Televisiolupa...

En maksa ja irtisanoin vielä tyttöystäväni tv-luvankin :)

Ylen toimitusjohtaja Jungner totesi tässä jokupäivä, että ainakaan ennen vuotta 2010 ei siirrytä pois lupamaksukäytännöstä.

Ts. meikäläisen toivoma veromalli ei oo tulossa lähiaikoina.

noh, säästyypä rahat!

Ryhdyin maksamaan tv-lupamaksua YLEn kehnon taloustilanteen ja irtisanomisten vuoksi. Pääasiallinen tulonlähdehän YLElle on juuri tv-maksut ja koen, että laadukkaan ja suht puolueettoman ohjelmatarjonnan takaamiseksi he ansaitsevat minunkin roponi.
Ymmärrän kyllä edelleenkin, miksi ei esim. työssäkäymättömät opiskelijat yms todella pienituloiset maksua maksa.

Kannattaisin kuitenkin maksun poistoa ja yksinkertaista veronkorotusta, joka menisi suoraan ylelle. Näin saataisiin kaikki maksamaan ja maksun määrä per henkilö pienenisi huomattavasti. Enkä itseasiassa välittäisi, vaikka muutama tv:tönkin joutuisi maksamaan, peruspalveluita siinä missä muutkin. En minäkään käy kunnallisessa hammashuollossa, mutta ilomielin maksan veroja, jotta sellainenkin on olemassa.

Tässä topikissa on useassakin yhteydessä sanottu, että laadukkaan ja monipuolisen televisiotarjonnan mahdollistaminen on sellainen peruspalvelu, että sitä on järkeä tukea yhteiskunnan varoin. Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla, miksi näin on? Miksi juuri televisio (+radio), kaikista mahdollisista mediosta, on juuri se, mitä pitää tukea, mutta muun mediatarjonnan jokainen saa ostaa omilla rahoillaan?

Miksi yhteiskunta ei kustanna jokaiselle Hesarin tai muun sanomalehden vuositilausta ja kerää sitä vastaavaa lehtilupamaksua?

Miksi yhteiskunta ei vedä laajakaistaliittymiä joka kotiin, vaan asia on jätetty kaupallisille tahoille? (Esimerkiksi Ruotsissa valtio on tukenut valokaapelin vetämistä kyliin ja taajamiin, kun taas Suomessa valtio ei ole millään tavalla puuttunut laajakaistaverkkojen kehitykseen.)

Muuttuisiko yhteiskunta jotenkin epävakaammaksi tai ihmiset tyhmemmiksi, jos YLE lakkaisi olemasta? Murtaisiko koko televisiojärjestelmän kaatuminen yhteiskuntarauhan ja rappeuttaisi kansakunnan sivistyksen? Mitä pahaa siitä oikeasti seuraisi, jos nykyinen järjestelmä tulisi tiensä päähän?


Mielestäni televisio on formaattina auttamattomasti vanhanaikainen - yksisuuntaisella broadcast-periaatteella tavaraa massoille. Nykyinen yhteiskunta on hyvää vauhtia muuttumassa yhä pirstaloituneemmaksi niin ajankäytön, vuorokausirytmin, arvomaailman kuin vapaa-ajanviettotapojen suhteen. Televisiolähetykset kuuluvat jonnekin sinne aikaan, jossa perheet kokoontuivat lauantaisaunan jälkeen katsomaan Tammeloita tai muuta vastaava koko kansan yhdistävää ohjelmaa.

Mielestäni YLE:n ja muidenkin televisiokanavien ongelmat ovat lähinnä alkavaa kuolinkorahtelua. Television katseluun käytetty aika on vähenemässä erityisesti nuorten parissa, televisiota katsotaan vähemmän intensiivisesti, yhä useampi kotitalous elää kokonaan ilman televisiota. Ja televisiolupia maksetaan yhä vähemmän. YLE:n johtajat näkevät tämän olevan seurausta nykyisestä itsekkyydestä, kun halutaan ottaa hyöty mutta jättää maksamatta. Aika harva uskaltaa julkisesti puhua siitä, että vikaa saattaisi löytyä myös televisiojärjestelmästä itsestään.

Ehkä tulevaisuudessa internet ja televisiolähetysten digitalisoituminen muuttavat pelikenttää, ja televisioformaatti joutuisi uusiutumaan kohti kahdensuuntaista, tilauspohjalla toimivaa järjestelmää. Tai toivottavasti ainakin.

Televisiolähetykset kuuluvat jonnekin sinne aikaan, jossa perheet kokoontuivat lauantaisaunan jälkeen katsomaan Tammeloita tai muuta vastaava koko kansan yhdistävää ohjelmaa.

Kyllä meillä onneks vielä kokoonnutaan mutsin luo sunnuntaisin saunomaan, syömään ja telkkarin äärelle :)
Suosittelen.

Miksi juuri televisio (+radio), kaikista mahdollisista mediosta, on juuri se, mitä pitää tukea.

koska kriisitilanteissa yksisuuntainen ja reaaliaikainen järjestelmä on ainoa millä tieto tapahtuneesta ja toimintaohjeet saadaan kulkemaan kansalaisille. juuri siksi radiosta ei ole ikinä peritty lupamaksua. sen katsotaan kuuluvan peruspalveluihin.
hyvänä esimerkkinä käy new orleans, jossa katastrofin jälkeen kannettava radio oli monille ainoa keino saada tietoa.

Onhan se toisaalta ihan kiva, etta on kanava, jossa ei ole niita mainostaukoja. Itse hylkasin telkkarin muutama vuosi sitten muutaman syyn vuoksi.

- Mainostauot
- Huono kuvanlaatu
- Mainostauot
- Ei mahdollisuutta pauseen/kelaukseen
- Mainostauot
- Huono ohjelmatarjonta
- Mainostauot

Jos televisiolupa poistetaan, jaa melkeinpa sitten ainoaksi vaihtoehdoksi nykyisella yhteiskunnalla mainokset. Onneksi mainoksia ei ole niin paljon.

No telkkarissa, radiossa, lehdissa, bussien kyljessa, bussipysakeilla, ihmisten paidoissa ja muissa vaatteissa, valokylteissa, taivaalla lentokoneen perassa, urheilukisoissa, festivaaleilla...

Muuttuisiko yhteiskunta jotenkin epävakaammaksi tai ihmiset tyhmemmiksi, jos YLE lakkaisi olemasta? Murtaisiko koko televisiojärjestelmän kaatuminen yhteiskuntarauhan ja rappeuttaisi kansakunnan sivistyksen? Mitä pahaa siitä oikeasti seuraisi, jos nykyinen järjestelmä tulisi tiensä päähän?

Telkkari on edelleen valtamedia numero yksi, jonka katoaminen kartalta aiheuttaisi monessa kodissa aikamoisen kulttuurishokin ja informaatiotyhjiön. Olkoonkin, että nykynuorisolla netti on paljon kovempi juttu, ei se kuitenkaan vielä päde koko kansaan. Vallankäytön välineenä ja tiedotuskanavana televisio on vielä kuitenkin aivan omaa luokkaansa siitä huolimatta, ettei sitä itse katsoisi, eivätkä kaveritkaan. Toistaiseksi tv-julkisuus on vielä huomattavasti tehokkaampi tapa (niin hyvässä kuin pahassakin) saada äänensä kuuluviin, kuin nettipersoonaksi heittäytyminen, ja vaikka netistä pulpahtaa aika ajoin esille kaikenlaista dramaattista ja radikaalia, ovat useimmat netissä tapahtuvat kuohunnat rinnastettavissa kuluneeseen fraasiin myrsky vesilasissa.

Lisäksi voidaan kysyä, että jos joku nyt jostain kumman syystä päättäisi tehdä vallankaappauksen Suomessa, kumpi kannattaisi ottaa haltuun ensin, internetoperaattorin konehuone vai Yleisradion pääkonttori?

Telkkari on edelleen valtamedia numero yksi, jonka katoaminen kartalta aiheuttaisi monessa kodissa aikamoisen kulttuurishokin ja informaatiotyhjiön.

Mutta jos saman sisällön saisi hankittua tilauspohjaisesti esim. digitv-verkon kautta? Jos joku kokisi elämänsä olennaisesti köyhtyvän ilman broadcastina lähetettäviä televisio-ohjelmia, hän varmaankin olisi valmis maksamaan niiden katsomisesta. Ja plussana toki olisi se, että ei tarvitsisi maksaa yleistä TV-lupamaksua, vaan niistä ohjelmista, joita itse haluaa katsoa.

