Kartesiolainen epäilyn metodi on mielestäni virheellinen, eikä aksiomien käyttäminen tieteen teossa tee ihmisestä vielä uskovaista. Tätä mieltä olen edelleen.
No ylipäänsä musta tuntuu että sä puhut jostain ihan muusta kuin minä. No eniveis, et ole edelleenkään pystynyt olettamaan sellaisella tavalla jonka minä tajuaisin, mitä virheellistä on tuossa päättelyketjussa. Mitä tulee aksiomien ja uskonnon suhteeseen, niin juu, kyllä uskonto yleensä jollain tapaa eroaa tieteestä, mutta olennaista olikin että niillä on myös yhteisiä piirteitä, ja jokainen propositio viime kädessä sisältää, kätketysti tai avoimesti, oletuksia joita ei perustella mitenkään. Näin ollen, tiede perustuu uskomuksille siinä missä uskonnotkin, tietysti perusoletusten määrä voi olla pienempi, niiden keskinäinen suhde eri tavoin jäsennelty jne.
Kuten koomakin silloin... kyllä tää ajatus on ihan selvä. (Nii muuten missä vaiheessa tossa sun skenaariossa tajuttomuuden jälkeinen tila renderoidaan? Juuri ennen tajunnan palautumista vai sen aikana? Jos oletetaan, että maailman "liike" jatkuu kohteen tajunnan ollessa poiskytkettynä, tapahtuu vaikka mitä... taivaankappaleet liikkuvat, solut vanhenevat )
(Tässä kohdassa revin taas kerran hiuksia päästäni ja ihmettelen että kummalla meistä ei oikein mene jakeluun.)
En minä yritä väittää että asia on niin tai näin. Heitin alunperin vain yhden esimerkin siitä, millä muulla tavalla asiat kenties
voisivat olla kuin miten länsimaisessa tieteellis-rationaalisessa materialismissa on tapana ajatella, ja siten osoittaa ettei sen perustalle rakentuva malli ole mitenkään itsestäänselvästi oikeassa.
Jos nyt tuon nimenomaisen esimerkin logiikkaa on pakko lähteä purkamaan pidemmälle, niin ajattele asiaa vaikka näin: unet oletettavasti ovat olemassa vain "uneksijan" tietoisuudesta riippuvaisesti. Mitä niille tapahtuu kun tämä henkilö herää? Materialistisen näkemyksen mukaan ne lakkaavat olemasta, <puff>. (Tietysti ne voisivat jatkaa olemassaoloaan jossain meille tuntemattomalla tasolla tjsp. mutta olettakaamme nyt että niin ei ole.) Niiden elinkaari on näin ollen päättynyt. Niitä ei myöskään ole ollut olemassa ennen nukahtamista, vaikka unen sisällä voi olla oma imaginäärinen historiansa; esimerkiksi minä olen useinkin nähnyt unia joissa olen "muistanut" tapahtuneeksi sitä tai tätä, mikä ei perustu mihinkään mitä olen valveilla kokenut.
Samaan tapaan tämä oletettu puhtaasti kokijan tietoisuudesta riippuvainen maailma on olemassa vain sen aikaa kun hän sen kokee. Kysymys siitä, mitä tapahtuu silloin kun kokija on vaikkapa tajuttomana, on mieletön, ellei sitten oleteta, että tajuttomuuskin on osa sitä maailmaa ja siis hänen tietoisuutensa luomus. Yhtä hyvin voisi kysyä, mitä tapahtuu Keski-Maassa silloin kun Tolkien ei siitä ole kirjoittamassa.
- olemassaolo vs. olemassaolemattomuus, eli jos oletetaan spekuloitava tilanne mahdolliseksi, niin joudutaan pikemminkin ratkomaan ongelmaa, että mikä "todellisuus" on oikea, ei sitä että miten voit todistaa itsellesi olevasi väärässä "todellisuudessa".
No tuo erohan on puhtaasti semanttinen, IMO.
- "an sich"-aistimuksen mahdottomuus. Ihmisaistit eivät kerro kaikkea, mutta on mielestäni epätodennäköistä että mikään muukaan yhdessä fyysisessä pisteessä sijaitseva pystyisi aistimaan jokaisen pienimmänkin partikkelin jokaisen aspektin nimetyllä hetkellä. On vain luotettava siihen, että nykyiset aistit antavat maailmasta tarkoituksemukaisen kuvan tämänmuotoisen elämän kannalta.
Miten niin "on vain luotettava"? Ei tuo ole filosofisesti kauhean kestävä argumentti. Arkielämän kannalta voi olla pragmaattista luottaa aisteihinsa, mutta "tämä nyt vain on parasta mitä meillä on käytettävissämme" ei tarkoita että aistien antama tieto olisi luotettavaa.
