Jos mieleltään on edelleen lapsi niin kyllä tämä vielä hetken ottaa. :D
152 posts, 8 pages, 20,529 views
Mä olen täysin päinvastasta mieltä. Mieluummin koulun alottamisikä johonkin 5-6 vuotiaaksi, mutta opetus leikkimielisemmäksi. Skideissä on oikeesti potentiaalia, jota ei niinkään löydä, jos ei etsi. Tutkimuksia olen lukenut, että älykkyys nousee mitä pidempään lapsi saa olla lapsi. Siksi se opetus ei saa olla liian vakavaa, vaan enemmän leikkiin perustuvaa.
Mun mielestä koulunkäynti-ikä tulis nostaa kahdeksaan ikävuoteen, jotta lapsella olisi enemmän aikaa olla lapsi ja etsiä todellisia kiinnostuksen kohteita.
SIISPÄ, minusta tulee 'tuottaja'.
Kulttuurituottaja varsinaisesti. Tulen siis tuottamaan kulttuuria millä tahansa keinoilla vaan pystyn/voin/jaksan/olen kiinnostunut :D :D
Mä olen täysin päinvastasta mieltä. Mieluummin koulun alottamisikä johonkin 5-6 vuotiaaksi, mutta opetus leikkimielisemmäksi. Skideissä on oikeesti potentiaalia, jota ei niinkään löydä, jos ei etsi. Tutkimuksia olen lukenut, että älykkyys nousee mitä pidempään lapsi saa olla lapsi. Siksi se opetus ei saa olla liian vakavaa, vaan enemmän leikkiin perustuvaa.
Mutta se mitä skidit osaa. Esmes joku kuukaus sitte ku käväsin manner-Euroopassa ja tulimme sieltä laivalla takasinpäin, niin seurasin, kuinka joku 5-vuotias kundi pelas Time Crisis II peliä. Se vaahtosammuttimen kokonen jannu nakutti joka pelillään uuden ennätyksen. Ja siinä kävi jos jonkinmoista Quaken pelaajaa välillä.
Ja olen kuullut, että lapsi olisi monessa tapauksessa valmis aloittamaan koulunkäynnin jo 5-6 vuotiaana. Itse opettelin lukemaan 4-vuotiaana. Kyl se pitäs sit jo 5-vuotiaalta sujua, jos tällanen yksinkertanen kaveri oppii 4-vuotiaana.
Ka, ollaan ilmeisesti istuttu samoilla luennoilla viime aikoina. Mä oon se joka ei osaa pitää päätään kiinni vaan käy aina inttämään luennoitsijan kanssa.. =)
Mä olen kokenut koulussa jo ekalla luokalla suurta vääryyttä. Se matikankirja oli aivan naurettava itselleni siinä iässä ja niin oli eräälle toisellekin pojalle meidän luokalla. Eräänä kertana en tiennyt mitä tuli kotiläksyksi, joten tein koko kirjan kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Tällä hetkellä kolmannella luokalla, kun opetetaan esmes kielioppia, siellä on oikeasti lapsia, jotka eivät kykene vielä oppimaan kielioppia. Kouluiän aikaistaminen varmasti toimisi joillekin lahjakkaimmille, mutta samalla voisimme myöskin alkaa perustamaan kouluja lahjakkaille ja ns. "tyhmille" oppilaille. Mun mielestä ei alkuunkaan reilua.
Mä olen kokenut koulussa jo ekalla luokalla suurta vääryyttä. Se matikankirja oli aivan naurettava itselleni siinä iässä ja niin oli eräälle toisellekin pojalle meidän luokalla. Eräänä kertana en tiennyt mitä tuli kotiläksyksi, joten tein koko kirjan kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Osaatko kuvitella, kuinka inhottavaa on istua tunnilla ja tehdä valokopioituja tehtäviä, jotka olit tehnyt eräänä iltana jo parisen kuukautta sitten, hitaammin kuin kykenisit, jotta ne luokan hitaammatkin pysyy mukana? (Kunpa äikkä oliskin yhtä helppoo... Kun tarkistaa mun kielioppia...)