Olkoonkin, että nykynuorisolla netti on paljon kovempi juttu, ei se kuitenkaan vielä päde koko kansaan.

Todennäköisesti eläkeläiset nousisivat ensimmäisenä kapinaan, jos nykyinen televisiojärjestelmä kaatuisi. Mutta kun tämä netin keskellä kasvanut sukupolvi tulee vanhemmaksi, voi television asema käydä vieläkin ahtaammaksi.

Eikä kyseessä ole pelkästään televisio vs. netti, vaan mukaan on laskettava kaikki muutkin mediat. Esimerkiksi ne sanomalehdet.

Vallankäytön välineenä ja tiedotuskanavana televisio on vielä kuitenkin aivan omaa luokkaansa siitä huolimatta, ettei sitä itse katsoisi, eivätkä kaveritkaan.

Tärkeiden asioiden tiedotus on oikeastaan ainoa selvä etu, joka menetettäisiin, jos nykyinen televisiojärjestelmä siirtyisi historiaan. Siis jos esimerkiksi tuolla Venäjällä posahtaisi ydinreaktori, siitä saataisiin nopeasti tieto eteenpäin telkkarin kautta. Toisaalta, televisiolla ei kuitenkaan voi tavoittaa kaikkia yhtä aikaa, joten joka tapauksessa tällainen tiedotus hoidettaisiin kaikkia mahdollisia medioita pitkin, varmuuden vuoksi.

Toi vallankäytön väline on sinällään mielenkiintoinen pointti. Itse en ainakaan katsoisi sen olevan mikään etu, että joku pääsisi keskitetysti ohjailemaan koko kansan ajatuksia. Sitä paitsi tuollaisen vallan käyttäminen on nykyään paljon vaikeampaa. Tietoa tulee joka tuutista niin paljon, että yhden tahon on todella vaikea päästä vaikuttamaan näihin kaikkiin tiedonlähteisiin.

Toistaiseksi tv-julkisuus on vielä huomattavasti tehokkaampi tapa (niin hyvässä kuin pahassakin) saada äänensä kuuluviin, kuin nettipersoonaksi heittäytyminen, ja vaikka netistä pulpahtaa aika ajoin esille kaikenlaista dramaattista ja radikaalia, ovat useimmat netissä tapahtuvat kuohunnat rinnastettavissa kuluneeseen fraasiin myrsky vesilasissa.

Mutta entä sanomalehdet? Soneran johto kaatui saappaat jalassa sen vuoksi, kun Hesarin toimittajat ryhtyivät selvittelemään väitettyä pelon ilmapiiriä Sonerassa.

Lisäksi voisin kuvitella, että television muuttuminen tilauspohjaiseksi ei olennaisesti muuttaisi tv-julkisuutta. Ne ketkä haluavat katsoa televisiota, katsovat sitä nytkin, ja loput eivät. Ehkä se vähän pirstaloisi tv-julkisuuden kenttää, mutta ei telkkarissa tänäkään päivänä ole mitään suoraa väylää yleiseen julkisuuteen. Ehkä korkeintaan jos pääsee uutisiin, niin sitten, mutta muuten telkkarin kautta saa aika pirstaloitunutta julkisuutta.

Lisäksi voidaan kysyä, että jos joku nyt jostain kumman syystä päättäisi tehdä vallankaappauksen Suomessa, kumpi kannattaisi ottaa haltuun ensin, internetoperaattorin konehuone vai Yleisradion pääkonttori?

YLE:n pääkonttori, mutta se johtuu ihan jo siitä, että sitä on helpompi hallita, koska se on nykyisellään sen verran keskitetty media. Internet on tässä suhteessa paljon vaikeampi hallita. Internettiä voi yrittää tukkia, samoin kuin jokea voi yrittää padota, mutta jostakin kolosta se virta kuitenkin pääsee läpi.

Miksi juuri televisio (+radio), kaikista mahdollisista mediosta, on juuri se, mitä pitää tukea.

koska kriisitilanteissa yksisuuntainen ja reaaliaikainen järjestelmä on ainoa millä tieto tapahtuneesta ja toimintaohjeet saadaan kulkemaan kansalaisille. juuri siksi radiosta ei ole ikinä peritty lupamaksua. sen katsotaan kuuluvan peruspalveluihin.
hyvänä esimerkkinä käy new orleans, jossa katastrofin jälkeen kannettava radio oli monille ainoa keino saada tietoa.

Tämä kriisitilavalmius ei kuitenkaan edellytä sitä, että YLE:ä tulisi tukea tuottamaan monipuolista ja sivistävää ohjelmaa. Eikä varsinkaan television puolelle.

Millä tavalla se heikentäisi Suomen valtion mahdollisuuksia tiedottaa radion kautta, jos meillä olisi esimerkiksi yksi ainut valtiollinen radiokanava kriisejä silmällä pitäen (ja loput kaupallisia kanavia)? Mihin kriiseissä tarvitaan niitä N:ää YLE:n radiokanavaa ja M:ää televisiokanavaa? Jos tänne Suomeen iskisi hirmumyrsky Katrina, ja sen seurauksena meidän pitäisi kuunnella ohjeita radiosta, eikö riittäisi, että me kuuntelisimme sitä yhtä valtiollista kanavaa ja seuraisimme sieltä tulevia ohjeita?

Tässä topikissa on useassakin yhteydessä sanottu, että laadukkaan ja monipuolisen televisiotarjonnan mahdollistaminen on sellainen peruspalvelu, että sitä on järkeä tukea yhteiskunnan varoin. Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla, miksi näin on? Miksi juuri televisio (+radio), kaikista mahdollisista mediosta, on juuri se, mitä pitää tukea, mutta muun mediatarjonnan jokainen saa ostaa omilla rahoillaan?

No, lähdetään nyt liikkeelle vaikka lapsista. Koit varmaankin itsekin lapsena mukavaksi katsella pikku kakkosta, puoli kuutta ynnä muita ylen lastenohjelmia, sekä vaikkapa luontodokumentteja? Vaikka vastaavaa tarjontaa olisikin kaupallisilla kanavilla, on se höystettynä aina muutamalla kymmenellä lapsille suunnatulla mainoksella. Tokihan jotkut voivat teoriassa opettaa lapsensa mediakriittisiksi ja olemaan välittämättä mainoksista, mutta uskoisin suurimman osan altistuvan mainosviesteille vailla mitään kritiikkiä.
Sama pätee valitettavasti myös suureen osaan aikuisia.

Totesit tuossa myöhemmin, että tv-tarjonta on tavaraa massoille. Näin juuri onkin, nimittäin kaupallisten kanavien puolella. He pyrkivät saamaan jokaiselle ohjelmalleen vain mahdollisimman suuren katsojamäärän.
Yle sen sijaan palvelee tarjonnallaan lähes jokaista yhteiskuntaluokkaa, aina kuuroista suomen ruotsalaisten kautta työttömiin kielten opiskelijoihin. Yleltä tulee jotain jokaiselle, joskus.

Tottahan Ylellä on myös tarjontaa massoille. Uutiset ja sää taitavat olla katsoituimmat tältä sektorilta. Otan oikein mielelläni uutiseni ennemmin valtiolta, kuin kaupalliselta toimijalta, kiitos.

Toki, on ihmisiä, jotka eivät tarvitse tv:tä tai radiota kertomaan heille asioita maailman tilasta, he osaavat (ja haluavat käyttää siihen aikaa) etsiä kaiken tarvitsemansa tiedon itse. Ilmeisesti kuulut näihin, minä en, eikä kovin moni muukaan.

Ylen tarjonnassa mua miellyttää eniten yllätyksellisyys. Eilenkin päädyin katsomaan jotain FST:n dokumenttia perheelleen bussista matkailuauton rakentaneesta äijästä. Olisinko etsinyt vastaavasta aiheesta tietoa itsenäisesti, vaikkapa netistä? No en todellakaan, enhän mä tiennyt edes moisen olemassaolosta. Ajankohtainen kakkonen tarjoili eilen erittäin hyvän, tiivistetyn paketin etanolin käytöstä polttoaineena Ruotsissa. Olisinko etsinyt tästäkään tietoa? En. jne. esimerkkejä tulee päivittäin. Yleistietoa ja mikä tärkeämpää, syvällisempää nippelitietoa minulle ennenkuulumattomista asioista suorastaan pursuaa tietoisuuteeni päivittäin.

