalle meidän luokalla. Eräänä kertana en tiennyt mitä tuli kotiläksyksi, joten tein koko kirjan kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Osaatko kuvitella, kuinka inhottavaa on istua tunnilla ja tehdä valokopioituja tehtäviä, jotka olit tehnyt eräänä iltana jo parisen kuukautta sitten, hitaammin kuin kykenisit, jotta ne luokan hitaammatkin pysyy mukana? (Kunpa äikkä oliskin yhtä helppoo... Kun tarkistaa mun kielioppia...)

Sekö on sitten niin reilua? Omien kärsimysteni vuoksi minä kannattaisin raakaa jaottelua. Lapsille ihan vain paremmat ja tavalliset koulut ja parempaan tulee hakea. Jos pääsee testeistä, voi mennä siihen kouluun - jos ei pärjää, niin laitetaan takasin tavalliseen kouluun. Kyllä minä tuota äänestäisin. Kilpailuahan siinä tulee ja joku voisi miettiä saako lapsi olla lapsi, mutta itse ainakin olisin valinnut sen vaativamman koulun. Mieluummin kuin sen turhauttavan vaihtoehdon, jossa sitten käytin aikaani paremmin. Ja siitä syystä huolellisuus/käyttäytyminen oli melko matalalla... eikä se jälki-istuntoluokkakaan mikään tuntematon ollut.

Ja tuosta vanhempien valittamisesta. Mielelläni näkisin, kuinka niiden valittavien vanhempien polvilumpiot poistetaan melko tylpällä esineellä ilman puudutusta. Itse olin allerginen pienenä. (Ok, on nytkin, mut ei niin pahasti.) Ja kolmannella luokalla oli puutöitä. No pari kertaa menin sinne, mutta kun silmät on punasena eikä henki kulje, ei mua voitu laittaa sinne. Ei opettaja mua kotiinkaan voinu päästää ja silloin oli allergia niinkin pahana, että ei voinut flikkojen kanssa tekstiilitöihinkään mennä. No opettaja keksi, että elektroniikkasarjoja. Sitten minä väsäsin jotain ovisummeria ja muuta vastaavaa siellä.

Muut vanhemmat alkoivat valittaa, että miksi minä saan kasata kalliita elektroniikkasarjoja, kun muut joutuvat halpaa puuta veistämään. No sen jälkeen minun vanhempani maksoivat minun työni, kun eihän tuo allergia mitään maksa vanhemmille. Lääkkeet ja testit ja muut on ihan ilmasia. Tämäkään ei riittänyt niille kp vanhemmille, vaan he tietenkin halusivat että heidänkin lapsellaan on mahdollisuus tehdä niillä tunneilla elektroniikkatöitä itse maksaen. Tässä kohdassa koulu päätti, että annetaan Taediumille 3h viikossa vapautusta.

Ja minä olisin halunnut oppia sitä elektroniikkaa.

Kuolema on liian hyvä kohtalo tuollaisille vanhemmille.
Avatar
#111 • • ---[-]--- Guest


Mä olen kokenut koulussa jo ekalla luokalla suurta vääryyttä. Se matikankirja oli aivan naurettava itselleni siinä iässä ja niin oli eräälle toisellekin pojalle meidän luokalla. Eräänä kertana en tiennyt mitä tuli kotiläksyksi, joten tein koko kirjan kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Osaatko kuvitella, kuinka inhottavaa on istua tunnilla ja tehdä valokopioituja tehtäviä, jotka olit tehnyt eräänä iltana jo parisen kuukautta sitten, hitaammin kuin kykenisit, jotta ne luokan hitaammatkin pysyy mukana? (Kunpa äikkä oliskin yhtä helppoo... Kun tarkistaa mun kielioppia...)

Sekö on sitten niin reilua? Omien kärsimysteni vuoksi minä kannattaisin raakaa jaottelua. Lapsille ihan vain paremmat ja tavalliset koulut ja parempaan tulee hakea.



