otto, petri, media, kellopeli ja psyyke!

...Primääriset (pelko, itsesuojeluvaistot yms) emootiothan muodostaa perustan sekundäärisille (opituille, tunteiden ja havaintojen luokkien järjestelmiin perustuville) emootioille, mut kaikkien aivoissa ei vaan oo edellytyksiä muodostaa näitä...

Nimenomaan, on siis joitain poikkeusyksilöitä, psykopaatteja. Heihin kuitenkin yhteiskunnan jäseninä pätevät samat säännöt kuin muihinkin. Ei luontoa tai "jumalaa" voi panna vastuuseen siitä, että joiltain ihmisiltä puuttuu tietty ominaisuus. Eihän sokeitakaan tapeta koska eivät näe. Ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja kompromisseja, sitä on lain toteuttaminen.

Miten tää eroaa AIDSista? Miksei tappavaa tartuntatautia levittäviä suljeta pois muiden keskuudesta, rangaista vapaudenriistolla - ovathan hekin uhka muille ihmisille?

Vain jos he tahallaan tieten tahtoen levittävät tautia muihin ihmisiin, on se rangaistava teko. Koska AIDS ei toistaiseksi tiedettävästi leviä pelkästä ihokosketuksesta kuten esim. Lepra aikoinaan, on sitä sairastavilla mahdollisuus ja samat oikeudet toimia yhteiskunnassa kuten muillakin.

Yhteiset peli-vitun-säännöt? Miten sä oot vaikuttanu näihin sääntöihin?

Allekirjoitan suurimman osan niistä elämän perussäännöistä joita Suomessakin vallitsee; "thou shall not kill, rape etc.". Erinäiset omaisuusrikokset ovat toissijaisia lakeja, ylellisyyttä toisinsanoen, mutta yhteiskunnan toimivuuden ja tasapainon kannalta ehdottoman tärkeitä.

Kerrohan mulle, millä tavalla rikkoo lauman kokonaisetua (Tai Lipposen Paavoa vastaan) se, että asunnoton murtautuu 14 miljoonaa euroa vuodessa tienaavan autotalliin 32 asteen pakkasessa?

Se rikkoo henkilökohtaisen omaisuuden koskemattomuuden periaatetta vastaan, joka on yhteistuumin aikojen saatossa hyväksytty, koska kaikki ovat halunneet pitää vieraat poissa tonteiltaan. Tuo esimerkkitapaus on tottakai triviaali, eihän tuosta kukaan ajatteleva suomalainen (paitsi hemmotellut IT-miljonäärit) kummenpia ajattele, ei suomalainen sitä "tuomitse" moraalista rintaansa röyhistellen.
Periaatetta kuitenkin on rikottu, asunnoton maksaa aiheuttamansa vahingot ja kärsii tuomionsa mikäli asianomistaja niin haluaa. Ehkä tapaus voi herättää kysymyksen asuntojen kalleudesta ja Suomen asuntopolitiikan vääristyneisyydestä.

Miten sä selität sen, että ihmiset jaetaan eritasoisiin vastuuryhmiin sen perusteella

Minkälaisiin vastuuryhmiin? Minähän en ole erikseen jakamassa muita kuin ajattelemaan kykenemättömiä ja järkeviä ihmisiä. Enhän minä sairaita ole uuniin heittämässä jos sitä mietit, päinvastoin.

...lain ainut tarkoitus on varmistaa yhteiskunnan toimivuus sellaisena kuin lain laatijat haluavat sen pysyvän.

Nimenomaan, mikä tässä on ongelma?

Tällä ei oo mitään tekemistä tasa-arvon tai oikeudenmukasuuden käsitteiden kanssa.

Kuten olen koko ajan todennut, ei olekaan. Oikeudenmukaisuus ei ole kuin pilke jumalan silmäkulmassa. Tasa-arvoon minä kyllä pyrin, ja johon olen toivonut HYVÄN lain nimenomaan tähtäävän. Kyse onkin nimenomaan siitä miten paljon kärsivien tuskaa pitää vielä lisätä? Ei yhtään enempää.