Katsoisinko tämän sijaan frendien uusintoja tai vaikka Big Brothelia sadoilla mainoksilla höystettynä? Tai surffailisin netissä etsien tietoa jostain, minkä olemassa olosta en tiedä? I think not (englannin kielen taidostanikin suurin osa on muuten tv:n ansiota).

Lisäksi vain Yle pystyy Suomessa tarjoamaan objektiivisen kuvan asioista massoille (miten usein näin sitten käy, on toinen juttu).

Miksi yhteiskunta ei kustanna jokaiselle Hesarin tai muun sanomalehden vuositilausta ja kerää sitä vastaavaa lehtilupamaksua?

Miksi yhteiskunta ei vedä laajakaistaliittymiä joka kotiin, vaan asia on jätetty kaupallisille tahoille? (Esimerkiksi Ruotsissa valtio on tukenut valokaapelin vetämistä kyliin ja taajamiin, kun taas Suomessa valtio ei ole millään tavalla puuttunut laajakaistaverkkojen kehitykseen.)

Erittäin hyviä ideoita molemmat! Syynä näiden toteuttamatta jättämiseen ovat varmaankin kustannukset? Toki näihin irtoaisi rahaa, jos yle lopetettaisiin? Mutta, tarjoaisivatko nämä saman palvelun? Lehden lukeminen on monelle aika ylitsepääsemätön projekti ja internetin arvon massoja sivistävänä mediana varmaan arvaat itsekin. Jos ei osaa etsiä, ei sieltä mitään löydä. TV:n ääressä yllättyy lähes joka päivä.

Muuttuisiko yhteiskunta jotenkin epävakaammaksi tai ihmiset tyhmemmiksi, jos YLE lakkaisi olemasta? Murtaisiko koko televisiojärjestelmän kaatuminen yhteiskuntarauhan ja rappeuttaisi kansakunnan sivistyksen? Mitä pahaa siitä oikeasti seuraisi, jos nykyinen järjestelmä tulisi tiensä päähän?

Sitäpä en tiedä, mutta riskiä en ottaisi. Esimerkkejä maista, joissa mediat ovat kaupallisten toimijoiden hallinnassa, on toki olemassa. Mitä mieltä olet esim. keskivertoamerikkalaisen maailmankuvan laajuudesta ja tarkkuudesta? Onko heidän yhteiskuntarauhansa murtunut, ei toki. Onko kansakunnan sivistys rappeutunut, mielestäni monilta osin kyllä. (toki koululaitoksellakin on osuutensa, mutta uskoisin siellä, kuten täälläkin suurimman osan väestöstä hankkivansa päivittäisen sivistyksensä tv:n välityksellä)

Mielestäni televisio on formaattina auttamattomasti vanhanaikainen - yksisuuntaisella broadcast-periaatteella tavaraa massoille. Nykyinen yhteiskunta on hyvää vauhtia muuttumassa yhä pirstaloituneemmaksi niin ajankäytön, vuorokausirytmin, arvomaailman kuin vapaa-ajanviettotapojen suhteen. Televisiolähetykset kuuluvat jonnekin sinne aikaan, jossa perheet kokoontuivat lauantaisaunan jälkeen katsomaan Tammeloita tai muuta vastaava koko kansan yhdistävää ohjelmaa.

Mitäs vikaa tässä on? Eikö ole hyvä, että on jotain muistoja tuosta leppoisampitahtisesta maailmasta vielä elossa?

Sekö, että joudut aikatauluttamaan asioitasi jonkin tv:stä tulevan ohjelman mukaan? Ratkaisu tähän keksittiin käsittääkseni jo 70-luvulla: videot. Ja käsittääkseni kyllä katsot niitä formuloita ihan reaaliajassa.

Massa-kommenttiin vastasinkin jo aiemmin.

Mielestäni YLE:n ja muidenkin televisiokanavien ongelmat ovat lähinnä alkavaa kuolinkorahtelua. Television katseluun käytetty aika on vähenemässä erityisesti nuorten parissa, televisiota katsotaan vähemmän intensiivisesti, yhä useampi kotitalous elää kokonaan ilman televisiota. Ja televisiolupia maksetaan yhä vähemmän. YLE:n johtajat näkevät tämän olevan seurausta nykyisestä itsekkyydestä, kun halutaan ottaa hyöty mutta jättää maksamatta. Aika harva uskaltaa julkisesti puhua siitä, että vikaa saattaisi löytyä myös televisiojärjestelmästä itsestään.

Aika harva myöskin ajattelee niin. Kyllä suurimmalla osalla kuitenkin taitaa olla sen luvan maksamattomuuden syynä itsekkyys. Niin itsellänikin aiemmin.

Ehkä tulevaisuudessa internet ja televisiolähetysten digitalisoituminen muuttavat pelikenttää, ja televisioformaatti joutuisi uusiutumaan kohti kahdensuuntaista, tilauspohjalla toimivaa järjestelmää. Tai toivottavasti ainakin.

Jotta voi tilata, pitää selvittää mitä tilaa. Yllätyksellisyys katoaa täysin ja katsomme televisiosta vain asioita, jotka miellyttävät meitä, eivätkä järkytä maailmankuvaamme, eivätkä aseta meille minkäänlaisia haasteita. Mä annan mielelläni Pertsa Perusvaimonhakkaajalle mahdollisuuden eksyä sporttivartin mainoskatkon kanavasurffailussaan ylen perheväkivaltadokumentin pariin, noin niinkuin esimerkiksi.

Kuten sanottu, poikkeuksia on. Tiedän, että olet erityisen sivistynyt ja kykenet hankkimaan tietoa vaikka mistä asioista vaikkapa netin kautta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että suurin osa ei tähän kykene. Meitä varten on televisio, ja yleisradio. :)

edit: ei osaa quotea, ehkä joku tv-ohjelma opettaisi.

Yle sen sijaan palvelee tarjonnallaan lähes jokaista yhteiskuntaluokkaa, aina kuuroista suomen ruotsalaisten kautta työttömiin kielten opiskelijoihin. Yleltä tulee jotain jokaiselle, joskus.

Juuri aloitan (kun on henk.koht. tarve) eraan englannin "murteen" opiskelun, enka kylla siihen tarkoitukseen televisiota voi kayttaa, kun olen vaaralla maanosalla televisiolahetyksia varten silla "murteella", enka usko edes YLE:n mainitsevankaan koko murretta. Opiskelu vaatii muutakin, kuin yhden televisiodokkarin katsomisen. Voi televisio auttaa esmes viikottaisella espanjanopetuksella, muttei se vastaa opintokursseja tai edes yksinkertaista espanjan sana-/fraasikirjaa.

Pienimmat katsojaryhmat saattavat jaada varjoon, mutten itse odotakkaan televisiosta suomenkielista uutislahetysta, tai "nikseja vasenkatisille"-ohjelmaa.

Jos jokin ryhma katsoo olevansa riittavan iso, etta tarvitsevat omia ohjelmia, voivat he perustaa niita. Varsinkin digiverkon avulla voi niita ruveta kehittamaan. On muuten silloin talloin Damissa telkkarissa aamupaivanhartaus arabiaksi heidan omasta kirkosta. Se vahemmistoryhma on katsonut aamuhartauden tarpeeliseksi paikallisTV:ssa ja tehnyt asialle jotain.

Syvempaa tietoa haluavat varmasti etsivat sen jostain muualta kuin telkkarista.

Tottahan Ylellä on myös tarjontaa massoille. Uutiset ja sää taitavat olla katsoituimmat tältä sektorilta. Otan oikein mielelläni uutiseni ennemmin valtiolta, kuin kaupalliselta toimijalta, kiitos.

Valtiot eivat valehtele!

(Ja uutisten perassa lehdissa on myos uutistoimisto mainittu lahteena... Paituvei.)

Toki, on ihmisiä, jotka eivät tarvitse tv:tä tai radiota kertomaan heille asioita maailman tilasta, he osaavat (ja haluavat käyttää siihen aikaa) etsiä kaiken tarvitsemansa tiedon itse. Ilmeisesti kuulut näihin, minä en, eikä kovin moni muukaan.

Ei maailman tila pelkastaan telkkarista tule. Hesari on aika tilattu lehti. Eika pitaisi luottaa yhteen lahteeseen muutenkaan. Jos ilman televisiota/radiota ei pysy maailman karryilla, en usko etta tv/radion kanssakaan se onnistuu. Ainakaan niin, etta kykenisi jopa omia mielipiteita muodostamaan annetusta tiedosta.

