"Juoksetko" naisten/miesten perässä?

jätä ne naiset ja pysy sinkkuna.

ei niinku vittuakaan vois taas kiinnostaa mitkään naisjutut kun sain taas kokea naisten "ihanuuden" pari viikkoa sitten. Ota nyt noista naisista selvää.

huoh, eipä enempää tässä jaksa selitellä.

turhaan sitä itseään satuttaa.

ja nää on katkeran paskan (aka. minä) avautumista, älkää ottako vakavasti ;)

Kuitenkaan en voi pitää näppejäni erossa kännykästä, vaan lähes samantien (viim. seuraavana päivänä) pitää lähettää viestiä jos toistakin

Mulla on myös sama ongelma. Menee laskuihin kivat lähes 200e/kk
naisen takia johon on ihastunu:)

Mulla on myös sama ongelma. Menee laskuihin kivat lähes 200e/kk
naisen takia johon on ihastunu:)

Opeta se irkkaamaan ;)

Ota nyt noista naisista selvää.

turhaan sitä itseään satuttaa.

Tsot! Tietäisitpä, kuinka tuskasta on yrittää päästä jyvälle jamppojen järjenjuoksusta! :001:

Mulla on myös sama ongelma. Menee laskuihin kivat lähes 200e/kk
naisen takia johon on ihastunu:)

Nyt mä tiedän miksi mun puhelinlasku oli 29 euroa. :D

Nyt mä tiedän miksi mun puhelinlasku oli 29 euroa. :D

Olet niin puoleensavetävä että naiset soittavat sulle?

Itselläni on aika huonoja kokemuksia vastakkaisen sukupuolen jahtaamisesta. Nuorempana yritin ravintolailtojen yhteydessä usein ns. pokata jonkun, mielestäni aivan samanlaisella tavalla kuin kaikki muutkin sen onnistuen tekevät. Minun tapauksessani tämä tosin poikkeuksetta johti vastaväitteisiin tyyliin "Painu vittuun vitun ruma kusipää". Muutaman tusinan yrityksen jälkeen luovuin siitä ajatuksesta että yhden illan suhteet olisivat kaltaiselleni ihmiselle mahdollisia. Muutama viikko sitten minulla oli tosin pitkästä aikaa (5v?) sellainen fiilis että ehkä vanhuuden tuoma itsevarmuus ja kokemus voisi vedota nykyajan naisihmisiin. Ei toiminut.

Tsot! Tietäisitpä, kuinka tuskasta on yrittää päästä jyvälle jamppojen järjenjuoksusta! :001:

Huh, enpä haluais tota selvittää, ollaan me niin typeriä nisäkkäitä loppujenlopuksi :)

Itselläni on aika huonoja kokemuksia vastakkaisen sukupuolen jahtaamisesta. Nuorempana yritin ravintolailtojen yhteydessä usein ns. pokata jonkun, mielestäni aivan samanlaisella tavalla kuin kaikki muutkin sen onnistuen tekevät. Minun tapauksessani tämä tosin poikkeuksetta johti vastaväitteisiin tyyliin "Painu vittuun vitun ruma kusipää". Muutaman tusinan yrityksen jälkeen luovuin siitä ajatuksesta että yhden illan suhteet olisivat kaltaiselleni ihmiselle mahdollisia.

Oletko ikinä harkinnut yhden illan suhteiden vaihtamista vaikkapa hieman pitkäikäisempään parisuhteeseen? Se toimii.

Oletko ikinä harkinnut yhden illan suhteiden vaihtamista vaikkapa hieman pitkäikäisempään parisuhteeseen? Se toimii.

Niin, sehän juuri se pisteeni oli. Yhdenillan jutut eivät ole minua varten joten en niitä enää harrasta.

Oletko ikinä harkinnut yhden illan suhteiden vaihtamista vaikkapa hieman pitkäikäisempään parisuhteeseen? Se toimii.

Kerroppa vielä mistä sellasen pitempi aikasen suhteen löytää :confused:

Mikä se sellainen ihmissuhde on? Mitä se tarkoittaa...?
Luulin että tiesin ja ymmärsin mikä se on...mutta väärässä olin.
Niin ja mitä se "pokaaminen" ja "iskeminen" on...joku uusi muoti/ trendi- villitys? Ei kai siinä tule hiki?