Mutta rehellisesti kysyttynä: kuinka moni haluaisi lain, joka tuomitsisi kunkin ihmisen tämän OIKEAN luonteensa mukaan? Vai lain, jonka säännöt ovat selvät: vain niiden rikkomisesta joutuu poseen. Kas, kun harva meistä on pyhimys, meidän hyveemme ja paheemme eivät koskaan näe päivänvaloa kokonaan...
Esim. en haluaisi joutua selliin sen takia että olen katsonut pankinjohtajan tytärtä sillä silmällä, ja koska tunnetusti olen kunniaton ihminen, kyllä pankinjohtaja tietää MITÄ minä ajattelen!

siitä vain puoluetta perustamaan ja nimiä keräämään. Nähään vaaleissa sitten.

Peuhata saatte niin kauan kun mökää lähtee.

Ongelman demokratialle muodostavat ne aatteet ja ihmiset, joita ei vallan kahvasta saa äänestettyä pois.

Tapaus Jussi Ahde
...esim. Cronenbergin (meizin lempiohjaaja) loistava Erottamattomat- elokuva. Siinä päähenkilöt (identtiset kaksoset) ovat yhteiskunnallisesti arvostettuja lääkäreitä...
...Jussi, joka on ollut lehtien kansissa, on saanut kansallista hyväksyntää, tehnyt lehteä yms yms yms, tuomitaan yhden erehdyksen takia. Miten arvostus voi päivässä muuttua päinvastaiseksi?

No joo, en nyt lähtisi vertaamaan Jusaa ja noita gynekologeja keskenään, muuten kuin että heillä on ehkä aina päällimmäisenä ajatuksenaan se "työn alla" oleva kohde.

Ahteen kansallinen hyväksyntä on vain näiden muutaman roskalehden kansissa paistattelua ja turhaa julkisuutta, on aivan sama mihin suuntaan arvostus muuttuu, koska sillä ei ole mitään painoarvoa. Eri asia olisi jos nyt kävisi ilmi, että vaikka Paavo Nurmi juoksi koko uransa kokaiinin tai amfetamiinin voimalla, sillä voisi olla jotain merkitystäkin suomen kansalle.
Ja sehän on nyt vanhimpia elämän tosiasioita, että suuren yleisön mieli vaihtaa suuntaa nopeammin kuin tuuli, se ketä sillä ratsastaa saa kyllä jossain vaiheessa lentää perseelleen.

Jos jokin geeni määrää meissä jotain, niin voimme siis arvioida ihmistä perimän mukaan (esim. elokuva Gattaca). Voimme siivilöidä heti riskitekijät...

Se miksi, nuorena koettu paha aiheuttaa sitä mitä se nyt aiheuttaakaan, johtuu, että silloin on henkinen kehitys kesken ja herkimmillään vahingoille. Sinä ajanjaksona muokkautuu minäkuva ja persoonallisuus. Kai voisi kutsua peruspilareiksi, joiden päälle rakennetaan kaikki muu. Samoin kuin opitut kielen alkeet sinänsä jo toimii peruspilareina kielen pidemmälle kehitykselle. Kun mediaa suunnataan lapsille - ehdoitta tai antiteeseittä - on vaikutus suuri.

btw: se mitä lehdet kirjoittaa, ei ole välttämättä suoranaista "kansan mielipidettä" - varsinkaan jos löytyy iltapäivälehtien kansista.

Yhteiset peli-vitun-säännöt? Miten sä oot vaikuttanu näihin sääntöihin?

Mä olen ainakin vaikuttanut äänestämällä, plus vähän agitoimalla. Esimerkiksi tänne plattarille kirjoittelu on yksi tapa vaikuttaa. Vähän, mutta jos yksikin ihminen muuttaa näkemystään sen vuoksi että on oivaltanut jotain mun sekavien kirjoitusten vuoksi, maailma on (mun vinkkelistä) taas snadisti parempi.