Olisinko etsinyt vastaavasta aiheesta tietoa itsenäisesti, vaikkapa netistä? No en todellakaan, enhän mä tiennyt edes moisen olemassaolosta.

Discoverya ja National Geographya oon joskus duunissa sivusilmalla kattellut. Sielta tulee minua kiinnostavia dokkareita aika usein, enka nain ollen tarvitse YLE:n mahdollisia yllatysdokkareita. Yllatyksellisyyden takia en maksaisi TV-lupaa.

Hei, myy telkkaris ja laheta mulle rahaa joka vuos, niin silloin talloin lahetan paperilla tai e-maililla yllatyksellista knoppitietoa! Voin kaupan paalle suositella hyvia (mutta vanhoja) ohjelmia, joita voit vaikka tietokoneesi DVD-asemalla katsella. Alkutarjouksena vaikkapa BBC:n klassinen Sci-Fi komediasarja Red Dwarf.

I think not (englannin kielen taidostanikin suurin osa on muuten tv:n ansiota).

Hyva sinulle. Itsella vanhat Sierran pelit on aika vahva vaikuttaja. Koska sinua se auttaa, kaikkien tulee maksaa? Kommunismi on hyva idea, mutta toteutuspuoli...

Mitä mieltä olet esim. keskivertoamerikkalaisen maailmankuvan laajuudesta ja tarkkuudesta?

Televisioko syyna? Amerikkalaisilla ei ole uutislehtia? Kayko ne koulut television valityksella? Ei televisio suoraan lyo sulle maailmankuvaa paahan.

Jotta voi tilata, pitää selvittää mitä tilaa. Yllätyksellisyys katoaa täysin ja katsomme televisiosta vain asioita, jotka miellyttävät meitä, eivätkä järkytä maailmankuvaamme, eivätkä aseta meille minkäänlaisia haasteita.

Tos mennaa aika syvyyksiin lajimme kayttaytymisesta. Moni elain pelkaa muutosta. Itse pyrin ravintolassa tilaamaan sen, mita en ole ennen kokeillut. Ja lukemaan siita aiheesta, josta en tieda holkasen polaysta. Moni tallainen asia on omasta paasta kiinni, enka siksi haluaisi maksaa muiden avuttomuudesta.

Mä annan mielelläni Pertsa Perusvaimonhakkaajalle mahdollisuuden eksyä sporttivartin mainoskatkon kanavasurffailussaan ylen perheväkivaltadokumentin pariin, noin niinkuin esimerkiksi.

Annat, vai pakotat? Pakollinen 2 kanavaa pakottaa sinulle mahdollisuuden katsoa jotain mita et katsoisi.

Kuten sanottu, poikkeuksia on. Tiedän, että olet erityisen sivistynyt ja kykenet hankkimaan tietoa vaikka mistä asioista vaikkapa netin kautta. Ymmärrät kuitenkin varmaan, että suurin osa ei tähän kykene. Meitä varten on televisio, ja yleisradio. :)

*Orwell kaantyilee haudassaan...*

No, lähdetään nyt liikkeelle vaikka lapsista. Koit varmaankin itsekin lapsena mukavaksi katsella pikku kakkosta, puoli kuutta ynnä muita ylen lastenohjelmia, sekä vaikkapa luontodokumentteja?

No itse asiassa mä katsoin lapsena aika vähän telkkaria. Olin enemmän sitä tyyppiä, joka tykkäsi istua nenä kiinni kirjassa. ;)

Vaikka vastaavaa tarjontaa olisikin kaupallisilla kanavilla, on se höystettynä aina muutamalla kymmenellä lapsille suunnatulla mainoksella.

Ah, tämä riippuu ihan puhtaasti siitä, minkälainen rahoituspohja näillä kaupallisilla kanavilla on. Mun haaveilemassa mallissa kanavat rahoitettaisiin tilauspohjaisesti. Toisin sanoen, kanavilla voisi olla mainosten sijaan tai lisäksi toinen rahoituslähde, nimittäin katsojat. Esimerkkinä: yksi syy siihen, miksi me tilattiin MTV3:n maksullinen formulapaketti on se, että sieltä ei tule mainoksia. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että Kimin auto hajoaa kesken mainoskatkon. :mad:

Totesit tuossa myöhemmin, että tv-tarjonta on tavaraa massoille. Näin juuri onkin, nimittäin kaupallisten kanavien puolella. He pyrkivät saamaan jokaiselle ohjelmalleen vain mahdollisimman suuren katsojamäärän.

No tämäkin riippuu ihan rahoitusmallista. Jos oletetaan, että asiasta X kiinnostuneita TV-katsojia on suhteessa vähän, mutta he ovat valmiita maksamaan suuria summia tietynlaisista ohjelmista, niin asiaan X keskittyvän kanavan tai palvelupaketin tarjoaminen voi olla ihan kustannustehokasta.

Mahdollisimman suurten katsojamassojen houkutteleminen on elintärkeää silloin, kun rahoitus perustuu puhtaasti mainostuloihin. Ja jos tarkkoja ollaan, nykyään kanavat eivät edes tavoittele mahdollisimman suurta katsojapopulaa, vaan oikeanlaista katsojapopulaa. Mainostajat haluavat kohdentaa mainoksensa yhä tarkemmin tietyille ihmisryhmille, eikä silloin kannata ampua haulikolla heinäkasaa kohti.

Eikä YLE:kään ole ihan täysin immuuni näille katsojalukujen tuijotteluille, vaikka päällisin puolin siltä näyttääkin.

Yle sen sijaan palvelee tarjonnallaan lähes jokaista yhteiskuntaluokkaa, aina kuuroista suomen ruotsalaisten kautta työttömiin kielten opiskelijoihin. Yleltä tulee jotain jokaiselle, joskus.

Miksi yhteiskunta ei kustanna sokeille pistekirjoituksella kirjoitettuja sanomalehtiä? Miksi verovaroista ei kustanneta HBL:n kuluja? Miksi työttömille tai opiskelijoille ei tarjota kielikursseja netin kautta? Miksi televisio on tässä suhteessa poikkeuksellinen muihin medioihin nähden? Miksi juuri television on oltava se väline, jonka kautta tätä yhteiskunnallista missiota tehdään? Esimerkiksi sanomalehti olisi paljon demokraattisempi siinä suhteessa, että se ei vaadi mitään erityisiä teknisiä laitteita välittyäkseen.

Ja oikeasti, YLE:n ohjelmista melko pieni osa on näitä erityisryhmille suunnattuja juttuja. Paljon isompi osa on kaikelle kansalle suunnattuja: uutisia, dokumentteja, ajankohtaisohjelmia, TV-sarjoja, elokuvia ja urheilua. Jos haluttaisiin erityisesti tukea erityisryhmille viestimistä, sitä voi tukea verovaroista ilman YLE:n välissäoloakin.

Tottahan Ylellä on myös tarjontaa massoille. Uutiset ja sää taitavat olla katsoituimmat tältä sektorilta.

Jep, ja luulenkin että nämä massoille suunnatut ohjelmat pärjäisivät maksullisenakin oikein mainiosti. Aika moni varmasti maksaisi uutisista joka tapauksessa, jos televisiotarjonta olisi tilauspohjaista.

Otan oikein mielelläni uutiseni ennemmin valtiolta, kuin kaupalliselta toimijalta, kiitos.

No enpä tiedä, kyllä mä olen ollut ihan tyytyväinen omaan uutisviestintääni, vaikka se tapahtuukin pääasiassa kaupallisen toimijan kautta (Helsingin Sanomat). YLE on ihan yhtä objektiivinen tai subjektiivinen kuin monet muutkin uutistoimistot tässä maassa. Toimittajat ovat kuitenkin vain ihmisiä, vaikka heitä sitovatkin yhtäläiset hyvän journalismin säännöt.

Toki, on ihmisiä, jotka eivät tarvitse tv:tä tai radiota kertomaan heille asioita maailman tilasta, he osaavat (ja haluavat käyttää siihen aikaa) etsiä kaiken tarvitsemansa tiedon itse. Ilmeisesti kuulut näihin, minä en, eikä kovin moni muukaan.