Sekö on sitten niin reilua? Omien kärsimysteni vuoksi minä kannattaisin raakaa jaottelua. Lapsille ihan vain paremmat ja tavalliset koulut ja parempaan tulee hakea.
Just. Mitäs niille hitaammille kävi lounasaikaan?
No tiedän kyllä mistä puhut. Ainakin olet oppinut odottamaan, jos ei muuta;) ....mä kyl näkisin et pidetään kaikki saman katon alla, koska muuten eriarvoisuus lisääntyy. Koululuokkien kokoja tulis pienentää. Tällöin opettajalla olisi aikaa keskittyä heikompiin oppilaisiin, mutta myös lahjakkaampiin. Eikä meille tulisi mitään erotteluja ihmisten kesken.
Just. Mitäs niille hitaammille kävi lounasaikaan?
Uutinen: Me olemme erilaisia, eikä se olisi tasa-arvoa, että jokaista kohdeltaisiin samalla lailla. Jos sille kaksimetriselle hujakolle annetaan kouluruokalassa kolme kalapuikkoa ja sille metrikakskyt pitkälle samoten, niin se ei todellakaan ole tasa-arvoa. Tässä sorretaan tätä pitkää jannua. Ei varmasti ole hänen vika, että hänen kulutus nyt vaan sattuu olemaan suurempi. Katotaan sitte liikkatunnilla, kummalla tulee nälkä nopeemmin.
Sekö on sitten niin reilua? Omien kärsimysteni vuoksi minä kannattaisin raakaa jaottelua. Lapsille ihan vain paremmat ja tavalliset koulut ja parempaan tulee hakea. Jos pääsee testeistä, voi mennä siihen kouluun - jos ei pärjää, niin laitetaan takasin tavalliseen kouluun.
Koulussa opitaan muutakin kuin älyllisiä taitoja. Yksi suurimmista asioista jonka lapsi oppii koko koulu-uransa aikana on sosiaalinen kanssakäyminen. Ja siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että on siedettävä tyhmyyttä - tai ylipäätään on siedettävä erilaisuutta. Liian tiukasti rajatut eliittikoulut vääristävät sosiaalista toimintaympäristöä, itse asiassa kaikkein älykkäimmät ja eristyneimmät henkilöt ovat usein ihmisinä täysin sietämättömiä. Itse ainakin vastustan siitä syystä liiallista tasokouluihin jakamista. En itse olisi edes halunnut koskaan millekään tasoluokalle, ja ihan siitä syystä että siellä olisi kasvanut ihan liian kieroon henkisesti.
Siis nyt en ymmärrä? Ihminen, joka käy normaalin koulun ja on se luokkansa hitain, hänkö sitten pääsisi niistä testeistä läpi paremmin, kuin joka kävisi normaalin koulun, josta on ne nopeimmat (jotka monasti myös häiriköivät tunneilla) jossain toisessa luokassa/koulussa ja opettaja pääsee tarkemmin opettamaan juuri sillä nopeudella ja tarkkuudella, mitä nämä hieman hitaammat vaativat? Mielestäni heillä olisi tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa jopa paremmat mahdollisuudet päästä lukioihin. Yliopistoihinhan mennään lukion jälkeen monasti. Ja kyllähän esmes Malmin lukio on hieman eri luokkaa kuin esmes Kallion lukio. Eli peruskoulusta on kyse. Mä epäilen enemmän, että noista "paremmista" kouluista/luokista pyrittäisiin pääsääntöisemmin lukioihin ja sitten tavallisista luokista/kouluista ammattikouluihin ja lukioihin. Ja jos noista "hitaammista" kouluista/luokista pyrkivät eivät sitten pääse lukioihin enää samalla mallilla voisi syynä olla se, että näiden nopeampien potentiaalista ollaan saatu enemmän irti ja heidän tasonsa on kohonnut huomattavasti yli sen, mikä nykyään on keskimääräinen taso. Sitäkautta lukioiden tasoja voidaan nostaa. Ja uskoisin, että oikealla tavalla toteutettuna koko koulutuksen tasoa pystytään nostamaan, kun saadaan jokaiselle oppilaalle paremmin hänen avujaan vastaava koulutus jo alkuvaiheesta.