No tiedän kyllä mistä puhut. Ainakin olet oppinut odottamaan, jos ei muuta;) ....mä kyl näkisin et pidetään kaikki saman katon alla, koska muuten eriarvoisuus lisääntyy. Koululuokkien kokoja tulis pienentää. Tällöin opettajalla olisi aikaa keskittyä heikompiin oppilaisiin, mutta myös lahjakkaampiin. Eikä meille tulisi mitään erotteluja ihmisten kesken.
Avatar
#112 • • Taedium Guest


No tiedän kyllä mistä puhut. Ainakin olet oppinut odottamaan, jos ei muuta;) ....mä kyl näkisin et pidetään kaikki saman katon alla, koska muuten eriarvoisuus lisääntyy. Koululuokkien kokoja tulis pienentää. Tällöin opettajalla olisi aikaa keskittyä heikompiin oppilaisiin, mutta myös lahjakkaampiin. Eikä meille tulisi mitään erotteluja ihmisten kesken.

Just. Mitäs niille hitaammille kävi lounasaikaan?

Uutinen: Me olemme erilaisia, eikä se olisi tasa-arvoa, että jokaista kohdeltaisiin samalla lailla. Jos sille kaksimetriselle hujakolle annetaan kouluruokalassa kolme kalapuikkoa ja sille metrikakskyt pitkälle samoten, niin se ei todellakaan ole tasa-arvoa. Tässä sorretaan tätä pitkää jannua. Ei varmasti ole hänen vika, että hänen kulutus nyt vaan sattuu olemaan suurempi. Katotaan sitte liikkatunnilla, kummalla tulee nälkä nopeemmin.
Avatar
#113 • • ---[-]--- Guest


Just. Mitäs niille hitaammille kävi lounasaikaan?

Uutinen: Me olemme erilaisia, eikä se olisi tasa-arvoa, että jokaista kohdeltaisiin samalla lailla. Jos sille kaksimetriselle hujakolle annetaan kouluruokalassa kolme kalapuikkoa ja sille metrikakskyt pitkälle samoten, niin se ei todellakaan ole tasa-arvoa. Tässä sorretaan tätä pitkää jannua. Ei varmasti ole hänen vika, että hänen kulutus nyt vaan sattuu olemaan suurempi. Katotaan sitte liikkatunnilla, kummalla tulee nälkä nopeemmin.



Milläs tavalla sä hoitaist hakuprosessin lukiohin, yliopistoihin yms.? Tuskinpa sieltä "roskakoulusta" olis kellään mahdollisuuksia yhtään minhinkään. Edelleenkään ei reilua. Ihmiset kehittyvät myös eri tahtia ja todelliset taidot saattavat näkyä vasta vuosien kuluttua.

Onhan sun esimerkki ihan totisinta totta, mut mä ainakin piilotin sinne muusin alle aina niit lihapullia....ja olihan siellä sitte ainaski jotain vaihtiksii et esim. leipää vois vetää enemmän ja aina vois kuiteski omia eväitä ottaa mukaan. Ei ehkä tasa-arvoa, mutta mielestäni tasa-arvoisempaa kuin suora erottelu esim. kahteen ryhmään.
Avatar
#114 • • vaavu Guest


Sekö on sitten niin reilua? Omien kärsimysteni vuoksi minä kannattaisin raakaa jaottelua. Lapsille ihan vain paremmat ja tavalliset koulut ja parempaan tulee hakea. Jos pääsee testeistä, voi mennä siihen kouluun - jos ei pärjää, niin laitetaan takasin tavalliseen kouluun.



Koulussa opitaan muutakin kuin älyllisiä taitoja. Yksi suurimmista asioista jonka lapsi oppii koko koulu-uransa aikana on sosiaalinen kanssakäyminen. Ja siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että on siedettävä tyhmyyttä - tai ylipäätään on siedettävä erilaisuutta. Liian tiukasti rajatut eliittikoulut vääristävät sosiaalista toimintaympäristöä, itse asiassa kaikkein älykkäimmät ja eristyneimmät henkilöt ovat usein ihmisinä täysin sietämättömiä. Itse ainakin vastustan siitä syystä liiallista tasokouluihin jakamista. En itse olisi edes halunnut koskaan millekään tasoluokalle, ja ihan siitä syystä että siellä olisi kasvanut ihan liian kieroon henkisesti.