Mun ajankohtainen tietoni maailmasta tulee pääasiassa sanoma- ja aikakauslehdistä (joita mulle tulee tilattuna vajaa 10 kappaletta, ilmaisia pari vielä päälle) sekä netin kautta. Ainoastaan netti vaatii vähän viitseliäisyyttä, lehtien lukeminen vaatii saman verran eforttia kuin television katsominen. Tai no, pitäähän niitä sivuja jaksaa kääntää. ;)

Ylen tarjonnassa mua miellyttää eniten yllätyksellisyys. Eilenkin päädyin katsomaan jotain FST:n dokumenttia perheelleen bussista matkailuauton rakentaneesta äijästä. Olisinko etsinyt vastaavasta aiheesta tietoa itsenäisesti, vaikkapa netistä? No en todellakaan, enhän mä tiennyt edes moisen olemassaolosta. Ajankohtainen kakkonen tarjoili eilen erittäin hyvän, tiivistetyn paketin etanolin käytöstä polttoaineena Ruotsissa. Olisinko etsinyt tästäkään tietoa? En. jne. esimerkkejä tulee päivittäin. Yleistietoa ja mikä tärkeämpää, syvällisempää nippelitietoa minulle ennenkuulumattomista asioista suorastaan pursuaa tietoisuuteeni päivittäin.

No käännetään asia mun näkökulmaan. Juuri vähän aika sitten luin öljyn loppumisesta kertovan artikkelin Imagesta, jossa mm. kerrottiin juuri näistä etanolihuoltamoista Ruotsissa. Tänään luin Helsingin Sanomista mielenkiintoisen kolumnin siitä, mikä vaikutus öljyllä on demokratiakehitykseen, esimerkkeinä Norja ja lähi-idän maat. Olisinko etsinyt itse näistä asioista tietoa? En välttämättä, mutta ei sillä ole väliäkään, sillä ne tulivat vastaan joka tapauksessa.

Mikä olennaista, nämä lehdet ovat tilauspohjalla toimivia palveluita. Maksan niistä vuosittain jonkun summan, ja saan vastineeksi ennaltamäärittelemättömistä aiheista kertovia juttuja. Voin yllättyä Hesarin kirjoituksesta ihan samalla tavalla kuin sinä voit yllättyä YLE:n dokumentista. Erona vain on, että YLE toimii lupamaksupohjalta, lehdet eivät.

Jos asiaa ajatellaan tekniseltä näkökannalta, televisio pystyisi halutessaan olemaan huomattavasti monipuolisempi media kuin lehti koskaan. Tilauspohjaisena televisio voisi tarjota tiettyjä kanavia tai palvelupaketteja maksullisena (analogiana sanomalehden tilaaminen). Tämä on nykyteknologialla jo täysin mahdollista. Tekniikan kehittyessä voisi myöskin tilata tiettyjä ohjelmia pay-per-view -pohjalta. Tämä vastaisi jossain määrin vaikkapa DVD:n vuokraamista vuokraamosta, paitsi että kotoa ei tarvitsisi liikkua mihinkään.


Vastailen tohon loppuosaan jossakin vaiheessa, nyt pitää rientää!

Mitä mieltä olet esim. keskivertoamerikkalaisen maailmankuvan laajuudesta ja tarkkuudesta? Onko heidän yhteiskuntarauhansa murtunut, ei toki. Onko kansakunnan sivistys rappeutunut, mielestäni monilta osin kyllä. (toki koululaitoksellakin on osuutensa, mutta uskoisin siellä, kuten täälläkin suurimman osan väestöstä hankkivansa päivittäisen sivistyksensä tv:n välityksellä)

Väitätkö, että jenkit ovat tyhmiä, koska heiltä on puuttunut valtiollinen televiosiokanava?

Kuulostaa jokseenkin naurettavalta, että yksi uusi kanava tuhansien muiden joukkoon tekisi koko kansasta fiksua.

Yle sen sijaan palvelee tarjonnallaan lähes jokaista yhteiskuntaluokkaa, aina kuuroista suomen ruotsalaisten kautta työttömiin kielten opiskelijoihin. Yleltä tulee jotain jokaiselle, joskus.

Juuri aloitan (kun on henk.koht. tarve) eraan englannin "murteen" opiskelun, enka kylla siihen tarkoitukseen televisiota voi kayttaa, kun olen vaaralla maanosalla televisiolahetyksia varten silla "murteella", enka usko edes YLE:n mainitsevankaan koko murretta. Opiskelu vaatii muutakin, kuin yhden televisiodokkarin katsomisen. Voi televisio auttaa esmes viikottaisella espanjanopetuksella, muttei se vastaa opintokursseja tai edes yksinkertaista espanjan sana-/fraasikirjaa.

Hei. Sä et nyt tainnut ymmärtää, mistä tässä keskustellaan? Keskustelun aiheenahan oli: Onko Yle tarpeellinen, vai riittäisikö meille pelkät kaupalliset kanavat. Kyseessä ei ollut keskustelu aiheesta onko tv yleisesti ottaen hyvä tai paha tai onko se yleensäkään riittävä media yksinään tarjoamaan ihmiselle hänen tietonsa. Ja kyseessä ei varsinkaan minun puoleltani ollut mikään "pidän tv:tä messiaana"-postaus, vaan ainoastaan kommentteja siitä, miksi Yle on tarpeen ja miksi emme tule toimeen pelkillä kaupallisilla kanavilla. TV hyvä/paha/riittävä-keskusteluun minulla on melkolailla sinun kantojasi vastaavat mielipiteet, halusin vain kärjistetyin esimerkein tuoda esiin Ylen toiminnan hyviä puolia.

Voimme toki jatkaa myös tästä aiheesta (koska töissä ei ole töitä tällä hetkellä). Aloitetaan tuosta ensimmäisestä kommentistasi. Olet täsmälleen oikeassa, tv ei todellakaan riitä yksittäiseksi opetuslähteeksi kielissä, eikä missään muussakaan. Mutta on siitä jotain hyötyä, eikö totta? Siksi Ylen toiminta ainoana esim. kielikursseja lähettävänä tv-kanavana on varmaankin perusteltua?

Pienimmat katsojaryhmat saattavat jaada varjoon, mutten itse odotakkaan televisiosta suomenkielista uutislahetysta, tai "nikseja vasenkatisille"-ohjelmaa.

Näin on. Yle tosin pyrkii luomaan ohjelmatarjontaa myös hyvin pienillekin ryhmille, vaikka ei juuri vasenkätisiä sattuisikaan aina palvelemaan. Kaupalliset kanavat tähtäävät _enempi_ massoihin, toki tätä tekee ylekin toisinaan.

Jos jokin ryhma katsoo olevansa riittavan iso, etta tarvitsevat omia ohjelmia, voivat he perustaa niita. Varsinkin digiverkon avulla voi niita ruveta kehittamaan. On muuten silloin talloin Damissa telkkarissa aamupaivanhartaus arabiaksi heidan omasta kirkosta. Se vahemmistoryhma on katsonut aamuhartauden tarpeeliseksi paikallisTV:ssa ja tehnyt asialle jotain.

Tämähän toki onnistuu teoriassa ryhmiltä, joilla on riittävästi varallisuutta. Miten arvelet esim. työttömien, eläkeläisten ja vammaisten saavan tv-kanavansa aikaan? Mutta olisiko sittenkään hyvä, että nämä ryhmät eristyisivät omalle kanavalleen (l. yhteen lähteeseen) saamatta niinkään tietoa muusta?

Syvempaa tietoa haluavat varmasti etsivat sen jostain muualta kuin telkkarista.

Aivan varmasti. Ei tv:n tehtävä olekaan kouluttaa ydinfyysikoita. Se, että sieltä tulee edes jotain yleissivistävää asiaa pelkän viihteen sijaan, on mielestäni tarpeen ja hyvä asia.

Valtiot eivat valehtele!

(Ja uutisten perassa lehdissa on myos uutistoimisto mainittu lahteena... Paituvei.)

:D
Kaikkihan valehtelee, kysymys on lienee vain todennäköisyyksistä. Kuten sanoin, otan _mielummin_ uutiseni valtiolta, kuin kaupallisilta toimijoilta.

Ei maailman tila pelkastaan telkkarista tule. Hesari on aika tilattu lehti. Eika pitaisi luottaa yhteen lahteeseen muutenkaan. Jos ilman televisiota/radiota ei pysy maailman karryilla, en usko etta tv/radion kanssakaan se onnistuu. Ainakaan niin, etta kykenisi jopa omia mielipiteita muodostamaan annetusta tiedosta.

Kukas tällaisia on väittänyt? Tottakai tarvitaan useita lähteitä luotettavan tiedon aikaansaamiseen, senhän tietää kaikki vähänkin ajattelevat. Kysymys on jälleen siitä, kumpi on edes teoriassa luotettavampi, valtion laitos vai kaupallinen kanava? (kuten huomaat, argumenteissani hyvin usein toistuu tämä kaupallisuuden pelko, jos olet tästä eri mieltä, ymmärrän poikkeavat näkökantamme monissa muissakin asioissa.)