Milläs tavalla sä hoitaist hakuprosessin lukiohin, yliopistoihin yms.? Tuskinpa sieltä "roskakoulusta" olis kellään mahdollisuuksia yhtään minhinkään.
Niin, ne joilla on oppimisvaikeuksia istuvat aina hiljaa penkeillä ja yrittävät oppia mahdollisimman hyvin. Ne on aina ne perhanan keskiverto-oppilaat jotka mesoaa tunneilla. Ja aina ne keskiverto-oppilaat on välitunneilla harrastamassa melkoisia kommervenkkejä.
Koulussa opitaan muutakin kuin älyllisiä taitoja. Yksi suurimmista asioista jonka lapsi oppii koko koulu-uransa aikana on sosiaalinen kanssakäyminen. Ja siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että on siedettävä tyhmyyttä - tai ylipäätään on siedettävä erilaisuutta.
Liiallista? Ekaksi sä kirjoitit siten, että vaihtoehdot on yksioikoisena jaotteluna erityiskouluihin ja tavallisiin ja nyt tuolla lauseella viittaat, että jonkinlaista jaottelua voisi olla mahdollista harrastaa. Mitä ajat takaa? Siis voidaanko sinun mielestäsi jonkinnäköistä lahjakkaiden oppilaiden kannustamista harrastaa, vai upotetaanko ne samaan soosiin kaikki? Tuo lause vahvasti viittaa, että mustan ja valkoisen välissä on harmaata. Minun mielestä on. Onko sinun?
Itse ainakin vastustan siitä syystä liiallista tasokouluihin jakamista.
Hyvä. Tämänkaltaista ajatuksen kulkua halusinkin lukea. Itse pistäisin tuon ehkä hieman erilailla, sillä luokan sisällä jos tuon tekee, ei siitä tule mitään. Ja moni lahjakaskin oppilas vaatii ohjausta pystyäkseen itse käyttämään oman potentiaalinsa. Siksi se luokka tulisi olla erillään. Enemmänkin luokkien kesken jaottelua, jossa lukukausien välillä opettajat dynaamisesti voisivat (ehkäpä vielä konsultoituaan vanhempien kanssa) vaihtaa oppilaita eri luokkien kesken. Esmes niin, että A-luokka on normaali kouluopetus, B-luokalla osataan matikkaa, yms., C-luokkalaiset on kehittyneempiä kielien kanssa, D-luokalla on enemmän yleisesti nopsempia oppilaita... Ja muuten opetus on aivan ihan sama, mutta joissain tietyissä aineissa vaan edetään nopeammin.
Totta kyllä on että ei kaikille voi iskeä samaa materiaalia, ja typerää on jos opetus on sillä lailla joustamatonta että siinä ei voi edetä omaan tahtiin. Tähän ei kuitenkaan tarvita mitään täydellistä jakoa, vaan opetus pitäisi suunnitella niin, että sama luokka voisi edetä vähän eri tahtiin asioissa. Ja sitten oikein supernopeille ja -kiinnostuneille voisi olla vapaaehtoista lisäopetusta tms. siihen päälle. Tällöin ihmiset oppisivat kuitenkin tulemaan toimeen kaikkein kanssa, mutta saisivat silti omantasoisiaan haasteita.
Tiedätkö mikä minulle oli ensimmäisinä kouluvuosina esmes matikantunnin ja jälki-istunnon ero? Matikantunnilla pystyi helpommin kälättämään ja kääntyilemään. Lähestulkoon mitään muuta eroa ei ollut. Kiitos juuri sinunkin kannattamasi "samanarvoisen" koulutuksen.