Itse asiassa tulikin tästä hauska juttu mieleen. Kun pyrin ekalle luokalle kouluun, olin silloin alle sen normaali-iän. Tämän vuoksi mun piti käydä sellaisissa testeissä, joissa mitattiin psyykkistä, älyllistä ja fyysistä kehittyneisyyttä. Loppukaneettina oli että olin kielellisesti muistaakseni kolmasluokkalaisen tasolla ja muutenkin älyllisesti ikäistäni kehittyneempi, mutta sosiaalisuudesta se neuvolatäti sanoi: "toivottavasti se Varvana vaan nyt pärjää sitten siellä koulussa". Taisi se ehkä alussa ollakin vähän vaikeata se sosiaalinen puoli siellä koulussa. =)

Totta kyllä on että ei kaikille voi iskeä samaa materiaalia, ja typerää on jos opetus on sillä lailla joustamatonta että siinä ei voi edetä omaan tahtiin. Tähän ei kuitenkaan tarvita mitään täydellistä jakoa, vaan opetus pitäisi suunnitella niin, että sama luokka voisi edetä vähän eri tahtiin asioissa. Ja sitten oikein supernopeille ja -kiinnostuneille voisi olla vapaaehtoista lisäopetusta tms. siihen päälle. Tällöin ihmiset oppisivat kuitenkin tulemaan toimeen kaikkein kanssa, mutta saisivat silti omantasoisiaan haasteita.
Avatar
#115 • • opri Guest
Olisi kauhea ajatella että lapset luokiteltaisiin jo varhaisessa vaiheessa eri luokille taitojen tai luontaisten lahjojen perusteella. Lapset kypsyvät omaan persoonalliseen tahtiinsa, johon ei pidä puuttua. Toinen oppii ensin puhumaan ja toinen kävelemään. Ala-asteella ei tulisi vielä liikaa kiinnittää huomiota lapsen erityistaitoihin, vaan tukea monipuolista kehitystä. Ennemmin lasta tulisi kannustaa parantamaan sellaisia taitoja, joissa hän ei ole lahjakas. Ja herättämään kiinnostusta useampiin juttuihin. Lapsia ei tulis vertailla liiaksi toisiinsa.. siksi numeroarvostelukin poistettiin:p
Avatar
#116 • • ---[-]--- Guest




Koulussa opitaan muutakin kuin älyllisiä taitoja. Yksi suurimmista asioista jonka lapsi oppii koko koulu-uransa aikana on sosiaalinen kanssakäyminen. Ja siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että on siedettävä tyhmyyttä - tai ylipäätään on siedettävä erilaisuutta. Liian tiukasti rajatut eliittikoulut vääristävät sosiaalista toimintaympäristöä, itse asiassa kaikkein älykkäimmät ja eristyneimmät henkilöt ovat usein ihmisinä täysin sietämättömiä. Itse ainakin vastustan siitä syystä liiallista tasokouluihin jakamista. En itse olisi edes halunnut koskaan millekään tasoluokalle, ja ihan siitä syystä että siellä olisi kasvanut ihan liian kieroon henkisesti.



Kyllä. Koulussa tärkein opetus on juuri piilo-opetussuunnitelma. Eli kasvatetaan nuoria yhteiskunnan normeihin. Tätä toteutetaan juuri sosiaalisilla taidoilla tai esim. odottamisella, jota on sietämättömän paljon jokaisessa tilanteessa. Kun viittaat, joudut odottamaan puheenvuoroa, kun mennään syömään, joudut postaa ruokajonossa...jne jne....

Mutta onhan kouluympäristökin erittäin rajattu. Seinien sisällä opetusta käydään. Mutta tasokoulu=kieroon kasvaminen on kärjistys. En voi kuvitella, että koulukiusattu kykenisi oppimaan sosiaalista kanssakäymistä tavallisella tavalla. Kärjistys tämäkin, mutta myöskin nykyinen järjestelmä avittaa "kieroon" kasvamista.