Discoverya ja National Geographya oon joskus duunissa sivusilmalla kattellut. Sielta tulee minua kiinnostavia dokkareita aika usein, enka nain ollen tarvitse YLE:n mahdollisia yllatysdokkareita. Yllatyksellisyyden takia en maksaisi TV-lupaa.

Olet varmaankin tietoinen, että myös mainitsemasi kanavat ovat maksullisia ja niitä varten on hankittava myöskin maksullista laitteistoa? Vaikka et nyt duunissa siitä maksakaan, niin joku maksaa. Aikalailla rinnastettavissa tv-lupaan, jostain maksetaan joka tapauksessa. Ko. kanavilla ei käsittääkseni ole myöskään tarjolla suomi-tekstejä, joita suurin osa kansasta tarvitsee ohjelmien seuraamiseen. Vaikka kaltaisesi älykkäät, kieliä osaavat osaavat etsiä itselleen sopivaa ohjelmaa, muut eivät välttämättä osaa, eikä heille ole sitä soveltuvaa tarjontaakaan, muualla kuin Ylellä.

Hei, myy telkkaris ja laheta mulle rahaa joka vuos, niin silloin talloin lahetan paperilla tai e-maililla yllatyksellista knoppitietoa! Voin kaupan paalle suositella hyvia (mutta vanhoja) ohjelmia, joita voit vaikka tietokoneesi DVD-asemalla katsella. Alkutarjouksena vaikkapa BBC:n klassinen Sci-Fi komediasarja Red Dwarf.

Tämähän toki sopii. Jos saan tiedot kätevästi sohvalleni pari kolme tuntia päivässä, voin palkata sinut tähän tehtävään kahdella sadalla per vuosi. Tämä toki sisältää myös melko nopealla tahdilla päivittyvät uutiset ja teksti-tv:n, mutta varmaankin jaksaisit noita minulle päivittäin (/toisinaan tunneittain) puuhastella?

Hyva sinulle. Itsella vanhat Sierran pelit on aika vahva vaikuttaja. Koska sinua se auttaa, kaikkien tulee maksaa? Kommunismi on hyva idea, mutta toteutuspuoli...

Väitätkö, että minä olen ainoa, joka on saanut hieman apua kielitaitoonsa tv:n välityksellä? Ja tämäkö on ollut ainoa hyöty kansallemme ylen olemassaolosta? Oletko sitä mieltä, että et ole koskaan hyötynyt tai nauttinut yhdestäkään ylen tarjoamasta ohjelmasta, edes skidinä? Kannattaisi tarkistaa hieman tuota kommunismia, käsittääkseni sen teoriaan ei sisälly kansallisten ja kauppalisten tv-kanavien rinnakkaiselo?

Televisioko syyna? Amerikkalaisilla ei ole uutislehtia? Kayko ne koulut television valityksella? Ei televisio suoraan lyo sulle maailmankuvaa paahan.

Ei lyökään. Mutta myötävaikuttajana se toimii, niin hyvässä, kuin pahassa.

Tos mennaa aika syvyyksiin lajimme kayttaytymisesta. Moni elain pelkaa muutosta. Itse pyrin ravintolassa tilaamaan sen, mita en ole ennen kokeillut. Ja lukemaan siita aiheesta, josta en tieda holkasen polaysta. Moni tallainen asia on omasta paasta kiinni, enka siksi haluaisi maksaa muiden avuttomuudesta.

Niin minäkin. Mistä saat sysäyksen näihin? Mistä saat _TV:stä_ ensimmäisen tiedon asioista, joista et tiedä hölkäsen pöläystä? MTV3:lta? Neloselta? SubTV:ltä? Vai Yleltä? Hyvin usein saan sysäyksen jonkin uuden tiedon etsimiseen Ylen ajankohtaisohjelmista. Oikeampi vastaus lienee sinunkin tapauksessasi netistä tai lehdistä, mutta suurin osa jengistä ei vaan osaa, ei jaksa/halua etsiä tietoa, vaan haluaa sen mielummin broadcastina tv:stä.

Annat, vai pakotat? Pakollinen 2 kanavaa pakottaa sinulle mahdollisuuden katsoa jotain mita et katsoisi.

Aivan, _mahdollisuuden_, kuten sanoit. Silloinhan tuskin on kyse pakottamisesta?

*Orwell kaantyilee haudassaan...*

Miksi? Oliko Orwell enemmän kaupallisten tv-kanavien kannattaja ja valtion kanavien vihaaja?

Vaikka vastaavaa tarjontaa olisikin kaupallisilla kanavilla, on se höystettynä aina muutamalla kymmenellä lapsille suunnatulla mainoksella.

Ah, tämä riippuu ihan puhtaasti siitä, minkälainen rahoituspohja näillä kaupallisilla kanavilla on. Mun haaveilemassa mallissa kanavat rahoitettaisiin tilauspohjaisesti. Toisin sanoen, kanavilla voisi olla mainosten sijaan tai lisäksi toinen rahoituslähde, nimittäin katsojat.

Riippumatonta ja laajalevikkistä mediaa ei ole olemassa. Kaikkein "vaarattomimmat" median muodot (täällä suomessa siis) ovat siis valtiorahoitteinen ja nimenomaan katsojarahoitteinen. Mainoksilla itsensä elättävät mediat ovat aina mainostajien armoilla. Jokainen media, joka arvostelee kapitalistista yhteiskuntamallia tai yritysten toimintaa, ei varmasti saa pitkällä aikavälillä tarpeeksi tuloja mainonnasta toimintansa tehokkaaseen pyörittämiseen.

Hyvänä esimerkkinä 1900-luvun alkupuolen englantilaiset suuret työväenlehdet (muistaakseni ainakin Daily Herald ja muutama muu) joiden levikki oli yli 9 miljoonaa, mutta silti ne näivettyivät ja katosivat, koska lukijatulot eivät riittäneet kattamaan kasvavia kustannuksia. Jäljelle jäivät mainosrahoitteiset lehdet, jotka yllättäen eivät olleet työväen aatteen kannalla.

No tämäkin riippuu ihan rahoitusmallista. Jos oletetaan, että asiasta X kiinnostuneita TV-katsojia on suhteessa vähän, mutta he ovat valmiita maksamaan suuria summia tietynlaisista ohjelmista, niin asiaan X keskittyvän kanavan tai palvelupaketin tarjoaminen voi olla ihan kustannustehokasta.

Mutta Suomen kokoisessa maassa? Täällä erikoisryhmät saattavat olla yksinkertaisesti liian pieniä saadakseen yhtään kaupallista toimijaa kiinnostumaan. Digitaalisessa tekniikassa saattaa olla ratkaisu tähän, mutta silloin lähetystekniikan on oltava tarpeeksi edullista (ja tätä epäilen, sillä tälläkin joku haluaa tehdä hyvät rahat).

Eikä YLE:kään ole ihan täysin immuuni näille katsojalukujen tuijotteluille, vaikka päällisin puolin siltä näyttääkin.

Mutta YLE voisi olla!

Miksi yhteiskunta ei kustanna sokeille pistekirjoituksella kirjoitettuja sanomalehtiä? Miksi verovaroista ei kustanneta HBL:n kuluja? Miksi työttömille tai opiskelijoille ei tarjota kielikursseja netin kautta? Miksi televisio on tässä suhteessa poikkeuksellinen muihin medioihin nähden? Miksi juuri television on oltava se väline, jonka kautta tätä yhteiskunnallista missiota tehdään?

Valinnat. Kaikkea ei voida kustantaa (eikä se olisi edes hyvä asia), mutta jotakin on tehtävä tasa-arvoisemman tiedonvälityksen eteen.

Esimerkiksi sanomalehti olisi paljon demokraattisempi siinä suhteessa, että se ei vaadi mitään erityisiä teknisiä laitteita välittyäkseen.

Mutta sanomalehdet ovat täynnä mainoksia ;-)

Mikä olennaista, nämä lehdet ovat tilauspohjalla toimivia palveluita. Maksan niistä vuosittain jonkun summan, ja saan vastineeksi ennaltamäärittelemättömistä aiheista kertovia juttuja. Voin yllättyä Hesarin kirjoituksesta ihan samalla tavalla kuin sinä voit yllättyä YLE:n dokumentista. Erona vain on, että YLE toimii lupamaksupohjalta, lehdet eivät.

