Sain tuolta TC:n sivuilta oikeestaan tietoa, että ei kannata lähteä leikkiin mukaan tuon latenssin takia. Hain supportista hakusanalla "latency" ja sieltä löytyi joku pdf noista dsp-korttien latensseista. Siinä kerrottiin aika selkeesti, että jos yrittää käyttää korttia "no latency"-modessa, niin koneen cpu kuormittuu ihan yhtä paljon kuin itse dsp-kortti, joten tehoa menee hukkaan, kun cpu joutuu odottelemaan dsp-kortin laskemista. Jos taasen latenssia lisätään, kuten tästä artikkelista voi lukea:
http://www.tcelectronic.com/Default.asp?Id=1900 , niin silloin tehot saadaan kuriin, mutta pääaudiokortillakin pitää silloin käyttää maksimilatensseja, eli luokkaa 2048 samples / buffer, jolla saa jo sellaisen latenssin, että reaaliaikaisesta työskentelystä ei voida puhua. En siis tajua, miksi noi firmat silti tekee noita synia noille dps-systeemeille, jos niitä ei pysty edes soittamaan reaaliaikaisesti. Onhan noi plugarit sinällään tosi laadukkaita, mutta onko se sitten pro-työskentelyä, että latenssit on luokkaa kilometri ja hiirellä sohitaan nuotteja ja odotetaan vähän aikaa että ääni kuuluu? :panic: :crybaby: :panic:
Onko tuo tilanne siis oikeesti noin paha, vai riittääkö, että käyttäisi esim. 512 samples / buffer, jolloin saisin 44kHz:llä n. 11ms latenssin, joka on vielä siedettävä?
Edit: Löytyi vastaus netistä tuohon, eli TC lupailee, että pääprosessorin tehomenekki pysyisi vielä minimaalisena, jos käyttää bufferikokoja juurikin tuosta 512:sta ylöspäin, eli tuo n. 10-11ms olisi saavutettavissa, mikä tarkoittaa sitä, että systeemiä nippanappa voisi käyttää n. reaaliaikaisesti. :) Tässä vielä tuo samainen artikkeli, missä kaikki 3 tunnetuinta dsp-korttia ovat testissä:
http://www.mackie.com/pdf/press/uad-1_in_home_recording.pdf
Toinen hyvä linkki:
http://www.computermusic.co.uk/tutorial/speed.pdf