Suomi on demokratia. Kyllä on. Ihan oikeasti. Ei täydellinen, missään nimessä. Kyllä, epäoikeudenmukaisia lakeja, epäsuhtaisia valta-asemia jne. on. Mutta silti jos pistetään riviin maailmanhistorian eri yhteiskuntia Jerikon perustamisesta tähän päivään, niin kyllä nyky-Suomi kuuluu sinne kärkikastiin. Ei ehkä ykköseksi, mutta varmasti parhaan 5% joukkoon. Mun mielestä pitää olla realisti: asiat voisivat olla todella, todella, todella paljon huonommin. (Mikä ei missään nimessä tarkoita etteikö saisi ja pitäisikin yrittää vielä parempaan. Mutta täydellistä yhteiskuntaa tuskin tullaan ikinä saavuttamaan.)

Mä sanoisin, että Suomen laki edustaa kohtuullisen hyvin täällä tallustelevien keskimääräistä näkemystä. Sinä ja minä ollaan pienessä vähemmistössä (tai varmaan osittain ainakin eri vähemmistöissä?), joten se että asiat eivät ole niin kuin sinä tai minä toivoisin, ei tarkoita että demokratia ei toteudu. Joo, blossi esimerkiksi vois mun puolesta olla laillista, mutta toistaiseksi enemmistö lienee sitä mieltä että ei kiitos. Ja siihen on demokratiassa tyytyminen. (Tietysti saa, ja ehdottomasti pitää, yrittää taistella sen puolesta että asiat muuttuvat. Mutta demokraattisen systeemin ehdoilla, ei oman käden oikeudella.) Täältä saa aina myös muuttaa pois, jos tykkää että jossain muualla on parempi systeemi.

Kyllä, media käyttää valtaa, juu, talouselämä käyttää valtaa, on olemassa poliittinen eliitti jolla on enemmän valtaa kuin keskivertojampalla jne. Mutta toistaiseksi ei historia tunne yhteiskuntaa, jossa valta olisi absoluuttisen tasaisesti jakautunut. Uskaltaudun postuloimaan, että se ei ole mahdollistakaan: valta kasautuu, väistämättä. Taloudellisten toimijoiden valtaa voi esimerkiksi yrittää karsia kansallistamalla kaikki pääomat, mutta siinäpä käy niin, että se valta vain siirtyy sitten jonnekin fkin kansantalousministeriöön ja toisaalta luultavasti syntyy myös epävirallinen talousjärjestelmä, joka toimii lakien ulottumattomissa, ja siten valta kasautuu vielä pahemmin kuin avoimessa markkinataloudessa.

Koska valta (IMO) väistämättä kasaantuu, olennaista olisi kehittää systeemi, joka olisi mahdollisimman hyvä rikkomaan noita kasoja sitä mukaa kun niitä syntyy - kuitenkin niin (here's the catch), että myös ihmisten muut tarpeet tulevat mahdollisimman hyvin huomioonotetuiksi. Esimerkiksi taloudellisen vallan kasautumista voisi estää niin, että rahat jaettaisiin kerran kuussa tasan kaikkien kesken. Eipä valta tosiaankaan keskittyisi - paitsi että raha menettäisi aika äkkiä merkityksensä insentiivinä, koska aina tietää saavansa saman verran rahaa kuun lopussa, teki töitä tai ei. Jolloin kokonaistuotanto romahtaa. Mikä ei ole ainoastaan pörssidiilerin painajainen, vaan hyvin konkreettinen asia meidän jokaisen elämässä.

