Kovempia rangaistuksia vaativille voisi heittää muutaman pointin:
Jos puhutaan henkirikoksista tai muista peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavista teoista, mikään rangaistus ei saa niitä tekemättömiksi. Vaikka murhaaja kidutettaisiin hengiltä miten julmasti tahansa, murhan uhri ei herää henkiin.
Vanhana utilitaristina olen sitä mieltä, että moraalin perimmäisenä ohjenuorana tulisi pitää sitä, kuinka paljon mielihyvää (laajasti ymmärrettynä) ja mielipahaa mikäkin teko aiheuttaa, ja pyrkiä maksimoimaan näiden suhde niin, että saldo jää mahdollisimman paljon plussan puolelle. (Tietenkään mitään absoluuttista mittaria ei ole olemassa, ja sisältyy utilitarismiin muitakin ongelmia, mutta tätä pidän silti ainoana tarkempaa tarkastelua kestävänä tapana määritellä moraalisesti kestäviä toimintatapoja. Jos joku haluaa väitellä utilitarismin vahvuuksista ja heikkouksista enemmänkin niin jatkettakoon sitä keskustelua filosofiatopikissa.)
Vakava rikos aiheuttaa aina huomattavaa mielipahaa uhrissa ja/tai tämän omaisissa. Rangaistus taas aiheuttaa mielipahaa tekijässä ja tämän lähipiirissä. Koska rangaistus ei saa rikosta tekemättömäksi (vahingonkorvaukset ovat asia erikseen), näyttäisi äkkiseltään siltä että jos tarkastelisimme yhtä rikos-rangaistus -paria ikään kuin "tyhjiössä", utilitaristiselta kannalta parasta olisi, jos rangaistusta ei langetettaisi ollenkaan, jolloin "kokonaismielipaha" jäisi pienemmäksi. Kuitenkin, rangaistus on perusteltu seuraavista syistä:
- rangaistuksen pelko osaltaan pienentää rikollisuuden määrää ja siten vähentää potentiaalisten rikoksen uhrien mielipahaa koska heistä pienempi osa joutuu rikoksen uhriksi kuin tilanteessa jossa rangaistusta ei olisi; tähän aspektiin liittyy sellainenkin seikka, että rikoksista joiden tekijöitä on vaikea saada kiinni, langetetaan tyypillisesti ankarampia rangaistuksia, jotta rikoksen riski/hyöty-suhde pysyisi mahdollisimman epäedullisena (esim. huumausainerikokset)
- rangaistus on selkeä signaali, jolla voidaan osoittaa yhteisön arvoja; pienikin rangaistus voi toimia tulevien rikosten ehkäisijänä, silloin kun kyse on rikoksesta, jonka epäsuotavuus ei ehkä olisi muussa tilanteessa niin ilmeistä (esimerkiksi haluissa muuttaa prostituutiopalvelujen ostaminen rangaistavaksi on mielestäni nimenomaan kyse tästä - en ota tässä kantaa kyseisen lakiehdotuksen järkevyyteen noin niinkuin muutoin), tai mikäli rikollinen toimii hyvin näkyvässä julkisessa asemassa (vrt. viimeaikaiset poliisijohtajien hyllytykset lievähköjen rikosten seurauksena)
- koska (valitettavasti) kostonhimo on inhimillinen ominaisuus, kova rangaistus on omiaan lisäämään rikoksen uhrin ja/tai tämän omaisten sekä muiden rikosprosessia seuraavien (ns. suuri yleisö) mielihyvää
Yleisesti ottaen vaatimukset rangaistusten koventamisesta perustuvat mielestäni puhtaasti tuohon kostonhimoon. Jos kuitenkin mietitään asiallisesti sitä, vähentävätkö kovemmat rangaistukset rikollisuutta, minkä nähdäkseni tulisi olla rangaistusten primääri tarkoitus, ennen kaikkea siksi että sillä on mitä suurin vaikutus yhteiskunnan "kokonaismielihyvään", näyttäisi siltä, ettei rangaistusten koventaminen välttämättä puollakaan paikkaansa aivan yhtä ehdottomasti.
Ensimmäiseksi voisin heittää tällaisen kysymyksen: jos mielestänne rangaistukset rikoksesta X ovat niin lieviä, etteivät ne toimi pelotteena rikoksentekijöille, miksi ette sitten itse tee kyseisenlaisia rikoksia? Tarkoitan tällä ennen kaikkea niitä, jotka ovat vaatineet erilaisia tuskallisia kidutusrangaistuksia tälle tai tuolle murhaajalle. Heillä ei mitä ilmeisimminkään ole moraalisia esteitä ko. rikokselle, ja uhri ja motiivikin ovat tiedossa, joten nähdäkseni vain rangaistuksen pelko on estämässä heitä toteuttamasta ns. oman käden oikeutta asiassa.
Sitten jos siirrytään provosoinnista taas asialinjalle =), myös tilastot puhuvat selkeää kieltä tässä asiassa. Otetaan rinnakkain USA:n, arkkityyppisen kovien rangaistusten maan, ja Suomen, "humaanista" rangaistuspolitiikasta tunnetun maan rikostilastot vuodelta 1999. (lähteet:
[1] [2])
henkirikoksia (per 100 000)
Suomi 2,6
USA 5,7
raiskauksia (per 100 000)
Suomi 9,3
USA 32,8
ryöstöjä (per 100 000)
Suomi 41,4
USA 150,1
Näitä jos katsoo, niin voisi päätellä, että näissä rikosryhmissä ei Suomessa ainakaan ole liian löysät rangaistukset. Tilastot eivät ole tietystikään aivan yhteismitallisia, ja esimerkiksi omaisuusrikosten sekä erityisesti pahoinpitelyiden osalta vertailut eivät ehkä olisi yhtä edullisia Suomelle, mutta valitettavasti en tiedä miten nuo rikosnimikkeet vastaavat toisiaan, joten niistä en osaa antaa vertailukelposia lukuja.
Yhtä kaikki, näyttää siltä, että rikollisuutta selkeimmin määrittävä tekijä ei suinkaan ole rangaistusten ankaruus. Rangaistuksia miettiessä on syytä pitää mielessä myös, että rangaistukset ovat aina kustannuserä. Päivä vankilassa maksaa n. 15 euroa, vuosi jo melkein 5 500. Vankilassa myös syrjäytyminen muusta yhteiskunnasta pahenee ja alttius uusien rikosten tekemiseen kasvaa.