Kerroppa vielä mistä sellasen pitempi aikasen suhteen löytää :confused:

Olemalla helvetinmoisella tuurilla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

jätä ne naiset ja pysy sinkkuna.

Ah. Viestisi lohdutti minua. Löytyy minuakin kyynisempi ihminen. Toivoa en ole näköjään heittänyt ojan pientareelle! (Vaikken Toivoa tunnekkaan...)

Itse en vaan jaksa juosta kenenkään perässä. Ja muutenkin tuo deittailu juttu on melko tylsää puuhaa. Yhden tyypin kanssa ollaan ny parisen kuukautta käyty enemmän tai vähemmän usein yhdessä viettämässä aikaa. Ei ny varsinaista hc-seurustelua, vaan lähinnä ajanviettoa. Ja välillä sängyn jakamista. Mulle tää ainakin sopii oikein hyvin, kun ei tarvi tressaa mistään lahjonta yrityksistä kukilla tms. Kummatkin ollaan melko raadollisia, kun meidän koko suhdekkin on määräaikainen. Alun alkujaan sovittiin, että ensi huhtikuussa menee poikki. Eikä mistään pettämisistäkään tarvi tressaa, kun sopimus on, että seuraa ei etsitä, mutta eipä siitä tarvi kieltäytyäkkään jos joku tulee kysymään. Eli me periaatteessa seurustellaan, kun nähdään, mutta jos ei nähdä, niin ollaan sinkkuja. Aika vaikee selittää asiaa. Ei silti ole tyhjä suhde, vaikka se siltä kuulostaa. Kyllä me toisistamme tykätään. Ei vaan tarvi arvailla, kun ollaan sovittu pelisäännöt, eikä kummankaan päätä sekoittele nuo tunteet. Ainakaan niin, ettei itse voi niitä hallita.

"Minä en pidä yllätyksistä. En pahoista, enkä etenkään hyvistä." - Toppo K.

Opeta se irkkaamaan ;)

Joo... Tulis varmaa tosi söpö pari... :rolleyes:

tuskasta on yrittää päästä jyvälle jamppojen järjenjuoksusta!

Mä kerron sulle salaisuuden. Kun mieheltä kysyy, että mitäs mietit ja mies vastaa "en mitään", niin silloin mies oikeasti ajattelee - ei mitään. Mut ssh! Älä kerro kellekkään.

Kerroppa vielä mistä sellasen pitempi aikasen suhteen löytää :confused:

No mun tapauksessa olin klubi-illan jälkeen menossa kotiin ja tää yks tuli kysyy, että lähdenkö kaffelle joskus. En kieltäytynyt. Se on oikein loistava keino itselläni ollut. Ja pari viikkoa sitten tuli vastaavanlainen tilanne, ja vieläpä samalla klubilla. Tälle jälkimmäiselle sanoin, että ei kiinnosta. Mutta hän teki tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. En kuitenkaan aio tavata tätä jälkimmäistä enää uudestaan. Ei jaksa. Ei ollu riittävän hyvännäkönen. Ja persoona ei kiinnostanu.

Ah. Viestisi lohdutti minua. Löytyy minuakin kyynisempi ihminen. Toivoa en ole näköjään heittänyt ojan pientareelle! (Vaikken Toivoa tunnekkaan...)

tjoo, enpä minäkään ole toivoa heittänyt vielä menemään, toi oli vaan niissä fiiliksissä kirjoitettu mitä iskee sillointällöin päälle :)

tuollainen samanlainen suhde kuin sinulla saattaisi olla kyllä ihan piristävä, eipä tarvitsisi stressata asioista suuremmin.

tjoo, enpä minäkään ole toivoa heittänyt vielä menemään

Minäpä olen :) Mä oon vähitellen jo hyväksyny kohtaloni, ja annan koko asian vaan olla. Ottaa vaan päähän, mitä enemmän sitä ajattelee, eikä pohtimis/itsesäälivellomisesta mitään apua oo ennekään ollu.
Aiheeseen kevyesti liittyen kattelin tossa joku aika sitten ohjelmaa vammaisten oikeuksista ihmissuhteisiin (??) ja siinä pisti silmään yhden haastateltavan tilanne: hepulla oli joku kehitysvamma, jonka takia se oli pyörätuolissa. Sillä oli mukana joku sen naispuolinen "ystävä", joka kehuskeli sen hepun olevan "niin hyvä tyyppi" ja siitä "tulevan hyvä mies jollekin". Mietin vaan, miks se ystävä oli niin innokkaasti tunkemassa sitä heppua muille, miksei se sille itelleen kelvannu, jos se kerran oli niin hyvä tyyppi?

miksei se sille itelleen kelvannu, jos se kerran oli niin hyvä tyyppi?