Mun mielestä nykyinen systeemi on kohtuullisen hyvä rikkomaan noita valtakeskittymiä, jos nyt verrataan ainakin toistaiseksi testattuihin systeemeihin. Täydellinen se ei tosiaankaan ole, kuten on jo moneen kertaan tullut sanottua. Markkinatalous on siitä ongelmallinen, että se väistämättä johtaa taloudellisen vallan keskittymiseen. Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista eri tavoin (Suomessa esim. verotuksen ja tulonsiirtojen kautta), ja tietysti kaikki eivät sitä näe ongelmana (erit. ne joilla sitä pätäkkää on niin ettei paskalle taivu). Mun mielestä kuitenkin markkinatalouden tuomat hyödyt, siis ennen kaikkea tuotannon tehokkuus (ei tietenkään aina ja poikkeuksetta, mutta keskimäärin siis markkinataloudessa tuotanto on tehokkaampaa kuin nyt esim. suunnitelmataloudessa tai vaikka orjataloudessa), painaa vaakakupissa enemmän silloin kun on kyse suomalaismallisesta ratkaisusta, jossa ongelmia ainakin jotenkin pyritään suitsimaan. Jostain vinkuintialaisen sweatshop-duunarin vinkkelistä globaali kapitalismi näyttää tietysti kovasti erilaiselta, mutta IMO vika ei ole markkinataloudessa itsessään vaan (mm.) siinä että se ei aidosti toteudu - monestakin syystä - vaan syntyy orjatalousmallia muistuttava systeemi sillä erotuksella, että koska työntekijät eivät ole omistajansa omaisuutta vaan "liisattuja", jolloin pääomariski pienenee olennaisesti. Mulla ei tähän ole patenttiratkaisua, mutta väitän että tämäkin ongelma on ratkaistavissa humaanilla tavalla, kaikkien (tai no joo, valtavan enemmistön) eduksi.

Kerrohan mulle, millä tavalla rikkoo lauman kokonaisetua (Tai Lipposen Paavoa vastaan) se, että asunnoton murtautuu 14 miljoonaa euroa vuodessa tienaavan autotalliin 32 asteen pakkasessa?

Siksi, että:

1) Yksittäiselle ihmiselle ei voida antaa oikeutusta valita, noudattaako lakia vai ei. Totuus valitettavasti on, että suurin osa ihmisistä ei ole niin moraalisia kuin sinä tai minä. Siksi lakeja on noudatettava, riippumatta ovatko ne omasta mielestä mielekkäitä vai eivät, ja niiden rikkomisesta on rankaistava. Tämä estää ajautumisen tilanteeseen, jossa vallitsee pelkästään vahvimman oikeus. Sitä tuskin kukaan toivoo?

Eli en ole siis klassinen utilitaristi (viitateen aiempaan utilitaristiäppään), joka arvioisi joka ikistä tekoa erikseen, vaan sääntöutilitaristi, eli mielestäni moraalin on rakennuttava sellaisten sääntöjen varaan, jotka tuottavat mahdollisimman paljon utilitaristista hyötyä (siis maksimaalisesti mielihyvää ja minimaalisesti mielipahaa kaikille yhteensä). Mielestäni yksi tällainen sääntö on: "(legitiimiä) lakia ei saa rikkoa". (Legitiimillä tarkoitan tässä sitä, että (to cut a long story short) jos jotain lakia rikotaan niin yleisesti, että se on de facto menettänyt merkityksensä, sitä ei voi pitää legitiiminä ja siten sitä mielestäni saa rikkoa. Esimerkiksi punaisia päin käveleminen liikennevaloissa.) Tämä pätee ainakin demokraattisissa valtioissa, diktatuurin osalta olen vähän kahden vaiheilla vielä. Toinen mistä olen vähän kahden vaiheilla, on, että miten tulisi suhtautua lakeihin joissa rikoksen uhri on tekijä itse (esim. huumausaineiden käyttö). Mutta silloin kun uhri ja tekijä ovat selvästi eri, tämä ei ole ongelma, kuten on siis kyse murtotapauksessa.