Olisi kauhea ajatella että lapset luokiteltaisiin jo varhaisessa vaiheessa eri luokille taitojen tai luontaisten lahjojen perusteella. Lapset kypsyvät omaan persoonalliseen tahtiinsa, johon ei pidä puuttua. Toinen oppii ensin puhumaan ja toinen kävelemään. Ala-asteella ei tulisi vielä liikaa kiinnittää huomiota lapsen erityistaitoihin, vaan tukea monipuolista kehitystä.
Oikeastaan Intti opettaa aika hyvin ton odottamisen jalon taidon... No mut siis jos sä satut olemaan eri luokalla ku sua hieman hitaampi/nopeampi Yrjänä, niin miten esmes välitunnilla se estää sua leikkimästä hänen kanssaan? Ja jos siitä tulee riita, että toinen on ns. "hienostoluokalla", niin eikö siinä ole vielä suurempi mahdollisuus kokeilla niitä sopeutumisen rajoja? Se on imho todellisempaa sopeutumista, kuin kaikki yhteen läjään ja pakotetaan kaikki tasa-arvoon, vaikka toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jos siinä koulupihalla joutuu vähä kamppailemaan kuka on kova jätkä sen takia, että toinen on eritasoisessa opetuksessa, niin newsflash: Koko loppuelämä on sitä samaa taistelua!
Kyllä. Koulussa tärkein opetus on juuri piilo-opetussuunnitelma. Eli kasvatetaan nuoria yhteiskunnan normeihin. Tätä toteutetaan juuri sosiaalisilla taidoilla tai esim. odottamisella, jota on sietämättömän paljon jokaisessa tilanteessa. Kun viittaat, joudut odottamaan puheenvuoroa, kun mennään syömään, joudut postaa ruokajonossa...jne jne....
Tähän loppuun olin kirjoittamassa juuri tätä. Paitsi, että olisin lisännyt vielä sen, että luovalla selittämisellä pärjää peruskoulussa myös. Selittämällä mä oon koulussa päässy monesta pälkähästä ja nostanut numeroitakin, vaikka olen tunnilla käyttäytynyt melko arveluttavallakin tavalla joskus aikoinaan. Ja yksi mikä on harmillista. Taskulaskin on sallittu monasti ihan ala-asteeltakin saakka. Mutta kuinka monta matikankurssia ootte käynyt, jossa tavoitteena on harjoitella päässälaskua? Ne oli joskus sillo kolmannella luokalla tai jotain. Muutama tunti. Itse en peruskoulussa paljon taskulaskimeen koskenut. Tietty sit ku tulee niitä eri asteiden yhtälöitä, niin tokihan välillä tarvi siinä lopputuloksen ratkaisuun, kun tuli niitä viidennenmiljardin desimaalivastauksia.
Mitä tulee älyllisiin taitoihin, niin niitä ei koulussa opeteta lainkaan. Siellä imitoidaan ja yhdenmukaistetaan asiat ja samalla tukahdutetaan luovuus, mitä itse pidän ennemmin älyllisenä mittarina. Koulussa hyvällä muistilla, kiinnostuksella ja hyvällä keskittymiskyvyllä pääsee todella pitkälle.
Enemmänkin luokkien kesken jaottelua, jossa lukukausien välillä opettajat dynaamisesti voisivat (ehkäpä vielä konsultoituaan vanhempien kanssa) vaihtaa oppilaita eri luokkien kesken. Esmes niin, että A-luokka on normaali kouluopetus, B-luokalla osataan matikkaa, yms., C-luokkalaiset on kehittyneempiä kielien kanssa, D-luokalla on enemmän yleisesti nopsempia oppilaita... Ja muuten opetus on aivan ihan sama, mutta joissain tietyissä aineissa vaan edetään nopeammin.