Mulla oli täällä vieraana eräs lapsuudenystäväni. Hän on nykyään aivan uskomattoman kaunis. Oikeastaan sellainen nainen, josta voi sanoa, että hän on upea tai jopa komea. Leidi, ehkä? Hauska, mukava ja erittäin helppo olla hänen seurassaan. Sen reilu pari viikkoa mitä hän täällä oli kului kuin siivillä.

En silti missään nimessä sekuntiakaan harkitsisi hänen kanssaan deittailua. Ei! Hän ei todellakaan ole sellainen henkilö, jollaista hakisin ihmissuhteeseen. Mutta siitä olen varma, että joku saa hänestä aivan loistavan vaimon itselleen. Jos vain Suomesta löytyy joku, joka olisi hänen arvoinen.

Tulihan sitä jonkunverran juostua joskus nuorempana, lukio-ikäisenä. Yleensä kävi aina lopulta paskasti. Jos joku mimmi vaikutti kiinnostuneelta ja sitten alkoi olla itsekin vakavammalla mielellä niin kyllä kohta tuli selväksi ettei kyseinen mimmi haluakaan mitään vakavampaa. Ja siinä sitä sitten manailtiin, että mikähän meni nyt pieleen. Sitten vielä vitutti kun oli tuhlannut niin paljon rahaa naiseen, lähettelemällä niin paljon tekstiviestejä ja ulkona syömiseen ja kaikenlaisiin kahviloihin ym. Perkele, pitäkää ne kukkaron nyörit kiinni älkääkä olko yhtä tyhmiä ;) Kannattaa siis ottaa vinkki Olvin mainoksesta: "Älä ota sitä vakavasti".

Tällä hetkellä asun avoliitossa. Ja te ketkä niin haaveilette naisesta/miehestä, seurustelusta ja kenties mahdollisesta yhteiselosta, niin miettikää vielä useampaan otteeseen! ;) Sanonpahan ettei se aina niin herkkua ole, ei todellakaan. Välillä tosin palkitsee ja on mukavaa, mutta välillä vituttaa pahemman kerran.

Ja naisten järjen juoksusta en ole ottanut tähän päivään mennessä mitään selvää. Samoin se kuuluisa "naisen logiikka" on kyllä niin ihmeellistä, että ei taida professoritkaan ottaa siitä selvää. Suurin osa asioista sanotaan vihjailemalla ja rivien välistä.

Itsekin joskus lähes jo luovuin toivosta ja en juurikaan ollut naisista kiinnostunut niin silloin sitten tärppäsi =) Eli älkää vielä heittäkö kirvestä kaivoon, kyllä se vielä joskus onnistaa.

vitutti kun oli tuhlannut niin paljon rahaa naiseen, lähettelemällä niin paljon tekstiviestejä ja ulkona syömiseen ja kaikenlaisiin kahviloihin ym.

Tuhlannut? Miten niin moni ajattelee noin? Minä ostin esmes yhdelle exälle sormuksen joskus, siis ihan muuten vain. Ei mikään kihlajaisjuttu tms. Kun hän pisti poikki, hän yritti antaa sen mulle takasin. En todellakaan huolinut sitä takaisin. Minä annoin sen silloin, ja se antaminen tuotti minulle sillä hetkellä mielihyvää. Eli se raha minkä minä siihen sormukseen laitoin, maksoi itsensä takaisin mielihyvänä.

Ellet sitten tarkoita sitä, että et saa suhteesta mitään irti ennen, kuin juttu menee vakavaksi ja olet rengastanut jonkun kottaraisen?

en juurikaan ollut naisista kiinnostunut

Mikä silloin kiinnosti? Ihminen tarvitsee jonkun virikkeen koko ajan. Muuten menee lööbaamiseksi.