Mä kritisoin nimenomaan ton kartesiolaisen epäilyn lähtöoletuksia. Se tekee vähän turhan rajuja oletuksia tietoisuuden luonteesta ja eksyy sen takia spekulatiiviseen pöpelikköön. Epäilyn perusteina on ajattelemalla "todistettu" oma olemassaolo, ja aistihavaintojen kyseenalaistamisella ulkomaailmasta erotettu subjekti. "Minä olen olemassa koska minun ajatukseni ovat olemassa mutta kaikki muu onkin sitten epävarmaa"? Hengellisen ja materiaalisen erottelu on tässä läsnä.
"Tuota noin, mitä ensi käden tietoa sulla on materiapohjaisesta maailmasta? Mulla ei ainakaan edelleenkään ole kuin aistitietoa, jonka oikeellisuuteen taas ei voi luottaa"
Tässä taitaa olla se missä epäilyn pohjalla makoilevat hypoteesit sukeltaa skugelikkoon. Mitäs se ensi käden tieto oikeastaan on? Tarkoitetaanko tällä ehkä, että vain "ajattelemalla" saatu tieto on ensi käden tietoa, ja vain siihen voi luottaa?
Osaako joku sanoa, miten yleinen toi ajatus tuollaisesta mystisestä uskomisesta on muissa kuin näissä Lähi-Idän uskonnoissa? Mulla on vähän sellainen fiilis että esimerkiksi ns. primitiivisissä uskonnoissa tuo jaottelu ei toimi, vaan niissäkin haetaan yleisiä lainalaisuuksia ns. yliluonnollisten voimien toiminnassa jopa kokeellisesti (tyyliin: poltin härän notskissa, tuli hyvä sato, Jahve siis diggaa kun poltan härkiä uhrilahjoina).
Kai niihinkin sisältyy toi mystinen osa, kuten sun esimerkissäs Jahve.
Ei tieteissäkään kaikkia oletuksia ole koskaan todistettu. Tieteen aksiomeja ei perustella lainkaan ja joka hetkellä eri tieteessä vallitsee hypoteeseja joita ei ole vielä todistettu oikeaksi tai vääräksi.
Tähän väliin ois kyllä hyvä heittää muutama esimerkki sellaisesta perustavanlaatuisesta väitteestä, joka edellyttää subjektiivista uskomista. Ok, "uskonto-tiede"-erottelun pohjana toi on kyllä kestämätön.
Tresille
Mä tarkastelen nimenomaan sitä kättä, joka osoittaa kuuta. Se käsi on kuukeskeisten ongelmien lähde... ja kuukin saattaa olla lähempänä ku uskoiskaan.