Periaatteessa tilauspohjalta toimiminen on hyvä asia, rationaalisesti ajateltuna se on YLE:n ohjelmaformaatilla varmaan taloudellisesti aika huonosti toimiva ratkaisu. Riittävätkö tilaajamaksut kattamaan ohjelmien tuotantokustannukset? Suomi saattaa olla, monipuolista televisiotarjontaa ajatellen, liian pieni maa. Tai sitten Suomen televisiotarjonta siirtyy isojen kansainvälisten toimijoiden haltuun, jotta toimintaedellytykset säilyvät. Ja sitä skenaariota minä en halua nähdä (vrt. esim. ClearChannel:in toiminta yhdysvalloissa).

Hei. Sä et nyt tainnut ymmärtää, mistä tässä keskustellaan? Keskustelun aiheenahan oli: Onko Yle tarpeellinen, vai riittäisikö meille pelkät kaupalliset kanavat.

No nimenomaan. Koska TV onkin vajaavainen en katso tarpeelliseksi ylimaaraisia maksuja.

Tämähän toki onnistuu teoriassa ryhmiltä, joilla on riittävästi varallisuutta. Miten arvelet esim. työttömien, eläkeläisten ja vammaisten saavan tv-kanavansa aikaan?

Itsella duunia, mutta silti kaverin kanssa suunitellaan lyhytelokuvan tekoa nollabudjetilla. Jos se onnistuu, miten tyoton kaiken aikansa kanssa ei niin kykenisi tekemaan? (No ei tieda onstuuko viela, mut kumminkin.) Oma tahto on aika tehokas valuutta.

Kuten sanoin, otan _mielummin_ uutiseni valtiolta, kuin kaupallisilta toimijoilta.

Joko/tai.

Olet varmaankin tietoinen, että myös mainitsemasi kanavat ovat maksullisia ja niitä varten on hankittava myöskin maksullista laitteistoa?

Kylla. Eika sita vastaan olisikaan mitaan vastaan. Jos siis hankkisin telkkarin. Saisin, mita tilaisin. En pida kytkokaupoista.

Väitätkö, että minä olen ainoa, joka on saanut hieman apua kielitaitoonsa tv:n välityksellä?

Elokuvat ja sarjat tekstityksilla opettaa kylla. Mutta olen havainnut, etta myos kaupalliset kanavat tekstittavat lahetyksiaan.

Oletko sitä mieltä, että et ole koskaan hyötynyt tai nauttinut yhdestäkään ylen tarjoamasta ohjelmasta, edes skidinä?

En vaita etten olisi nauttinut/hyotynyt. Vaan plussa ei ole isompi kuin miinus tassa tapauksessa.

Kannattaisi tarkistaa hieman tuota kommunismia, käsittääkseni sen teoriaan ei sisälly kansallisten ja kauppalisten tv-kanavien rinnakkaiselo?

Juu sori, toi meni enemman fleimaamisen puolelle.

Aivan, _mahdollisuuden_, kuten sanoit. Silloinhan tuskin on kyse pakottamisesta?

Onhan jokaisella terveella suomalaismiehellakin ihan vapaa valinta haluaako armeijaan, siviilipalvelukseen vai vankilaan. Vapaasti saa valita.

Miksi? Oliko Orwell enemmän kaupallisten tv-kanavien kannattaja ja valtion kanavien vihaaja?

"Ymmärrät kuitenkin varmaan, että suurin osa ei tähän kykene. Meitä varten on televisio, ja yleisradio." Siis miten niin et kykene? Ja miten niin suurin osa ei kykene? Kykenee, varmasti. Tarkoittanet "en jaksa/halua" tai "haluan ottaa vastaan totuutena sen mika minulle totuutena kerrotaan, verhoten laiskuuteni/lammasmaisuuteni omaan kyvyttomyyteen". Yksi tietolahde ei riita.

Mutta Suomen kokoisessa maassa? Täällä erikoisryhmät saattavat olla yksinkertaisesti liian pieniä saadakseen yhtään kaupallista toimijaa kiinnostumaan. Digitaalisessa tekniikassa saattaa olla ratkaisu tähän, mutta silloin lähetystekniikan on oltava tarpeeksi edullista (ja tätä epäilen, sillä tälläkin joku haluaa tehdä hyvät rahat).

En olisi tästä kovin varma.

Ylellä uppoaa järkyttävä kasa rahaa mm. urheilukisoihin sekä kotimaisen draaman ja elokuvan tuottamiseen. Nämähän ovat asioita, jotka voisi aivan hyvin jättää mainosrahoitteiselle yhtiölle, sillä uhreilukisojen ja kotimaisen draaman tuotannossa ei näy millään tavalla ylen "riippumattomuus".

Jos ajatellaan, että yle oikeasti keskittyisi vain asiaan kaiken tuuban sijaan niin rahaa menisi nykyiseen toimintaan verrattuna murto-osa. Lukuja tietysti on aika hankala sanoa, mutta tuskin menee päin persettä jos sanoisi, että homma toimisi esim. 25% budjetilla. Ja tällöin sitä asiaa olisi yhtä paljon.

Tällä hetkellä YLE saa televisiolupamaksuista n. 400 me eli luulisi että 100 miljoonalla tuotteisiin vaikka kuinka sitä "asiaohjelmaa". Tämä 100me tarkoittaisi, että keskimäärin yksi talous (jos niitä on 2 miljoonaa) käyttää maksullisia palveluita 50e edestä vuodessa. Tämä tuskin on summa, joka koettaisiin niin suureksi, että palvelua ei käytettäisi. Ja tämähän voisi olla kertamaksu: maksa 50e niin näet kaikki ylen ohjelmat koko vuoden ajan.


Henkilökohtaisesti koen, että koko televisiolupamaksu on uskomaton muinaisjäänne ajalta jolloin mainosrahoitteisia yhtiöitä ei ollut. Nykyinen paljon parempi malli olisi, että valtio voi halutessaan tuottaa asiaohjelmaa, mutta ohjelmat kustannetaan verovaroista ja valtio ostaa aikaa esim mainosyhtiöltä ilman niitä mainostaukoja. Tällä tavalla tulisi niitä "asiaohjelmia" mitä täällä halutaan. Tässä mallissa ei myöskään olisi näitä "miksi et maksa" ongelmia tai naurettavaa: "sulla on viritin, maksa" ajatuksia.

No itse asiassa mä katsoin lapsena aika vähän telkkaria. Olin enemmän sitä tyyppiä, joka tykkäsi istua nenä kiinni kirjassa. ;)

No, niin mä vähän arvelinkin. ;) Mutta kuinka suurta osaa väestöstä arvelet edustavasi? Uskoisin enemmistön katsoneen niitä ohjelmia lapsena, varmaan sinäkin joskus.

Ah, tämä riippuu ihan puhtaasti siitä, minkälainen rahoituspohja näillä kaupallisilla kanavilla on. Mun haaveilemassa mallissa kanavat rahoitettaisiin tilauspohjaisesti. Toisin sanoen, kanavilla voisi olla mainosten sijaan tai lisäksi toinen rahoituslähde, nimittäin katsojat. Esimerkkinä: yksi syy siihen, miksi me tilattiin MTV3:n maksullinen formulapaketti on se, että sieltä ei tule mainoksia. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että Kimin auto hajoaa kesken mainoskatkon. :mad:

Hyvä idea sinänsä. Millaisestakohan hintatasosta tässä sitten lopulta puhuttiaisiin, jos kaikki ohjelmat pitäisi tilata ilman mainoksia? Eiköhän se olisi jotain tv-maksun luokkaa lopulta. Mainitsemasi formulapaketin kohtuuhalpa hinta tuskin kattaa lisenssistä ja lähettämisestä koituvia kustannuksia. Toki, jos tilaajia olisi saman verran kuin nyt on mainosformuloiden katsojia, niin varmaankin jokin tyydyttävä hinta löytyisi. En kuitenkaan usko, että määrät olisivat siellä päinkään. Ei se suurinta osaa katsojista niin paljoa kiinnosta, että siitä maksaisi ja tilaisi sen erikseen.

No tämäkin riippuu ihan rahoitusmallista. Jos oletetaan, että asiasta X kiinnostuneita TV-katsojia on suhteessa vähän, mutta he ovat valmiita maksamaan suuria summia tietynlaisista ohjelmista, niin asiaan X keskittyvän kanavan tai palvelupaketin tarjoaminen voi olla ihan kustannustehokasta.