Mitä tulee älyllisiin taitoihin, niin niitä ei koulussa opeteta lainkaan. Siellä imitoidaan ja yhdenmukaistetaan asiat ja samalla tukahdutetaan luovuus, mitä itse pidän ennemmin älyllisenä mittarina. Koulussa hyvällä muistilla, kiinnostuksella ja hyvällä keskittymiskyvyllä pääsee todella pitkälle. Lahjakasta sopeutumista en kutsuisi perinteiseksi älykkyydeksi. :)
Avatar
#117 • • Taedium Guest


Milläs tavalla sä hoitaist hakuprosessin lukiohin, yliopistoihin yms.? Tuskinpa sieltä "roskakoulusta" olis kellään mahdollisuuksia yhtään minhinkään.

Siis nyt en ymmärrä? Ihminen, joka käy normaalin koulun ja on se luokkansa hitain, hänkö sitten pääsisi niistä testeistä läpi paremmin, kuin joka kävisi normaalin koulun, josta on ne nopeimmat (jotka monasti myös häiriköivät tunneilla) jossain toisessa luokassa/koulussa ja opettaja pääsee tarkemmin opettamaan juuri sillä nopeudella ja tarkkuudella, mitä nämä hieman hitaammat vaativat? Mielestäni heillä olisi tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa jopa paremmat mahdollisuudet päästä lukioihin. Yliopistoihinhan mennään lukion jälkeen monasti. Ja kyllähän esmes Malmin lukio on hieman eri luokkaa kuin esmes Kallion lukio. Eli peruskoulusta on kyse. Mä epäilen enemmän, että noista "paremmista" kouluista/luokista pyrittäisiin pääsääntöisemmin lukioihin ja sitten tavallisista luokista/kouluista ammattikouluihin ja lukioihin. Ja jos noista "hitaammista" kouluista/luokista pyrkivät eivät sitten pääse lukioihin enää samalla mallilla voisi syynä olla se, että näiden nopeampien potentiaalista ollaan saatu enemmän irti ja heidän tasonsa on kohonnut huomattavasti yli sen, mikä nykyään on keskimääräinen taso. Sitäkautta lukioiden tasoja voidaan nostaa. Ja uskoisin, että oikealla tavalla toteutettuna koko koulutuksen tasoa pystytään nostamaan, kun saadaan jokaiselle oppilaalle paremmin hänen avujaan vastaava koulutus jo alkuvaiheesta.

En minä ollut mitään apartheidia rakentamassa. Ihan siis vaikka ekalla luokalla katottaisiin, ketkä on fiksumpia ja nopsempia, kuin muut ja sitten kakkosluokalla laitetaan (kääntäen luokkakirjaimet, jottei se kuulosta luokittelulta) hitaammat vaikka 2A luokalle ja nopeammat 2B luokalle. No ei nyt noin ronskisti vaan halkaisten, mutta siis ideana tuon suuntaan.


Koulussa opitaan muutakin kuin älyllisiä taitoja. Yksi suurimmista asioista jonka lapsi oppii koko koulu-uransa aikana on sosiaalinen kanssakäyminen. Ja siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että on siedettävä tyhmyyttä - tai ylipäätään on siedettävä erilaisuutta.

Niin, ne joilla on oppimisvaikeuksia istuvat aina hiljaa penkeillä ja yrittävät oppia mahdollisimman hyvin. Ne on aina ne perhanan keskiverto-oppilaat jotka mesoaa tunneilla. Ja aina ne keskiverto-oppilaat on välitunneilla harrastamassa melkoisia kommervenkkejä.

Ei näin. Kyllä siellä on (ainakin mitä itse olen seurannut) niitä eniten epäsosiaalisia henkilöitä sekä lahjakkaimmasta päästä luokkaa, että siitä toisesta ääripäästä. Ja alemmilla luokilla itse olin melkoinen kauhukakara ja se olikin lähinnä siitä, että minulla ei ollut muuta tekemistä tunneilla. Kun joskus kolmannella vai neljännellä luokalla kun tuli taskulaskimet ekan kerran käyttöön, niin kyllähän se opettajaakin harmitti, että yksi siellä kääntyilee ja vetkuilee, eikä edes aukaise taskulaskinta. Mutta kun siltä jotain kysyy, niin muutamassa sekunnissa tulee vastaus noin suurinpiirtein kahden desimaalin tarkkuudella ilman sitä laskinta. Onko siinä oikeesti mitään järkeä sit istuttaa sellasta kaveria ylipäänsä siellä tunnilla? Pistäs hänelle hyppytunnin, ettei ole häiritsemässä opetusta ja sitten niitä sosiaalisia kanssakäymisiä harjoittelemaan välitunnille. - Siis jos ei ole mahdollista hankkia tälle yhdelle (tai muutamalle nopeammalle) tasojensa mukaista opetusta.

