Olen monta monta kerta luvannut (itsellleni) lopettavani perässä-juoksemisen harrastamisen. Kuinka ollakaan olen taas vihteeksi langennut :016: .
Kaikista pahimpia ovat uudet tuttavuudet (siis vaistakkaista sukupuolta, oletuksena ns. pokaus. )
esim. pyydän tytöltä hänen puh. numeronsa, sovimme samalla alustavasti että kävisimme kahvilla tjsp. vaikka ensi viikolla.
Kuitenkaan en voi pitää näppejäni erossa kännykästä, vaan lähes samantien (viim. seuraavana päivänä) pitää lähettää viestiä jos toistakin.
"Moi, oli kivaa eilen, toivottavasti sullakin oli! Milloin sulle sopis et käydään kahvilla?"....
I can't help it. Tässä (ja hyvin usein muissakin) tapauksessa kyseinen henkilö pyörii jatkuvasti ja koko ajan päässäni, enkä voi sille mitään (Tosin kyseessä on ainutlaatuinen söpösilmä, ja joo, olen ihastunut pahemman kerran :006: ). En oikeastaan haluakaan olla ajattelematta.
Tänään olen onnistunut pitää itseni kurissa, en siis ole lähettänyt viestin viestiä.
Vaikkei olisi mitään, ei siis yhtään mitään asiaa, niin silti pakko riivata toista viesteillä.
On mulla itseluottamus kohdallaan jne, mut monta kertaa ennenku yleensä lähetän viestin, niin funtsin että pitäiskö vai eikö.
Jos jollain on jonkin näköisiä vivkkejä tms, niin avautukaa vapaasti.
Mulla nimittäin, omasta mielestäni, ei ole varaa ryssiä tätä.