Originally posted by Taedium
...niin minulla homma menisi hieman erilailla. Ensinnäkin minä katuisin (itsekkäistä syistä) jos se takaisi minulle taivaspaikan helvetin sijaan.
Taivas on paratiisi ja helvetissä ei ole kivaa - ei toisinpäin.
Huolimatta näytetystä helvetistä tai taivaasta, pitäisin siltikin pääni, minne tahansa se minut veisikin.
Nyt moni varmaan huomaa ristiriidan sen välillä, mitä aiemmin sanoin uskovaisten typeryydestä ja jääräpäisyydestä, haluttomuudesta toimia järkevämmin.
Itsehän toimisin tässä aivan samalla tavalla!
Herää kysymys olenko itseeni uskova "uskovainen"?
Uskoakseni en, sillä luultavasti suurimmalla osalla -ellei kaikilla- uskovaisilla on perusmotiivina PÄÄSTÄ TAIVAASEEN.
Sillä eihän ole mitään JÄRKEÄ olla menemättä paratiisiin!
On hyvä jos jumala on puolellasi, eihän ole järkeä suututtaa häntä. Suurimmalla osalla "uskovaisista" on takana itsekkäät motiivit, ei paremmaksi ihmiseksi tuleminen.
Minulla taas ei olisi mitään todistettavasti järkeviä syitä pitää päätäni ja kieltäytyä minulle annetusta taivaspaikasta. En siis hyötyisi mitään tällä typerällä asenteella. En siis ole "hyötyuskovainen".
Mutta se on MINUN mieleni :D
Täytyy nyt kuitenkin sanoa että ei minun "uppiniskaisuuteni" pelkkää kakaramaisuutta ole, taustalla on syvempiä analyyseja joita en tässä esitä ;)
Niin kun tuolta ajalta on hyvin vähän kirjallista dokumenttia, niin mihin perustat tuon, ettei muinaiset suomalaiset (mitäs niitä oli? Variagit ja muut...) olleet uskonnoissa mukana?
Miksi ristiretket suuntautuivat myös Suomeen? Miksi Suomessa tuhottiin vieraita metsäläisuskontoja jos niitä ei alunperinkään ollut?
KAIKKIALLAHAN, minne risti(ryöväri)retkeläiset tallustivat, oli "vieraita uskontoja", koska muutenhan sinne ei olisi kristinuskoa voinut VIEDÄ! Ja sanomaahan piti levittää.
Olivat suomalaiset sitten aikoinaan Ukkoa palvovia metsäläisiä, tai muuten vaan kunnon pakanoita, varmasti löytyi kaikenlaisia järjettömiä rituaaleja, niitä on kaikkialla maailmassa. Eläimilläkin saattaa olla neurooseja tai muuta pakonomaista toimintaa, tms.
On luultavasti ollut järkeviä ja järjettömiä uskomuksia, mutta hyvä esimerkki on muinaissuomalaisten (oletettu) suhtautuminen esim. homoseksuaaleihin: Luin jostain suomalaista lähdekirjallisuutta analysoineesta ja tutkineesta tutkimuksesta, että ennen kristinuskoa suomalaiset suhtautuivat lähinnä yhdentekevästi homoseksuaalisuuteen, tai eivät mitenkään nagatiivisesti.
Samaa sukupuolta olevien yhdessäoloon suhtauduttiin olankohautuksella. Se ei haitannut mitenkään elämää.
No, kaikki tietävät tilanteen kristinuskon jälkeen.
Epämääräisyys ja kielikuvat ajavat sen, että kuuntelijalle siirtyy vastuu sanoman ymmärtämisestä.
Raamatun puita yms. ei ole pakko ottaa kirjaimellisesti.
Sitähän Raamattu itsekin toitottaa. Jeesuskin puhui lähes yksinomaan metaforin.
Todella syvällisesti asiat tajutaan silloin, kun selvällä kielellä sanotaan/kuvaillaan asia niinkuin se selvin aistein voidaan itse havaita. Havaittua asiaa kypsytellään, ja SITTEN sen olemus tajutaan.
Uskonnollisessa (väärässä) metodissa kerrotaan pinnallinen tarina/metafora/kuva, jota sitten kypsytellään ja sitten vasta tajutaan jokin elämän perusasia, joka olisi alunperinkin pitänyt kertoa heti.
Aikaa tuhraantuu turhien symbolien ratkomiseen, ja mikä pahinta: dilemman ratkaisija lähes aina luulee että on oivaltanut itse asian josta oli puhe, vaikka hänen pitäisi YMMÄRTÄÄ, tajuta se!!!
Helppohan nykyihmisen on analysoida raamattua, tulkita se juurta jaksain, ja selittää vaikka mitä, mutta kuvittelepa lukutaidottomia metsäsuomalaisia joskus aikoinaan kun ensin miekalla tuotiin kristinuskoa, ja sen jälkeen kirkossa haukuttiin ja peloteltiin niitä raukkoja tolvanoita "syntisiksi".
Eiväthän he mitään ymmärtäneet raamatun "symbolismista" tms, paikat, ihmiset ja koko sanoma tuntuivat vieraalta.
Suomalainen on tottunut siihen että asiat sanotaan niinkuin ne ovat.
Koko homma oli sama kuin olisi koetettu asentaa täysin vierasta käyttöjärjestelmää koneeseen.
Nyt ainoa asia mitä raamattua tai sen kulttuuria tuntematon voi siitä saada irti, on karu fantasiatarina. Ja niin suomalaiset, kuin suurin osa muutakin maailmaa sen ymmärsivät, kirjaimellisesti ja banaalisti.
Mooses johdatti juutalaiset pois Egyptistä. Siis juutalaiset. Ja juutalaisuus on eri asia, kuin evankelisluterilaisuus. Tunnustaako ev.lut juutalaisuuden esikuvakseen?
Kristinusko on vain huonoa juutalaisuutta:D
On varmasti oma kiistansa siitä, kuka kirjoitti mitäkin Raamatusta, mutta eiköhän suurimmassa osassa sekä Vanhaa- että Uutta-Testamenttia ole henkenä juutalaisen tradition ja sen muunnelmien (opetuslapset) perinne joko suoraan tai peitellysti. Tai mistä sitä tietää mitä Lutteri on sinne aikoinaan kirjoitellut, ja taitaapa sieltä löytyä yhden jos toisenkin ihmelahkon sepustuksia.
Kuitenkin se kirja on niin sidottu juutalaiseen identiteettiin ja perintöön, että kristinusko on onnistunut omimaan sen niinkin hyvin itselleen, johtuu silkasta härskiydestä ja kirjoitustaidon puutteesta.
Minä en ole juutalainen, tai luterilainen, en tunne oloani kotoisaksi noiden kulttuurien piirissä, joten en voi elää "luterilaisena", koska se olisi teeskentelyä.