Esmes itselläni tuli lukiossa shokki. Pitkässä matikassahan ei pärjää päässälaskulla?! :eek: Myös lähes kaikissa muissa aineissa joutui kaivamaan kirjankin paikka paikoin esiin?!? :eek: Kun ei yhdeksään peruskouluvuoteen ollut joutunut kaivamaan kirjoja esiin, niin lukiossa romahdin sieltä hyvän oppilaan joukosta kerralla keskiverto-oppilaaksi. Kiva kiva. No laiskuuttahan siinä (suureksi) osaksi oli, mutta myös se, että mä en ole oppinut opiskelemaan sillä lailla kun tarve vaati.


Itse ainakin vastustan siitä syystä liiallista tasokouluihin jakamista.

Liiallista? Ekaksi sä kirjoitit siten, että vaihtoehdot on yksioikoisena jaotteluna erityiskouluihin ja tavallisiin ja nyt tuolla lauseella viittaat, että jonkinlaista jaottelua voisi olla mahdollista harrastaa. Mitä ajat takaa? Siis voidaanko sinun mielestäsi jonkinnäköistä lahjakkaiden oppilaiden kannustamista harrastaa, vai upotetaanko ne samaan soosiin kaikki? Tuo lause vahvasti viittaa, että mustan ja valkoisen välissä on harmaata. Minun mielestä on. Onko sinun?


Totta kyllä on että ei kaikille voi iskeä samaa materiaalia, ja typerää on jos opetus on sillä lailla joustamatonta että siinä ei voi edetä omaan tahtiin. Tähän ei kuitenkaan tarvita mitään täydellistä jakoa, vaan opetus pitäisi suunnitella niin, että sama luokka voisi edetä vähän eri tahtiin asioissa. Ja sitten oikein supernopeille ja -kiinnostuneille voisi olla vapaaehtoista lisäopetusta tms. siihen päälle. Tällöin ihmiset oppisivat kuitenkin tulemaan toimeen kaikkein kanssa, mutta saisivat silti omantasoisiaan haasteita.

Hyvä. Tämänkaltaista ajatuksen kulkua halusinkin lukea. Itse pistäisin tuon ehkä hieman erilailla, sillä luokan sisällä jos tuon tekee, ei siitä tule mitään. Ja moni lahjakaskin oppilas vaatii ohjausta pystyäkseen itse käyttämään oman potentiaalinsa. Siksi se luokka tulisi olla erillään. Enemmänkin luokkien kesken jaottelua, jossa lukukausien välillä opettajat dynaamisesti voisivat (ehkäpä vielä konsultoituaan vanhempien kanssa) vaihtaa oppilaita eri luokkien kesken. Esmes niin, että A-luokka on normaali kouluopetus, B-luokalla osataan matikkaa, yms., C-luokkalaiset on kehittyneempiä kielien kanssa, D-luokalla on enemmän yleisesti nopsempia oppilaita... Ja muuten opetus on aivan ihan sama, mutta joissain tietyissä aineissa vaan edetään nopeammin.


Olisi kauhea ajatella että lapset luokiteltaisiin jo varhaisessa vaiheessa eri luokille taitojen tai luontaisten lahjojen perusteella. Lapset kypsyvät omaan persoonalliseen tahtiinsa, johon ei pidä puuttua. Toinen oppii ensin puhumaan ja toinen kävelemään. Ala-asteella ei tulisi vielä liikaa kiinnittää huomiota lapsen erityistaitoihin, vaan tukea monipuolista kehitystä.

Tiedätkö mikä minulle oli ensimmäisinä kouluvuosina esmes matikantunnin ja jälki-istunnon ero? Matikantunnilla pystyi helpommin kälättämään ja kääntyilemään. Lähestulkoon mitään muuta eroa ei ollut. Kiitos juuri sinunkin kannattamasi "samanarvoisen" koulutuksen.