2) Omaisuuden suoja on markkinatalouden toimivuuden ehto. Tietysti jos ei tunnusta markkinatalouden legitimiteettiä niin tämä ei päde. Mutta yleisesti ottaen pidän (kohtuullista) omaisuuden suojaa myös utilitaristisesti ottaen hyvänä. (Ts. ei minusta olisi mukavaa jos kuka tahansa saisi tulla viemään esim. levyni jos niin huvittaa. Sanokaa sitten lahtarisiaksi mutta en siis aivan varauksetta yhdy Proudhonin heittoon "omaisuus on yhtä kuin varkaus", vaan näen myös oikeuden omistaa - ainakin kohtuullisesti - aineellista omaisuutta jonkin sorttisena ihmisoikeutena.) (Demokraattiselle) valtiolle soisin oikeuden loukata omaisuuden suojaa selkein, ennalta määrätyin periaattein. Esimerkiksi verotus on mielestäni tällainen juttu. Verot ovat OK, kun ne on selkeästi ja ennalta määritelty ("vero asiasta x on n prosenttia per y mikäli x:n arvo ylittää summan a"). Sellainen, että verottaja saisi mielivaltaisesti päättää, että mitä ja paljonko ottaa keneltäkin koska vain, ei sensijaan ole OK. Tietysti toinen kysymys on, mikä on pragmaattista - esimerkiksi työn liian kova verotus ei välttämättä ole järkevää, vaikka se olisi moraalista. Yksityishenkilölle en missään nimessä antaisi avointa valtakirjaa loukata omaisuuden suojaa. Tietysti rangaistavuudessa tulee ottaa huomioon rikoksen vakavuus: nakkipaketin vieminen kaupasta ei ole sama asia kuin miljoonakavallus, saati sitten törkeä pahoinpitely tai henkirikos.

3) Ei ihmisestä tee pahaa tai huonoa se, että hänellä on paljon rahaa. Eikä mielestäni voida ajatella, että teko X olisi rangaistava jos kohteena on henkilö, jonka omaisuus on alle n euroa, mutta ei-rangaistava jos henkilön omaisuus on tämän yli. Toki rangaistusta mitattaessa, voidaan tiettyä liikkumavaraa sallia sen suhteen, kuinka paljon kärsimystä rikos on aiheuttanut uhrille. Sadan euron vieminen köyhältä mummolta on pahempi kuin 14 miljoonaa vuodessa tienaavalta, mutta ei se silti voi olla täysin ei-rangaistavaa jälkimmäisessäkään tapauksessa.

(Jatkuu viestissä 2 johtuen 10 000 merkin rajoituksesta per viesti...)

Mikä on vahingonaiheuttamista muille? Jos mä näpistelen kleptomaniani takia terveysiteitä lähikaupasta, niin olenko enemmän vahingoksi yhteiskunnalle kuin sokeana syntynyt, jolle yhteiskunta kustantaa erikoiskoulun ja opaskoiran?

Taas kyse on yleisistä säännöistä, ei yksittäistapauksista. Mielestäni sellainen yleinen sääntö on, että on oikein, että sairaita autetaan mahdollisuuksien mukaan. Kleptomaani on toki myös sairas, ja häntä pitää myös auttaa. Jos kyseessä ei olisi sairas vaan muuten vaan varastelusta diggaileva tyyppi, argumentoisin kuten tuolla ylempänä tuota murtotapausta koskien. Kleptomaanin rinnastan siihen sokeaan, eli en rankaisisi vaan hoitaisin.

IMHO laki kusee, pissii ja vuotaa niin pahasti joka nurkasta et todellisuus paistaa koloista läpi - lain ainut tarkoitus on varmistaa yhteiskunnan toimivuus sellaisena kuin lain laatijat haluavat sen pysyvän. Tällä ei oo mitään tekemistä tasa-arvon tai oikeudenmukasuuden käsitteiden kanssa. Ainoastaan materiaaliseen hyvinvointiin ja näennäisdemokratiaan nojaavien arvojen kanssa, ja mun puolesta nykyset arvot voi jokainen tunkee syvälle pakoputkeensa, vaikka harjanvarrella mut niin syvälle et toi oikeistolainen paska ei pääse enää valumaan ulos.