No, sehän riippuu varmaankin juuri noista summista. Esim. itse en maksaisi formuloista yli vitosta vuodessa. Edelleenkin ongelmana mielestäni yllätyksellisyyden puute ja samoihin uomiin kangistuminen. Tästähän selviää mielikuvituksella ja luovuudella, mutta ei suurimmalla osalla ole siihen resursseja. Siihen tarvitaan kanavia, jotka työntää ulos mitä sattuu. Itseasiassa nyt kun tarkemmin ajattelen, ei minullekaan Yle ole niin tärkeä sinänsä, vaan minulle on tärkeä, että on kanavia, joilta tulee vähän kaikkea. Tähän eivät kaupalliset vaan mielestäni pysty.

Mahdollisimman suurten katsojamassojen houkutteleminen on elintärkeää silloin, kun rahoitus perustuu puhtaasti mainostuloihin. Ja jos tarkkoja ollaan, nykyään kanavat eivät edes tavoittele mahdollisimman suurta katsojapopulaa, vaan oikeanlaista katsojapopulaa. Mainostajat haluavat kohdentaa mainoksensa yhä tarkemmin tietyille ihmisryhmille, eikä silloin kannata ampua haulikolla heinäkasaa kohti.

No tarkemmin ja tarkemmin. Tokihan mainostajat hakevat suuria ihmisryhmiä. En ole paljon esim. kuulolaitemainoksia kuuroille suunnatuissa ohjelmissa kaupallisilla kanavilla nähnyt.

Eikä YLE:kään ole ihan täysin immuuni näille katsojalukujen tuijotteluille, vaikka päällisin puolin siltä näyttääkin.

Ei tietenkään ole, varsinkaan nykyisessä ilmapiirissä. Joka toinen on kampittamassa Yleä perusteenaan alenevat katsojaluvut ja näin ollen Ylekin on joutunut kosiskelemaan katsojia.

Miksi yhteiskunta ei kustanna sokeille pistekirjoituksella kirjoitettuja sanomalehtiä? Miksi verovaroista ei kustanneta HBL:n kuluja? Miksi työttömille tai opiskelijoille ei tarjota kielikursseja netin kautta? Miksi televisio on tässä suhteessa poikkeuksellinen muihin medioihin nähden? Miksi juuri television on oltava se väline, jonka kautta tätä yhteiskunnallista missiota tehdään? Esimerkiksi sanomalehti olisi paljon demokraattisempi siinä suhteessa, että se ei vaadi mitään erityisiä teknisiä laitteita välittyäkseen.

Olet siis kuitenkin sitä mieltä, että näille on tilausta? Miksi ei sitten tv? Suurin syy siihen, miksi tv on siinä asemassa on historia. TV on alusta alkaen ollut siinä asemassa, miksei siis edelleenkin? Lisäksi TV soveltuu tähän mielestäni paremmin. Se ei vaadi juuri mitään, sen kun makaat sohvalla ja kuuntelet ja katot, lehteä pitää lukea, siihen pitää keskittyä. Jengi on passiivista, passiivinen media sopii niille.

Ja oikeasti, YLE:n ohjelmista melko pieni osa on näitä erityisryhmille suunnattuja juttuja. Paljon isompi osa on kaikelle kansalle suunnattuja: uutisia, dokumentteja, ajankohtaisohjelmia, TV-sarjoja, elokuvia ja urheilua. Jos haluttaisiin erityisesti tukea erityisryhmille viestimistä, sitä voi tukea verovaroista ilman YLE:n välissäoloakin.

On toki pieni osa, niin ne ovat pieni osa väestöäkin. Miksi ei käyttää Yleä, kun se nyt on jo olemassa?

Jep, ja luulenkin että nämä massoille suunnatut ohjelmat pärjäisivät maksullisenakin oikein mainiosti. Aika moni varmasti maksaisi uutisista joka tapauksessa, jos televisiotarjonta olisi tilauspohjaista.

Luulen toisin. En maksaisi uutisista, enkä tilaisi niitä.

No enpä tiedä, kyllä mä olen ollut ihan tyytyväinen omaan uutisviestintääni, vaikka se tapahtuukin pääasiassa kaupallisen toimijan kautta (Helsingin Sanomat). YLE on ihan yhtä objektiivinen tai subjektiivinen kuin monet muutkin uutistoimistot tässä maassa. Toimittajat ovat kuitenkin vain ihmisiä, vaikka heitä sitovatkin yhtäläiset hyvän journalismin säännöt.

Joo, en mäkään esim. Hesaria kovin puolueellisena pidä, mutta pelkään riskejä, joita kaupallisten tuottamiin uutisiin liittyy. Se, että niitä ei ole toistaiseksi toteutunut, ei tarkoita, että niin pysyisi jatkossakin. En ottaisi tätä riskiä.

Mun ajankohtainen tietoni maailmasta tulee pääasiassa sanoma- ja aikakauslehdistä (joita mulle tulee tilattuna vajaa 10 kappaletta, ilmaisia pari vielä päälle) sekä netin kautta. Ainoastaan netti vaatii vähän viitseliäisyyttä, lehtien lukeminen vaatii saman verran eforttia kuin television katsominen. Tai no, pitäähän niitä sivuja jaksaa kääntää. ;)

Mä ainakin joudun keskittymään lehden lukemiseen ihan eri tasolla kuin tv:n katseluun.

No käännetään asia mun näkökulmaan. Juuri vähän aika sitten luin öljyn loppumisesta kertovan artikkelin Imagesta, jossa mm. kerrottiin juuri

sivuhuomautuksena: Perkele, mun Image on mennyt vanhaan osoitteeseen!!!

Mä tykkään yllättyä monelta suunnalta. On aikoja, jolloin en jaksa lukea, tällöin katson yleensä tv:tä. On parempi, että sieltäkin tulee jotain yllätyksellistä, eikä vain viihdettä tai tilaamiani ohjelmia, joista olen joutunut ottamaan etukäteen selvää.

Mikä olennaista, nämä lehdet ovat tilauspohjalla toimivia palveluita. Maksan niistä vuosittain jonkun summan, ja saan vastineeksi ennaltamäärittelemättömistä aiheista kertovia juttuja. Voin yllättyä Hesarin kirjoituksesta ihan samalla tavalla kuin sinä voit yllättyä YLE:n dokumentista. Erona vain on, että YLE toimii lupamaksupohjalta, lehdet eivät.

Mä en näe tuossa suurta eroa. Eikö tuon lupamaksun voi ajatella Ylen (ja välillisesti muidenkin, jotka heidän verkkoaan käyttävät ilman maksua) tarjonnan tilausmaksuna? Eikö tällöin puhuta ihan samasta asiasta?

Jos asiaa ajatellaan tekniseltä näkökannalta, televisio pystyisi halutessaan olemaan huomattavasti monipuolisempi media kuin lehti koskaan.

Se on jo.

Tilauspohjaisena televisio voisi tarjota tiettyjä kanavia tai palvelupaketteja maksullisena (analogiana sanomalehden tilaaminen). Tämä on nykyteknologialla jo täysin mahdollista. Tekniikan kehittyessä voisi myöskin tilata tiettyjä ohjelmia pay-per-view -pohjalta. Tämä vastaisi jossain määrin vaikkapa DVD:n vuokraamista vuokraamosta, paitsi että kotoa ei tarvitsisi liikkua mihinkään.

Ihan kiva muuten, mutta jengi päätyisi katsomaan pelkkää pullaa ja satunnaiset kilteimmät uutiset. Myönnän toki, etten tällä näkemykselläni arvosta kansan älykkyyttä ja tiedonjanoa kovin korkealle, mutta jotenkin musta tuntuu, etten ole kovin kaukana totuudesta (vrt. jenkit).

Väitätkö, että jenkit ovat tyhmiä, koska heiltä on puuttunut valtiollinen televiosiokanava?

Kuulostaa jokseenkin naurettavalta, että yksi uusi kanava tuhansien muiden joukkoon tekisi koko kansasta fiksua.

Eihän toki, ei niitä pelasta enää mikään. ;)

Mutta mielestäni se, että jenkeissä ajettiin valtion tv-toiminta jo ajoissa alas ja annettiin mahdollisuus monenlaisille toimijoille, eli katsojalle täydellinen valinnan vapaus on osaltaan vaikuttanut heihin. En muuten pidä jenkkejä tyhminä, samoja urpoja ja superneroja siellä on kuin muuallakin, ainoastaan suuren massan katsantokannat muuhun maailmaan on mielestäni hieman kapeat saatavissa olevan informaation määrään nähden.