Nimimerkillä 9 vuotta jälki-istunnossa.


Kyllä. Koulussa tärkein opetus on juuri piilo-opetussuunnitelma. Eli kasvatetaan nuoria yhteiskunnan normeihin. Tätä toteutetaan juuri sosiaalisilla taidoilla tai esim. odottamisella, jota on sietämättömän paljon jokaisessa tilanteessa. Kun viittaat, joudut odottamaan puheenvuoroa, kun mennään syömään, joudut postaa ruokajonossa...jne jne....

Oikeastaan Intti opettaa aika hyvin ton odottamisen jalon taidon... No mut siis jos sä satut olemaan eri luokalla ku sua hieman hitaampi/nopeampi Yrjänä, niin miten esmes välitunnilla se estää sua leikkimästä hänen kanssaan? Ja jos siitä tulee riita, että toinen on ns. "hienostoluokalla", niin eikö siinä ole vielä suurempi mahdollisuus kokeilla niitä sopeutumisen rajoja? Se on imho todellisempaa sopeutumista, kuin kaikki yhteen läjään ja pakotetaan kaikki tasa-arvoon, vaikka toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jos siinä koulupihalla joutuu vähä kamppailemaan kuka on kova jätkä sen takia, että toinen on eritasoisessa opetuksessa, niin newsflash: Koko loppuelämä on sitä samaa taistelua!


Mitä tulee älyllisiin taitoihin, niin niitä ei koulussa opeteta lainkaan. Siellä imitoidaan ja yhdenmukaistetaan asiat ja samalla tukahdutetaan luovuus, mitä itse pidän ennemmin älyllisenä mittarina. Koulussa hyvällä muistilla, kiinnostuksella ja hyvällä keskittymiskyvyllä pääsee todella pitkälle.

Tähän loppuun olin kirjoittamassa juuri tätä. Paitsi, että olisin lisännyt vielä sen, että luovalla selittämisellä pärjää peruskoulussa myös. Selittämällä mä oon koulussa päässy monesta pälkähästä ja nostanut numeroitakin, vaikka olen tunnilla käyttäytynyt melko arveluttavallakin tavalla joskus aikoinaan. Ja yksi mikä on harmillista. Taskulaskin on sallittu monasti ihan ala-asteeltakin saakka. Mutta kuinka monta matikankurssia ootte käynyt, jossa tavoitteena on harjoitella päässälaskua? Ne oli joskus sillo kolmannella luokalla tai jotain. Muutama tunti. Itse en peruskoulussa paljon taskulaskimeen koskenut. Tietty sit ku tulee niitä eri asteiden yhtälöitä, niin tokihan välillä tarvi siinä lopputuloksen ratkaisuun, kun tuli niitä viidennenmiljardin desimaalivastauksia.

Taskulaskinta mä pidän yhtenä pahana meidän kouluissa. Kyllä niitä vaikeampiakin prosenttilaskuja tarttis osata päässä. Sellanen kurssi puuttuu, jossa ilman taskulaskinta mahdollisimman nopeasti haetaan joku vastaus kysymykseen, jollain vaika 0-2 desimaalin tarkkuudella. Noin-arvoja mahdollisimman nopeesti.
Avatar
#118 • • Felis Guest


Enemmänkin luokkien kesken jaottelua, jossa lukukausien välillä opettajat dynaamisesti voisivat (ehkäpä vielä konsultoituaan vanhempien kanssa) vaihtaa oppilaita eri luokkien kesken. Esmes niin, että A-luokka on normaali kouluopetus, B-luokalla osataan matikkaa, yms., C-luokkalaiset on kehittyneempiä kielien kanssa, D-luokalla on enemmän yleisesti nopsempia oppilaita... Ja muuten opetus on aivan ihan sama, mutta joissain tietyissä aineissa vaan edetään nopeammin.