Jos laki ei ole täydellinen, se on perseestä? Sorry, mut maailma on epätäydellinen. Eikä tuu täydelliseksi ikinä.

Lailla on lukuisia funktiota. Toki lainlaatijat usein pyrkivät ajamaan omaakin etuaan, mutta systeemi kyllä on rakennettu niin, että ihan pelkästään kotiinpäin ei voi vedättää. Mun mielestä laki demokraattisessa valtiossa on kompromissi siitä, mikä on eri lainsäätäjien käsitys omien äänestäjiensä eduista ja moraalikäsityksistä, maustettuna tietysti erilaisilla historian painolasteilla, ulkoisella paineella sekä myös sillä omaneduntavoittelulla. Epätäydellistä, totta mooses. Mutta mitä sä sitten haluat tän systeemin tilalle? Mä en valitettavasti keksi mitään systeemiä, joka toimisi paremminkaan, siis todellisessa maailmassa.

Sulla on muuten aika kumma käsitys vasemmistolaisuudesta (oletan että se on sulla oikeistolaisuuden vastapoolina), jos olet sitä mieltä, että esimerkiksi lain noudattaminen (tai siis sen pitäminen moraalisesti suotavana) olisi joku oikeistolaisten yksinoikeus.

Yhteiset peli-vitun-säännöt? Miten sä oot vaikuttanu näihin sääntöihin?

Minä vaikutan niihin joka päivä noudattamalla niitä oman moraalini mukaan, ja niin muuten teet sinäkin aina, kun pidättäydyt tekemästä jotain siksi, että se joko
a) on laitonta
b) on yleisen mielipiteen mukaan väärin
c) on omasta mielestäsi väärin
tai vaihtoehtoisesti teet jotain, koska se on oikein.

Mekaanikon analyysi laista ja demokratiasta olikin varsin kattava. Ei siitä enempää.

Kiva lista oli Mixalla. Mikä sen tarkoitus oli?

Tuo pieni lista on joo joitain häiriöitä. Mutta kuten esmes kompulsiossa, niin riippuen mitä teet. Jos nyt muutaman kerran huolehdit liikaa joistain asioista, ei se ole vielä ongelma. Se, että peset käsiäsi puhtaaksi niin kauan, että nahka lähtee on jo ongelmallista.

Ristikoiden täyttö ei ole ongelmallista, mutta jos teet niitä niin paljon, että takapuoleesi tulee makuuhaavoja ja elimistö alkaa ruuanpuutteessa pettämään, niin sekin on ongelma. Riippu aika paljon siitä asteesta, mitä teet, että voidaanko se luokitella tuohon mukaan sairaudeksi.

Esmes epäilen, että et pidä itseäsi epileptikkona. Silti sinulla on varmaankin ollut joskus dejavu ilmiö? Tai elohiiri silmäkulmassa? Molemmat ovat epilepsian muotoja.

Kuorsaatko? Narkolepsian yksi muoto.

<kevennys> (Tai ehkä mä yritän vaan selitellä itselleni, että ei pienetkin oireet vaikuta... Kun luki tuota listaa ja mietti mitkä sopisi itseensä... No hypokondriaasi taitaa olla ainoa sairaus mitä mulla ei oo ollu.) </kevennys>

Mielialan kohoaminen

Onko tämä oikea termi? Mielialan kohoamisen itse käsitän hyvänä asiana, ellei tila mene maanisuuden puolelle.

(Tunnen maanisdepressiivisen tyypin. Maanisina kausina ei saa mitään aikaiseksi, kun alottaa 1001 eri asiaa, muttei jatka mitään. Voileivän voitelukin jää kesken. Ei kerkee edes puhumaan kokonaisia lauseita eikä saa häneen mitään kontaktia. Ja tilaa kuvastoista ja tv-shopeista _reilusti_ yli varojensa... Joku 80 eri lehtitilausta peruutettu yms.)