Osa 1. Erityyliset kuvat
Mielestäni valokuvat voidaan jakaa karkeasti jakaa kolmeen eri kategoriaan.
Ensimmäinen ja tässä yhteydessä hieman irrelevantti on mainoskuvat. Niissä yritetään välittää joku mielikuva jostakin tuotteesta tai vaatteesta katsojille ja pääosassa esim. vaatemainoksissa onkin itse vaate eikä kuvassa oleva tyttö ja hänen tuntemuksensa. On tarkoituksenmukaista että vaate näkyy kokonaan ja yksityiskohtaisesti.
Toinen kategoria on kuvat jotka on otettu jonkin tapahtuman ikuistamiseksi. On varsin mukavaa jos mieleenpainuvista tapahtumista jää muistoksi kuvia. Kuitenkaan suurempaa yleisöä ei kiinnosta mitä tapahtui vaarin 80 v. synttäreillä tai parhaan kaverin valmistujaisissa, vaikka tapahtumaan osallistuneille kuvilla olisikin suurta arvoa. Kuvissa halutaan nähdä asiat sellaisena kuin ne olivat. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni suurin osa bilekuvista. Se peilipallo näyttää aina samalta ja dekojen sekä valojen tunnelma ei välity kuvista niin hyvin että niitä taiteeksi voisi parhaallakaan tahdolla kutsua. Kaikkien teknisesti hiemankin kokeneempien kuvaajien kuvat näyttävät aina ihan samanlaisilta. Jos klubinpitäjä pyytää kuvaamaan klubillaan on kuvilla arvoa klubinpitäjälle ja bileissä käyneelle kansalle, ei sen kummempaa.
Kolmas kategoria ovat kuvat joita ehkä voisi kutsua jo varovaisesti taiteeksi. Kuvat joilla on jotain annettavaa ehkä myös niille jotka eivät olleet paikalla. Kuvat jotka herättävät ihmisissä ajatuksia tai tunteita. Näistä täällä esiintyneistä kuvista tähän yltivät omalla kohdallani muutamat Jone aka. @lex:in kuvat (palaan asiaan myöhemmin jossain seuraavassa postissa). Muut menevät lähinnä samaan kategoriaan niiden kivojen perhealbumikuvien kanssa.
Kuvittelen ymmärtäväni suurin piirtein mitä Giana ajoi takaa perätessään erilaisuutta ja virheitä.
Jos kuva on teknisesti hyvä, mutta sisällössä ei ole juuri sitä mitään se on auttamatta huono tässä kategoriassa. Jos taas kuva ei ole kaikkien teknisten sääntöjen mukainen, mutta siitä löytyy jotakin todella uniikkia sanomaa se voi olla hyvä. Mielenkiintoinen esimerkki on mielestäni Diane Arbus, hänen kuviensa parissa viihtyy pidempäänkin, vaikka tekninen toteutus ei ole aina se perinteisin.. Ko. oman käden kautta elämänsä päättänyt täti kuvasi lähinnä kehitysvammaisia ja friikkejä sekä nudisteja, todella valloittavia, joskin aika groteskeja kuvia.
Osa 2. Bilekulttuurin taltioiminen
En yhtään ihmettele että nämä kuvaustopicit herättävät ihmisissä negatiivisiä tunteita sen takia että monet kuvaajat esiintyvät kirjoituksissaan ehkä hieman ylimielisen ja itsetietoisen kuuloisina. Kuitenkaan kenenkään kuvat eivät ole mitään ammattitasoa. Keskustelu ja mielipiteiden vaihtaminen aiheesta on tietenkin rakentavaa, mutta ehdottomien totuuksien esittämiseen kenelläkään ei olisi varaa.
Kuitenkin kulttuurin taltioiminen itsessään on mielestäni positiivista. Eilen olimme tekemässä ohjelmaa eräissä bileissä ja eräs tuttava kommentoi, että eikö ole vähän tyhmää kuvata bileissä johon ihmiset tulevat viettämään vapaa-aikaansa ja bilettämään, eikä niinkään näyttäytymään ja esiintymään. Tietenkin ihmisten toiveita pitäisi siinä mielessä kunnioittaa että jos joku ei missään nimessä halua esiintyä ei siihen voi väkisin pakottaa. Kuitenkin pitkässä juoksussa, jos joku kuva tai esitys jää elämään sillä ei ole kovasti merkitystä oliko kuvassa olevan tytön nimi Maija vai Leena. Kukaan ei identifioi persoonaa, vaan palasen kulttuuria hiuksien, kasvojen, pukeutumisen ja tunnelman muodossa. Jos bileissä ei kukaan taltioi nuorison pukeutumista ja kulttuuria se painuu helpommin kokonaan unohduksiin.
Vaikka kovin moni meistä ei vielä kaksista jälkeä tuotakaan, niin vanha sanonta pätee jälleen, harjoitus tekee mestarin. Jos laittaa tuotoksensa esim nettiin tai muuten julkisesti katseltaviksi on myös oltava valmis ottamaan vastaan kritiikkiä (muutakin kuin kehuja). Jos ei halua arvosteluja on paras pitää kuvat visusti omalla koneella. Jos osaa suhtautua kritiikkiin oikein sen avullaon mahdollista kehittää itseään pidemmälle. Suomalaisten yleinen ongelma tuntuu olevan mutku-syndrooma, jossa selitellään kaikkia vikoja eikä hyväksytä tosiasioita.
Tästä tuli ehkä hieman sekava kun mielessä pyörii niin monta asiaa aiheesta. Kirjoitan jossain vaiheessa vielä toisen liittyen kuvien sisältöihin, ehkä se selventää...