No mitäs kivaa tässä sitten on? Entäs jos olet hyvä sekä matematiikassa, äidinkielessä että kuvaamataidossa; joudut kahdeksanvuotiaana päättämään, mitä lahjoistasi kehität, ja mitkä unohdat? Lahjojen hukkaamista se minusta on. Kyllä minäkin olin katkera, kun lukiossa huomasin, että oppilaat jaetaan luonnontieteilijöihin ja humanisteihin: molempia et voi saada, koska kurssit ovat aina päällekäin. Lopputulos? Minusta ei tullut kumpaakaan, koska en saanut ikinä tilaisuutta kokeilla, kummasta pidän enemmän. Lahjakkuus on sitä paitsi aika harvoin niin yksioikoista, että voidaan suoraan määritellä lapsi matemaatikoksi tai taiteilijaksi. Tai no, matematiikkahan on taidetta...


Taskulaskinta mä pidän yhtenä pahana meidän kouluissa. Kyllä niitä vaikeampiakin prosenttilaskuja tarttis osata päässä.


Tästä olen eri mieltä, ainakin oman koulutukseni kohdalla. Meillä ainakin painotettiin päässälaskua ala-asteella tasan niin paljon, ettei mulle vieläkään tuota mitään vaikeuksia laskea päässä hieman monimutkaisempiakin laskuja, vaikka taidot alkaa olla jo vähän ruosteessa.


Mitä tulee älyllisiin taitoihin, niin niitä ei koulussa opeteta lainkaan. Siellä imitoidaan ja yhdenmukaistetaan asiat ja samalla tukahdutetaan luovuus, mitä itse pidän ennemmin älyllisenä mittarina. Koulussa hyvällä muistilla, kiinnostuksella ja hyvällä keskittymiskyvyllä pääsee todella pitkälle. Lahjakasta sopeutumista en kutsuisi perinteiseksi älykkyydeksi. :)


Tästäkin olen täysin eri mieltä. Ainakin mun opetuksessani on ensimmäiseltä luokalta yliopistoon painotettu luovuutta. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaisia muistikuvia siitä, että mun ylivilkasta mielikuvitustani olisi joskus yritetty pistää aisoihin, päin vastoin, kommentit on yleensä ollut enemmänkin kannustavia. Lisäksi kaikesta omaehtoisesta tiedonhankinnasta sai aina plussaa, ja (yllättävän) monet opettajat ovat kannustaneet väittämään vastaan. Toisaalta, kyllähän lahjakas sopeutuminenkin vaatii älykkyyttä, sillä sopeutuminen on oppimista.
Avatar
#119 • • Taedium Guest


No mitäs kivaa tässä sitten on? Entäs jos olet hyvä sekä matematiikassa, äidinkielessä että kuvaamataidossa; joudut kahdeksanvuotiaana päättämään, mitä lahjoistasi kehität, ja mitkä unohdat?

Minkälaisena ajatuksena te pidätte tota mun ehdotusta? Jonain superhypernero-opetussuunitelmakouluna? Se, että esmes tuo esimerkkini luokka B omaa nopeamman matematiikan opetuksen, ei automaattisesti tarkoita sitä, että muita aineita jätetään pois ja keskitytään pelkästään matikkaan. Siis tämä ei ole mikään roolipelihahmon luominen, jossa johonkin kun lisää pisteitä, pitää jostain ottaa pois. Äidinkielessä ja historiassa ja kuvaamataidossa ja ... (täytä loppuun) voidaan kyllä pitää ihan se täsmälleen sama opetussuunitelma, kuin muillakin. Miten se, että opetus menee yhdellä tunnilla nopeammin, vaikuttaa sitten muihin aineisiin?

Ja voihan sitä olla ihan vain tuo esimerkkini D-luokan kaltainen luokka ainoastaan. Jossa mennään kaikessa hieman nopeammin kuin muut.

Tai vaikkapa sellainen, että koulussa on se tarkkis ja sitten on erityisluokka. Toiselle joutuu ja toiselle pitää hakea. Luettuani äitini tekemään päiväkirjaa ensimmäisitä elinvuosistani tiedän, että itse olisin ala-asteikäisenäkin hakenut sinne erityisluokalle omatoimisesti. (Ja tiedän, että jos minun geeneistä edes puolet menisi jälkeläiselleni, en sellaista kestäisi kasvattaa.)


Tästä olen eri mieltä, ainakin oman koulutukseni kohdalla. Meillä ainakin painotettiin päässälaskua ala-asteella tasan niin paljon, ettei mulle vieläkään tuota mitään vaikeuksia laskea päässä hieman monimutkaisempiakin laskuja, vaikka taidot alkaa olla jo vähän ruosteessa.