Ja jos tietoisuutesi on päällä, niin mistä tiedät mitä maailmalle silloin tapahtuu?
Ankarasti ottaen en mistään, mutta voinee tehdä sellaisen oletuksen, että olessamme tajuissamme meillä on todennäköisesti paremmat mahdollisuuder havaita oletetun ulkoisen maailman "todellista" luonnetta kuin tajuttomana?
Lue: Cogito ei ole mahdollinen ilman dualismin tukea, mutta se ei siis oo suora johtopäätös tyyliin cogitoergosum=maailmaondualistinen... got it? Kukin voi tietenkin olla dualismista mitä mieltä vaan, mutta jos tuomitsee sen niin samaa tietä menee sitten cogitofiilistelytkin. Se oli pointti.
Tuota noin, tuohan on kyllä ihan sama asia, ainakin tämän tarkastelun kannalta. Lauseloogisesti muotoiltuna:
A = maailma on dualistinen
B = cogito-argumentti on tosi
Tuo "jos et hyväksy dualismia, et voi hyväksyä cogitoakaan" olisi siis formaalisti muotoiltuna:
jos ei-A niin ei-B
eli: ei-A (implikaatio) ei-B
Mainitsemasi "suora johtopäätös" taas olisi:
jos B niin A
eli: B (implikaatio) A
Molemmilla on sama totuustaulukko:
A - t t e e
B - t e t e
jp- t t e t
...joten ne ovat loogisesti yhtäpitävät.
Sulla ei mekaanikko oo luotettavaa tietoa edes siitä, että onko olemassa asioita kuten "epävarma" tai "luotettava". Jos input kusee, kaikki kusee -
Nyt menee jo semanttisen kikkailun puolelle. On loogisesti mahdotonta olla epävarma siitä onko epävarmuutta olemassa, samoin kun on loogisesti mahdotonta olla varma siitä että kaikki on epävarmaa.
Itse olen siis sitä mieltä, että kaikki mikä kulkee älyn kautta, on virheille alttiimpaa kuin pelkät aistimukset, jos aistimuksia pidetään epäluotettavina.
Kaipaisi vähän tarkempia perusteluja. Lähinnä siis kiinnostaa, miksi aistitieto olisi sen
varmempaa kuin ns. järjen tieto, jonka epävarmuutta en toki suoraan lähde kiistämään.
Kiitos esimerkeistä. Kerropa vielä, mikä osa epäilyn metodista on kokeellisesti todennettavissa? Puhuttiin pelkästä verbiin ja subjektiin perustuvasta ajattelumetodista, jolloin itse metodia voi arvioida lähes pelkästään sen vastausten kautta. Mun nähdäkseni sellainen metodi, joka antaa sisäisesti korrektin epätoden vastauksen, ei ole vahva metodi? Nojoo, tässä tapauksessa kyse on tosin siitä että epäilyn metodilla saatua vastausta ei ole todistettu (henkinen materia voi olla ilman fyysistä materiaa)... mut riittää mulle.
Tota, nyt en tajunnut mitään. Care to elaborate?
Unessa on siis läsnä alitajuinen kaksoisaistimus, joka siis ainakin omalla kohdallani auttaa erottomaan valveillaolon painajaismaailmasta. Ts. sun ruumis tuntee puhtaat valkoiset lakanat, korvat kuulee öisen asunnon äänet ja silmät vastaanottaa pimeyttä suljettujen luomien läpi- aivot eivät vain levätessään käsittele näitä aistimuksia aktiivisesti.
Eli siis sulla ei ole sellaista kokemusta, että olisit unissasi pohdiskellut oletko unissa vai hereillä, ja päätynyt siihen tulokseen että olet hereillä? Itselläni tällaisia kokemuksia on useinkin.
Miten sä oot saanu ton varmuuden? Mitä jos mä oon vaan kuvitellu sut olemaan varmempi omasta olemassaolostas?
Kuten sanottu, onhan sekin mahdollista. En ole väittänyt olevani _varma_ omasta olemassaolostani. Mielestäni kuitenkin enemmän avoimia kysymyksiä synnyttää oletus siitä että minä en ole olemassa kuin oletus siitä että olen, toisin kuin on kyse esimerkiksi sinun olemassaolosi kohdalla (minun näkökulmastani).
Jeejee, eli uskominen uskonnollisessa mielessä = uskotaan johonkin, jota ei edes tarvitse tietää
aksiomien käsittely tieteessä = oletetaan todeksi ilman todistelua sen teorian sisällä, johon se rakenteellisesti kuuluu... ei uskota ;)
Edelleenkin, kyse oli yhdestä kristinuskolle tyypillisestä uskomisen tavasta. Väitän edelleenkin, että monien uskovaisten usko ei eroa sinun tieteisuskostasi mitenkään rakenteellisesti.