Taskulaskinta mä pidän yhtenä pahana meidän kouluissa. Kyllä niitä vaikeampiakin prosenttilaskuja tarttis osata päässä.
Mitä tulee älyllisiin taitoihin, niin niitä ei koulussa opeteta lainkaan. Siellä imitoidaan ja yhdenmukaistetaan asiat ja samalla tukahdutetaan luovuus, mitä itse pidän ennemmin älyllisenä mittarina. Koulussa hyvällä muistilla, kiinnostuksella ja hyvällä keskittymiskyvyllä pääsee todella pitkälle. Lahjakasta sopeutumista en kutsuisi perinteiseksi älykkyydeksi. :)
Minkälaisena ajatuksena te pidätte tota mun ehdotusta? Jonain superhypernero-opetussuunitelmakouluna? Se, että esmes tuo esimerkkini luokka B omaa nopeamman matematiikan opetuksen, ei automaattisesti tarkoita sitä, että muita aineita jätetään pois ja keskitytään pelkästään matikkaan. Siis tämä ei ole mikään roolipelihahmon luominen, jossa johonkin kun lisää pisteitä, pitää jostain ottaa pois. Äidinkielessä ja historiassa ja kuvaamataidossa ja ... (täytä loppuun) voidaan kyllä pitää ihan se täsmälleen sama opetussuunitelma, kuin muillakin. Miten se, että opetus menee yhdellä tunnilla nopeammin, vaikuttaa sitten muihin aineisiin?
No mitäs kivaa tässä sitten on? Entäs jos olet hyvä sekä matematiikassa, äidinkielessä että kuvaamataidossa; joudut kahdeksanvuotiaana päättämään, mitä lahjoistasi kehität, ja mitkä unohdat?
Noni. Sit voidaankin lopettaa spekulointi tästä tasojutusta. Näköjään Suomessa on jo eri tasokoulut peruskouluissakin. Harmi, että itse osuin siihen matalemman tason kouluun, jossa päässälaskua ei kannustettu.
Tästä olen eri mieltä, ainakin oman koulutukseni kohdalla. Meillä ainakin painotettiin päässälaskua ala-asteella tasan niin paljon, ettei mulle vieläkään tuota mitään vaikeuksia laskea päässä hieman monimutkaisempiakin laskuja, vaikka taidot alkaa olla jo vähän ruosteessa.
Tota... Jyrkkä erimielissyys tässä. Luovuudesta on ollu mulle hyötyä vain kun on koittanu selittää, että miksi teki niin kuin teki tai kun koittaa selittää, että "vaikka herra opettaja haluaisi antaa minulle numeroksi 8, niin itse arvioisin itseni 10 oppilaaksi, niin eiköhän kompromissi 9 ole hyvä"... Muuten kaikissa aineissa nimenomaan siitä sai pisteitä, että kirjoitti aineeseen just tasan sen mitä opettaja halusi lukea. Siitä, että laski sen matikanlaskun sillä opettajan esittämällä kaavalla, eikä sillä millä itse saisi sen laskettu vaikka päässä. Siitä, että kirjoitti äikässä aineet juuri kirjaimellisesti siitä aiheesta, minkä opettaja antoi, eikä siten, että se otsikko, jonka opettaja kirjoitti taululle on kuvainnollinen (metaforia ei saa käyttää peruskoulussa) tai liittyy tarinaan kuin monet elokuvanimet elokuvan juoneen. Siis esimerkkinä jos otsikkona on vaikka "Poika ja koira", niin se koira on pakko olla juuri nimenomaan sellainen canis-sukuinen elukka. Se ei missään nimessä saa olla esmes pojan kamppailu itsensä kanssa, jossa hän itse ajaa koiran ominaisuudessa pojan, siis itsensä ongelmiin.
Ainakin mun opetuksessani on ensimmäiseltä luokalta yliopistoon painotettu luovuutta.