Noni. Sit voidaankin lopettaa spekulointi tästä tasojutusta. Näköjään Suomessa on jo eri tasokoulut peruskouluissakin. Harmi, että itse osuin siihen matalemman tason kouluun, jossa päässälaskua ei kannustettu.


Ainakin mun opetuksessani on ensimmäiseltä luokalta yliopistoon painotettu luovuutta.

Tota... Jyrkkä erimielissyys tässä. Luovuudesta on ollu mulle hyötyä vain kun on koittanu selittää, että miksi teki niin kuin teki tai kun koittaa selittää, että "vaikka herra opettaja haluaisi antaa minulle numeroksi 8, niin itse arvioisin itseni 10 oppilaaksi, niin eiköhän kompromissi 9 ole hyvä"... Muuten kaikissa aineissa nimenomaan siitä sai pisteitä, että kirjoitti aineeseen just tasan sen mitä opettaja halusi lukea. Siitä, että laski sen matikanlaskun sillä opettajan esittämällä kaavalla, eikä sillä millä itse saisi sen laskettu vaikka päässä. Siitä, että kirjoitti äikässä aineet juuri kirjaimellisesti siitä aiheesta, minkä opettaja antoi, eikä siten, että se otsikko, jonka opettaja kirjoitti taululle on kuvainnollinen (metaforia ei saa käyttää peruskoulussa) tai liittyy tarinaan kuin monet elokuvanimet elokuvan juoneen. Siis esimerkkinä jos otsikkona on vaikka "Poika ja koira", niin se koira on pakko olla juuri nimenomaan sellainen canis-sukuinen elukka. Se ei missään nimessä saa olla esmes pojan kamppailu itsensä kanssa, jossa hän itse ajaa koiran ominaisuudessa pojan, siis itsensä ongelmiin.
Avatar
#120 • • Daniel Braun Guest
Platinum riippuvuus kasvoi sietämättömäksi tän reilun viikon aikana kun koneen kuntoutumista odottelin... Mutta, nyt takaisin kuvioihin. :D Ikävä kyllä. Täältä minä tulen...


Jeps, eli asiaan. Mitä minusta tulee isona? Isoksi en varmaankaan kasva, paitsi vatsakummun kohdalta. Ja peffasta. Muuten pysyn pienenä. Niin pituuteni, huisit 172cm!, kuin hauikseni ympärysmitan puolesta.

Henkisesti isoksi kasvan, tai ehkä olenkin jo kasvanut. Se on varman. Mutta, minusta tulee isona todennäköisesti tylsää työtä tekevä haaveilija joka kaiholla muistelee niitä aikoja kun olisi VOINUT opiskella ja olisi VOINUT vaikuttaa tulevaisuuteensa.... Ainahan sitä ajattelee että "voi kun saisi kivan ammatin, josta tykkää ja jonka parissa viihtyy..." mutta mitä laiska ihminen sen eteen sitten tekee? Ei niin mitään. Sorrutaan helpontien kulkijoiksi ja etsitään itselleen työmaasarka jostakin b-luokan hanttihommasta.

Voisin kuvitella itsestäni että tulen tekemään töitä pienessä toimistossa joidenkin asiakirjojen muokkaamisen parissa. Voi kuin mielenkiintoista. Olisihan niitä haaveita. Lakitiedon opinnot kiinostaisivat. Ja musiikkitekniikan. Mutta, elääkö näillä ammateilla? Teollisen muotoilu-opiskeluhaaveet olen jo haudannut kauan kauan sitten, kun tulin siihen tulokseen että jos muotoilijana haluaa elää täytyy isäpapan olla vähintään Alvar Aalto... :rolleyes: Reilu peli on perseestä.

Levyjä tulen varmaankin soittamaan "isonakin". Jossakin pienessä, taikka hiukkasen suuremmassa discossa. Todellakin, discossa. En varmaankaan clubeja kiertelisi enää 45 vuotiaana. Mutta, kukapa tietää.

Mitä minusta tulee isona? Sen aika näyttää... Ikävä kyllä...